maanantai 31. tammikuuta 2011

Sylipörriäinen

Kameran tarkentaminen kohti tulevaan kohteeseen ei ole ihan helpoin juttu (sivuttainen liike on jo helpompi).. varsinkaan kun se kuvauskohde ei ole mikään hidas.

Näin.

Ja joidenkin mielestä koirilla on tuijotus jota ei voi vastustaa.. Näitä kuvia oli muuten 29, plus kaikki ne kuvat joissa näkyy pelkkää mustavalkoista suttua kun kissa hyppää kuvaajan syliin (ja niitä kertoja oli monta!)

Noh, syliin hyppäävän kissan kuvaaminen ei ole asia jota edes kovin tosissani koettaisin tehdä. Siamilaisen kissan viehkeä kävely puolestaan on jotain, jota olen koettanut saada kameralle jo yli kaksi vuotta siinä kertaakaan onnistumatta. Miksi? No, koetappa mennä makaamaan lattialle meidän asunnossa niin tiedät.. Se simsku ei nimittäin kovin kaukana pysy, eikä tule kohti hitaasti ;)


Joskus vielä aion onnistua tuossa jälkimmäisessä tavoitteessa! Edes yksi kuva, vaikka siihen menisi seuraavat 10 vuotta!

Pahoittelen kaikkien silmänsä suttukuviin särkeneiden puolesta ;p

tiistai 25. tammikuuta 2011

Polgara, nuori naaras yksivee.


Polgara, eli kotipiirissä myös nimillä Pol, Polgarainen, Porkkana, Morot (Muuruut), Tirppa sun monella muulla tunnettu ilopilleri täyttää tänään yhden vuoden. Aikamoinen merkkipaalu on siis saavutettu. Onnea myös muille Skazki P -pennuille, eli Pilkulle (Poledra), Ollille (Belgarion) sekä Winskille (Belgarath)!


Synttäripippaloita aloiteltiin jo eilen illalla, kun Polgara sai lahjansa hieman etukäteen. Neiti sai mikrossa lämmitettävän tyynyn, huiskan, hiiren, pallon ja namitikun, jonka se ystävällisesti jakoi poikien kanssa. Myös muita leluja lainailtiin juhlissa. Tänään jatketaan juhlimista! (Aikamoisia bileitä on muuten vietetty myös neitokaisen vatsassa jo muutaman päivän ajan.)

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..

Yleensähän kai kissaan alkaa tutustua vasta sen luovutuksen jälkeen, mutta Polgara on ollut meidän elämässä oikeastaan jo syntymästään asti - tottapuhuen jo ennen sitä, sillä näihin aikoihin oltiin jo jonkin aikaa jännätty, joko Lara-emon synnytys alkaisi ja sainkin vuosi sitten iloisen uutisen kuvaviestin kera: nyt ne ovat syntyneet! 

Lara ja pennut 1 päivän ikäisinä. 
Kuva Satu V.

Polgara alias Vaaleatyttö n. 2,5vko ikäisenä

Skazki P-pentue n. 7vko iässä

Heti kun saimme, työnnyimme jo pentuja katsomaan, mutta silti kotiin saapui lopulta toukokuun alussa aikamoinen yllätyksiä täynnä oleva pieni tirppana, joka on yllättänyt meidät kaikki (eikä varmasti suinkaan vähiten poikia) iloisuudellaan, hellyydellään, rohkeudellaan, nokkeluudellaan ja aina vain uudestaan söpöydellään. Polgara on tyttö josta ei voi olla tykkäämättä.



Polgaran ensimmäinen vuosi on tainnut olla aika rauhallinen verrattuna poikien ensimmäiseen. Ei olla paljoa matkusteltu, kukaan ei ole erityisemmin sairastellut, kotona on oltu ja leikitty ja ulkoiltu ja kasvettu pikkuhiljaa isoksi kissaksi. On opittu leikit, tuhmuudet, keinot kietoa isäntäväki tassun ympärille (kolmessa edellämainitussa Polgaralla onkin ollut kaksi oivallista mentoria), on käyty näytelmissä, saatu sertikin, agia on harrasteltu ja päästy käymään kollin luona. On riehuttu, saatu kaksi maailman parasta kissakaveria (joista tummempi nuolee tällä hetkellä synttärisankarin päätä) sekä kehitetty ihan oma hieno luonne ja upea turkki, pitkä tuuhea häntä ja iso maha. Saapas nähdä mitä kaikkea Polgaralle ensi vuonna tapahtuu, rauhallinen vuosi se ei taida ainakaan olla ;)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Aslan myös!

