Turokista & One Lovely Blog Award

Polgara kävi viikko sitten Turokissa. En ottanut kameraa mukaan, mutta leikin juuri skannerilla ja skannailin arvosteluseteleitä, joten tässäpä Polgaran setelit viime viikonlopulta.

 17.3.2012, tuomarina Kristiina Rautio

18.3.2012, tuomarina Alexey Shchukin.

Itse näyttelyt menivät ihan kivasti. Polgara selvästi jännittää näyttelyitä, mikä sinänsä on leikkaamattomalle naaraalle ihan sallittua ja normaalia. Onneksi kotioloissa ja muutenkin muualla kuin näyttelyissä se on rohkea ja reipas. Se sai sertinsä (CACIB) molempina päivinä, mutta tuomarin parhaan valintaan se ei päässyt. Nyt Polgarallakin on kaikki sertit, jotka se voi näillä näkymin Suomesta saavuttaa. Seuraavan kerran me pääsemme näyttelyyn, kun olemme käyneet ensin ulkomailla joko hankkimassa Polgaralle IC-tittelin tai jommalle kummalle pojista IP:n (mikä ei olekaan niin helposti tehty, kun kyseessä on hyvin tavalliset värit ruskeanaamio ja ruskeatäplikäs, ja kissat ovat pian neljävuotiaita mikä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että siamilainen on varmasti paljon tummempi kuin kilpailijansa). Toinen vaihtoehto on odottaa, kunnes Polgara on leikattu ja käydä sitten vielä muutaman kerran näyttelyissä hankkimassa sille PR-titteli. Saa nähdä, saanko kuitenkin aikaiseksi käväistä vaikka jonkin naapurimaan puolella tänä vuonna :)

Elina Temppukissat -blogista napsaisi pari kuvaa myös Polgarasta:

Tuonne taas pitäisi mennä..

Tännepäin, mars!

Häkissä pönöttäjät.

Polgaran tulkinta kaverin korvan pesusta.

Saimme Vaahterakujalla -blogin Jutalta One Lovely Blog -palkinnon. Kiitoksia! :) Mukavaa saada tuollainen, vaikka olenkin kyllä ehkä maailman laiskin vastailemaan noihin tai jakamaan niitä. 

 Tunnustuksen mukana tulivat seuraavat tehtävät:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

En yleensä jaksa höpistä blogissa itsestäni, koska tämä blogi on tarkoitettu Raichun, Aslanin ja Polgaran kommelluksien kirjoittamiseen ja siinä samalla muihinkin kissa-asioihin. Katsotaan, saisinko kuitenkin seitsemän faktaa raapustetuksi.

1) En jaa kissojeni ruokamakua. En esimerkiksi pidä kalasta tai raa'asta lihasta kovinkaan paljon, vaan pidän enemmänkin kirpeistä ja tulisista mauista. Tämäkään ei aina kuitenkaan estä Polgaraa työntämästä naamaansa lautaselleni, jossa on jotain erinomaisen hyvää, naga morichilla maustettua lihakastiketta..

2) Harrastan kissojen lisäksi muunmuassa neulomista.

3) Minulla on kasvattajanimi, FI*Maanlasten. Kasvattajanimi on ollut minulla kohta 2 vuotta. Olen ollut kiinnostunut kasvatuksesta ja erityisesti IV-kategorian rotujen terveydestä, historiasta ja rotupiirteistä jo hyvin pitkään, ja toivon että joskus tulevaisuudessa voin tehdä muutaman pienen valinnan, jotka omalta osaltaan ovat tukemassa Suomessa hyvin pienten OLH- ja BAL -rotujen terveyttä ja geneettistä monipuolisuutta. Kovin laajamittaista kasvatustoimintaa en kuitenkaan suunnittele eikä edes yhden pentueen toteutuminen ole mitenkään varmaa. Aika näyttää, mutta pidetään optio auki ;)

4) Rakastan fantasiakirjallisuutta.

5) Minulla on sellainen yhteinen piirre kissaeläinten kanssa, että en muista juoda tarpeeksi. Pitäisiköhän jättää itsellenikin vesilaseja ympäri taloa, jotta muistaisi juoda tarpeeksi vettä? ;) (Kissoillamme on aina 3-4 piripintaan täytettyä lasia ympäri taloa.)

6) Haluaisin kissoillemme isomman ulkoiluhäkin.

7) Olen kotoisin niin pieneltä paikkakunnalta, että tiedän alueelta (naapurikunnasta) vain yhden perheen, jossa on itämaisia kissoja - ja senkin blogien kautta. Varmasti IV-kissoja on siellä enemmänkin, mutta en usko että kovin montaa.

Olipas hankalaa keksiä kokonaiset seitsemän faktaa! En millään keksi viittätoista blogia, joissa tämä tunnustus ei olisi jo ollut. Lisäksi olen vieläkin blogitauon jäljiltä aivan pihalla siitä, missä blogeissa mitäkin on kiertänyt. Nimetään nyt vaikka kolme blogia, vaikka lemppareita minulla löytyy pilvin pimein. Napsaiskaa muutkin mukaanne, jos ette ole vielä saaneet!

Musta ja Harmaa

Maunon ja Epun maukuja

K-blogi -kokolailla kissamaisesti

Joulutunnelmaan virittäytymistä

 Kuvaaja: Noora Laine

Ihan aluksi kuva Polgarasta Turokissa, kun viime postauksesta jäi sellainen puuttumaan. Harmitti jälkikäteen kun ei omaa kameraa tullut käytettyä, mutta onneksi Polgara oli osunut silti kameran eteen! Naamiokissa.kuvat.fi -sivuilla on lisää kuvia Polgarasta ja monesta muusta ihanasta neloskategorian kissasta.

