Myö oltiin Kuopiossa!

Oikein onnistunut ja hieno Kuopion reissu onkin sitten takana päin. Muutamassa päivässä ehti tapahtua vaikka mitä, joten koitetaanpas kertoa asioista jonkinlaisessa loogisessa järjestyksessä ;)

Reissun yksi päätarkoitus oli käydä katsomassa Aslanin sukulaisia, koirakaveria ja niiden ihmisiä. Heistä voi lukea enemmän kotisivuilta ja blogista, mutta esitelläänpäs tässäkin kaikki:

Tistan Expresso Love

Aslanin äiti Muska. Lauman kissapomo, joka pitää kuria pehmeällä tassulla. Muska oli kova kehräämään ja puskemaan, niin että meinasi melkein pudota kiipeilypuusta puskiessaan ;) Aslanin Muska laittoi ruotuun samoin kuin oman laumansa, Raichu ja Muska taas taisivat olla napit vastakkain aina kohdatessaan ja sähisivät.

 

Tistan Love Over Gold

Minni on Muskan sisko ja siis sisarusparven täti. Lempeä täti olikin, kiltti kuin mikä ja hellyydenkipeä. Minni taisi hyväksyä Aslanin osaksi porukkaa, sillä kuten tästä kuvasta huomaa, haisteluetäisyydellä käytiin useasti. 

Tistan Te Amo

Suloinen prinsessa Nelli on Aslanin sisko. Pitkäkarvainen puuhkahäntä otti rauhallisesti laumallensa tunkeilleista pojista huolimatta ja hyppeli koiraportin yli ilmavan keveästi veljeään tapaamaan. Kumpikaan pojista ei kummemmin reagoinut Nelliin, sillä se pysyi hieman etäällä mutta näköetäisyydellä koko ajan.

Tistan Nomen Est Omen

 Nimi on tosiaan enne, sillä Myy (Pikku-Myy) oli aivan pikkiriikkinen neitikissa. Myy ja Aslan ovat varmasti "kaksosia", sillä silmiinpistävän samanlaisen ulkomuodon lisäksi näiden kahden käytöksessä oli hyvin paljon samaa aina ääntä ja kiipeilypuun rapsutustyyliä myöten. Olisin voinut laittaa tämän miniaslanin taskuuni (kirjaimellisesti) ja viedä kotiin vaikka heti, mutta veikkaanpa ettei Kuopiossa oltaisi ilahduttu Myy-neidin katoamisesta ;) Myy oli niin veikeä persoonallisuus, että siitä on aivan pakko kirjoittaa vielä lisää blogimerkinnän loppuun.

Nequam Hyrrä

Sara-koira on Aslanin lapsuudenkaveri ja virallinen korvanpesijä. Aslan ei ole nähnyt koiria vuoteen (ellei muutamaa kohtaamista junan lemmikkivaunussa lasketa), mutta silti Aslan oli aivan rauhallisesti kiltin ja rauhallisen Saran lähellä. Voisikohan se muistaa Saran vieläkin?

Nequam Neilihkka

Saran kolmikuinen pentu Nala toi laumaan vipinää ja vilskettä. Aslania ja Raichua tämä energiapakkaus hieman pelotti, mutta oli se kyllä suloinen ja iloinen tapaus! Aivan ihana pirpana. 

Aslan sopeutui laumaan uskomattoman hyvin. Lauatai-iltana se jo asteli taloa ympäri tutkien paikkoja ja haistellen kissoja ja sunnuntaihin mennessä siskojen kanssa pystyi jo istumaan vieri vieressä. En olisi kyllä ikinä uskonut että se olisi tottunut uuteen paikkaan ja uusiin kissoihin näin nopeasti! Aslan on kyllä sosiaalinen luonne muutenkin ja on kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta vieraiden kissojen ja ihmisten kanssa sen kummempia pelkäämättä. Raichu puolestaan tuntui olevan hitaasti lämpeävää sorttia - se ehti hyväksyä viikonlopun aikana vain Myyn. Lienekö syy sitten hämäävän samankaltaisessa ulkonäössä Aslanin kanssa vai Myyn käytöksessä? Muut kissat pääsivät kyllä lopulta samaan huoneeseen ilman murinoita mutta Myy oli ainoa joka sai tulla samalle sängylle, nukkumaankin. Joka tapauksessa Raichulle teki varmasti hyvää tutustua kiltteihin vieraisiin kissoihin :)

Onks nyt tarpeeksi vinot silmät?

