Oho hups.

On päässyt vierähtämään 8kk ja 7 päivää siitä, kun täällä blogissa on viimeksi ollut eloa. Oho hups. Ollaan me täällä hengissä vielä kaikki, ja voidaan vieläpä oikein hyvin. Aslan ja Raichu ovat molemmat kolmevuotiaita poikia, jotka viihtyvät paljon sylissä ja nauttivat huomiosta. Polgarakin on jo kaksivuotias aikuinen naaras, josta tuli viime vuoden puolella CH.

Blogitauon syy ei liittynyt kissoihin, vaan syynä olivat kirjurin omat henkilökohtaiset kiireet. Viime vuonna ja osittain tämänkin vuoden puolella tuli kirjoitettua yksi kappale graduja, ja minulla se näköjään vaati bloggaamisen ym. foorumeilla suoritetun nettielämän sekä useimpien muidenkin harrastusten (kuten valokuvaamisen) totaalista lopettamista. Kissaparatkin ovat kärsineet agilityn ja naksutuskoulutuksen vähäisyydestä tänä aikana, vaikka niiden kanssa on tietenkin vietetty muuten paljon aikaa. Lisäksi tässä tauon aikana on ollut muita aikaa, suunnittelua ja energiaa vieviä tapahtumia, kuten mm. ihmishäät. Gradu on kuitenkin nyt kansissa, joten Luolaleijonan oppivelvollisuus julistettakoon täten suoritetuksi.

 Luolaleijonan klaanin jäsenet ajattelivat palata tuon viime vuoden koetuksen jälkeen nyt takaisin blogimaailmaan, joten toivottavasti täällä joku vielä muistaa meidät! Seuraava näyttelykin on jo ensi viikonloppuna 17.-18.3. Turokissa, jossa tuomarin pöydällä käy molempina päivinä pyörähtämässä neiti Polgara. Seuramiehenä Polgaralla on lauantaina Aslan ja sunnuntaina Raichu (tai sitten toisinpäin). Pojilla on noin puolentoista vuoden tauko näyttelymaailmasta, joten saa nähdä kuinka ne nykyisin näyttelyhalliin suhtautuvat - vaikeinta lienee sillä yksin kotiin jäävällä kissalla. Tervetuloa pistäytymään häkillä, jos olette paikalla!

Jussia!

Taas on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä viime merkinnän jälkeen, mutta emäntä ei vain ole ehtinyt kirjuriksi. Ensinnäkin Polgarainen Kottarainen täytti maanantaina 5kk. Pikkuneidistä on jo tullut iso pikkuneiti ja syliin saa minikokoisen kissan sijasta nykyisin jo aika kasan karvaa. Meidän herätyskello meni rikki tuossa muutama viikko sitten, mutta Polgara on ottanut tehtäväkseen herättää meidät joka ikinen aamu hurisemalla ja pyörimällä sykkyrää molempien käsissä ja kasvoilla. Jos ihminen meinaa siltikin nukahtaa, tökkii pieni nenä kättä niin kauan että käsi rapsuttaa. Minä olen onneksi nykyään erittäin sikeäuninen, mutta isäntä on viettänyt joka aamu Polgaran kanssa oman hellän puolituntisen =) (Minulle on riitänyt syliintunkukohtauksia päivisinkin.)

Polgara 5kk ja risat

Hampaat Polgaralla alkoivat vaihtumaan jo puolitoista viikkoa sitten, kun huomasin eräänä aamuna tytön irvistävän kahdeksalla kulmahampaalla. Kumma kyllä Polgaralla ei ole esiintynyt sen kummempia puremishimoja - poikien hampaidenvaihtokaudesta muistan, että molemmat olisivat halunneet syödä koko kiipeilypuun suihinsa.  Toisaalta ehkä eteisen tervetuliaismaton äkillisen rispaantumisen voisi laittaa Polgaran piikkiin, vaikka todisteita ei olekaan? Tiistai-iltana sängyltä löytyi joka tapauksessa tällainen alla näkyvä pienen pieni kulmahammas, jonka täytynee olla toinen alakulmureista sillä ylhäällä on vieläkin tuplahampaat. Alhaalta toinen hammas on pudonnut jo ennen tiistaita. Ylähampaita on koetettu hieman heilutella. Pitää olla hieman sekaisin laittaakseen vapaaehtoisesti sormen kissan (lue: naarasleijonan) suuhun, mutta onneksi Polgaralla ei ole halua purra ihmisiä - se haluaisi vain kääntää päänsä pois.

