sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Lelulaatikko sekä temppuhaasteen finaali.

Mikähän se mahtaa olla hemmotellun lapsen merkki?


Tänään aamupalalla katselin, kun pojat istuivat kiipeilypuun lelukätkön luona ja kaivoivat leluja esille yksi kerrallaan. Lelujen kaivaminen on yksi Raichun harrastuksia, mutta nyt ne tekivät sitä molemmat - Aslan pesän edessä olevalla tasanteella istuen ja Raichu vakiopaikallaan pesän katolla. (kyllä, se kaivaa leluja pää alaspäin...) Vähän ajan päästä isäntäkin meni jo katsomaan että eikö sieltä löydy nyt ollenkaan mieleistä lelua ja kaivoi lelut pesästä yksi kerrallaan lattialle.


No, kyllähän sieltä muutama lelu löytyikin. Pojat eivät ilmeisesti osanneet päättää millä leikkisi. Seuraavan kerran kun olen ostamassa kissanlelua, pitänee muistella tätä näkyä. Eikä siinä vielä kaikki. Kaapissa meillä on kaikki huiskalelut sekä muut joista voi irrota vaarallisia osia. Sinisessä laatikossa olevat lelut ovat yleensä kaapissa, huiskia ei näy nyt kuvassa ollenkaan. Sitten on lisäksi ne jotka ovat tällä kertaa vuorostaan sohvan yms alla tallessa sekä isokokoiset aktivointilelut kuten namipiilo ja muovinen rengas jossa on pallo.

 Tätä lelua kuuluu heittää korkealle ilmaan ja lyödä sitä ilmassa tassulla. Myös maata pitkin lätkiminen sallittu.

Kun lelukasa saatiin lattialle, löysivät pojat molemmat etsimänsä. Aslan valikoi kaikkien näiden lelujen joukosta oman rakkaan hiirensä, sen ihan saman yksilön joka on seurannut sen mukana pentukodista asti. Kyllä, se hiiri on vieläkin elossa - joten kuten. 


Tämä lelu..

 ..on paljon, paljon parempi kuin tämä lelu.

Raichu puolestaan löysi sinisestä laatikosta lempinarunsa - kovaksi kuolatun vihreän housunnyörin jonka se joskus aikoinaan pentuna varasti päältäni. Naru on kummasti lyhentynyt tässä ajan mittaan.. Kohta kummastakaan näistä leluista ei tosiaan ole mitään jäljellä. Onneksi on korvaajaehdokkaita (joista mikään ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin vanhat lempparit).

Kuolanarulle pitää murista. Sitten se pitää viedä äkkiä kotipesään eli ihmisten sänkyyn.

Yritin päivällä ottaa videota temppuhaastetta varten. Raichu temppuili niin huonosti ettei koskaan ennen kotona - sen sijaan se tunki syliin kehräämään ja puskemaan. Ehkä se ajatteli että hölmö mamma, sillä on mennyt sisäinen kello ihan sekaisin. Temppuaika on illalla! No, tässä on meidän haasteen loppuvideo. Olisi pitänyt kuvata se alkuviikosta, silloin Raichu nousi nimittäin oikein hienosti välillä jopa varpailleen asti niin että ihminen seisoi ja näytti sormimerkkiä. Tässä videolla on kokeiltu nyt kahta eri merkkiä, tuohon uuteen versioon Raichu jaksaa reagoida paremmin. Alkoi kyllästyttämään se ensimmäinen? Tässä vielä meidän alkuasetelma.



Ps. Jos joku ihmettelee miksi heitän namin lattialle enkä palkitse kissaa suuhun, vastaus on että käytössä oli liian maukas palkkio! Alkuosaa kuvatessa Raichu nimittäin rei'itti sormeni pari kertaa. Yleensä se ottaa namin sentään suhteellisen varovaisesti :D

Lopuksi vielä bonuskuva Aslanista ja hiirulaisesta:

 *Puspus* Oot ykkönen!

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Kantoboksivaroitus.

