Kadotetuille muistoille.

Minun piti tulla kirjoittamaan tänne siitä, kuinka meillä on taas muutto edessä. Muutamme toiselle puolelle Suomea, vieraalle paikkakunnalle, töiden perässä. Banaanilaatikkovuoret toivat mieleeni edellisen muuton kesällä 2009 ja aloin etsimään sen aikaista blogikirjoitusta ja kuvaa, jossa pojat nukkuvat banaanilaatikossa.

Yllätyksekseni blogit.fi olikin poistanut vanhan blogini 'luolaleijonanklaani.blogit.fi', vaikka olen ylläpitotehtäviä siellä silloin tällöin tehnytkin. Sinne meni kaikki vanhat blogitekstit, kissakuvahaasteisiin osallistumiset ja erityisesti hyvin tarkat ja rakkaat muistot poikien ensimmäiseltä vuodelta. En voi syyttää kuin itseäni, kun en ollut ymmärtänyt tallettaa tekstejä myös omalle koneelleni. Kokonainen vuosi muistoja - ja kuinka ihana ja tärkeä vuosi olikin, poikien ensimmäinen - katosi kuin tuhka tuuleen.

Kuvat ovat sentään tietenkin tallella. Täytyy oppia tästä ja tallentaa kaikki tästä lähtien omalle koneelle. Ehkä pitäisikin siirtyä kirjoittamaan käsin paperille omaa muistokirjaa ja liimailla sivulle paperitulosteita valokuvista..

Muuton vuoksi täällä blogissa voi olla taas hetken aikaa hiljaista. Toivottavasti tämä blogi on yhä tallella, kunhan saamme kodin kasattua ja elämän tasaantumaan uudessa työpaikassa sen verran, että ehtii taas kirjoittaa blogiakin.

Yökkisjuttuja

Istuinpa eräänä helteisenä aamuna rauhassa kouluhommien äärellä, kun kissojen käytös kiinnitti huomioni. "Voi että kun ne ovat söpöjä napottaessaan noin sievästi kolmestaan!" 

 

Kavereilla tuntui olevan taas jokin yhteinen harrastus meneillään. Jonkin ajan päästä kiinnoistuin jo vähän enemmän: mikä ihme voi olla noin mielenkiintoista, että kaikkien mielenkiinto kestää monta minuuttia? Yleensä kun nämä ovat enemmän tai vähemmän adhd-tapauksia ja joku löytää aina jotain mielenkiintoisempaa hetkisen jälkeen.

No, olihan siellä jotain "mielenkiintoista". Seinästä kuhisi muurahaisia! Yök yök yök.. Kamala sadattelu ja offia seinään (sattui ensimmäisenä käteen) sekä ovi kiinni koko päiväksi - mies sai avata listat ja hoitaa muurahaiset pois illalla. Onneksi meillä on tuollaisia valppaita vahtikissoja, koskahan nuo olisi ilman niitä huomannut.. varmaankin yöllä vasta, kun olisivat kiivenneet tyynyllä.

Meillä oli muuten keväällä toinen, pidempiaikainen, muurahaisinvaasio. Silloin muurahaiset halusivat tehdä pesän kahvinkeittimeen. Kyllä, kahvinkeittimeen. Monena aamuna keittimen avatessa sieltä löytyi monta muurahaista.. ei auttanut pesut eikä mitkään, vaan ne menivät sinne aina uudestaan. Muurahaismyrkkyjähän ei tänne uskalla kissojen takia viljellä. Luin sitten lopulta jostakin, että muurahaiset eivät pidä kanelista ja ripottelimmekin kanelirenkaan kahvinkeittimen ympärille sekä muutamiin kohtiin lattialistoille. Muurahaiset katosivat sillä :) Suosittelen muillekin kissaperheille, kaneli lienee myrkkyä turvallisempi vaihtoehto ainakin ellei ihan lattialla kissantassuissa ole.

