torstai 14. heinäkuuta 2011

Kuka teillä päättää ruokakaapin sisällön?

sitruunoita
kuohukermaa
leikkeleitä
maitoa
pattereita
roskapusseja
"Kissat EIVÄT ole saaneet tänään vielä päiväruokaa!"
Powkarralle palljon maitonappiherrkuja
possun syräntä viissi kiloja
kissojen maitoa monia pulloja
hiirrrrrrriä


Oletteko koskaan miettineet, miksi ruokakaupan ostoslistalla on joskus hieman omituisia ostoksia? Minä olen. Olen laittanut omituiset mielihalut klaanin toisen ihmisjäsenen syyksi, mutta vihdoin viimein taisikin paljastua oikea syyllinen.. On ne kissat vain nykyään niin viisaita!
Mitähän sitä vielä keksisi..

Kovin ihmeellisiä uutisia ei meidän klaaniin näin kesän keskellä kuulu. Pojat kävivät rokotuksissa ja astmakontrollissa. Raichu sai ohjeen jatkaa samaan malliin kuin ennenkin eli lääkettä kerran päivässä, sen enempiä tutkimuksia sille ei tehty kun keuhkot kuulostivat hyvältä ja nykyinen annostus on toiminut hyvin. Raichu sentään jopa antaa kuunnella keuhkojaan, Aslanin mielestä eläinlääkärillä on niin jännää että pitää kehrätä täyttä häkää joka ikinen kerta.


Rokotuksia pisteltiin taas ihan kiva määrä, olin jo unohtanut laittaneeni noille vuosi sitten klamydiarokotteenkin joten se uusittiin perusrokotteen lisäksi. Rabiesrokotuskin otettiin ihan vain siltä varalta että joskus innostuisi vielä käväisemään naapurimaassa - Polgarallekin voisi tuon laittaa.


Rokotusten lisäksi poijjaat luovuttivat urheasti verta tieteen puolesta. Kilttejä ovat nuo mamman pojat, Aslan ei kummemmin venkoillut ja Raichukin laittoi vain päänsä mamman kainaloon piiloon ja antoi ottaa verta kokonaiset kaksi kertaa kun toinen putkilo saastui neulan pudottua siihen. Pikkusen piti sanoa kyllä auau, uiui :) Nyt onkin kaikkien meidän kattien geenit kissangeenit -tutkimuksessa, Polgara on omansa antanut jo viime vuonna. Ehdottomasti halusin poikienkin geenit mukaan, Raichulla voi olla astmansa kanssa paljon annettavaa tutkimukselle ja Aslanilla yliherkkyytensä (allergia?) vuoksi myös. Lähettäkäähän muutkin (erityisesti vetoan nelosten omistajiin) verta tutkimukseen, jotta ryhmä saisi vielä joku kaunis päivä monta tärkeää mysteeriä ratkottua! Itämaisia lyhytkarvoja on tutkimuksessa tällä hetkellä 38, itämaisia pitkäkarvoja 6, siamilaisia vain 25 jne. Lisätietoja Hannes Lohen tutkimuksesta löytyy osoitteesta kissangeenit.fi.


Muuten aika on mennyt lähinnä lintuja bongaillen, torkkuja ottaen, ruohoa ahmien (ja matolle oksentaen) sekä leikkien ja ulkoillen. Jatketaan kesää samaan malliin! Lopuksi on vielä pakko mainostaa, että mihin ostoslistalla lukeneet sitruuna ja kuohukerma (sekä kaapissa jo olleet lemon curd, kananmunat ja sokeri) tuli käytettyä. Luin joskus kauan sitten Pujoliivi-blogista erään reseptin, joka on ollut meidän perheen lemppari"jäätelö" siitä asti. Suosittelen kokeilemaan jos pitää sitruunasta ja jäätelöstä! Polgaran lasten vaiheesta kiinnostuneille löytyy muuten kuva kauniista Fanni-neidosta täältä.

