Kissakuvahaaste 158: kesäheinä

Ollaan me vielä elossa, vaikkei meistä ole mitään kuulunutkaan! Tässä pari kuvaa kesälomareissulta. Osallistumme taas tässä samalla kissakuvahaasteeseen. Ensin mister kesäheinät (vaikka kesäheinä onkin ruohosipulia):

Ja sitten varsinainen neiti kesäheinä, joka on suloinen kaikessa heinämäisyydessään jopa ilman sitä heinää.

Alamme tässä ehkä vihdoin kohta pikkuhiljaa palautua kiireestä normaalielämään, joten ehkäpä lähiaikoina voi taas seurata välillä Luolaleijonan klaanin jäsenten touhuiluja. Seuraavat touhut on merkitty keskiviikoksi, poitsuilla on edessä vuotuinen rokotus ja Raichulla astmakontrolli.

---------------------------------------

Ja sellainen juttu vielä, että Aslan täytti kolme vuotta 26.6. Kotiväen keskuudessa päivänsankaria juhlittiin kyllä, vaikka siitä unohtui ilmoittaa täällä asti. Myöhäiset onnittelut myös sisaruksille!

Kissakuvahaaaste 152: Tutkiminen

Arn tutkii tarkasti talouspaperirullan koostumusta.

Näitä tilanteita meillä riittäisi ja kuviakin on kertynyt "muutama", tässäpä yksi malliesimerkki siitä kuinka tarkkaan pentukissan on ympäristöä tutkittava. Arn on tuota menoa ihan expertti talouspaperiasioissa selluloosan mausta paperin optimaaliseen repimisaikaan sekunnin kymmenysosissa ja repimisen tuottaman äänen keskimääräiseen desibelilukemaan asti.

"Arn" eli Skazki Spartak Tigrovich osallistuu tällä kuvalla Kissakuvahaasteeseen.

Pennut täyttävät tänään 8 viikkoa. Vannon kautta kiven ja kannon että tällä kerralla olin järjestänyt aikaa kuvata ne ajallaan, mutta Knut on aivastellut muutaman kerran eilen ja tänään ja kasvattajan kanssa olimme sitä mieltä että parempi ottaa extrasuperhypervarmanpäälle kuin riski siitä että se sairastuisi kunnolla, joten heti kun mies tulee töistä lähdetään Knutin kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärireissulle. Kuvaus siirtyy sitten huomiselle, kun muuten joutuisi ottamaan kuvat iltahämärässä. Katsotaan jos ehtisi vaikka latailla illalla muita tällä viikolla otettuja riehukuvia nettiin sen sijaan :)

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?

Illallinen kuudelle: baby-pateeta emonmaidonkorviketilkalla maustettuna. Namnam! Emolla on omat murkinat vieressä, jotta malttaisi hieman paremmin antaa lasten syödä rauhassa.

Osallistutaan pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla.

Kissakuvahaaste 135: Rotukissa

1. Prologi.

Istahdinpa juuri pitkästä aikaa blogien ääreen ja luin muutaman kissakuvahaasteen osallistujan merkinnät. Muunmuassa Karvahelvetin Bemary sekä Villikissa olivat kirjoittaneet hieman roduista haasteen yhteyteen ja kertoneet siitä, kuinka hyvin heidän kissansa rotukuvaukseen sopivat. Kuulostaa kivalta, taidanpa tehdä samoin, ajattelin. Aioin kylläkin tyytyä yhdeen tai kahteen tylsään kuvaan, sillä kaikki valokuvat ovat vanhalla koneella. Olin juuri nousemassa hakemaan kameraa muutamine kuvineen, kun..

2. Itämainen kissa.

"ASLAN! POLGARA!" Sekä muutama julkaisukelvoton sana..

Luonteeltaan siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä.

Meillä ah-niin-tavallinen näky.. eikä perheen ihmisjäsenet - kumpikaan - koskaan opi. Viikon sisällä on kaatunut 3 mehulasia, kaksi vesilasia, yksi kahvi, hajonnut 1 rakas kukka (ruukku säilyi ehjänä) sekä tuhottu emännän lempipaita.. Kaikkia tuhoja en nyt jaksa edes muistaa. Joka tapauksessa nyt on kyllä ollut hieman normaalia vilkkaampi viikko, kun emäntä on keskittynyt välillä vähän kouluunkin. Kyllä, siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Ihmisorjiensa lisäksi ne leikkivät myös leluilla sekä tottakai toistensa kanssa. Jos emäntä on niin tyhmä että jättää vesilasin keskelle rallirataa - noh, se on hänen ongelmansa.