Olihan taas viikonloppu. Meidän klaani seikkaili taas Tampereella päin, suurimman osan ajasta pojat olivat 'mummolassa' hoidossa kun ihmiset pyörivät kaupungilla. Kiirettä piti mutta kaikilla ehti olla kivaakin -  pojat hyödynsivät kiipeilymahdollisuudet ja seuran tehokkaasti. Uudessa paikassakin pojat pääsivät käymään, kun piipahdimme paluumatkalla poikien "tädin" luona. Heidän lemmikkisammakoistaan pojat eivät ymmärtäneet mitään, joskin Aslan löysi uuden rakkauden - elävät heinäsirkat (sammakoiden ruoka). Niitä olisikin ollut kiva maistella!

 Mitä sää Raichu siellä teet?

Paluumatka oli sitten aika hektinen. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että Gulliver on hyvä kantoboksi. Se on hyväksytty lentokonekäyttöönkin, tai niin ainakin sen meille myynyt eläinkaupan myyjä väitti. En kyllä nyt uskaltaisi laittaa kissaa siinä koneeseen, ikinä! Allekirjoittanut ajoi takaisin pimeässä tuiskussa, kun yhtäkkiä korvan vierestä kuuluu järkyttävän kovaa huutoa. Pojat olivat päässeet Gulliverin "huoltoluukusta" pois ja Raichu nousi  takapenkiltä kuskin hartiaa vasten antamaan ajo-ohjeita. Siinä vaiheessa ei paljon naurattanut, mutta onneksi meitä oli kaksi ja huoltoasema oli ihan kohdalla jotta toinen sai pidettyä kissat pois kuskin tieltä siihen asti kunnes pääsimme pysähtymään. Loppumatka pitikin sitten toisen istua takana luukkua painamassa, sillä pojat saivat sen uudestaankin auki. Luukusta oli katkennut muovinen klipsi jonka pitäisi pitää se kiinni. Saas nähdä saako luukkua pikaliimalla kiinni tarpeeksi lujasti vai onko tarvetta hankkia uusi boksi. Tarinan opetus: älä osta boksia jossa on "huoltoluukku" katossa, ellei kissasi ole kaksi kertaa reiän levyinen!

No mä vähän tutkin ja..

 
..aattelin näyttää noille ihmisille että tää reikä ei oo kamalan hyvä juttu..

 ...niille.

Tänään kissat ovat saaneet levätä, kun ihmiset ovat ahkeroineet viikkosiivouksen parissa. Uusi aluevaltaus kaapinpäällinen on erinomainen paikka vetäytyä rauhaan imurin tieltä.

Vaikka kuvien perusteella voisi päätellä ihan muuta, on Raichu viihtynyt kaapin päällä enemmän ja pääepäilty boksin rikkomisesta on Aslan.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Rottia!

 Tältä näyttää tuore rotta..

Meillä on meneillään rottavillitys. Ei onneksi sentään ihan eläviä rottia - itse kun en ole koskaan ollut jyrsijöiden ystävä. Olen varmaankin useampaan otteeseen jo maininnut, että Aslanille kelpaa vain harvat ja valitut lelut. Tilailin parisen viikkoa sitten Kattipuodista tavaraa ja ajattelin kokeilla tällaista Isojen Kollien Rottaa, Aslan kun tykkää leikkiä esimerkiksi neulotuilla tilkuilla. Rotta olikin aivan valtava menestys ja sai Aslanin ihan hurmoksen valtaan.

 ..ja tältä vähän käytetty yksilö.

Pari päivää sitten Kattipuodin blogissa kummasteltiin, kun rottia oli myyty yhtäkkiä aika paljon. No, ehkä meidänkin tilaus hieman auttoi asiaa, kun nähtyäni kuinka paljon Aslan omaansa rakastui tilasin heti pari rottaa lisää ja kavereille (yhteensä viiteen eri kissaperheeseen) kans ;) Yhdenkin kaverin vanha uroskissa joka ei juurikaan kuulemma leiki viskeli rottaa ilmaan ja pomppi sen perässä kuin mikäkin pentu kun kävimme heillä kylässä ja vein sellaisen tuliaisiksi, joten tätä uskallan kyllä suositella ihan joka kissatalouteen.