Kävimme Kuopiossa myös Isrokin kissanäyttelyssä lauantaina. Mukana olivat Nelli, Myy, Raichu sekä Aslanin veli Monni. Raichulla meni hienosti - se selvisi ensimmäistä kertaa sertikilpailusta voittajana ja sai näinollen toisen CAP-sertinsä! Raichu oli ensimmäistä kertaa Kristiina Raution tuomaroitavana. Mieleen jäi huomio: "kiroilee mutta käyttäytyy" :D Kyllä, meidän pikkuinen Ruisku yritti vähän äristä että olisi sitä kissalla parempaakin tekemistä kuin esiintyä, mutta seisoa tapitti silti kiltisti pöydällä. Jokainen Aslanin mukana olleista sisaruksista sai myös sertin - Myy ja Monni CAC:t ja Nelli CAP:n. Onneksi olkoon Myy, Monni ja Nelli!

Tistan Festina Lente

Monni-veli oli oikea Kolli. Siitä olikin kasvanut iso mies sitten viimenäkemän! Vaikka Aslan taitaa olla vähän kookkaampi, oli Monni selvästi meidän pikkupoikaa miehekkäämpi uros. Kauniskin se oli!

Blogituttuihinkin törmäsimme. Yksi näyttelyn parhaista puolista onkin juuri se, että siellä pääsee tutustumaan uusiin kissoihin ja ihmisiin joita ei muuten tapaisi ollenkaan tai joiden menoa on seurannut ehkä virtuaalimaailmassa. Tällä kertaa näimme Möykkyblogin itämaiset eli Tuiskun ja kaverikissana mukana olleen Meikon, joka oli todella kaunis kissa viehkeän eksoottisella värityksellä. Onnea Tuiskulle CAPIB-sertistä!

PR Orifame Southern Comfort (Tuisku)

 Stareye's Meisy (Meiko)

Lopuksi vielä luvattu kevennys Myystä. Myyllä oli hieno taktiikka "pikkuveljen" kesytyksessä - olen ollut huomaavinani Aslanin käyttävän aivan samaa taktiikkaa Pikku-Tassun kanssa.

Myy oli sitkeä ja ovela pieni kettu. Se ei ollut muka huomaavinaankaan Aslania (saatika huoneen toisella laidalla murisevaa Raichua), vaan puuhasteli kaikennäköistä ollen kuitenkin kokoajan näköetäisyydellä. Myy kävi testaamassa poikien hiekat, kantoboksin ja raksut. Tämä taktiikka vaikuttaa yksinkertaisuudestaan huolimatta todella toimivalta - "olen koko ajan näkyvillä mutta en uhkaa sinua mitenkään vaan puuhailen omiani ja olen ihan kiltti".

Näyttelyistä mukaan tarttunut Kong kickerookin oli Myyn huomion kohteena. Aslan ihastui Kickeroohon myös heti, se ja Myy olivat ainoat joita lelu tuntui erityisemmin kiinnostavan. Sisko ja sen veli ovat kyllä ihan samasta puusta veistetyt :D  Välillä piti itsekin katsoa että kumpikas siellä nyt viilettää. Kokoeroa näillä kahdella oli 2kg, joten se kyllä auttoi hahmottamisessa ;)

 

Muutama yksittäinen kuva näyttelyistä löytyy täältä.

Reissu oli oikein hieno kaikin puolin ja kivaa oli. Kiitos vielä Kuopioon kaikille ihmisille!