  Siamilainen/itämainen kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa kainalossa peiton alla.

No jaa. Ei meillä kyllä peiton alla nukuta, kun karvakavereiden kanssa on mukavampaa. Mutta, käyköön se jonkinnäköisestä esimerkistä, että tänä(kin) aamuna heräsimme päidemme välissä pyörivän, hiuksia nuolevan ja KOVAAN ääneen kehräävän itämaisen pitkäkarvan touhuiluun. Polgara osoitti hieman hellyyttä, eikä sille voinut edes olla vihainen vaikka neiti heräsi puoli tuntia ennen kellon soittoa (ja jatkoi koko tasaisen puolituntisen). <3 Sylikissuudesta en taas tiedä. Eikös ne ykköskategorian kissat ole enemmän sellaisia sylikissoja? Joo, Raichu tulee syliin vauvailemaan (=osoittamaan helliä tunteitaan) ja Aslan pomppii hartioille ollakseen mukana, Polgara taas pyörii väkkäräksi syliin tai viereen nukkumaan - mutta en niitä kyllä ihan sylikissoiksi sanoisi. Ne tulevat varsinaisesti syliin aina tasan silloin kun olisit nousemassa muualle etkä sitten voikaan. (No, Raichu nukkuu nytkin kyljessä - lasketaanko se sylikissaksi?)

 

Siamilaiskissa/itämainen on äärimmäisen hoikka ja elegantti, pitkävartaloinen ja korkeajalkainen. Sillä on pitkä kapea kiilamainen pää, suuret lepakkomaiset korvat, vinot itämaiset silmät ja piiskamainen häntä. Turkki on lyhyt, ohut ja silkinpehmeä.

No, tehköön jokainen omat päätelmänsä ;)

Siamilainen on naamiokissa, mikä tarkoittaa sitä, että kissan kasvot, korvat, jalat ja häntä ovat tummempaa värisävyä kuin vartalo. Neljän alkuperäisen naamiovärin (ruskea, sininen, suklaa ja lila) lisäksi on kehitelty useita muita värivaihtoehtoja kuten tabbynaamiot, kilpikonnanaamiot sekä kilpikonnatabbynaamiot. Olipa naamioväri mikä tahansa, siamilaisen silmät ovat aina hätkähdyttävän safiirinsiniset.

Oi, kyllä. 

   Itämaisen lyhytkarvan silmät ovat itämaisen vinot ja kirkkaan smaragdin vihreät.

Oi, kyllä. No, milloin ne on vinot ja milloin ne on vihreät, mutta kuitenkin..

Itämaisen pitkäkarvan turkki on silkkimäinen ja vartalonmyötäinen sekä erittäin helppohoitoinen. Kaulurissa, hännässä ja "pöksyissä" on pitempi karva.

On helppohoitoinen :) Eihän tätä puolipitkäkarvaa tarvitse pestäkään muulloin kuin silloin kun se käy vessanpöntössä uimassa ;)

Luonnekuvaukset ovat osoitteesta www.kissaliitto.fi. Lisää itämaisten kissojen rotukuvauksia löytyy ainakin Bajavan, Oricatin sekä Sajamin sivuilta.

Kissakuvahaaste 132: Ylösalaisin

Vanha kuva, mutta teemaan mitä mainioin.

 

 Bonuskuva:

Lisää ylösalaisin-kuvia kissakuvahaasteen sivulla.

That's all, folks ;)

Kissakuvahaaste 131: Kevättä rinnassa

Mitä tapahtuu, kun kissat saavat hieman auringonsäteitä turkilleen?

Lennä, laukkaa heposeni,
lennä, laukkaa hallavaharja,
kiiä halki kangasmaitten,
murjo poikki pientareitten

Laulan, tanssin, soiton soitan,
revin riemun näistä teistä,
näistä teistä, elämästä
täällä Pohjantähen päässä.

