keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Matkalle

Meidän klaani lähtee pitkälle viikonlopulle "pohjoiseen". Huomenna on luvassa kahden tunnin ja perjantaina kuuden tunnin automatkat - ja nuo ajat on siis laskettu kesäkeleillä, ilman kissoja matkustaen. Eli piiiiitkä reissu tulossa, kun stoppeja pitää olla paljon että hanit jaksaa ja pääsee pissalle ja jaloittelemaan jne ;)

Jos joku ei tiedä millaista matkustus kissan kanssa voi olla, tässä esimerkki. HUOM! En suosittele avaamaan jos on kissoja samassa huoneessa, Raichun tämä video sai ainakin levottomaksi.




Eli siis Aslanin on saatava kommentoida kaikkea. Ja jotkut väittävät että lasten kanssa matkustaminen on rasittavaa ;) No, ei Aslan onneksi koko ajan noin kovaa huuda. Tähän viedolle tallentui nyt vielä oikein kovaääninen karjunta.

Video on otettu tänään, kävimme tarkastuttamassa Aslanin silmät. Kaikki ok, ja onhan tuo rähmiminenkin jo melkein täysin loppunut, mutta olin jo kerennyt varata ajan aiemmin ja halusi varmistaa ettei siellä nyt varmasti ole naarmua tms. Ei ollut, silmähuuhteella huuhtelua jatketaan vielä päivä, pari ja se riittää :) Varulta saatiin silmätipparesepti, mutta tuskinpa sitä tarvitaan.

Tuo boksi ei muuten ole lähdössä mukaan, vaan pojilla on pidemmillä matkoilla paljon tilavammat oltavat. Siitä huudon ei pitäisi johtua. Nuorempana matkat menivät yleensä hiljaa, mutta huutaminen lähti pikkuhiljaa paikallisbusseista, aluksi niin että Aslan huusi vain silloin kun bussikin "huusi". Tarkoitus olisi kesällä järjestää Aslanille ulkoilun yhteydessä oma "autokoulu", katsotaan nyt miten sen saan suunniteltua ja toteutettua, jospa se siitä koulutuksella rauhottuisi kun on ollut hyvin boksissa ennenkin. Ilmeisesti se on joku kerta säikähtänyt jotain, ollut ikävä matka tms mistä on jäänyt tapa päälle?

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Premier Tistan Bene Est Mihil


Kuten otsikko kertoo, meidän "pieni" Aslan on nyt Premier! Titteli tuli TUROK:ssa lauantaina, kun Aslan sai kolmannen CAP-sertinsä - tasan vuoden päästä ensimmäisestä näyttelystä muuten, kuten Raichukin. Aslanin näyttelyura alkoi 28.3.2009 ja Premier siitä tuli 27.3.2010.

 Aslan tuomari Jyrkisellä lauantaina

Pojat olivat toisiinsa verrattuina hyvin samanlaisia koko viikonlopun. Lauantain tuomari Jyrkinen totesi toisena tulleen Raichun kohdalla, että tämähän on ihan saman näköinen kuin se sinun ensimmäinen ;) Samat hyvät ja huonot puolet pojissa toki suurimmaksi osaksi onkin, yhtenä esimerkkinä nyt vaikka lihaksikas pitkä vartalo, hyvä silmien väri mutta liian pyöreä muoto. Tuomarien arvostelut löytyvät hieman yksityiskohtaisemmin kotisivujen puolelta, joten en nyt tässä blogissa mene niihin sen syvemmin. Samanlaisuus poikien kesken näkyi myös siinä, että lauantain tuomarilla kummallakaan ei ollut asiaa TP-valintaan mutta sunnuntaina kutsuttiin molemmat. Tuomarin paras ei kumpikaan ollut, vastassa kun oli paljon hienoja kissoja.