Täällä on höpisty iso osa viikonloppua Polgarasta ja sen tiineydestä, kun Polgaran omistaja ja kasvattaja Satu tuli perjantaina vauvamasua katsomaan. Nyt pitäisi olla kaiken kunnossa ja valmiina synnytystä varten, joten lähtölaskenta voi alkaa! Tiineyttähän on jäljellä enää muutama viikko.

Aslan on tainnut istua mukana kuuntelemassa höpötystä - Polgaran masu sitä ja Polgaran masu tätä. Koetimme tänä aamuna isännän kanssa ottaa Polgarasta 7vko -masukuvan, kun Aslan muistutti että kyllä sitä ihmisperheissäkin ruukataan puhua että ME ollaan tiineinä, haloo. (Aslanhan yritti astua Polgaraa kerran vielä sen palattua Tigerin luota, joten enpä ihmettelisi vaikka Aslan jonkinnäköisen isän roolin itselleen kehittelisi, sikäli mikäli kissoilla edes sellaista on..)

Joten saanko esittää, Polgaran JA Aslanin 7vko masukuvat:


Ps. Olen kohta jo viikon ihmetellyt, että miksei siellä vatsassa potkita ja miettinyt että jokohan siitä pitäisi kohta jo huolestua. Pienenpientä jotakin olen siellä tuntenut, mutta minun puolestani ne ovat saattaneet olla vaikka ilmavaivoja. No, eipä kokeneen kasvattajan tarvinnut perjantaina kauaa mahaa ihmetellä kun tunsi sieltä jo potkuja (ilmeisesti juuri niitä jotka olin itse tulkinnut ties miksi suolen liikahduksiksi), ja lauantaina joku pikkiriikkisistä Skazkipennuista potkaisi sitten vihdoinkin oikein kunnolla kasvattajan läsnäolon kunniaksi, ensin Sadulle ja sitten minulle. Olipas aika kivan tuntuinen pikkujalan heilahdus :)

tiistai 18. tammikuuta 2011

Nirsoilua ilmassa



Juuri ennen jouluaattoa oli ilmassa pientä nirsoilua. Kuvasin silloin nirsoilijamafiosoa, mutta joulukiireiden vuoksi juttu jäi julkaisematta. Tänään Feline Portan kana-annosta nirsoilevalle Polgaralle tarjoillessani muistin tämän, joten olkaapa hyvä.

Polgarahan on viimeinen kissa, jonka olisi uskonut nirsoilevan, mutta tiineysraksujen syönti pitkin päivää tekee kyllä näköjään tehtävänsä jopa sille. Jospa se palaa takaisin itsekseen sitten imetyksen jälkeen, kun raksuannoksessa on taas rajoitus ;)

Ps. Photobucket on hieman yksinkertainen eikä anna säätää kuvien vaihtumisnopeutta. Kuvan alareunasta löydät painikkeet, joilla voit pysäyttää esityksen ja vaihtaa sivua itse.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Voihan villikko..

Jokohan sitä nousisi ylös..
 Oikeastaan kyllä haukotuttaisi.
En haukottele! En! Pidätän!
*Yaaaawwwn*
Mitäs siinä naurat?
(Polgaralla on ollut pennusta asti viehättävä tapa pidätellä haukotusta suu supussa. Sain ilmiön, joskin lievänä, kerrankin kuvattua! )

Ylläolevasta kuvasarjasta huolimatta itämaisten kanssa ei kyllä koskaan käy elämä tylsäksi. Juuri ehdin miettiä, että Polgarassa alkaa jo rauhoittumisen merkkejä näkyä pikkuhiljaa ja meidän elämä on suorastaan omituisen rauhallista ilman pikkusähikäistä joka hyppii ja pomppii ketterästi ympäri asuntoa kuin gaselli, kun pojat keksivät uuden harrastuksen. Harrastus alkoi oikeastaan jo viikko sitten. Aslanilla on ollut tapana hyppiä ihmisten hartioiden kautta vessan kaapin päälle, mutta eräs päivä vessaan mennessäni näin kaapin päällä jo valmiiksi istuvan oikein ylpeän Aslanin. Se oli osannut hypätä sinne ihan itse. Raichu puolestaan istui vessan lattialla mäkättämässä kateellisena, kun Aslan oli keksinyt jotain mitä Raichu ei. No, ei mennyt kauaa, että myös Raichu oli kaapin päällä.

Muuten tuo kiipeily ei haittaisi, mutta en oikein luota siihen että esimerkiksi lamppu on seinässä kovin tukevasti ja kaapin päältä seuraava etappi on luonnollisesti vessan lampun päälle. Alastulo on myös hieman niin ja näin - joka ikinen (tietämäni) kerta olen pelastanut pojat kaapin päältä, kun alas on pitkä matka ja yksi sinänsä looginen reitti tulla alas on hypätä peilin huteralle lasiselle tasolle, mistä ei todellakaan seuraisi hyvää. Siirsin kaapin päällä olevan korin aivan kaapin reunalle esteeksi, ja se onneksi auttoi estämään hypyt..