Sitten seuraavaksi hieman joulukoristeasiaa. Kysymys kuuluu: mikä näistä ei kuulu joukkoon, eli mikä koriste ei sovi kissakotiin? (Tai siis ei sopinut meille..)

Klikkaa isommaksi.

• 1) Kynttelikkö
• 2) Ulkovalot
• 3) Sisäjouluvalot
• 4) Kynttilänjalka ilman kynttilöitä
• 5) Lyhty
• 6) Ulkoroihu
• 7) Narun varassa roikkuva lintu
• 8) Joulukalenteri
• 9) Itsenäisyyspäivän lippuköynnös

Jos haluat vastata (toivottavasti!), vastaa ensin kommentteihin ja kurkkaa vastaus sitten täältä. Muut yllämainituista ovatkin sitten kivoja esimerkkejä onnistuneista kissaturvallisista koristeista oikein aseteltuna (tarpeeksi ylös, johdot piiloon teipattu.. toki kissoista ja kodeista riippuen turvallisia on sitten enemmän ja vähemmän ;) ) Joulukuusi on vielä harkinnassa, kysymys lienee eniten siitä jaksaako sitä nostella koko ajan pystyyn vai ei..

Ja nyt kun jouluasioista puhutaan, niin Aslanilla olisi vielä joulupukille lahjatoive:

Voisitko joulupukki tuoda minulle uuden talvihaalarin? Tämä edellinen on käynyt pikkaisen pieneksi.. Olen ollut oikein kiltti poika koko vuoden enkä ollenkaan tuhma! Terveisin Aslan.

Aslan kokeilemassa lumia viime kuun puolivälissä. 

 Ei ollut kovin pitkä ulkoilu, jostain kumman syystä :D Kaksi muuta eivät lumia ole tälle talvelle kokeilleetkaan. Aslanilla on mäyräkoiran puku, joka on siis näemmä hieman väärin mitoitettu pitkälle pojalle..

Polgara Turokissa

Polgara täytti 10 kuukautta torstaina ja pääsi lauantaina kokeilemaan ensimmäistä kertaa sertinmetsästystä aikuisten luokassa, kun osallistuimme Turokin kissanäyttelyyn. Polgaran jännittävä viikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantaina, kun Polgaran kasvattaja ja omistaja Satu tuli vauvan kanssa kylään. Kaikki kolme kissaa yllättivät positiivisesti olemalla uteliaan kiinnostuneita vauvasta! Hienoa, tosin täytyy sanoa että oli vauvakin superkiltti, voi olla että itkuista vauvaa oltaisiin tajuttu jo pelätäkin ;)

En ottanut valokuvia lauantaina, joten kuvan virkaa hoitaa tämä pari viikkoa sitten kuvattu videonpätkä Polgarasta. Video ei esitä yhtään mitään, kunhan Polgaralla ja minulla oli kummallakin tylsä hetki :D

Lauantaina oli itämaisten kissojen erikoisnäyttely, ja itämaisia olikin paikalla kiitettävän paljon. Tavallisten luokkien (esimerkiksi paras kastraattinaaras, paras leikkaamaton uros jne) lisäksi paneelissa oli erikoisluokkia kuten paras naamio, paras pitkäkarva ym.  Polgara osallistui vain tavalliseen arvosteluun, (erikoisluokkiin kuului vain tp ja paneeli) ja ensimmäinen avoimen luokan serti taisi irrota tytölle helposti. Satulle kiitos Polgaran esittämisestä, neiti käyttäytyi taas kiltimmin tuomarin pöydällä :) Syitä taisi olla kolme: vieraampi  (ja kokeneempi) esittelijä, melko rauhallinen tuomarointitila sekä pyörähdys agiradalla juuri ennen tuomarille menoa. Skazki-blogista voi lukea Polgaran arvostelusta. Hieno neiti siitä on kasvanut. Tuomarin kommenttiin, että on pasta ja pizza maistunut täytyy vain viitata edelliseen blogipäivitykseen ja sanoa että kyllähän tuolle maistuisi vaikka pahvi :D Pizzasta se on yhden kerran saanut kananpalan varastettua ja pastapussin kaadettua lattialle (tosin todisteita ei ole), joten oikeassa oli tuomari ;) Joskin oikeasti ihan hyvässä kunnossa ja kissanruoalla syötetty neiti se on, sillä on toivottavasti tuleva ura emokissana joten ei sen pidä ihan "mallinmitoissa" ollakaan. Muilta osin arvostelu oli siis positiivista ja monta ex-merkintää löytyy setelistä, esimerkiksi turkin, silmien, hännän ja kunnon kohdalta :)

Lisätoimintaa tarjosi tosiaan myös agility, jossa allekirjoittanut oli auttamassa ja Polgara kokeilemassa kisaamista. Polgara suoritti jokaisella kokeilukerralla kolme estettä, jostain syystä A-estettä ei tällä kertaa haluttu ylittää sitten millään vaikka sellainen kotoakin löytyy. Kolmella esteellä ei finaaleihin päästy, mutta sekin on jo onnistuminen ettei tyttö suinkaan jäätynyt radalle (mitä nyt olisi halunnut puskea paria estettä kumoon ja paistatella huomiossa).