Riimit: Korpiklaani - Keep on galloping

Lisää kevättä rinnassa -aiheisia kuvia löydät kissakuvahaasteen sivuilta.

Klaanin henkilökunnalla ei ole aivan yhtä paljon kevättä rinnassa kuin pojilla, sillä Pikku-Tassu -vanhus aiheuttaa huolta. Siitä lisää sitten myöhemmin, kun sen tila on vähän vakaampi.

Ps. Temppukissojen blogissa ja valokuvakansiossa on uusia hienoja kuvia Aslanista, Raichusta, Pietarista, Nexusta sekä Fedjasta temppuilemassa ja ageilemassa!

Kissakuvahaaste 127: Sukulainen

Kissakuvahaasteen aiheena on sukulainen. Valinta oli tällä kertaa kovin vaikea, sillä Raichulla ja Aslanilla on molemmilla niin paljon ihania sukulaisia, että eihän niiden kesken osaa päättää. Tuoreimmat sukulaiset (jos vähän kaukaisempi suku sallitaan) syntyivät eilen, sillä Aslan sai serkkuja Skazki-kissalaan 25.1.

Ajattelin kuitenkin valita jonkun itse ottamani kuvan, joten se karsi ehdokkaita jo paljon. Tässä kuvassa on oma lempparini Aslanin sukulaisista, nimittäin sen sisko Pikku Myy. Myy on kuin Aslanin minikokoinen kopio: minulla oli Myyn tavatessamme oikeasti välillä suuria hankaluuksia erottaa vähänkään kauempaa tai nopeammasta liikkeestä kumpi kissoista oli kyseessä ellei vieressä ollut jotain esinettä tai toista kissaa vertailukohteena. Onhan niissä tietyt eronsa, mutta niitä ei niin nopeasti näe liikkuvassa kissassa. Myös luonteenpiirteissä näillä kahdella päättäväisellä ja rohkealla ja ystävällisellä sisaruksella on paljon yhteistä.

Pikku Myy Isrokissa

Pikkuinen Pikku Myy ja Kong Kickeroo

Kissakuvahaaste 126: Valvova viranomainen

Riittää jo se ompelu! Lakisääteisen ruokatunnin paikka hei! Eksää nää, tuolla pöydällä on KOKONAINEN KANA!

Näin meillä valvova viranomainen pitää huolen siitä, että henkilökunta muistaa pitää taukoja. Joskus viranomaista pitää lahjoa. Ihan pikkaisen vain ;)

Lisää kissakuvahaasteen kuvia löydät täältä.

Viime merkinnässä esiintyneen boksin suojuksen ohje löytyy nyt kotisivuilta. Huomautuksia ja kommentteja ohjeista otetaan mielellään vastaan, vaikka tähän blogimerkintään :)

Kissa-agilityä ja karvainen laatikko

Meillä oli eilen ilo ja kunnia päästä kokeilemaan kissa-agilityesteitä  itse Temppukissojen omalle radalle. Pidimme nimittäin Elinan kanssa kolmen kissan agitreenit. Treenejä oli odotettu pitkään ja ne onnistuivat paljon paremmin kuin uskoinkaan. Kamerakin oli mukana, mutta en ollenkaan muistanut ottaa kuvia, joten  kuvituksena esiintyy tänään talvinen maisema.

Temppukissoilla oli ihan kokonainen kissankoulutushuone. Aslan ja Raichu tutustuivat tilaan aika nopeasti, joten pääsimme kokeilemaan olivatko Kissan aktivointi -kirjan opit menneet perille. Raichu yllätti positiivisesti tottelemalla tuttuja käskyjä melkein yhtä hyvin kuin kotona. Kaikella rakkaudella sanottuna, Ruisku on kyllä sellainen putkiaivo ettei sillä montaa asiaa kerralla päähän mahdu. Naminhimo oli hirmuinen ja Raichu hyppi pöydälle ja koski koulutuskeppiä nätisti (mitä nyt silloin tällöin eksyi haistelemaan vieraan kissan hajua kissanpesästä mutta ollaan siitä ihan hyshys).