Valpasta ja maukasta kesää!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kissakuvahaaste 158: kesäheinä

Ollaan me vielä elossa, vaikkei meistä ole mitään kuulunutkaan! Tässä pari kuvaa kesälomareissulta. Osallistumme taas tässä samalla kissakuvahaasteeseen. Ensin mister kesäheinät (vaikka kesäheinä onkin ruohosipulia):



Ja sitten varsinainen neiti kesäheinä, joka on suloinen kaikessa heinämäisyydessään jopa ilman sitä heinää.


Alamme tässä ehkä vihdoin kohta pikkuhiljaa palautua kiireestä normaalielämään, joten ehkäpä lähiaikoina voi taas seurata välillä Luolaleijonan klaanin jäsenten touhuiluja. Seuraavat touhut on merkitty keskiviikoksi, poitsuilla on edessä vuotuinen rokotus ja Raichulla astmakontrolli.

---------------------------------------

Ja sellainen juttu vielä, että Aslan täytti kolme vuotta 26.6. Kotiväen keskuudessa päivänsankaria juhlittiin kyllä, vaikka siitä unohtui ilmoittaa täällä asti. Myöhäiset onnittelut myös sisaruksille!



keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Äitinsä tyttäret

Aloitetaan pojilla:
 Kuvat poikien viimeisiä.

Pojat ovat jo kaikki matkanneet omiin koteihinsa, vaikka Knutin pitikin alkuperäisen suunnitelman mukaan hengailla meillä vielä hieman muita pidempään. Kova ikävä niitä on, mutta toisaalta on kivaa että koti on hieman rauhallisempi ja aivan ihana on ollut kuulla uutisia uusista kodeista. Otava ja Sirius (Spartak ja Samson, eli lilatiketti ja punatiketti) ovat kotiutuneet kaksistaan talon ainoiksi kissoiksi ja veljekset varmaan hemmotellaan pilalle huomiolla ;) Pelestä (Silkki, sinihopeatiketti) tuli tätinsä Pilkun kaveri ja sielläkin menee jo hienosti, kaksikko nukkuu samassa pesässä kuin olisivat aina olleet yhdessä. Knut kullannuppu (Stanimir, cremesavu) pääsi Oskar-simskun ottovauvaksi ja on varmasti hyvin onnellinen kaikesta huomiosta mitä se Oskarilta ja ihmisiltään saa.
Tytöt ilahduttavat meitä olemuksillaan vielä muutaman päivän, ja sitten meillä hiljenee. Blogi onkin jo elänyt hiljaiseloa koko kevään ja tulee olemaan vielä tauolla ainakin kesäkuun loppupuolelle asti. 

 Mutta sitten niistä tyttösistä! Mistäs tämä ilme onkaan tuttu? *Klik* ja *Klik* Fanni (Sametti) on tässä kuvassa kuin ilmetty äitinsä. Jälkimmäisessä kuvassa Pol tapaa pojat ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa sohvan edessä ei kuitenkaan ole uusi tuttavuus, vaan.. 

Ceciliahan (Stella) se siellä, totta kai. Tytöt osaavat kyllä riehua kahdestaankin ihan tarpeeksi, että ei meillä ihan hiljaista sentään ole. 

Riehakkaampi tytöistä on selvästi Fanni, jonka pitää päästellä välillä höyryjä ulos ihan yksikseenkin,  kun Cecistä, Polgarasta ja pojista ei ole yhteensäkään tarpeeksi painikaveria. Fanni onkin poikien lähdettyä mm. tuhonnut erään kasvini ihan täysin kiipeämällä siihen kuin puuhun.. että en halua pelotella tulevaa kotia, mutta tämä neiti tarvitsee paljon leikitystä ja aktiivisen kissakaverin ;) Onneksi Fannin tulevassa kodissa toinen elosalama jo löytyykin. Rapsutuksia Fanni tarvitsee myös – no, joka heti kun se ei ole riehumassa. Pusuja ja haleja ei ole koskaan liikaa, jos Fannilta kysytään.