Kävimme tänään pitkästä aikaa Temppukissojen luona agitreenailemassa. Tauko näkyi, sillä poikia jännitti selvästi aiempaa enemmän. Yllätyin ihan valtavasti kun omat kissat sihisivät toisilleen tutustuessaan treenihuoneeseen. Kotonahan kaikki kolme ovat olleet jo kauan parhaita ystäviä, mutta kolmen vieraan kissan haju ja kolme meidän klaanin jäsentä vieraassa paikassa sai aikaan sihinää oman perheen kesken. Aslan on porukan rauhallisin ja rennoin muiden kissojen suhteen (valehtelematta, en ole toista kissaa tavannut joka niin hyvin osaisi puhua kissaa ja tehdä ystävyyden eleitä) ja se alkoikin ensimmäisenä osoittaa kiinnostusta myös agiesteitä kohtaan. Pian Raichu halusi myös osansa hauskuudesta ja meni kivasti parin esteen rataa edestakaisin. Polgara oli eristäytynyt täksi ajaksi kantokoppaan. Polgara oli melko jännittynyt uudessa paikassa, ja sen reissu menikin totuttelun piikkiin. Agiesteitä kokeillaan joku toinen kerta sitten. Polgara on ollut melko reipas neiti uusien paikkojen suhteen aiemmin, mutta tällä kertaa sillä kesti pidemmän aikaa tottua Loppua kohden neiti kuitenkin jo selvästi rentoutui, joten ehkä seuraavalla kerralla päästään näyttämään Elinalle Polgaran agitaitoja ;)

Kotona oltiin heti taas kavereita ja nukuttiin ja puuhailtiin yhdessä.

Me jatkamme omaa liian kiireistä kesäelämäämme ja toivotamme kaikille oikein hauskaa Jussia! Aslan täyttää  lauantaina juhannuspäivänä 2 vuotta, joten meillä onkin tällä kertaa tuplasti juhlimisen aihetta.

 Raichu toivoo kaikille riehakasta juhannusta! Älkäähän hukkuko ja muistakaa leikata kynnet ennen painiotteluita kavereiden kanssa!

Raichu 2 vuotta

Raichu rakas täyttää tänään kaksi vuotta! Vuosi sitten kuvailin sitä sanoilla 'komea, pöyhkeä, rasavilli, suloinen ja iloinen nuori mies'. No, niitä kaikkia se on vieläkin ja niin paljon enemmän. Raichu on mamman vauva, kiltti kuin lammas, sinisilmäinen, luottavainen ja kärsivällinen. Sen lisäksi se osaa olla mustasukkainen rakkaistaan, kuin kunnon siamilainen konsanaan. On sillä temperamenttiakin, toisinaan, mutta Raichu ei todellakaan osaa olla pitkävihainen. Lääkitsemiset sun muut on unohdettu nanosekunneissa ja taas mennään.

Sinisilmäisyys ja mustasukkaisuus ovat muuten siamilaisten rotuominaisuuksia, tiesittehän toki sen? ;)

 

 Raichu pikkupoikana

Raichu on hieman hidas syttymään, mutta kun sille antaa aikaa, se ottaa Aslanista mallia, oli vieras ja pelottava asia sitten mikä tahansa. Rohkea Raichu ei missään nimessä ole. Haluaisi kyllä olla ja luulee olevansa, mutta minkäs se mammanpoika luonteelleen mahtaa <3

Kun Raichu rakastaa, se rakastaa kunnolla. Ne teistä kellä on sylissä selällään kehräävä, silmät sirrillään tassuilla ilmaa leipova kissa tietänevät mitä tarkoitan. Ei ole ihanampaa kuin onnensa kukkuloilla hurisevan kissan katse. Raichu rakastaa myös Aslania ja ihan viimeaikoina se on yllätetty enemmän ja enemmän Polgaran seurasta. Ylläolevassa kyvassa Tyttö kehrää ja Raichu pesee, Polgarakin kun on osa Raichun perhettä ja Raichun oma kameli :)