Loppupäivälle toimintaa tarjosivat paneelin seuraaminen sekä Bajavan kokous, jonne työnnyin rivijäsenenä kurkkimaan toimintaa. Myös Temppukissojen Elinan tekemä video neloskategorian kissoista hypnotisoi useaan kertaan päivässä, i-h-a-n-a video jossa vilahteli meidänkin kolmikko :) Ihmisten kommentit kaapinoveen hyppivästä juttelevasta Raichusta olivat hauskoja ;) Yleisin kommentti taisi olla "MITÄ tuo kissa oikein tekee?!" ja oven auetessa ja lelujen paljastuessa "Ahaa!". Pakko sanoa, että ei, ei se ole sellainen 24/7 vaan vain silloin kun tietää että voisi olla leikkiaika käsillä ja ihminen on eteisessä tai keittiössä kaapin lähellä :)

Toiminnantäyteinen näyttelyviikonloppu siis! Sunnuntai levättiinkin kotona, ja tästä päivästä täytyy sen verran kertoa että kokeilin naksutinkoulutusta kolmella kissalla illalla ("hälinäkoulutusta" kuten sen miellän, kun kolmella kissalla tuo voi teoriassa olla aika sekasortoa mutta oikeastaan onnistuu ihmeen hyvin helpoilla tempuilla). Tein kissoille siis niiden helppoja temppuja, kunnes päätin huvikseni kokeilla yhtä vain Aslanin osaamaa temppua ("high five") Raichulle ja Polgaralle jotka istuivat vierekkäin. Kumpikaan ei ole sitä osannut kun olen joskus aikaisemmin kokeillut, ja olen ajatellut että antaa olla, opetan sen joskus hitaasti vaiheittain kun jaksan. Nyt kuitenkin molemmat osasivat sen! Ilmeisesti ne ovat katsoneet tarkkaan kun sitä on tehty Aslanin kanssa ja oppineet mallista katsomalla, ihana esimerkki joka todistaa teorian siitä että kissa on hyvä mallioppija todeksi. Eivät ne temppua täydellisesti osaa - Raichu nostaa tassun ylos silmien korkeudelle (kuin tekisi kunniaa) ja Polgara toisinaan läppää käteen kahdella tassulla yhden sijaan, mutta aika hyvin kuitenkin :) Täytyy hioa molempien kanssa tuo temppu kuntoon.

Satulle vielä kiitos vierailusta ja tervetuloa uudestaan kylään, ja Elinalle kiitos kyytiavusta lauantaina kun meidän pieneen autoon ei kaikki tavarat mahtuneet :) Saas nähdä koska seuraavan kerran on näyttelyitä edessä, tällä hetkellä suunnitteilla on pitkähkö tauko näyttelyistä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa ensi vuotta sitten taas uudestaan!

Eläinpitoinen viikonloppu

Selvittiinpäs hengissä kotiin asti, vaikka väsynyt olo onkin! Lauantaiaamuna matkasimme siis kukonlaulun aikaan Helsingin jäähallille, Surokin kissanäyttelyyn. Mukana oli ensimmäistä kertaa kolmen kissan poppoo, ja tavaraakin oli siis sen mukaisesti. Polgara ja Aslan kävivät tuomarilla (Satu Hämäläinen) ja Raichu chillasi Aslanin häkissä. Pitihän Aslanilla olla oma pesupalvelu/coach mukana, jos vaikka olisi alkanut jännittää ;)

Tuomari tuumasi, että Polgara oli mukavan kokoinen teini. Teinityttömäistä oli tosin käytöskin, sillä Polgaralta pääsi muutama kirosana pöydällä (tyttö vain puhui rumia mutta oli muuten kiltisti), mutta se laitettiin kokemattouuden piikkiin ja me saimme kotitehtäväksi kuskata Polgaraa enemmän joka paikkaan. Kops, tehtävä otettu vastaan, sillä vaikka Polgaran kanssa on jonkin verran käyty eläinkaupoissa ja parissa agijutussa, ei se ole ollut tarpeeksi, joten tyttö pääsee siis reissaamaan enemmän :) Turkkia tuomari kehui tosin kovasti (ja silmätkin olivat lupaavat, jee!) ja totesin tuossa itsekin äsken Poliisikoira Rexiä Polgara sylissä katsellessani että on se, silkkiä koko tyttö <3

Aslanilla kommentit olivat taas juuri päinvastoin. Luonne oli IHANA (isoilla kirjaimilla kirjoitettuna) ja Aslan todella kiltti ja symppis, mutta ulkonäkö oli siinä ja siinä riittäisikö se sertiin vai ei. Eniten vikaa oli täplissä, joita ei brindlingin vuoksi näkynyt sekä hännässä. Profiilista ja kropasta tuomari kyllä piti. No, ei Aslania ole missään vaiheessa näyttelykissaksi hankittu vaan lemmikiksi (meillä ei alussa ollut tarkoitus käydä näyttelyissä kuin ehkä kerran katsomassa touhua), jonka luonne on kaikista tärkein ominaisuus, joten tuomarin mielipide Aslanin näyttely"urasta" ei haitannut eikä myöskään yllättänyt. Aslan hurmasi viikonlopun aikana taas ihmisiä, se saa helposti kavereita =) Pakko ehkä mainita, että sovittelimme pitkään Vänttisen valjaita tekijän kanssa ja taisi hänkin tykästyä Aslaniin ;) Pojille on siis tulossa oikean kokoiset valjaat myöhemmin, yhteensopivilla väreillä tietty.