Sitten ne agiesteet. Pojat eivät ole siis koskaan ennen esteitä nähneetkään, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Ei kuitenkaan mennyt montaa toistoa, kun Raichu jo asteli renkaan läpi. Häsellystäkö vai hoksasiko Raichu sen tempuksi, siitä en ole ihan varma, mutta treenien aikana näkyi jo paljon edistystä siinä miten kissa reagoi esteeseen. Elinan hyvien neuvojen avulla (ai ettei kissaa kannatakaan palkita siitä että se jää puskemaan estettä ja keimailemaan? ;) ) aloin itsekin tajuta kuinka homman tulisi edetä. Maistiaiset on saatu, lisää kiitos ;D Jatkamme kyllä ehdottomasti esteiden kokeilua jossain muodossa kotonakin naksutinkoulutuksen yhteydessä.

Aslan on vähän Raichua monimutkaisempi tapaus. Vaikka se hyväksyi uuden tilan ja ihmisen Raichua nopeammin, sillä on tapana unohtaa namit ja karkit jos meneillään on jotain mielenkiintoisempaa. Mikään nami ei saanut Aslania motivoitua temppuilemaan, kunnes Elina keksi Aslanillekin toimivan palkitsemiskeinon - Temppukissojen oman hienon huiskan, jota Aslan himoitsi sekä ihan yksinkertaisesti vain kehumisen. Näillä eväillä Aslankin kulki estettä läpi. Hassua, enpä olisi keksinyt Aslaniin kokeilla huiskaa kun se ei niistä kotona tykkää paljon yhtään.

Vieraisiin kissoihin yleensä ystävällisesti suhtautuva Aslan pääsi tutustumaan valjaissa Fedjaankin. Fedja-setä oli herrasmies, katseli vain kiltisti että mitäs tänne nyt on raahattu. Aslan taas - noh, kuulin Aslanin murisevan kolmannen tai neljännen kerran koko elämänsä aikana. Vieras maaperä isäntineen taisi olla liikaa ystävälliselle Aslanillekin kun se kiipesi mamman syliin Fedjaa ihmettelemään. Fedja suoritti oman koulutusosionsa Aslanista suuremmin välittämättä, aika viilipytty :)

Kotona meillä oli loppuillan kaksi unikekoa. Pitäähän sitä treenien jälkeen ollakin väsynyt! KIITOS Elina aivan upeasta mahdollisuudesta päästä agitreeneihin ja hyvistä vinkeistä ja neuvoista. Tullaan mielellään uudestaankin jos päästään! Meillä taitaa kyllä olla luokan adhd-oppilaat :D

Sain illalla valmiiksi yhden projektin jonka kanssa olen puuhastellut pari päivää. Ompelin nimittäin meidän pienempään, yhden kissan Gulliveriin lämpösuojuksen á la Luolaleijona design. Boksi sinänsä on ollut aika vähällä käytöllä kun Aslan ja Raichu matkustavat aina yhdessä isossa kopassa, mutta sen kerran kun tuota on tullut käytettyä on joutunut virittelemään sen ympärille vilttiä ja huopaa, joten nyt on siinäkin ihan oma päällinen. Tarkoitus oli laatia suojukseen teko-ohjeetkin ja laittaa ne kotisivuille jos joku toinenkin on kiinnostunut rääkkäämään itseään ompeluprojekteilla, mutta niinhän siinä kävi että lopputuloksesta on aika mahdoton sanoa kuinka sen sitten lopulta tein tai ainakaan kuinka se olisi järkevä tehdä. Koitan kuitenkin  ainakin jonkinnäköiset "älä tee näin" ohjeet saada vielä kotisivujen puolelle aikaiseksi.

 

Harakka

Raichu on joskus kuin mikäkin harakka: se tykkää kaikesta kiiltävästä ja kimaltelevasta. Tullut kenties emäntäänsä? ;) No, ei ihan sentään, sillä siinä missä omistaja pitää koruista ja timanteista siinä missä kuka muukin tyttö, Raichun ihastuksen kohteena on esimerkiksi lahjanaru, vaalenapunainen kiiltävä (monta kertaa uudelleensyntynyt) blingbling-huiska, ja.. folio.