 Niin minuahan sinä halusit kuvata?

Ottaessani kuvia blogia varten ajattelin että ei haittaa vaikka Raichu tulee viereen vahtimaan, kun rotta on enemmänkin Aslanin juttu enkä ole nähnyt Raichun sillä juurikaan leikkivän. Ja kuinkas sitten kävikään?

 
Say your prayerz, rat! I eatz you now!

torstai 11. helmikuuta 2010

Astmasta

Muutama ihminen on kysellyt minulta Raichun astmasta ja siitä, miltä astmayskä näyttää. Raichu on saanut nyt pakkasten aikaan muutamia kohtauksia - mitä ilmeisemmin kuiva ilma ei tee sen keuhkoille hyvää. Eilen juuri ennen naksutinkoulutustuokiota Raichu sai taas yhden kohtauksen, jonka kuvasin videolle. Kuvan laatu on aivan kamala koska se on kuvattu kännykällä, mutta ehkä kissan astmasta kiinnostuneet saavat siitä irti oleellisen eli a) miltä astmakohtaus näyttää ja b) miltä se kuulostaa.

Anteeksi taas videolla lässytys =P Videon muokkaus on niin hankalaa että editoin lässytyksen pois myöhemmin jos jaksan. Raichu näytti nimittäin kuvatessani siltä, että "Mikset sä vastaa?", joten pakkohan sille oli puhua.



Raichun astmakohtauksen pystyy ennakoimaan siitä, että kun se normaalisti maukuu pitkällä ja laulavalla nuotilla, ennen astmakohtausta sen juttelu onkin lyhyttä ja katkonaista, usein myös kovaäänistä. Melkein kuin haukkumista. Videolla aluksi kuuluva tv:n melu häiritsee, mutta siinä kuuluu myös juuri tyypillinen astmakohtausta  (huom, Raichulla!) edeltävä haukku. Silloin kun lääkitys on säähän ja muihin olosuhteisiin nähden kohdallaan, juurikaan muita astmakohtauksia ei Raichulla tule kuin tällaista haukkumista  (katkonaista maukumista) kiihtyneenä, ehkä yhdellä tai kahdella köhäisyllä säestettynä, ja niitäkin max. kerran kahdessa viikossa.

Ennen yskimistä ja sen aikana Raichu venyttää ja pyörittää kaulaansa ylös ja maata pitkin. Tämä on astmayskälle tyypillistä, sillä kissa yrittää saada paremmin henkeä. Itse yskiminen tapahtuu kaula maata vasten. Yskä on kuivan kuuloista eikä yskiessä "irtoa" mitään (vaikka Raichu nuolee kyllä huuliaan).

Videolla on itseasiassa kaksi astmakohtausta - pidin lyhyen kosketuskeppiharjoituksen noin puolessavälissä videota, kun ensimmäinen oli mennyt ohi. Tämäntasoinen astmakohtaus ei vielä Raichulla vaadi avaavaa lääkettä, sillä videolla näkyvien yskimisten jälkeen se alkoi taas hengittää normaalisti eikä enää yskinyt. 

Aina astmakohtauksen alkamiselle ei löydy syytä. Raichu on selvästi hajuherkkä, mistä syystä meillä käytetäänkin lähinnä allergia- ja astmaliiton suosimia pesuaineita. Meillä ei myöskään käytetä hajuvesiä, ellei korkeintaan juuri ovella suihkaista ulos syömään mennessä tms. Myös siivouspäivän siirtäminen pariakaan päivää yli normaalin viikon pituisen välin saa Raichun yskimään tähän vuodenaikaan. Pakkasilmalla, kun Raichu on herkempi, saa itseasiassa imuroida pari kertaa viikkoon estääkseen ärsykkeitä (pölyä) pääsemästä Raichun keuhkoihin. Selvin ärsyke Raichulla on kuitenkin pienestä pitäen ollut kiihtyminen. Ensimmäiset astmakohtauksensa se sai pentuna aina tullessaan syliin kehräämään, mikä oli tietenkin sydäntäsärkevää. Kohtaukset olivat silloin vielä pahempia kuin videolla näkyvä, ja kaiken lisäksi pienellä pennulla.