Möhlin agin kanssa sen verran, että missasin alkukarsinnat kun luulin koko ajan että Aslanin vuoro on "ihan kohta" (vaikka välissä oli värin parasta ja vaikka mitä), joten ne jäi virallisesti kokeilematta. Polgara meni radan kuitenkin läpi myöhemmin, pujottelua lukuunottamatta. Erittäin mukavaa oli tavata taas muita bloggaajia, kissaihmisiä, kasvattajia, kissojen sukulaisten ja puolisukulaisten omistajia sekä blogin lukijoita. Kissaihmisiä taitaa olla sielläkin päässä! (Hieno homma ;) Jokaiselle tulee luultavasti välillä sellainen olo, että kirjoittelee vain itselleen, joten jättäkäähän joskus merkkejä blogiin niin ei ole ihan niin suuri yllätys kun joku tulee vastaan ja tunnistaa meidän kisut ;)

Lisäys: Melkein unohdin. Maunon ja Epun blogissa oli vasta kiva kuvaus siitä, mitä näyttelypäivän aikana oikein tehdään (osa I) ja kuinka niitä sertejä ja titteleitä kerätään (osa II). Käykäähän sieltä lukaisemassa, jos kiinnostaa tietää että mitä kissat ja omistajat oikeastaan siellä näyttelyissä tekevät :)

Yöksi lähdettiin hotelliin, missä Aslan kävi nukkumaan ja Raichu ja Polgara.. noh, kuvista saa ehkä jotain osviittaa ;)

"Kauhukakarat", ajattelee Aslan.

Sunnuntaina jätimme näyttelyt muille ja lähdimme katselemaan isoja kissoja. Korkeasaaressa näkyi vaikka mitä eläimiä, eikä sieltä olisi malttanut lähteä millään pois. Ohi meni vaikka kuinka paljon perheitä kauhealla kiireellä - esimerkkinä isä joka toitotti pojalleen että äkkiä nyt, mennään, mennään, tule jo nyt äkkiä tai jää liskot näkemättä - ja me seisoimme juuri vieressä katselemassa ja kuvaamassa liskoa, kun tämä isä poikineen kiiruhti ohi. Katselkaahan ihmiset rauhassa ympärillenne, kun olette sinne eläintarhaan asti (tai museoon tai minne vain) raahautuneet :)

 Aasianleijona.

Tässä pieni maistiainen amurintiikeristä. Kuvia allekirjoittaneen lempparivillieläimestä löytyy enemmänkin, mutta näistä tuli hauska klippi :)

Amurinleopardi

Tässä asennossa näimme lumileopardin lisäksi myös leijonat ja tiikerin.

Suomen luontoon kuuluva kissa, ilves.

Sapelihammaskissa. Toivottavasti amurintiikeri ja amurinleopardi eivät joudu sapelihammaskissojen ja luolaleijonien tavoin historiankirjoihin..

Hotellilla meitä olikin sitten vastassa kolme hyvin unista ja (ihme kyllä aivan kiltisti ollutta) luolaleijonaa, jotka vaativat leikitystä. Lopuksi vielä muutama maistiaiskuva muista eläimistä kuin kissoista, sillä tulihan niitäkin kissojen lisäksi katseltua ja kuvattua ;)

Villihevonen. Upea eläin. Muunmuassa Maan lapset -sarjan Hevosten laakso -kirjassa  (Jean M. Untinen-Auel) Ayla ratsastaa sekä villihevosellaan Heinällä että kasvattamallaan luolaleijonalla nimeltä Pentu. Jos joku kaipaa vielä kesälukemista, suosittelen tuota sarjaa. (Varoitus, sillä on taipumus muuttaa ihmistä joka lukukerralla.)

Alppivuohi. Kuvaaja E-P.

Riikinkukko pöyhkeänä.

Emu. Kuvaaja E-P.

Pöllö. Sijoittuu irtokissojen kanssa samaan ekologiseen lokeroon. (Lisäys - eli syö samaa ruokaa kuin vapaana kulkevat kissat ;)

Puutöitä

Surokin vahvarit saapuivat jo! Keitäs kaikkia olikaan tulossa Surokiin? Meidän klaani on paikalla lauantaina ihan täydessä kokoonpanossaan (Raichu vain kaverikissana). On melko todennäköistä, ettei meitä näin isolla joukolla enää näyttelyssä nähdä, kun Aslankin saattaa saada viimeisen Suomen sertinsä joten kieltämättä hieman haikeilla mielin matkaamme tällä kertaa näyttelyyn. Polgaran kanssa saa toki sitten vielä kierrellä, mutta silläkin tulee jossain vaiheessa pentutauko matkaan.

Mutta kuten viimeksi sanoin, olemme vihdoin askarrelleet niitä uusia juttuja ja päivityksiä kissoille ja sain jopa tänään kuvatuksi jotain. Ulkohäkki sai hieman lisätasoja ja kiipeilytilaa - ennen se onkin näyttänyt enemmän lintuhäkiltä, kuten isäntä tuossa huomautti. Kaunishan tuo ei ole, mutta ajanee tehtävänsä :)

Agiesteitäkin löytyy nyt neljä ihan oikeaa, virallista estettä: hyppy, alitus, A-este ja rengas. Lisäksi käytössä on edelleen vanha kunnon kansio (tunneli) ja kaapista löytyy pahvinen pujottelueste, jonka kanssa on tosin pidetty taukoa. Neljää oikeaa estettä kaikki menevät jo aika kivasti! Voisin alkaa taas pitkästä aikaa opettaa temppuja agiesteiden sijaan - Raichulla on ympäri pyöriminen hyvin karkeassa vaiheessa, Aslanilla opetellaan edelleen vilkutusta ja Polgara on oppinut sormeen koskemisen, kosketuskepin sekä hieman kahdella jalalla seisomista. Istu-temppua tyttö ei vielä osaa, kun muistaisi ensin kuinka ihmeessä onnistuin opettamaan sen noille adhd-pojille, niin osaisin ehkä opettaa sen taas Polgarallekin ;) Tämänpäiväisiä agikuvia löytyy täältä.