Raichu pikkutuholaisena 2008

Vuodessa ei olla taidettu oppia kovinkaan paljon. Sellaisia pieniä elintärkeitä asioita kyllä, kuten ovien avaaminen (kahvat onkin nykyään sitten ylöspäin), lelujen sijainti ja miten sen kaapin saa auki (roikkumalla kahvassa ja huuuuutamalla ihmistä avaamaan), muutamat agiesteet ja temput sekä ulkoilun ilot. No, onhan sitä tuossa jo pienipäiselle kissalle. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin on Raichu tainnut kouluttaa meitä ihmisiä pikkuhiljaa. Pieni katse tai korvan heilautus ja mamma on rapsuttamassa parhaasta paikasta tai heiluttamassa leluhuiskaa.

Noin kuukauden vanha kuva Raichusta parhaan kaverinsa kanssa

Synttäripäivänä oli tarkoitus ulkoilla Raichun kanssa kahdestaan pitkä lenkki, mutta kurja keli tuli tielle. Siispä Raichu saakin sisäleikkejä ja kissanmaitoa. Muuten suunnitelmat ovat vielä auki, mutta katsotaan mitä päivä tuo tullessaan :)

 Raichu vähän isompana tuholaisena 2010

Raichulle iloista syntymäpäivää ja monta monta onnellista aktiivista vuotta toivottavat mamma, iskä sekä BFF Aslan ja "pikkusisko" Polgara! Onnea myös Malille sekä muille sisaruksille! Leenalle meiltäkin suuret kiitokset tästä maailman ihanimmasta kissasta, karvaakaan en Raichussa muuttaisi.

Kantoboksivaroitus.

Olihan taas viikonloppu. Meidän klaani seikkaili taas Tampereella päin, suurimman osan ajasta pojat olivat 'mummolassa' hoidossa kun ihmiset pyörivät kaupungilla. Kiirettä piti mutta kaikilla ehti olla kivaakin -  pojat hyödynsivät kiipeilymahdollisuudet ja seuran tehokkaasti. Uudessa paikassakin pojat pääsivät käymään, kun piipahdimme paluumatkalla poikien "tädin" luona. Heidän lemmikkisammakoistaan pojat eivät ymmärtäneet mitään, joskin Aslan löysi uuden rakkauden - elävät heinäsirkat (sammakoiden ruoka). Niitä olisikin ollut kiva maistella!

 Mitä sää Raichu siellä teet?

Paluumatka oli sitten aika hektinen. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että Gulliver on hyvä kantoboksi. Se on hyväksytty lentokonekäyttöönkin, tai niin ainakin sen meille myynyt eläinkaupan myyjä väitti. En kyllä nyt uskaltaisi laittaa kissaa siinä koneeseen, ikinä! Allekirjoittanut ajoi takaisin pimeässä tuiskussa, kun yhtäkkiä korvan vierestä kuuluu järkyttävän kovaa huutoa. Pojat olivat päässeet Gulliverin "huoltoluukusta" pois ja Raichu nousi  takapenkiltä kuskin hartiaa vasten antamaan ajo-ohjeita. Siinä vaiheessa ei paljon naurattanut, mutta onneksi meitä oli kaksi ja huoltoasema oli ihan kohdalla jotta toinen sai pidettyä kissat pois kuskin tieltä siihen asti kunnes pääsimme pysähtymään. Loppumatka pitikin sitten toisen istua takana luukkua painamassa, sillä pojat saivat sen uudestaankin auki. Luukusta oli katkennut muovinen klipsi jonka pitäisi pitää se kiinni. Saas nähdä saako luukkua pikaliimalla kiinni tarpeeksi lujasti vai onko tarvetta hankkia uusi boksi. Tarinan opetus: älä osta boksia jossa on "huoltoluukku" katossa, ellei kissasi ole kaksi kertaa reiän levyinen!