Ei ole Ceciliakaan mikään seinäruusu, vaikka porukan rauhallisimpia onkin. Poikien lähdettyä sen oma luonne on päässyt selvemmin esiin, ja tyttö on paljastunut oikeaksi kehruukoneeksi. Usein se näyttää kehräävän ihan itsekseen ilman mitään syytä, kunnes paljastuu että syy oli se että Aslan käveli ohi ja nuolaisi sitä tai Ceci Lee (rakkaalla lapsella ja niin poispäin) oli itse suunnittelemassa menevänsä jonkun kissakaverinsa viereen pesupalveluja tai muuten vain läheisyyttä vaatimaan. Aslan on Cecin ehdoton idoli, Aslanilta kun saa aina halutessaan huomiota, mutta ihmisetkin ovat mukavia silloin kun jaksavat rapsuttaa ja silittää pientä talviturkkista eläintä. Ceciliassa on jotain hyvin Polgaramaista sekä ulkonäöltään (profiili kenties?) että varsinkin luonteeltaan. Oman arvonsa tuntevia, mutta supersöpöjä kilpparitirppoja molemmat. (Fanni ei ole vielä hoksannut, että kilpparitytön pitäisi pitää itseään ihmisiä ja poikakissoja arvokkaampana olentona ;) )

Ihan vain ettei kenellekään jää epäselväksi, niin Polgarahan on nykyisin rauhallinen, äidillinen ja erityisesti hyvin aikuismainen mammakissa. Eikös niin?




Pieni arvoitus: mitähän Polgaramaista tässä kuvassa mahtaa olla?

---
Ja sitten kokonaan oman blogikirjoituksen arvoinen asia, mutta ympätään tähän samaan..

Raichu (PR Tistan Raichu) täytti sunnuntaina kolme vuotta! Koska Raichusta saa aina niin monta upeaa ja äärimmäisen komeaa kuvaa, niin tässä vielä pari räpsyä synttärisankarista <3


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Videonpätkiä

Videonpätkät rakkaista pienistä kullanmuruista. Ekat rokotukset on porukalle annettu ja viisi kuudesta (kaikki paitsi Knut) saa toisen rokotuksen jo ensi viikolla. Sitten ne jo lähtevätkin maailmalle :(

torstai 28. huhtikuuta 2011

Kun kissanpentu serpentiinin näki

..eli kuinka olohuone laitetaan pyörremyrskyn läpikäyneen näköiseksi parissa minuutissa.

Heippatirallaa vaan! On tuolta ihmiseltä vähän kyselty, että missäs bloginpäivitys viipyy, mutta ei se ehdi tietokoneella olla nykyisin ollenkaan muuta kuin vain joidenkin paksujen kirjojen kanssa - muuten se leikkiikin sitten meidän kanssa tai puhuu pitkiä puheluita ja "järjestää juttuja", niinkuin se itse sanoo. Nyt me kuitenkin sanottiin sille että sen on pakko kuvata meitä, ollaan niin komeita ja nättejä! Enkös ainakin minä ole nätti? Terveisiä vain tulevaan kotiini, siellä on kuulemma muitakin kissoja minua odottamassa, tiedätte sitten että täältä tulee Rinsessa, ihan niinkuin Ruusunen ja Lumikki ja Tuhkimo! Rinsessa Ceci.

Mehän ollaan siis ihan isoja kissoja jo, vaikka meillä on ekatkin rokotukset vasta tulossa.  Se on kuulemma sellainen joku isoksi kissaksi kasvamisjuttu tai jotain, en tiiä? Oon kuullut Aslanilta kyllä. Meillä oli se vatsapöpö ja sitten joku parantumis-karenssi-odotusaika ennen kuin me päästään sinne, Aslan sanoo että se on tosi kiva juttu ja päästään taas autoonkin ja kaikkea kivaa, se sanoo että autossa pitäisi sitten huutaa kun me ei oltu hoksattu sitä edellisellä autoilukerralla. On se Aslan sitten viisas kun se tietää kaikkea! Se on kertonut meille vaikka mitä. Minultakin tulee terveisiä siellä uudessa kodissa odottavalle emännälle ja kissakavereille, oli kivaa kun emäntä kävi viime viikolla ihan minua katsomassakin! Tiedän, olen hurrrrrrrrmaava neiti Fanni.
 