 Mamman komea poika <3

(Kuvaaja E-P)

Premier Tistan Bene Est Mihil

Kuten otsikko kertoo, meidän "pieni" Aslan on nyt Premier! Titteli tuli TUROK:ssa lauantaina, kun Aslan sai kolmannen CAP-sertinsä - tasan vuoden päästä ensimmäisestä näyttelystä muuten, kuten Raichukin. Aslanin näyttelyura alkoi 28.3.2009 ja Premier siitä tuli 27.3.2010.

 Aslan tuomari Jyrkisellä lauantaina

Pojat olivat toisiinsa verrattuina hyvin samanlaisia koko viikonlopun. Lauantain tuomari Jyrkinen totesi toisena tulleen Raichun kohdalla, että tämähän on ihan saman näköinen kuin se sinun ensimmäinen ;) Samat hyvät ja huonot puolet pojissa toki suurimmaksi osaksi onkin, yhtenä esimerkkinä nyt vaikka lihaksikas pitkä vartalo, hyvä silmien väri mutta liian pyöreä muoto. Tuomarien arvostelut löytyvät hieman yksityiskohtaisemmin kotisivujen puolelta, joten en nyt tässä blogissa mene niihin sen syvemmin. Samanlaisuus poikien kesken näkyi myös siinä, että lauantain tuomarilla kummallakaan ei ollut asiaa TP-valintaan mutta sunnuntaina kutsuttiin molemmat. Tuomarin paras ei kumpikaan ollut, vastassa kun oli paljon hienoja kissoja.

 Raichu tuomari Tausenilla sunnuntaina

Pääsin auttamaan agikisojen järjestämisessä, ja täytyy sanoa että  päivä vierähti mukavan nopeasti kun sitä häkin edessä istuskelua oli vähemmän ja oli jotakin tekemistä. Lisäksi muiden agisuoritusten seuraaminen läheltä oli hauskaa! Meidän poitsuista kumpikaan ei agiradalla menestynyt, vieressä ollut yleisö oli Aslanille liian jännittävä paikka. Raichun kanssa emme viralliselle agiradalle ehtineetkään, mutta sen kanssa kokeiltiin myöhemmin erikseen. Raichu oli jo aika rentona menossa radalle, kun viereen tuli Raichun nemesis - lapsi. Lapsi oli sitä mieltä, että hän oli kissa (oli hänellä toki upea kasvomaalaus joten melkein olisi kissasta käynytkin) joten hän menee agiradalle, ja pomppi radan vieressä. Raichu on pitänyt lapsia arkkivihollisinaan ennenkin, onpa se nähty entisessä asunnossa murisevan ikkunassa leikkikentän lapsille sekä postiluukusta kuuluvalle kiljunnalle. Hyvää lastensietokoulutusta Raichu kuitenkin sai, sillä oleskeltuaan tarpeeksi kauan käytävässä missä juoksi lapsia ja meni kovaäänisiä rullakoita se alkoi pikkuhiljaa hyväksyä metelin.

 Jos pelottaa, pään laittaminen pensaaseen tai mamman kainaloon auttaa. (Ohi menossa juuri kissanhiekkaa rullakolla)

Molemmilla näyttelykäyttäytyminen on myös hyvin samanlaista. Alussa jännittää ja tärisyttää hieman häkin ulkopuolella, mutta häkissä on kiva nukkua ja loppua kohti rentoudutaan paljon. Kumpikin oli sunnuntaina jo silminnähden rennompia lauantaihin verrattuna, ja siinä missä lauantaina niitä piti hieman suojata hälinältä ennen tuomarille menoa makoilivat molemmat sunnuntaina rennosti sylissä ja katselivat lähinnä uteliaina ympärilleen. Sunnuntain tuomari Tausen taisi huomata tämän, sillä hän kehui molempien luonteita ja piti pojista muutenkin kovasti.

Pojat olivat siis hyvällä tuulella ihan sunnuntain lopputunneille asti, mutta loppupäivästä Raichulla kävi vahinko hiekkalaatikolla (taisi pissata vähän jalalleen), mistä seurauksena Aslanin naama ja osa Raichustakin oli yhtäkkiä täynnä kissanhiekkaa. Aslan sai ehkä jyvän silmäänsä, sillä ahkerasta silmänputsausnesteellä huuhtomisesta huolimatta toinen silmä alkoi rähmiä heti tapauksen jälkeen ja on rähminyt vielä tänäänkin vähän. Eläinlääkärireissu on ehkä edessä, tosin rähmiminen on ollut koko ajan vähenemään päin jo eilisillasta lähtien joten seuraamme tilannetta vielä hieman. Hiekkakohtauksesta närkästyneenä loppuillasta pojat olisivatkin sitten mielummin murjottaneet häkissään sen sijaan, että olisivat esiintyneet häkin luona olleille ihmisille.

Blogikissojakin me bongailtiin, tässä kuvia muutamista:

Oli rentomies Eppu, egyptinmau Maukuja -blogista (onnea PR-tittelistä!):

PR FI*Iltavilli Ebi Ehteshaam

Sekä bengalipentu Elli-neiti, joka jakaa blogin Herra Mäykysen kanssa. Elli pääsi upeasti paneeliin asti ensimmäisessä näyttelyssään (Onnea!):

 Nordic Glow Missy Elliot

Lilarakettien Pokerin ja Popparin kanssa saimme olla sunnuntaina jo automatkasta asti:

Ice Olive's BBQ-Popcorn,

josta toivottavasti tulee kevällä isäkissa.