Toivottavasti video + teksti valaisi astmayskää hieman kiinnostuneille! Hieman lisää kissan astmasta olen kirjoittanut kotisivuille, joskaan en ole päivittänyt tekstiä pitkään aikaan. Jos jollakin tätä lukevista on kotonaan astmakissa, kuulisin hyvin mielellään teidän kokemuksianne kissan astmasta ja varsinkin siitä, kuinka pahaksi arvioisitte tämän videolla näkyvän astmakohtauksen. Tämähän on, kuitenkin, jatkuvaa oppimisprosessia meille kaikille.

--------
  
Sain Temppukissojen Elinalta ihania naksutinkoulutuskuvia, joita hän oli ottanut meidän pojista. Tämän postauksen piti kertoa vielä naksuttelusta, mutta jätetään se vielä myöhempään kertaan. Lisään tähän kuitenkin lempparikuvani, ennen kuin koko asia pääsee vallan unohtumaan. Kaikki kuvat siis © Temppukissat.

Korvat takana ja tukka hyvin.

 Venyy, venyy..


Toinen unohtamani asia oli, että Michael Monroe kävi paijaamassa myös Raichua Kissanpäivillä. Hän tuntui pitävän sinisistä silmistä ;) Harmi että omistaja oli vähän puupää, kun alkoi olla juuri aika lähteä agirataa kohti ja jouduin sanomaan että meidän täytyisi kyllä mennä... Raichun kuva löytyy linkin takaa, jos jaksaa painella "kännykässä" olevaa nuolta kuvan 19/82 kohdalle. Hienoa että julkisuuden henkilöissäkin on ihmisiä, jotka tuovat niin selkeästi esille että pitävät kissoista ja ovat huolissaan niiden hyvinvoinnista (esim. Kissakaveria ei jätetä -kampanja). Heiltähän muu maailma ottaa esimerkkiä ;)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kissanpäivät

Jee, kun kissat ja kissaihmiset on mukavia! Sunnuntaipäivä meni nopeasti rennoissa tunnelmissa VPK-talolla. Kissanpäiville oli tullut paikalle hieno määrä yleisöä ja kissoja - paikka oli kutakuinkin täynnä. Tiivis tunnelma ei silti haitannut, vaan sitä mukavampaa kun juttua ja juttelijoita riitti.

Esittelyvuorossa rotu X.

Aslanin ja Raichun edellisistä näyttelyistä on vierähtänyt useampi kuukausi ja se näkyi kyllä jännityksen määrässä. Hieman poitsuja tärisytti käydä esiintymässä rotuesittelyssä, ainakin ensimmäisellä kerralla. Ehkä itämaisen kissan pitkä vartalo tuli silti esille vaikka naapurikissoista, vaikka pojat hieman käpertyivät mamman syliin turvaan.

Tästä kuvasta näkyy ainakin agiesteet ja hieno miljöö. On se kissakin siellä jossain ;)

Agilityä olimme odottaneet ja jännittäneet pitkään. En oikein tiennyt mitä odottaa ja hyvä niin, sillä pojat tekivät radalla ihan täysin oman päänsä mukaan riippumatta siitä mitä kotona oli sovittu ;) Raichu tuijotti yleisöä ja pohti hieman olisiko siellä jotain kivaa, mutta päätti kuitenkin lähteä toiseen suuntaan ja hyppäsi lattialle radan taakse. Seisottuaan radan päässä pitkähkön aikaa Raichu pääsi kuitenkin ensimmäisestä esteestä (rengaseste) läpi. A-este olikin sitten Raichusta aivan ihmeellinen. Olin kuvitellut sen olevan kaikista helpoin este ja jättänyt kokonaan kokeilematta vastaavaa kotona, mutta Raichun näkökulmasta katsottuna este on tietenkin vuori jonka toiselle puolelle ei näe ja siksi hyvin epäilyttävä. Elinan antama tekoruohohuiska oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että Raichu ylitti A-esteen varovasti - juuri ennen kuin kello pärähti ja aika loppui. Raichun suoritukseen olen kyllä tyytyväinen, tekihän se kokonaiset kaksi estettä kaikista valoista, hajuista ja yleisöstä välittämättä!

