Meillä oli eilen ilo ja kunnia päästä kokeilemaan kissa-agilityesteitä itse
Temppukissojen omalle radalle. Pidimme nimittäin Elinan kanssa kolmen kissan agitreenit. Treenejä oli odotettu pitkään ja ne onnistuivat paljon paremmin kuin uskoinkaan. Kamerakin oli mukana, mutta en ollenkaan muistanut ottaa kuvia, joten kuvituksena esiintyy tänään talvinen maisema.
Temppukissoilla oli ihan kokonainen kissankoulutushuone. Aslan ja Raichu tutustuivat tilaan aika nopeasti, joten pääsimme kokeilemaan olivatko Kissan aktivointi -kirjan opit menneet perille. Raichu yllätti positiivisesti tottelemalla tuttuja käskyjä melkein yhtä hyvin kuin kotona. Kaikella rakkaudella sanottuna, Ruisku on kyllä sellainen putkiaivo ettei sillä montaa asiaa kerralla päähän mahdu. Naminhimo oli hirmuinen ja Raichu hyppi pöydälle ja koski koulutuskeppiä nätisti (mitä nyt silloin tällöin eksyi haistelemaan vieraan kissan hajua kissanpesästä mutta ollaan siitä ihan hyshys).
Sitten ne agiesteet. Pojat eivät ole siis koskaan ennen esteitä nähneetkään, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Ei kuitenkaan mennyt montaa toistoa, kun Raichu jo asteli renkaan läpi. Häsellystäkö vai hoksasiko Raichu sen tempuksi, siitä en ole ihan varma, mutta treenien aikana näkyi jo paljon edistystä siinä miten kissa reagoi esteeseen. Elinan hyvien neuvojen avulla (ai ettei kissaa kannatakaan palkita siitä että se jää puskemaan estettä ja keimailemaan? ;) ) aloin itsekin tajuta kuinka homman tulisi edetä. Maistiaiset on saatu, lisää kiitos ;D Jatkamme kyllä ehdottomasti esteiden kokeilua jossain muodossa kotonakin naksutinkoulutuksen yhteydessä.

Aslan on vähän Raichua monimutkaisempi tapaus. Vaikka se hyväksyi uuden tilan ja ihmisen Raichua nopeammin, sillä on tapana unohtaa namit ja karkit jos meneillään on jotain mielenkiintoisempaa. Mikään nami ei saanut Aslania motivoitua temppuilemaan, kunnes Elina keksi Aslanillekin toimivan palkitsemiskeinon - Temppukissojen oman hienon huiskan, jota Aslan himoitsi sekä ihan yksinkertaisesti vain kehumisen. Näillä eväillä Aslankin kulki estettä läpi. Hassua, enpä olisi keksinyt Aslaniin kokeilla huiskaa kun se ei niistä kotona tykkää paljon yhtään.

Vieraisiin kissoihin yleensä ystävällisesti suhtautuva Aslan pääsi tutustumaan valjaissa Fedjaankin. Fedja-setä oli herrasmies, katseli vain kiltisti että mitäs tänne nyt on raahattu. Aslan taas - noh, kuulin Aslanin murisevan kolmannen tai neljännen kerran koko elämänsä aikana. Vieras maaperä isäntineen taisi olla liikaa ystävälliselle Aslanillekin kun se kiipesi mamman syliin Fedjaa ihmettelemään. Fedja suoritti oman koulutusosionsa Aslanista suuremmin välittämättä, aika viilipytty :)
Kotona meillä oli loppuillan kaksi unikekoa. Pitäähän sitä treenien jälkeen ollakin väsynyt! KIITOS Elina aivan upeasta mahdollisuudesta päästä agitreeneihin ja hyvistä vinkeistä ja neuvoista. Tullaan mielellään uudestaankin jos päästään! Meillä taitaa kyllä olla luokan adhd-oppilaat :D

Sain illalla valmiiksi yhden projektin jonka kanssa olen puuhastellut pari päivää. Ompelin nimittäin meidän pienempään, yhden kissan Gulliveriin lämpösuojuksen á la Luolaleijona design. Boksi sinänsä on ollut aika vähällä käytöllä kun Aslan ja Raichu matkustavat aina yhdessä isossa kopassa, mutta sen kerran kun tuota on tullut käytettyä on joutunut virittelemään sen ympärille vilttiä ja huopaa, joten nyt on siinäkin ihan oma päällinen. Tarkoitus oli laatia suojukseen teko-ohjeetkin ja laittaa ne kotisivuille jos joku toinenkin on kiinnostunut rääkkäämään itseään ompeluprojekteilla, mutta niinhän siinä kävi että lopputuloksesta on aika mahdoton sanoa kuinka sen sitten lopulta tein tai ainakaan kuinka se olisi järkevä tehdä. Koitan kuitenkin ainakin jonkinnäköiset "älä tee näin" ohjeet saada vielä kotisivujen puolelle aikaiseksi.