Ice Olive's Blaze Pokerface,

joka oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja sai sertin sekä kokeili agiakin hienosti. Onnea!

Temppukissojen Fedja-setä pääsi lauantaina paneeliin ja oli sunnuntaina BIS. Onnea!:

 Fedja-setä

Tinjamix -blogin kilppariburmat Evita ja Daisy poseerasivat häkissään:

 Zircat's Demi Moore & Zircat's Eva Braun

Sekä Aslanin kaunista siskopuolta Tistan Isistä kävimme ihailemassa häkillä useaan otteeseen. Se oli  lauantaina paneelissa, mutta kamerani ei saanut  kuvattua paneeliyleisön joukosta niin kauas, joten Isiksestä ei ole kuvaa. Onnea paneeliin pääsystä!

Meidän poppoo onnittelee eurooppalaiskissa Pietaria agihopeasta (ensimmäisessä agikisassa) ja sertistä! Siitäkään ei valitettavasti tullut kuvaa tällä kertaa, mutta Pietari löytyy agitreeneistä kertovasta blogimerkinnästä.

Hienosti menestystä oli joka puolella TUROKissa, aivan mahtavaa. Meidän blogin henkilökunta kiittää kaikkia seurasta, viikonloppu vierähti todella nopeasti ja hienoissa merkeissä! Henkilökunta nautti viikonlopusta, kivaa oli ja upeita kissoja ja mukavia kissaihmisiä joiden kanssa sai höpistä kissaa taas sydämensä kyllyydestä. Oli hienoa nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin.

Kotona onkin sitten lepäilty eilinen ilta ja tämä päivä. Emäntäkin otti pitkät päiväunet samassa kasassa kissojen kanssa, kyllä väsyttikin! Tässä poikien nukkumanäytteet:

Aslan pitäisi varmaankin viedä tuomarin pöydälle sikiunessa.. ;)

Onko suloisempaa näkyä kuin toisistaan tykkäävät kissat?

Jotain pientä ja suloista

Olen kovasti yrittänyt hokea sellaista mantraa, että "ei kissatavaroita ennen Turokia". No, epäonnistuin. Käytiin tänään kaverin kanssa juttelemassa papukaijalle ja katselemassa kaloja eläinkaupassa, ja mukaani tarttui jotain.. no, pientä, suloista ja pinkkiä. Tulee olemaan kovassa käytössä ;) Vieressä vertailun vuoksi yhdet poikien kivoimmista kupeista. Sopivat hyvin yhteen, nämä 3 kuppia :)

Koulukiireet jatkuvat vieläkin Luolaleijonan klaanissa. Yliopistolla on tullut pyörittyä sellaisia päiviä ja sellaisiin vuorokauden aikoihin että ei varmaan kaikki uskoisi jos kertoisin. Onneksi kotona on odottamassa nuo mussukat, niiden kanssa seurustellen menee luksus- vapaa-aika kivasti. Ei kissat ole onneksi useinkaan olleet edes työpäivän mittaa kahden kesken kun on tuo isäntäkin ja aikataulut menee osittain ristiin. Viikonloppuna Aslan sai kuitenkin hernekasvin nenäänsä, kun kehtasimme vielä lähteä pitkästä aikaa perjantai-iltana kavereiden kanssa ulos. Kotona odotti silpuksi revitty talouspaperirulla.. ainakin Aslan osaa ilmaista itseään ;) Se on niin sosiaalinen ettei tykkää ollenkaan olla ilman ihmisiä. Extrapaljon huomiota vain meidän Mussulle, niin eiköhän se siitä :) Viikon päästä helpottaa jo, kunhan saadaan ensin Turok kunnialla pois alta.

Turokista puheenollen, ilmoittautukaahan kaikki paikalle tulevat joko tähän tai tulkaa viimeistään paikan päällä koputtamaan olalle =) Aikamoisen listan teitä olenkin jo kerännyt, mutta aina jää joku kissanhäkki vierailematta kun ei kaikkia hoksaa.  Me ollaan siis paikalla molempina päivinä, ja meidät tunnistaa vihreä-ruskeista verhoista ja kahdesta ihanasta kissapojasta ;D

Poikien ruokakuppeja on siirretty, sillä entisen ruokailupaikan lähistölle tuli metrin päähän kissanvessa entiselle akvaarion paikalle. Vessa taas joutui aikoinaan evakkoon kiipeilyhyllyn tieltä. Uusi ruokapaikka onkin aika kätevä, se kun sijaitsee heti kissanruokakaapin vieressä. Tänään oli itämaisille kissoille sopivaa thai-ravintoa, herkkupurkkia a la cosma. Viimeviikkoinen lohiversio Cosman ruuasta saattoi olla meidän pojille epäsopivaa, sillä lohta syötyään Raichulla ilmestyi vuorostaan leukaan karvaton laikku. Leuan alle oikeastaan, siihen kohtaan missä iho on pehmeää. En tiedä onko kyse allergiasta vai onko Raichu puskenut hedelmäkorin pajukeppejä liian lujaa (kyseistä touhua olen katsellut jo pidempään vähän sillä silmällä että ihme jos ei tule haavereita), mutta voi olla ettei Raichulle ole tulossa sertejä tällä kertaa tuon vuoksi. Aion sen kuitenkin paikalle tuoda, sillä laikku on parantunut jo reilusti eikä sitä edes huomaa ellei katso tarkkaan. Jos laikku olisi vaikuttanut pitkäkestoisemmalta olisi Raichu saanut kyllä jäädä kotiin, mutta näillä näkymin siis paikalle tulee klaani kokonaisuudessaan.