Meillä ei voi ottaa foliorullaa keittiön laatikosta ruuanlaittoa varten ilman että yksi kappale siamilaisia on nanosekunnissa vieressä tuijottamassa sellaisella ilmeellä, joka ei voi sanoa mitään muuta kuin "oooooooooh". Koko kissa on kuin jousi ja valmiina räjähtämään ihastuksesta. Raichu nimittäin tietää, mitä foliosta voi tehdä.

 Palloleikeissä ei pysy kamerakaan mukana.

No mitäkö? Maailman parhaita kissanleluja! Foliopalloja! Foliopallo rätisee, kimaltaa, lentää lujaa, pomppii ja pyörii. Ja niin tekee kissakin sen perässä. Raichu on rakastanut foliopalloja ihan pienestä asti. Mikään muu lelu - ehkä sitä vaaleanpunaista blingblinghuiskaa lukuunottamatta - ei ole yhtä ihana. Kerran, kun Raichu oli vielä aika pentu, makoilin kipeänä sohvalla enkä jaksanut kulkea Raichun mukana leikkimässä, joten Raichu toi lopulta foliopallon luokseni jotta heittäisin sen. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Pallon noutamisesta tuli Raichun lempileikki eikä se ole lopettanut sitä vieläkään, viimeksi tänä aamuna leikimme foliopallon noutamista innosta poksahtamaisillaan olevan Raichun kanssa. Pallolla voi leikkiä myös yksin, kuten näissä kuvissa.

Pallon pitää mennä piiloon. Mitä vaikeampaan piiloon, sen parempi. Sitten voi keksiä erilaisia konsteja, kuinka sen voisi metsästää pois piilosta.

Osallistumme kissakuvahaasteeseen nro 125 yllä olevilla kuvilla. Kissakuvahaasteen aiheena on siis pallo.

Kissakuvahaasteen taannoisen äänestyksen tulos oli, ettei haasteeseen oteta videoita. En voi silti vastustaa kiusausta linkittää Raichun vanha foliopallovideo tännekin. Asunto on muuttunut ja pitkä käytävä poissa, mutta vauhti ei ole hidastunut tuosta videosta tippaakaan. Onneksi Raichulla on kova pää!

Mitkään muut pallolelut eivät meidän pojille ole kelvanneet. Aslanilla on hiirensä, palloihin se ei koske. Siksipä tällä kertaa kissakuvahaasteeseen osallistuu vain Raichu.

Foliopallo on niin ihana, että Raichun mielestä se täytyy säilyttää leikkien välillä kunniapaikalla raksukupissa.

Kissakuvahaaste 124: Oma tila

No nyt tulee jo kiire jos halutaan vielä mahtua mukaan tämänkertaiseen kissakuvahaasteeseen. Aiheena on oma tila. Meille tämä ei ole mikään maailman luonnonmukaisin aihe, sillä meillä ei oikeastaan tunneta käsitettä oma tila. Sitä ei tässä asunnossa harrasta kissat eivätkä nykyisin ihmisetkään - yritäppäs vain kuvitella vaikka wc-käyntiä tai verkkopankissa asiointia ilman kissaa - ei tule onnistumaan!

Ei kyllä tarvitsekaan, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin vieressä kiehnäävä ja huriseva kissa jonka kuuluu omasta mielestään työntää nenänsä joka asiaan :) Pojat kiehnäävät myös toistensa kyljessä ja nukkuvat vierekkäin (oikastaan pikemminkin päällekäin). Pientä mieltymystä nukkumapaikkojen suhteen silti on, ja vaikkei niitä voi sanoa poikien omaksi tilaksi ovat ne ehkä lempipaikkoja. Yksiä monista.