 Raichu tuomari Tausenilla sunnuntaina

Pääsin auttamaan agikisojen järjestämisessä, ja täytyy sanoa että  päivä vierähti mukavan nopeasti kun sitä häkin edessä istuskelua oli vähemmän ja oli jotakin tekemistä. Lisäksi muiden agisuoritusten seuraaminen läheltä oli hauskaa! Meidän poitsuista kumpikaan ei agiradalla menestynyt, vieressä ollut yleisö oli Aslanille liian jännittävä paikka. Raichun kanssa emme viralliselle agiradalle ehtineetkään, mutta sen kanssa kokeiltiin myöhemmin erikseen. Raichu oli jo aika rentona menossa radalle, kun viereen tuli Raichun nemesis - lapsi. Lapsi oli sitä mieltä, että hän oli kissa (oli hänellä toki upea kasvomaalaus joten melkein olisi kissasta käynytkin) joten hän menee agiradalle, ja pomppi radan vieressä. Raichu on pitänyt lapsia arkkivihollisinaan ennenkin, onpa se nähty entisessä asunnossa murisevan ikkunassa leikkikentän lapsille sekä postiluukusta kuuluvalle kiljunnalle. Hyvää lastensietokoulutusta Raichu kuitenkin sai, sillä oleskeltuaan tarpeeksi kauan käytävässä missä juoksi lapsia ja meni kovaäänisiä rullakoita se alkoi pikkuhiljaa hyväksyä metelin.

 Jos pelottaa, pään laittaminen pensaaseen tai mamman kainaloon auttaa. (Ohi menossa juuri kissanhiekkaa rullakolla)

Molemmilla näyttelykäyttäytyminen on myös hyvin samanlaista. Alussa jännittää ja tärisyttää hieman häkin ulkopuolella, mutta häkissä on kiva nukkua ja loppua kohti rentoudutaan paljon. Kumpikin oli sunnuntaina jo silminnähden rennompia lauantaihin verrattuna, ja siinä missä lauantaina niitä piti hieman suojata hälinältä ennen tuomarille menoa makoilivat molemmat sunnuntaina rennosti sylissä ja katselivat lähinnä uteliaina ympärilleen. Sunnuntain tuomari Tausen taisi huomata tämän, sillä hän kehui molempien luonteita ja piti pojista muutenkin kovasti.


Pojat olivat siis hyvällä tuulella ihan sunnuntain lopputunneille asti, mutta loppupäivästä Raichulla kävi vahinko hiekkalaatikolla (taisi pissata vähän jalalleen), mistä seurauksena Aslanin naama ja osa Raichustakin oli yhtäkkiä täynnä kissanhiekkaa. Aslan sai ehkä jyvän silmäänsä, sillä ahkerasta silmänputsausnesteellä huuhtomisesta huolimatta toinen silmä alkoi rähmiä heti tapauksen jälkeen ja on rähminyt vielä tänäänkin vähän. Eläinlääkärireissu on ehkä edessä, tosin rähmiminen on ollut koko ajan vähenemään päin jo eilisillasta lähtien joten seuraamme tilannetta vielä hieman. Hiekkakohtauksesta närkästyneenä loppuillasta pojat olisivatkin sitten mielummin murjottaneet häkissään sen sijaan, että olisivat esiintyneet häkin luona olleille ihmisille.

Blogikissojakin me bongailtiin, tässä kuvia muutamista:

Oli rentomies Eppu, egyptinmau Maukuja -blogista (onnea PR-tittelistä!):

PR FI*Iltavilli Ebi Ehteshaam

Sekä bengalipentu Elli-neiti, joka jakaa blogin Herra Mäykysen kanssa. Elli pääsi upeasti paneeliin asti ensimmäisessä näyttelyssään (Onnea!):

 Nordic Glow Missy Elliot

Lilarakettien Pokerin ja Popparin kanssa saimme olla sunnuntaina jo automatkasta asti:

Ice Olive's BBQ-Popcorn,
josta toivottavasti tulee kevällä isäkissa.

Ice Olive's Blaze Pokerface,
joka oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja sai sertin sekä kokeili agiakin hienosti. Onnea!