Tuolla on kissa ja tuolla ja tuolla.. Ja ihminen, kaksi, neljä, kolme, seittämän.. mamma montaks noit oikein on?!! Voisko ne kaikki rapsuttaa mua, voisko? Jos mä nyt kuiteskin tuun taas täältä häkistä, olin täällä jo kokonaiset kolme minuuttia!

Aslan parka oli aika hämillään agiradalla. Se ei tainnut tietää mitä siltä odotettiin, ja kun Aslan ei ole koskaan ollut huiskalelujen tai namien perään (kotonakin se tekee temppuja ensisijaisesti huomion vuoksi), ei sen huomiota saanut kiinnitettyä leluun vaan se tuijotti ympärilleen etsien tietä pois. Aslankin hyppäsi lattialle ja kohtalaisen pitkän ajan kokeiltuani päätin että Aslan luovuttaa. Sillä erää ;) Kotona agiharjoitukset jatkuvat yhä, sillä siellä se selvästi nauttii kun saa mennä kepin perässä tai vaihtoehtoisesti käyttää päätään ja oppia pala palalta esteiden ideaa.

Mä voin ottaa kauneusunia täällä vaan, kiitos - mee ite pomppimaan agiradalle.

Häkkinaapureina meillä oli toisella puolella pieni puhelias burma (allekirjoittanut jaksaa aina ihmetellä niiden hauskaa ääntä sekä temperamenttia) ja toisella puolella Temppukissojen Fedja. Elinan kanssa pulistiinkin kissoista suuri osa päivää, suuri kiitos Elinalle seurasta!  Fedja on kyllä niin ihana, se on todellisuudessa ihan yhtä kiltti herrasmies kuin miltä se näyttää. Yleisökin piti Fedjasta, sillä se sai palkinnon saatuaan yli 15 ääntä yleisön lempparikissan äänestyksessä. 

"Ai siis tääkö on mun työ tänään? Oletko ihan varma kans?", kysyy Fedja-setä ollessaan paijattavana.

Äänestyksen voitti, ellen ihan väärin muista, tämä maine coon -pentu yli 50 äänen äänivyöryllä.  Ei saa nauraa jos olen väärässä, sillä selattuani kaikki kuvat läpi en todellakaan mene vannomaan että erottaisin maine coonin vaikkapa siperiankissasta tai norjalaisesta.. Puolipitkäkarvaisten tuntemukseni kaipaa hieman hiomista ;) Suloinen kaveri tämä oli joka tapauksessa.

Sievä iso kissa, ehken maine coon?

Esittelynäyttelyiden tarkoitus on siis kertoa kissoista ja kissaroduista kaikille kiinnostuneille. Toivottavasti muutkin oppivat uutta kuin vain minä, tällä kertaa yksi uusi korviin tarttunut tiedonmurunen oli, että maine coon on saanut nimensä  USA:n Mainen osavaltiosta ja pesukarhusta (raccoon). Kaikenkaikkiaan Kissanpäivät oli erittäin mukava tapahtuma. Kiitos siis kaikille mukanaolleille näytteilleasettajille, kissoille ja erityisesti yleisölle. Hienoa että meitä kissaihmisiä on näin paljon!

Yksityiskohta salista. Hienompaa kulissia kissanäyttelylle saa etsiä!

lauantai 6. helmikuuta 2010

Vilkas viikonloppu

Aslanilla ja Raichulla on aktiiviviikonloppu. Eilen leikittiin valokuvamalleja ja kiipeiltiin kaapin päällä, mistä tuloksena vahinkotuotoksena myös uusi blogiotsikko.

Kuvassa on aivan saman venytyksen loppuosa kuin otsikkokuvassa. Halusin näyttää tämän kuvan todisteena siitä, kuinka paljon kuvanmuokkauksella voi saada aikaan.