Aslanin oma tila on makuuuhuoneessa, sängyn jalkopään vieressä olevan lipaston päällä. Aslan omi siihen unohtuneen roskikseen menossa olleen petarin itselleen ja tykästyi paikkaan niin kovasti että alkoi nukkumaan siinä ison osan päiväunistaan. Pojat nukkuvat yönsä tässä vierekkäin - ennen kuin Aslan keksi tämän pedin, ne nukkuivat sängyssä jalkopäässä, joten allekirjoittanut ei ehkä ole pesästä ihan 100% mielissään ;)

Raichun oma tila on taas Ikean prinsessaeltta joka on akvaarion lamppujen päällä. Lämmin ja suojaisa paikka, josta voi kuitenkin tarkkailla mitä olohuoneessa puuhataan. Raichu osaa laskostella teltan katon kuin rättikattoauton kuomun, mistä taidosta se tuntuu olevan kovin ylpeä. Raichu on myös hieman mustis pesästä, sillä jos Aslan nukkuu siellä, on Raichun aina ängettävä mukaan tai vähintäänkin rutattava katto ala-asentoon mistä Aslan taas ei pidä. Yleensä pesässä kuitenkin nukutaan sulassa sovussa silloin kun siellä on molemmat, vaikkakin todennäköisintä päiväuniaikaan on löytää sieltä vain Raichu. Teltan sisällä on kattipuodin ihana luksuskatti.

Kissakuvahaaste 123: Kissaeläin

Tällä kertaa kissakuvahaasteeessa etsitään lemmikkikissojen villimpää puolta ja verrataan kodin kissimirrejä villipetoihin. Sehän meille sopii!

Aslania on usein kutsuttu tiikeriksi. Muistan eräänkin junamatkan, kun vaunun toisessa päässä olevat parikymppiset miehet jaksoivat ihmetellä koko parituntisen matkan "äänekästä pikkutiikeriä jolla on paljon asiaa". Hyvällä huumorintajulla varustettuja tyyppejä, sillä joku toinen olisi voinut huvittumisen sijaan reagoida sanavalmiiseen itämaiseen hieman eri tavalla ;) Mrrrauh, sanoi Aslan.

Raichun ulkonäöstä on vaikeampi löytää yhteyksiä villeihin kissapetoihin. Itselleni tulee mieleen lähinnä sarjakuvahahmoja - tai miten olisi vaikkapa Hello Kitty?

Onneksi Raichun tai Aslaninkaan ulkonäköä ei sen kummemmin tarvitse pohtia. Pojathan ovat - itseoikeutetusti - luolaleijonia! Luolaleijona eli Panthera leo spelaea eli Euroopassa jääkaudella.  Todellisessa maailmassa luolaleijonia ei ole tavattu enää kymmeneen tuhanteen vuoteen, mutta koska blogimaailmassa kaikki on mahdollista, julistan sekä Aslanin että Raichun kuuluvan tähän suuren leijonarodun kantaan. Johan Aslanin nimikin on todiste siitä, että se on leijonista suurin. Raichun leijonamaisuudesta riitänee vakuuttamaan alla oleva kuva.

Kun leijona karjuu Jylhäkalliolla, kuuluu ukkosen jyrähtelyä ja kuminaa.

 Luolaleijona Aslan ei suinkaan ole kesy sirkusleijona, vaikka istuukin nätisti jakkaralla.

Aslanilla todettiin viime viikolla lievähkö allergia (?? tai kertaluonteinen ihotulehdus, jompi kumpi) . Koska allergeenit voivat vaikuttaa kuulemma kuukaudenkin sen jälkeen kun niille on altistunut, kutiava ja karvasatoinen Aslan on joutunut pitämään kaulasidettä jotta ei raapisi itseään liikaa. Aslan on antihistamiinihoidolla ja yksipuolistetulla ruokavaliolla, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Voin kuitenkin sanoa jo nyt, että Aslania ei valitettavasti tavata viikonloppuna Isrokissa eikä hyvin todennäköisesti myöskään kahden viikon päästä Turokissa. Raichun kanssa olemme näillä näkymin tulossa.

Arkea.

Onko Raichu alkanut opiskella lääketiedettä? Onko tässä uusi tuleva huippueläinlääkäri, kaikkien kissojen sankari?

Ei - Aslanhan se vain oli piilossa lakanan alla!



Onko Aslan väsynyt kävelemään omilla tassuillaan?

Ei - sen pitää vain päästä sanomaan jokapäiväiset pusipusi-heiheit!

Onko Suomen luontoon eksynyt kummallinen pienpeto?

Ei - luolaleijonan klaanihan se vain siellä ulkoilee!

Eikä pidä unohtaa arjen melkein tärkeintä osaa, päiväunia! Raichu osallistuu tällä kuvalla kissakuvahaasteeseen nro 121.