Toinen yökkisjuttu tuli postipaketissa eilen. Pitkästä aikaa Zooplus-tilaus oli mennyt hieman pieleen - auki oli sekä Feline Portan tonnikalapurkki että kaksi hammasnamipurkkia. Yäk.. Muutaman purkin heitin lopulta roskiin, loput huuhtelin. Onneksi sain jo tänään sähköpostia että saan valita joko 10 punnan kupongin tai 13 punnan palautuksen tilille - ei tarvitse lopettaa Zooplus-asiakkuutta moisen takia :) Lisää kuvia lähetyksestä löytyy täältä, jollei joku saanut tarpeeksi inhonväreitä noista muurahaiskuvista.

Ja mitäpä muuta meille kuuluu? Ei mitään sen kummempaa, täällä lojutaan yksin, kaksin ja kolmisin, kasoissa, pinoissa ja lattiaa vasten liimautuneena. Iltaisin ja aamuisin jaksaa sitten riehua ja spurttailla kun helle vähän helpottaa.

Kantoboksivaroitus.

Olihan taas viikonloppu. Meidän klaani seikkaili taas Tampereella päin, suurimman osan ajasta pojat olivat 'mummolassa' hoidossa kun ihmiset pyörivät kaupungilla. Kiirettä piti mutta kaikilla ehti olla kivaakin -  pojat hyödynsivät kiipeilymahdollisuudet ja seuran tehokkaasti. Uudessa paikassakin pojat pääsivät käymään, kun piipahdimme paluumatkalla poikien "tädin" luona. Heidän lemmikkisammakoistaan pojat eivät ymmärtäneet mitään, joskin Aslan löysi uuden rakkauden - elävät heinäsirkat (sammakoiden ruoka). Niitä olisikin ollut kiva maistella!

 Mitä sää Raichu siellä teet?

Paluumatka oli sitten aika hektinen. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että Gulliver on hyvä kantoboksi. Se on hyväksytty lentokonekäyttöönkin, tai niin ainakin sen meille myynyt eläinkaupan myyjä väitti. En kyllä nyt uskaltaisi laittaa kissaa siinä koneeseen, ikinä! Allekirjoittanut ajoi takaisin pimeässä tuiskussa, kun yhtäkkiä korvan vierestä kuuluu järkyttävän kovaa huutoa. Pojat olivat päässeet Gulliverin "huoltoluukusta" pois ja Raichu nousi  takapenkiltä kuskin hartiaa vasten antamaan ajo-ohjeita. Siinä vaiheessa ei paljon naurattanut, mutta onneksi meitä oli kaksi ja huoltoasema oli ihan kohdalla jotta toinen sai pidettyä kissat pois kuskin tieltä siihen asti kunnes pääsimme pysähtymään. Loppumatka pitikin sitten toisen istua takana luukkua painamassa, sillä pojat saivat sen uudestaankin auki. Luukusta oli katkennut muovinen klipsi jonka pitäisi pitää se kiinni. Saas nähdä saako luukkua pikaliimalla kiinni tarpeeksi lujasti vai onko tarvetta hankkia uusi boksi. Tarinan opetus: älä osta boksia jossa on "huoltoluukku" katossa, ellei kissasi ole kaksi kertaa reiän levyinen!

No mä vähän tutkin ja..

 

..aattelin näyttää noille ihmisille että tää reikä ei oo kamalan hyvä juttu..

 ...niille.

Tänään kissat ovat saaneet levätä, kun ihmiset ovat ahkeroineet viikkosiivouksen parissa. Uusi aluevaltaus kaapinpäällinen on erinomainen paikka vetäytyä rauhaan imurin tieltä.

Vaikka kuvien perusteella voisi päätellä ihan muuta, on Raichu viihtynyt kaapin päällä enemmän ja pääepäilty boksin rikkomisesta on Aslan.

Blogger-ketutus.

Ei toimi ei. Tässä viikon, parin aikana Blogger on kääntynyt minua vastaan, eikä anna minun kommentoida useita muita blogeja. Esimerkkeinä Temppukissat, Piquantpurls, Vaahterakujalla sekä Balineesiprinssi. Todella turhauttavaa.

Muistaakseni joillakin muillakin oli ollut samaa ongelmaa - pitäisikö tuon häiriön mennä itsestään ohi vai täytyykö sille tehdä jotain?