No mä vähän tutkin ja..

 

..aattelin näyttää noille ihmisille että tää reikä ei oo kamalan hyvä juttu..

 ...niille.

Tänään kissat ovat saaneet levätä, kun ihmiset ovat ahkeroineet viikkosiivouksen parissa. Uusi aluevaltaus kaapinpäällinen on erinomainen paikka vetäytyä rauhaan imurin tieltä.

Vaikka kuvien perusteella voisi päätellä ihan muuta, on Raichu viihtynyt kaapin päällä enemmän ja pääepäilty boksin rikkomisesta on Aslan.

Astmasta

Muutama ihminen on kysellyt minulta Raichun astmasta ja siitä, miltä astmayskä näyttää. Raichu on saanut nyt pakkasten aikaan muutamia kohtauksia - mitä ilmeisemmin kuiva ilma ei tee sen keuhkoille hyvää. Eilen juuri ennen naksutinkoulutustuokiota Raichu sai taas yhden kohtauksen, jonka kuvasin videolle. Kuvan laatu on aivan kamala koska se on kuvattu kännykällä, mutta ehkä kissan astmasta kiinnostuneet saavat siitä irti oleellisen eli a) miltä astmakohtaus näyttää ja b) miltä se kuulostaa.

Anteeksi taas videolla lässytys =P Videon muokkaus on niin hankalaa että editoin lässytyksen pois myöhemmin jos jaksan. Raichu näytti nimittäin kuvatessani siltä, että "Mikset sä vastaa?", joten pakkohan sille oli puhua.

Raichun astmakohtauksen pystyy ennakoimaan siitä, että kun se normaalisti maukuu pitkällä ja laulavalla nuotilla, ennen astmakohtausta sen juttelu onkin lyhyttä ja katkonaista, usein myös kovaäänistä. Melkein kuin haukkumista. Videolla aluksi kuuluva tv:n melu häiritsee, mutta siinä kuuluu myös juuri tyypillinen astmakohtausta  (huom, Raichulla!) edeltävä haukku. Silloin kun lääkitys on säähän ja muihin olosuhteisiin nähden kohdallaan, juurikaan muita astmakohtauksia ei Raichulla tule kuin tällaista haukkumista  (katkonaista maukumista) kiihtyneenä, ehkä yhdellä tai kahdella köhäisyllä säestettynä, ja niitäkin max. kerran kahdessa viikossa.

Ennen yskimistä ja sen aikana Raichu venyttää ja pyörittää kaulaansa ylös ja maata pitkin. Tämä on astmayskälle tyypillistä, sillä kissa yrittää saada paremmin henkeä. Itse yskiminen tapahtuu kaula maata vasten. Yskä on kuivan kuuloista eikä yskiessä "irtoa" mitään (vaikka Raichu nuolee kyllä huuliaan).

Videolla on itseasiassa kaksi astmakohtausta - pidin lyhyen kosketuskeppiharjoituksen noin puolessavälissä videota, kun ensimmäinen oli mennyt ohi. Tämäntasoinen astmakohtaus ei vielä Raichulla vaadi avaavaa lääkettä, sillä videolla näkyvien yskimisten jälkeen se alkoi taas hengittää normaalisti eikä enää yskinyt. 

Aina astmakohtauksen alkamiselle ei löydy syytä. Raichu on selvästi hajuherkkä, mistä syystä meillä käytetäänkin lähinnä allergia- ja astmaliiton suosimia pesuaineita. Meillä ei myöskään käytetä hajuvesiä, ellei korkeintaan juuri ovella suihkaista ulos syömään mennessä tms. Myös siivouspäivän siirtäminen pariakaan päivää yli normaalin viikon pituisen välin saa Raichun yskimään tähän vuodenaikaan. Pakkasilmalla, kun Raichu on herkempi, saa itseasiassa imuroida pari kertaa viikkoon estääkseen ärsykkeitä (pölyä) pääsemästä Raichun keuhkoihin. Selvin ärsyke Raichulla on kuitenkin pienestä pitäen ollut kiihtyminen. Ensimmäiset astmakohtauksensa se sai pentuna aina tullessaan syliin kehräämään, mikä oli tietenkin sydäntäsärkevää. Kohtaukset olivat silloin vielä pahempia kuin videolla näkyvä, ja kaiken lisäksi pienellä pennulla.