Minusta minä-en-ole-pieni! Painan enemmän kuin Sirius ja tytöt! Raichu-simsku sanoo että olen ihan vauva, kun minä en pääse vielä rokotuksillekaan muiden mukaan vaan joudun odottamaan noin viikon kauemmin kun minulla oli rähmää ja yskää. Minä kyllä sanon että Raichu on vain kateellinen, kun se on aina ollut tuon emännän vauva ja nyt minäkin olen ihan pikkuisen sen oma vauva, juttelen sen kanssa ja olen sylissä aina. Mutta arvatkaapas mitä, minäkin saan ihan oman ihmismamman vielä sitten kun olen tarpeeksi iso! Se kävi katsomassakin täällä jo minua ja minä kehräsin sillekin ja juttelin että tällainen minä olen, hieno kissa! Sielläkin minne minä menen on siamilainen melkein niinkuin Raichu, olen kyllä Raichusta katsellut mallia paljon jo ihan pikkuisesta asti että kyllä minusta hyvä simskunkaveri vielä tulee. Ja niiden ihmisten kaveri myös! Wääää-terveisiä sinne!

Kä-kä-kä-kä, senkin hidas lintu! Eikun vappuhuiska, kyllähän minä sen tiesin. (Lintu!) Osaan muuten lentää paremmin kuin sinä lintu, sen verran olen harjoitellut jo pomppimista! Minun ja Otavan (Arnista tuli Otava ja minusta Sirius) tulevat nuoret isännät ovat käyneet täällä antamassa meille lisäharjoitusta huiskan perässä pomppimisessa, ja me ollaan muuten hyviä! Minä tykkään muuten ihmisistä ihan kamalan paljon ja kehrään niin että se kuuluu toiseen huoneeseen asti. Syliinkin haluaisin aina ja olen katsonut tarkasti, miten Raichu hyppää ihmisten syliin. Pitäisiköhän minunkin opetella se taito! Minä kun olen aina joka kuvassa niin komeaa poikaa, niin tässä teille muutama ennen julkaisematon kuva todisteeksi, että osaan olla muutakin kuin vain häikäisevän komea.

Jau! Siitä lähtien kun minun nimi muuttui Peleksi, olen alkanut harjoitella jalkapalloilua kovasti. Pienet korkit ovat parhaita jalkapalloja, niitä jaksaisin potkia vaikka koko päivän (tosin joskus alkaa sitten vähän nukuttaa kesken leikin). Minä en ole sellainen juttelija kuin osa (minä, Ceci ja Otava ollaan ne vähän hiljaisemmat) ja silloin kun juttelen, ääneni on aika pieni. Minut onkin tehty juoksemaan! Meillä onkin täällä hyvin juoksutilaa kun saadaan olla aina koko asunnossa kun ihmisetkin on kotona, mutta joskus me törmäillään silti tavaroihin. Joku (en ollut minä jos ihminen kysyy) rikkoi mukinkin tuossa muutama päivä sitten, mitäs oli ihminen jättänyt sen pöydän reunalle.. Pol-mamma tuolta huutelee, että jos minäkin haluan lähettää terveisiä uuteen kotiini (no tietty, hei vain tyypit!) niin Polgaralta erikoisterveiset siskolleen myös!