Temppukissojen Fedja-setä pääsi lauantaina paneeliin ja oli sunnuntaina BIS. Onnea!:

 Fedja-setä

Tinjamix -blogin kilppariburmat Evita ja Daisy poseerasivat häkissään:

 Zircat's Demi Moore & Zircat's Eva Braun

Sekä Aslanin kaunista siskopuolta Tistan Isistä kävimme ihailemassa häkillä useaan otteeseen. Se oli  lauantaina paneelissa, mutta kamerani ei saanut  kuvattua paneeliyleisön joukosta niin kauas, joten Isiksestä ei ole kuvaa. Onnea paneeliin pääsystä!
Meidän poppoo onnittelee eurooppalaiskissa Pietaria agihopeasta (ensimmäisessä agikisassa) ja sertistä! Siitäkään ei valitettavasti tullut kuvaa tällä kertaa, mutta Pietari löytyy agitreeneistä kertovasta blogimerkinnästä.

Hienosti menestystä oli joka puolella TUROKissa, aivan mahtavaa. Meidän blogin henkilökunta kiittää kaikkia seurasta, viikonloppu vierähti todella nopeasti ja hienoissa merkeissä! Henkilökunta nautti viikonlopusta, kivaa oli ja upeita kissoja ja mukavia kissaihmisiä joiden kanssa sai höpistä kissaa taas sydämensä kyllyydestä. Oli hienoa nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin.

Kotona onkin sitten lepäilty eilinen ilta ja tämä päivä. Emäntäkin otti pitkät päiväunet samassa kasassa kissojen kanssa, kyllä väsyttikin! Tässä poikien nukkumanäytteet:

Aslan pitäisi varmaankin viedä tuomarin pöydälle sikiunessa.. ;)

Onko suloisempaa näkyä kuin toisistaan tykkäävät kissat?

torstai 25. maaliskuuta 2010

Jotain pientä ja vielä suloisempaa

Ehkä lienee jo korkea aika valottaa hieman, mistä oli kyse mm. uuden vuoden postauksessa, jossa sanoin, että tänä vuonna on tiedossa jotain uutta meidän klaaniin ja poikien pään menoksi. Edellisen postauksen ylempi kuvakin liittyy asiaan tavalla tai toisella..

Meidän klaanin ihmisjäsenet ovat reissanneet pääkaupunkiseudulle päin aika tiheään tahtiin viimeaikoina. Aslania ja Raichua ei ole huolittu mukaan, mutta kotiin tullessa vaatteissa on ollut aina paljon mielenkiintoisia hajuja haisteltavaksi. Reissaamisen syy valkenee pojille aikanaan, eikä se olekaan ihan mikään pikkujuttu.

Meille nimittäin tulee kolmas. Tyttö, itseoikeutettu prinsessa äijävoittoista klaaniamme täydentämään. Hän on nimeltään Skazki Polgara, ja hän tulee meille sijoitukseen Sadulta, mikäli kaikki menee suunnitellusti eikä neiti kehitä itselleen viimetipassa napatyrää, rintalastakoukkua tai muuta sellaista. Neiti on suklaakilpikonnatäplikäs itämainen pitkäkarva - aika kirjavainen! Polgara on käyntiemme aikana ehtinyt jo hurmata meidät pikkiriikkisen kissan suurensuurella luonteella. Ihmisiin pitää tulla heti tutustumaan ja kiivetä vaikka paitaa pitkin tarkastelemaan lähempää. Masurapsutukset kelpaavat ja omia mielipiteitäkin löytyy. Hurja metsästäjäkin neiti on, mistä löytyy todiste esimerkiksi Temppukissojen Elinan kuvaamasta videosta. Polgara on videolla 6 viikkoa ja 5 päivää vanha. Linkki videoon sekä lisää kuvia Polgarasta löytyy Skazki-kissalan blogista, missä on myös linkit kahteen Jan Nyströmin kuvaamaan settiin söpöjä pentukuvia.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että vaikka nyt onkin kevät, ei kyse sentään ole jokakeväisestä pentukuume-epidemiasta ..ellei sitten siitä viimevuotisesta, sillä tätä on suunniteltu ja mietitty vähintään siitä asti ja etsitty juuri sitä meidän neitiä. Haluan jo nyt kiittää Satua mahdollisuudesta saada tämä pieni suuri pirpana meille sijoitukseen, sen tärkeimmän eli paijattavan ja leikitettävän ja hurmaavan kissapersoonan lisäksi odotan suuresti myös sijoituskotina toimimisen tuomia iloja ja haasteita sekä hienoa mahdollisuutta päästä omalta osaltani auttamaan kasvattajaa itämaisten kasvatustyössä.