Toivottavasti video + teksti valaisi astmayskää hieman kiinnostuneille! Hieman lisää kissan astmasta olen kirjoittanut kotisivuille, joskaan en ole päivittänyt tekstiä pitkään aikaan. Jos jollakin tätä lukevista on kotonaan astmakissa, kuulisin hyvin mielellään teidän kokemuksianne kissan astmasta ja varsinkin siitä, kuinka pahaksi arvioisitte tämän videolla näkyvän astmakohtauksen. Tämähän on, kuitenkin, jatkuvaa oppimisprosessia meille kaikille.

--------

  

Sain Temppukissojen Elinalta ihania naksutinkoulutuskuvia, joita hän oli ottanut meidän pojista. Tämän postauksen piti kertoa vielä naksuttelusta, mutta jätetään se vielä myöhempään kertaan. Lisään tähän kuitenkin lempparikuvani, ennen kuin koko asia pääsee vallan unohtumaan. Kaikki kuvat siis © Temppukissat.

Korvat takana ja tukka hyvin.

 Venyy, venyy..

Toinen unohtamani asia oli, että Michael Monroe kävi paijaamassa myös Raichua Kissanpäivillä. Hän tuntui pitävän sinisistä silmistä ;) Harmi että omistaja oli vähän puupää, kun alkoi olla juuri aika lähteä agirataa kohti ja jouduin sanomaan että meidän täytyisi kyllä mennä... Raichun kuva löytyy linkin takaa, jos jaksaa painella "kännykässä" olevaa nuolta kuvan 19/82 kohdalle. Hienoa että julkisuuden henkilöissäkin on ihmisiä, jotka tuovat niin selkeästi esille että pitävät kissoista ja ovat huolissaan niiden hyvinvoinnista (esim. Kissakaveria ei jätetä -kampanja). Heiltähän muu maailma ottaa esimerkkiä ;)

Menneestä kutinasta ja tulevista näyttelyistä.

Mitäs kaikkea meille taas kuuluu. Arki rullaa vanhalla mallilla, omat (ja yhteiset) rutiinit toimii sekä kissoilla että ihmisillä. Ajattelinkin nyt pitkästä aikaa päivittää Aslanin allergiatilannetta.

Aslanin kauniit silmät näkyvät paremmin kun klikkaat kuvan suuremmaksi.

Lokakuussahan Aslanin kaula alkoi kutisemaan niin, että karva lähti ja haavankin Aslan sai aikaiseksi. Kutina kesti lopulta kaksi viikkoa ja kaulassa olleesta siteestä huolimatta Aslan sai kyhnytettyä kaulan sen verran rumaksi, ettei näyttelyihin ollut menemistä. Karvaa lähti vähän myös ohimoista. Kyseessä voisi olla allergia. Antihistamiinien, ajan (allergeenien poistuminen elimistöstä vie viikkoja) ja ruokavalion muutoksen avulla kutina onkin jäänyt pois. Aslan on ollut lokakuun lopusta asti eliminaatiodieetillä. Olemme edenneet Aslanin kanssa hyvin hitaasti ruokavalion monipuolistamisen kanssa. Nyt on kokeiltu jo niin monta eri ruokaa, ettei tavallisimmista ruuista enää montaa ole jäljellä. Tietynlaisella "eliminaatiodieetillä" Aslan tulee kuitenkin olemaan varmaankin lopun ikäänsä, eli annamme sille vain yhtä uutta ruokaa tai namia parin viikon sisällä siihen asti että jokin allergiaa aiheuttava aine löytyy.