..noin viikoksi. Viime yönä pojat hyppivät taas kaapin päällä ja samaa on jatkettu tänään.. Täytynee pyytää miestä kääntämään tuo asunnon viimeinenkin normaalissa asennossa oleva oven kahva, niin ei pääse Raichu avaamaan enää edes vessan ovea. Muuten huolehdin jatkuvasti, että pojat hajottavat lasitason ja siis varsinkin itsensä siinä samalla. Mielelläänhän noiden antaisi hyppiä, mutta tuo paikka kun ei ole turvallinen :/

Mamma, mut vois nostaa pois nyt..

Pojista kuvia napatessani selkäni takaa kuului ah-niin-tuttu RÄKS. Huushollin entinen ketterääkin ketterämpi vuoristogaselli on muuttunut ulkomuodoltaan enemmän toisen sorkkaeläimen - lehmän - muotoiseksi, muttei oikein itse tajua sitä. On se rauhoittunut vähän, on, mutta pyykkitelineiden päälle yritetään hyppiä silti. Välillä se jopa onnistuu, ison vatsan kanssa taitaa olla kiva makoilla hieman periksi antavan  pyykkitelineen päällä. Sattuneesta syystä pyykkitelineet eivät muuten ole kovin pitkäikäisiä tässä huushollissa, viimeksi kesällä hajotimme kaksi ja ostimme kaksi uutta joista toinen on jo vääntynyt - ehkä vielä joskus opin, etten ainakaan kuivata painavia mattoja niissä niin että nuo kissat pääsevät pomppimaan lisäpainona ;)

Roger Taborin kirjassa Ymmärrä kissaasi - 100 vinkkiä sanotaan eräällä sivulla, että "kolme viimeistä viikkoa tuleva emo lievittää kehittyvien sikiöiden aiheuttamaa painoa viettämällä paljon aikaa kyljellään". Polgaralla on jäljellä vielä yli kolme viikkoa, mutta tässäpä Polgaran taidonnäyte:


Masurapsut kelpaavat ja hurinamoottori-leipomiskone pelaa. Tältä näyttää masurapsuja saava Polgara:

Jokseenkin söpö kattimus tämä Polgarainen?

tiistai 11. tammikuuta 2011

Laatutarkastus

 Mikäs vehje tämä on? Kestääkö astua?

Huojuttaako vai onko vakaa, jos tassulla vähän huitaisee testiksi?

 Annappa Polgara minä tutkin. Pohja näyttää.. no, pyöreältä..

Entäs pehmuste sitten..

..kiinalaista työtä, pitää tutkia tarkkaan..

..ahaa, mamma hei tän voi pestä! Jos joku vaikka yrjöää tänne.

..tuosta kolosta voi kyllä joku rotan kokoinen pudotakin..

..mutta täällä suunnassa vaikuttaa ihan hyvältä.

Kyllähän tässä voi vaikka istuakin.

Hei täällä on tällainen pallokin!


Nyt on Aslanillakin paikka josta vaania tipuja.

Zooplussan poistomyyntialen hinnoista ilahtuneena päätin vihdoinkin ostaa tuon kauan kuolaamani banaanipuuhökötyksen. Alunperin meidän piti ottaa kertyneillä zoopluspisteillä Mäykysen ja Ellinkin  taannoin hankkima pönttö, jotta on pentusillekin pieni kiipeilypuu pentuhuoneessa ja Aslanilla lintujenvaanimistaso, mutta se ei enää tämän heräteostoksen jälkeen tänne mahdu joten täytynee keksiä pisteille muuta käyttöä. 

Eniten puusta innostuivat Raichu ja Polgara. Polgara hoksasi heti sillä sekunnilla kun pohja otettiin laatikosta, että sitä on kiva raapia. Se myös auttoi tolpan pystyttämisessä riehumalla pyörivässä tolpassa kiinni. Höntti <3

Raaputiraaputi.. saakohan näin tehdä vai ei?

Raichu ja Polgara riehuivatkin uudessa kiipeilypuussa niin, että Raichu sai lopuksi pienen hepulikohtauksen ja juoksenteli pitkin seiniä. Juoksu loppui vasta kun vauhtia tuli liikaa, taisi kolauttaa itsensä johonkin kun häntäkin meni pörröön. Vai oliko kiinalaisessa valmistuslaadussa sittenkin jotakin vikaa?