  Neiti Kirjavainen vähän yli 2 viikkoa vanhana

Polgara sisaruksineen täyttää tänään 25.3. jo hurjat 2 kuukautta. Vanha kuva  tässä on kahdesta syystä: oma kamerakäsi ei ole pysynyt mukana tytön kasvaessa isommaksi, joten suurin osa kuvista on pelkkää suttua. Parempia kuvia löytyy mm. niistä Jan Nyströmin kuvaamista. Toiseksi, onhan tämä vauvakuva nyt aivan ylisuloinen!

~~~~~~~~~

Samalla kun iloitsen Polgarasta, täytyy sanoa että sydän itkee verta toisen pennun puolesta. Maailma menetti niin paljon Goljatin mukana. Syvin osanottoni kaikille Goljatin ihmisille.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Jotain pientä ja suloista

Olen kovasti yrittänyt hokea sellaista mantraa, että "ei kissatavaroita ennen Turokia". No, epäonnistuin. Käytiin tänään kaverin kanssa juttelemassa papukaijalle ja katselemassa kaloja eläinkaupassa, ja mukaani tarttui jotain.. no, pientä, suloista ja pinkkiä. Tulee olemaan kovassa käytössä ;) Vieressä vertailun vuoksi yhdet poikien kivoimmista kupeista. Sopivat hyvin yhteen, nämä 3 kuppia :)


Koulukiireet jatkuvat vieläkin Luolaleijonan klaanissa. Yliopistolla on tullut pyörittyä sellaisia päiviä ja sellaisiin vuorokauden aikoihin että ei varmaan kaikki uskoisi jos kertoisin. Onneksi kotona on odottamassa nuo mussukat, niiden kanssa seurustellen menee luksus- vapaa-aika kivasti. Ei kissat ole onneksi useinkaan olleet edes työpäivän mittaa kahden kesken kun on tuo isäntäkin ja aikataulut menee osittain ristiin. Viikonloppuna Aslan sai kuitenkin hernekasvin nenäänsä, kun kehtasimme vielä lähteä pitkästä aikaa perjantai-iltana kavereiden kanssa ulos. Kotona odotti silpuksi revitty talouspaperirulla.. ainakin Aslan osaa ilmaista itseään ;) Se on niin sosiaalinen ettei tykkää ollenkaan olla ilman ihmisiä. Extrapaljon huomiota vain meidän Mussulle, niin eiköhän se siitä :) Viikon päästä helpottaa jo, kunhan saadaan ensin Turok kunnialla pois alta.

Turokista puheenollen, ilmoittautukaahan kaikki paikalle tulevat joko tähän tai tulkaa viimeistään paikan päällä koputtamaan olalle =) Aikamoisen listan teitä olenkin jo kerännyt, mutta aina jää joku kissanhäkki vierailematta kun ei kaikkia hoksaa.  Me ollaan siis paikalla molempina päivinä, ja meidät tunnistaa vihreä-ruskeista verhoista ja kahdesta ihanasta kissapojasta ;D


Poikien ruokakuppeja on siirretty, sillä entisen ruokailupaikan lähistölle tuli metrin päähän kissanvessa entiselle akvaarion paikalle. Vessa taas joutui aikoinaan evakkoon kiipeilyhyllyn tieltä. Uusi ruokapaikka onkin aika kätevä, se kun sijaitsee heti kissanruokakaapin vieressä. Tänään oli itämaisille kissoille sopivaa thai-ravintoa, herkkupurkkia a la cosma. Viimeviikkoinen lohiversio Cosman ruuasta saattoi olla meidän pojille epäsopivaa, sillä lohta syötyään Raichulla ilmestyi vuorostaan leukaan karvaton laikku. Leuan alle oikeastaan, siihen kohtaan missä iho on pehmeää. En tiedä onko kyse allergiasta vai onko Raichu puskenut hedelmäkorin pajukeppejä liian lujaa (kyseistä touhua olen katsellut jo pidempään vähän sillä silmällä että ihme jos ei tule haavereita), mutta voi olla ettei Raichulle ole tulossa sertejä tällä kertaa tuon vuoksi. Aion sen kuitenkin paikalle tuoda, sillä laikku on parantunut jo reilusti eikä sitä edes huomaa ellei katso tarkkaan. Jos laikku olisi vaikuttanut pitkäkestoisemmalta olisi Raichu saanut kyllä jäädä kotiin, mutta näillä näkymin siis paikalle tulee klaani kokonaisuudessaan.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Opiskelijaelämää