Aslanin kaula ja karva on nyt parantunut täysin entisenlaiseksi eikä kutinaa ole siis ollut. Olenkin alkanut kallistumaan sen puolelle, ettei kyseessä ehkä olekaan allergia. Myös stressi voi nimittäin aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin minkä Aslan sai ja eläinlääkärimmekin epäili stressin olleen suurin syypää Aslanin kutinaan. E-P aloitti työt samoihin aikoihin kun Aslan sai allergisen reaktion ja Aslan reagoi  aina vahvasti hänen lähtemisiinsä ja tulemisiinsa. Aslan onkin syvästi "leimautunut" ja kiintynyt häneen ja kesän aikana Aslan oli ehtinyt tottua siihen, että hän on koko ajan kotona. Ehkä Aslanilla on pieni allerginen taipumus, joka ilmenee vain yhdessä stressitekijän kanssa, ehkä ei - tämän mysteerin selvittäminen kestää vielä pitkään. Periaatteessa meillä on täysin terve kissa jolla oli vain kertaluonteinen ihotulehdus. Eikä se välttämättä sen kummempaa ollutkaan, mutta selvittäminen jatkuu.

Jos nyt kevättalven aikana ei mitään kummempia satu, niin sekä Aslan että Raichu nähdään Turokissa molempina päivinä. Aslan metsästää viimeistä CAP-sertiään ja Raichu ensimmäistä CAPIB:ia. Ehkä salaa toivon ettei ainakaan Raichu saa sertiä molempina päivinä, sillä se tarkoittaisi sitä, että Raichun näyttelyura Suomen puolella on jumissa. No, se miten näyttelyissä käy jää nähtäväksi :)

Ennen sitä on luvassa Turokin Kissanpäivät 7.2., missä Aslan ja Raichu vahvistavat neloskategorian edustusta. Tulkaahan kaikki turkulaiset ja ympäristössä asustavat esittelynäyttelyyn tutustumaan erilaisiin kissarotuihin tai muuten vain viihtymään!

Talvi tuli.

Talvi tuli vihdoin tänne rannikollekin. Huomiseksi oli luvattu jo ihan oikeaa pakkasta, -8 astetta!  Eilen satoi lunta nollakelissä, ja pojatkin pääsivät kokeilemaan miltä tuntuu tassutella lumessa. Pojat ovat tosin kokeilleet lunta ennenkin, vuosi sitten. No, nyt lunta oli juuri ja juuri jos oikein käytti mielikuvitustaan, mutta kyllä se tuntui riittävän näille lämpöhakuisille kissoille.

Aslan oli reipas ja teki sitä mitä aina kesäisinkin, haisteli mäntyä (olisiko koirien pissapaikka?) ja alkoi etsimään ruohoa mussutettavaksi. Raichu taas oli selvästi ihmeissään lumesta ja lähtikin suunnistamaan heti kotiinpäin.

Raichu osaa periaatteessa kotiin, mutta sen mielestä portaat kuin portaat ovat sama asia ja vievät aina kotiovelle. Kuvassa Raichu on menossa naapurin pihaan..

Kovin montaa minuuttia ulkona ei siis viihdytty. Edellisestä valjastelukerrasta oli jo hyvin pitkä aika eivätkä pojat ihan kerrasta tottuneet uusiin Hurtta-haalareihinsa. Kuten kuvasta näkyy, Raichu muksahti pyllylleen. Sen jälkeen se kannettiin sylissä kotiin ja hyviteltiin nameilla :) Huomatkaa, että Aslanilla on paljon isompi haalari kuin Raichulla - värikin ehti vaihtua kun mentiin jo seuraaviin kokoluokkiin. Aslanilla on 5cm pidempi selkä kuin "veljellään"!

Pari postausta alempana kerroin Raichun omasta tilasta ja siitä, kuinka Raichun on tungettava mukaan jos Aslan nukkuu pesässä ja kuinka Raichu tykkää lytätä pesän kasaan kuin kuomun. No, tässäpä teille todistetta tältä päivältä ;)

Oikeaoppista itämaista läheisyyttä - toinen toisen päällä..

HUOM! Selvitin vihdoin kommentointiongelman. Ainakin Mozillassa alkoi toimia seuraavan jälkeen: työkalut --> asetukset --> tietosuoja --> salli kolmannen osapuolen evästeet. Jes :) Toivottavasti auttaa jos jollain toisella on samaa ongelmaa!  (Kirjoitin tämän ensin tuonne kommentiksi ja siirsinkin sitten tekstiin, joten siksi sieltä on nyt yksi kommentti poistettu.)