Astmasta

Muutama ihminen on kysellyt minulta Raichun astmasta ja siitä, miltä astmayskä näyttää. Raichu on saanut nyt pakkasten aikaan muutamia kohtauksia - mitä ilmeisemmin kuiva ilma ei tee sen keuhkoille hyvää. Eilen juuri ennen naksutinkoulutustuokiota Raichu sai taas yhden kohtauksen, jonka kuvasin videolle. Kuvan laatu on aivan kamala koska se on kuvattu kännykällä, mutta ehkä kissan astmasta kiinnostuneet saavat siitä irti oleellisen eli a) miltä astmakohtaus näyttää ja b) miltä se kuulostaa.

Anteeksi taas videolla lässytys =P Videon muokkaus on niin hankalaa että editoin lässytyksen pois myöhemmin jos jaksan. Raichu näytti nimittäin kuvatessani siltä, että "Mikset sä vastaa?", joten pakkohan sille oli puhua.

Raichun astmakohtauksen pystyy ennakoimaan siitä, että kun se normaalisti maukuu pitkällä ja laulavalla nuotilla, ennen astmakohtausta sen juttelu onkin lyhyttä ja katkonaista, usein myös kovaäänistä. Melkein kuin haukkumista. Videolla aluksi kuuluva tv:n melu häiritsee, mutta siinä kuuluu myös juuri tyypillinen astmakohtausta  (huom, Raichulla!) edeltävä haukku. Silloin kun lääkitys on säähän ja muihin olosuhteisiin nähden kohdallaan, juurikaan muita astmakohtauksia ei Raichulla tule kuin tällaista haukkumista  (katkonaista maukumista) kiihtyneenä, ehkä yhdellä tai kahdella köhäisyllä säestettynä, ja niitäkin max. kerran kahdessa viikossa.

Ennen yskimistä ja sen aikana Raichu venyttää ja pyörittää kaulaansa ylös ja maata pitkin. Tämä on astmayskälle tyypillistä, sillä kissa yrittää saada paremmin henkeä. Itse yskiminen tapahtuu kaula maata vasten. Yskä on kuivan kuuloista eikä yskiessä "irtoa" mitään (vaikka Raichu nuolee kyllä huuliaan).

Videolla on itseasiassa kaksi astmakohtausta - pidin lyhyen kosketuskeppiharjoituksen noin puolessavälissä videota, kun ensimmäinen oli mennyt ohi. Tämäntasoinen astmakohtaus ei vielä Raichulla vaadi avaavaa lääkettä, sillä videolla näkyvien yskimisten jälkeen se alkoi taas hengittää normaalisti eikä enää yskinyt. 

Aina astmakohtauksen alkamiselle ei löydy syytä. Raichu on selvästi hajuherkkä, mistä syystä meillä käytetäänkin lähinnä allergia- ja astmaliiton suosimia pesuaineita. Meillä ei myöskään käytetä hajuvesiä, ellei korkeintaan juuri ovella suihkaista ulos syömään mennessä tms. Myös siivouspäivän siirtäminen pariakaan päivää yli normaalin viikon pituisen välin saa Raichun yskimään tähän vuodenaikaan. Pakkasilmalla, kun Raichu on herkempi, saa itseasiassa imuroida pari kertaa viikkoon estääkseen ärsykkeitä (pölyä) pääsemästä Raichun keuhkoihin. Selvin ärsyke Raichulla on kuitenkin pienestä pitäen ollut kiihtyminen. Ensimmäiset astmakohtauksensa se sai pentuna aina tullessaan syliin kehräämään, mikä oli tietenkin sydäntäsärkevää. Kohtaukset olivat silloin vielä pahempia kuin videolla näkyvä, ja kaiken lisäksi pienellä pennulla.

Toivottavasti video + teksti valaisi astmayskää hieman kiinnostuneille! Hieman lisää kissan astmasta olen kirjoittanut kotisivuille, joskaan en ole päivittänyt tekstiä pitkään aikaan. Jos jollakin tätä lukevista on kotonaan astmakissa, kuulisin hyvin mielellään teidän kokemuksianne kissan astmasta ja varsinkin siitä, kuinka pahaksi arvioisitte tämän videolla näkyvän astmakohtauksen. Tämähän on, kuitenkin, jatkuvaa oppimisprosessia meille kaikille.

--------

  

Sain Temppukissojen Elinalta ihania naksutinkoulutuskuvia, joita hän oli ottanut meidän pojista. Tämän postauksen piti kertoa vielä naksuttelusta, mutta jätetään se vielä myöhempään kertaan. Lisään tähän kuitenkin lempparikuvani, ennen kuin koko asia pääsee vallan unohtumaan. Kaikki kuvat siis © Temppukissat.

Korvat takana ja tukka hyvin.

 Venyy, venyy..

Toinen unohtamani asia oli, että Michael Monroe kävi paijaamassa myös Raichua Kissanpäivillä. Hän tuntui pitävän sinisistä silmistä ;) Harmi että omistaja oli vähän puupää, kun alkoi olla juuri aika lähteä agirataa kohti ja jouduin sanomaan että meidän täytyisi kyllä mennä... Raichun kuva löytyy linkin takaa, jos jaksaa painella "kännykässä" olevaa nuolta kuvan 19/82 kohdalle. Hienoa että julkisuuden henkilöissäkin on ihmisiä, jotka tuovat niin selkeästi esille että pitävät kissoista ja ovat huolissaan niiden hyvinvoinnista (esim. Kissakaveria ei jätetä -kampanja). Heiltähän muu maailma ottaa esimerkkiä ;)

Kissanpäivät

Jee, kun kissat ja kissaihmiset on mukavia! Sunnuntaipäivä meni nopeasti rennoissa tunnelmissa VPK-talolla. Kissanpäiville oli tullut paikalle hieno määrä yleisöä ja kissoja - paikka oli kutakuinkin täynnä. Tiivis tunnelma ei silti haitannut, vaan sitä mukavampaa kun juttua ja juttelijoita riitti.