Huomaatteko, nuo edelliset pennut sekoittivat koristeet, en minä! No ette varmaan huomaa kun ihminen leikkasi pahimmat sotkut kuvasta pois, mutta haluan korostaa että tuosta sotkusta olivat vastuussa kaikki muut mutta en minä. Että niin. Tai no kyllähän minäkin niitä serpentiinejä vähän purin.. mutta olen oikeasti todella kiltti kissa. Vähän kuin Pekka Töpöhäntä, sen näkee vaikka tästä kuvasta. (Ihminen sanoi, että julkaisisi jonkun niistä kymmenestä kuvasta missä puren Siriusta korvaan jos niistä yhdestäkään saisi sen verran selvää että näkisi mitä siinä tapahtuu..). Tuossa kuvassa olen muuten lempinukkumapaikassani, korkealla kiipeilypuussa. Me lähetetään Siriuksen kanssa terkkuja meidän tulevalle perheelle, mau mau!

..ja sitten se demonstraatio, eli kuinka sotketaan olohuone muutamassa minuutissa. Olkaapas hyvät.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Terveenä taas!

Kaikki pennut ovat syöneet tänään itse eikä oksennuksia ole enää näkynyt sitten eilisen! Ihanaa! Pennut ovat jo hyvin pirteitä ja leikkisiä painoakin on tullut hurjaa vauhtia takaisin. Ruoka uppoaa kuin edellisestä ruokintakerrasta olisi viikko, Pele pelaa jalkapalloa, Knut kehrää sylissä, Arn ja Fanni painivat, Eskil puree Raichua hännästä ja Cecilia kiipeilee verhoissa - kaikki on taas ihan niinkuin pitääkin! (Kaikki kyllä tekevät kaikkea tuota.)

Kiitos niitä parantavia tuulia lähetelleille! Nyt levätään ja nautitaan pennuista.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kissanpoika sairastaa


..tai tarkemmin sanottuna kuusi kissanpoikaa. Täällä on oltu viikonlopun yli masupöpössä, oksenneltu eikä ole haluttu syödä. Ihmiset ovat pieniä sitten parhaansa mukaan syöttäneet, juottaneet ja lääkinneet parin tunnin välein ja lääkäritädilläkin on käyty, noin pienten kanssa kun ei halua ottaa minimaalistakaan riskiä että pentu pääsisi kuivumaan ja menisi pahempaan kuntoon. Tänään oli pakko käydä koulussa välillä (mikä tuuri, että yksi vuoden ainoista pakollisista läsnäoloista sattui tälle päivälle?!), mutta onneksi eräs lähellä asuva ex-kasvattaja auttoi ja kävi välissä lääkitsemässä ja ruokkimassa pennut (Kiitos Jan!).

 Veljekset Arn ja Eskil

Knuttersson Tuttersson.

Kaikki pennut lepäilevät nyt normaalia enemmän, mutta kaikki onneksi myös leikkivät välissä, joten aika optimistisia täällä ollaan sen suhteen että eivätköhän nämä tästä pian parane. Nyt saa lähettää niitä parantavia tuulia tännepäin, niin että meillä on taas pian kuusi täystuhoa verhoissa kiipeilemässä ja kukkia tiputtelemassa 24/7!

 Fanni-tyttö ja Mama Pol

Aslan-setä hoitaa Ceciä

En tiedä mistä ihmeestä tuo pöpö tänne pääsi. Kuulemma tuollainen kiertää nyt mm. näyttelyissä, kuten jostain syystä aina syksyisin ja keväisin loskakelien aikaan. Me ei olla pentujen aikaan edes katsottu näyttelyihin päin ja käsiä on yritetty desata, mutta ainahan jostain kengänpohjista voi pöpö livahtaa. Varokaahan näyttelyihin menijät kuitenkin tähän vuodenaikaan pöpöjä erityisen paljon, käsidesit ja muutkin desinfiointiaineet ovat kullanarvoisia tavaroita näyttelyissä. Raichu sai aikanaan ensimmäisestä näyttelystään (syysloskan aikaan 2008) juuri tällaisen pöpön, kun emme hoksanneet kieltää ihmisiä koskemasta häkkiin jne.

Lepo on parasta lääkettä, tietää Pele.