Mysteeri?

Kolaripotilas? 

Ei, tämä ei ole uutta talvimuotia 2009 vaikka Aslanille niin kovasti uskottelemmekin. Tätä voisi ehkä kutsua huonoksi karmaksi, sillä juuri kun ääneen menin sanomaan kuinka molemmat ovat olleet terveenä niin ettei ole tarvinnut huolehtia ja arvuutella, on Aslan taas kipeä (niin ja olihan meillä vielä tämäkin pari kuukautta sitten).


Mikä Aslania tällä kertaa vaivaa, on mysteeri. Olenko koskaan maininnut,ettei mikään ole niin rasittavaa kuin mysteerisairaudet? Eläinten ja pienten lasten sairastaminen, se on kyllä niin inhottavaa kuin voi olla. Toinen kun ei osaa kertoa mikä vaivaa ja mihin sattuu.

Meidän reipas Aslan.

Aslan oli joka tapauksessa potkinut takajalallaan eilen kaulaansa karvattoman, verestävän laikun kauppareissun aikana. Katsoin jo lähtiessä että näyttääpä Aslania kutittavan kovaa kun noin rapsuttaa, mutta en sitten hoksannut heti tutkia olisiko kaulassa ollut jotain havaittavaa. Nyt siinä näkyy vain karvaton alue, jonka keskellä on muutama pieni haava. Haava on jo hoidossa - sitä on desinfioitu ja suihkuteltu cothivetiä, ja kuten kuvasta näkyy sitä on yritetty myös suojata sidetaitoksella ja siteellä. Kiitettävän hyvin Aslan on myös antanut siteen olla. Kauhulla muistelin eilen Raichun kauluriaikoja ja olin jo varautunut läpi yön kestävään tahtojen taisteluun siteet silmänräpäyksessä pois repivän kissan kanssa, mutta Aslan tuntuu tyytyvän siihen että sidettä saa vähän pyöriteltyä väärään asentoon ihan vain muodon vuoksi. Haava on siis hoidossa, ja ensi viikolla pääsemme eläinlääkäriin arvailemaan sen syytä.

Aslan parka.

Haavan syy olisikin todella mukava saada pian selville. Sehän voi olla vaikka mitä: allergiaa, sieni, ulkoloinen, ötökän pistos, joku sisäinen kipu / tulehdus, stressiä tai jotain muuta. Lista on ääretön, ja kyllähän osa noista on vähemmän todennäköisiä kuin osa. Orijen-fani Aslan on popsinut (todella pieniä määriä) muita raksuja nyt koulutusnameina, minkä lisäksi Orijenin seassa on ollut viime päivinä menossa Acanakokeilu. Allergiaa epäilisin siis ensimmäisenä, vaikka ruokavalio onkin muilta osin pysynyt entisenlaisena. Toivottavasti kuitenkin meille olisi eksynyt vaikka myöhäinen itikka, joka olisi puraissut Aslanin kaulaan ärsyttävän kutiavan patin jota toinen on sitten raapinut.

Tällaista tällä erää. Allekirjoittaneen koulutyö on pahasti jäljessä aikataulusta, uskoisikohan proffa jos sanoisin että "kissa söi mun läksyt"? ;)

Aslanin pentuajan lempiharrastuksia, joka on näköjään noussut uuteen suosioon viime päivinä. Jei!

Arkea.

Onko Raichu alkanut opiskella lääketiedettä? Onko tässä uusi tuleva huippueläinlääkäri, kaikkien kissojen sankari?

Ei - Aslanhan se vain oli piilossa lakanan alla!



Onko Aslan väsynyt kävelemään omilla tassuillaan?

Ei - sen pitää vain päästä sanomaan jokapäiväiset pusipusi-heiheit!

Onko Suomen luontoon eksynyt kummallinen pienpeto?

Ei - luolaleijonan klaanihan se vain siellä ulkoilee!

Eikä pidä unohtaa arjen melkein tärkeintä osaa, päiväunia! Raichu osallistuu tällä kuvalla kissakuvahaasteeseen nro 121.