Esittelyvuorossa rotu X.

Aslanin ja Raichun edellisistä näyttelyistä on vierähtänyt useampi kuukausi ja se näkyi kyllä jännityksen määrässä. Hieman poitsuja tärisytti käydä esiintymässä rotuesittelyssä, ainakin ensimmäisellä kerralla. Ehkä itämaisen kissan pitkä vartalo tuli silti esille vaikka naapurikissoista, vaikka pojat hieman käpertyivät mamman syliin turvaan.

Tästä kuvasta näkyy ainakin agiesteet ja hieno miljöö. On se kissakin siellä jossain ;)

Agilityä olimme odottaneet ja jännittäneet pitkään. En oikein tiennyt mitä odottaa ja hyvä niin, sillä pojat tekivät radalla ihan täysin oman päänsä mukaan riippumatta siitä mitä kotona oli sovittu ;) Raichu tuijotti yleisöä ja pohti hieman olisiko siellä jotain kivaa, mutta päätti kuitenkin lähteä toiseen suuntaan ja hyppäsi lattialle radan taakse. Seisottuaan radan päässä pitkähkön aikaa Raichu pääsi kuitenkin ensimmäisestä esteestä (rengaseste) läpi. A-este olikin sitten Raichusta aivan ihmeellinen. Olin kuvitellut sen olevan kaikista helpoin este ja jättänyt kokonaan kokeilematta vastaavaa kotona, mutta Raichun näkökulmasta katsottuna este on tietenkin vuori jonka toiselle puolelle ei näe ja siksi hyvin epäilyttävä. Elinan antama tekoruohohuiska oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että Raichu ylitti A-esteen varovasti - juuri ennen kuin kello pärähti ja aika loppui. Raichun suoritukseen olen kyllä tyytyväinen, tekihän se kokonaiset kaksi estettä kaikista valoista, hajuista ja yleisöstä välittämättä!

Tuolla on kissa ja tuolla ja tuolla.. Ja ihminen, kaksi, neljä, kolme, seittämän.. mamma montaks noit oikein on?!! Voisko ne kaikki rapsuttaa mua, voisko? Jos mä nyt kuiteskin tuun taas täältä häkistä, olin täällä jo kokonaiset kolme minuuttia!

Aslan parka oli aika hämillään agiradalla. Se ei tainnut tietää mitä siltä odotettiin, ja kun Aslan ei ole koskaan ollut huiskalelujen tai namien perään (kotonakin se tekee temppuja ensisijaisesti huomion vuoksi), ei sen huomiota saanut kiinnitettyä leluun vaan se tuijotti ympärilleen etsien tietä pois. Aslankin hyppäsi lattialle ja kohtalaisen pitkän ajan kokeiltuani päätin että Aslan luovuttaa. Sillä erää ;) Kotona agiharjoitukset jatkuvat yhä, sillä siellä se selvästi nauttii kun saa mennä kepin perässä tai vaihtoehtoisesti käyttää päätään ja oppia pala palalta esteiden ideaa.

Mä voin ottaa kauneusunia täällä vaan, kiitos - mee ite pomppimaan agiradalle.

Häkkinaapureina meillä oli toisella puolella pieni puhelias burma (allekirjoittanut jaksaa aina ihmetellä niiden hauskaa ääntä sekä temperamenttia) ja toisella puolella Temppukissojen Fedja. Elinan kanssa pulistiinkin kissoista suuri osa päivää, suuri kiitos Elinalle seurasta!  Fedja on kyllä niin ihana, se on todellisuudessa ihan yhtä kiltti herrasmies kuin miltä se näyttää. Yleisökin piti Fedjasta, sillä se sai palkinnon saatuaan yli 15 ääntä yleisön lempparikissan äänestyksessä. 

"Ai siis tääkö on mun työ tänään? Oletko ihan varma kans?", kysyy Fedja-setä ollessaan paijattavana.

Äänestyksen voitti, ellen ihan väärin muista, tämä maine coon -pentu yli 50 äänen äänivyöryllä.  Ei saa nauraa jos olen väärässä, sillä selattuani kaikki kuvat läpi en todellakaan mene vannomaan että erottaisin maine coonin vaikkapa siperiankissasta tai norjalaisesta.. Puolipitkäkarvaisten tuntemukseni kaipaa hieman hiomista ;) Suloinen kaveri tämä oli joka tapauksessa.

Sievä iso kissa, ehken maine coon?

Esittelynäyttelyiden tarkoitus on siis kertoa kissoista ja kissaroduista kaikille kiinnostuneille. Toivottavasti muutkin oppivat uutta kuin vain minä, tällä kertaa yksi uusi korviin tarttunut tiedonmurunen oli, että maine coon on saanut nimensä  USA:n Mainen osavaltiosta ja pesukarhusta (raccoon). Kaikenkaikkiaan Kissanpäivät oli erittäin mukava tapahtuma. Kiitos siis kaikille mukanaolleille näytteilleasettajille, kissoille ja erityisesti yleisölle. Hienoa että meitä kissaihmisiä on näin paljon!

Yksityiskohta salista. Hienompaa kulissia kissanäyttelylle saa etsiä!