Tänään kävimme taas agitreeneissä Elinan luona. Alku oli lupaava, sillä pojat olivat tilassa heti rentoja eikä tällä kertaa tarvinnut tutkia ja nuuskutella huonetta. Jokin kuitenkin tökkäsi, sillä hyvän alun ja parin naksuttelun jälkeen molemmat pojat näyttivät kieltä (kuvainnollisesti) naksuttelijalle ja puuhasivat omiaan. No, pelkästään rento suhtautuminen vieraaseen tilaan oli jo kiva suoritus, sekä se että molemmat suostuivat sentään välillä koskemaan kosketuskeppiä.


Onneksi paikalla oli myös suloinen eurooppalaispentu Pietari, jonka nopeaa ja innokasta suoritusta allekirjoittanut seurasi ihaillen. Kyllä meidänkin pojat vielä joskus pystyvät tuollaiseen suoritukseen, kun tarpeeksi kauan harjoitellaan ;) Itse en ehtinyt meidän poikia kuvaamaan, mutta kuunteluoppilaana mukana ollut BalineesiPrinssin blogin Elliottin ja Amoksen emäntä sai kuvattua hienoja otoksia, käykääpäs katsomassa!

 Pietari oli vauhdikas!

Huomenna onkin luvassa ne kauan odotetut Kissanpäivät. Olen aikaisemmin ollut mukana yleisön roolissa ja viihtynyt loistavasti eri rotuisten kissojen omistajia tentatessani (mm. joskus aikoinaan kun mietin, mikä rotu olisi minulle paras). Toivottavasti tällä kertaa Aslan ja Raichu pääsevät näyttämään kävijöille, millaisia hönttejä, höppänöitä, äänekkäitä, vauhdikkaita ja rakastettavia rotunsa kissat ovatkaan.

Raichun otsikkokuvan nappasin tästä. Kuva on otettu hetki venytyskuvan jälkeen.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

DIY-kiipeilypuu

Kissataloudessa kuutiot kannattaa käyttää hyödyksi. Sehän on tiedetty, mutta siitä huolimatta meillä on ollut keväästä asti (tähän asuntoon muuton jälkeen) aivan valtava hukkatila. Olohuoneen kaapin päällinen on ollut aivan käyttämättä! Mietimme pitkään, kuinka ihmeessä saisimme sen hyötykäyttöön kun vuokra-asunnossa ei katsota seinäntäyttä hyllyjä/reikiä hyvällä.

Kunnes viime viikonloppuna meillä (kummalla - en muista enää) välähti. Lähdimme siltä istumalta Ikeaan. Muutama tunti ja hyllynpalanen myöhemmin meillä oli tällainen:

Tadaa, saanko esitellä: kissojen kiipeilyhylly! Mahtuu hyvin pieneen tilaan mutta toimittaa tehtävänsä. Pojat olivat aika iloisen näköisiä päästessään korkeuksiin valtakuntaansa katselemaan! Portaiden käytön opettelussa kesti hetki, varsinkin kun päällystimme ne vasta eilen ja pelkkä hylly on aika liukas alusta kiivetä. Maton laittamisen jälkeen sekä ylös että alas pääsee  nopeasti (ylös todella nopeasti, alas vähän hitaampaa) ja oikeasti melko helposti, vaikka Raichun alastulokuvista ei sitä ehkä uskoisikaan ;) Pitäähän sitä edes vähän vaikeustasoa olla, muuten homma menee ihan tylsäksi.

Kaiken lisäksi minä sain paikan Disney -klassikkokokoelmalleni. Hiekkalaatikolle pitäisi vielä keksiä uusi paikka, mutta kaappien päällisen käyttöönsaanti oli hiekkiksen siirtämisen arvoista :) Pitää vielä nakata joku kissanpesistä kaapin päälle.






Hintaa "kiipeilypuulle" tuli huimat 21€: Valmiiksi kolhiintunut hylly löytönurkasta 15€ sekä kuramatto 6€.

 
Klikkaa isommaksi!

Hylly ylhäältäpäin

Kaapiston kuningas