Tällainen viikko oli meillä. Joskus pitää tehdä fiksuja valintoja ja lukea tenttiin viimeisellä viikolla yötä myöten. Onneksi kissat auttavat - Raichu sammui useampaan kertaan tenttikirjojen päälle ja Aslan popsi viivottimen parempiin suihin. (Ei sentään niellyt paloja..)



Pahoittelen kun rääkkään ihmisiä kännykällä otetuilla kuvilla. Keskityin tosiaan lukemaan niin kovin, etten edes kameraa viitsinyt hakea. Tässä Aslan murjottaa: "Onko pakko lukea koko ajan?". Murjottamisen jälkeen se tuli viekkuun nukkumaan, meidän oma unikissa <3 Unihiekan tarttuminen on muuten taattua kun Aslan on lähistöllä. Koulukirjakin auttaa.


Lopuksi vielä näyte siitä, miksi en yleensä kuvaa kännykällä. Kai sillä saisi ihan ok kuviakin, mutta en todellakaan osaa kuvata sillä :D Tilanne on siis sama kuin edellisessä postauksessa "tipubongailua", Raichu bongaili vaan välillä vähän mammaakin tai tarkemmin sanottuna kerjäsi rapsutuksia.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Rohkea, röyhkeä röhkijä.

Aslan on aika hitaasti kehittyvä mies, sekä fyysisesti että henkisesti. Se rotevoituu pikkuhiljaa (no mitään varsinaisesti rotevaa siitä ei varmasti koskaan tule) ja saa enemmän pokkaa. Tietyllä tavalla rohkea ja seurallinen se on ollut aina, mutta tämän talven mittaan sitä toivomaamme arkielämän röyhkeyttä on tullut lisää ihan silmissä.

Eniten tämä näkyy ehkä leikkimisessä. Aslanhan on aina leikkinyt itsekseen hiirillään, mutta huiskiin se on koskenut vain eri huoneessa kuin Raichu on. Tätä voi nimittää itsesuojeluvaistoksikin, sillä kun Raichu näkee huiskan, saa tosiaan varoa jokainen risu ja männynkäpy ettei jää alle. Aslan-parka on ollut liian monta kertaa väärässä paikassa väärään aikaan kun Raichu on loikannut - no, vähän sinnepäin missä huiska on.

Nyt talven mittaan Aslan on kuitenkin ottanut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän osaa  yleisiin huiskaleikkeihinkin, niin, että molemmat kissat ovat samassa huoneessa. Tänään pojat leikkivät jo todella hienosti yhdessä! Huiska oli ehkä Aslanilla 40% ja Raichulla 60% ajasta. Se on jo aika hyvin! Aslan ei vieläkään sinkoile pitkin ilmoja ja kuviteltuja pilviä lelun perässä, mutta nappaa jos se tulee lähelle ja juoksee kyllä perässä.  Ja ur ur urisee! Ja Raichu antaa Aslanin juosta vuorollaan.

Ur!

 Sohva on ottanut damagea lähinnä Raichun loikista..ponnistaa voi mistä vain!

Nappasin!

Mahdollisia epäilyksiä siitä, miksi Aslan on vihdoin alkanut leikkimään huiskilla Raichunkin läheisyydessä minulla on muutama. Luulen, että naksutinkoulutus on osaltaan parantanut Aslanin ja minun keskinäistä suhdetta, sillä sen avulla Aslanilla ja minulla on joka päivä  kahdenkeskinen hetki, jota Raichu ei voi tulla "häiritsemään" - Raichu on pienestä asti ollut mammanpoika ja yrittänyt omia minua itselleen. Nyt Aslanilla on siis omat juttunsa myös minun kanssani, mikä tekee sille varmasti hyvää. Toiseksi, ehkä talven mittainen lintupaistien bongailu on alkanut ärsyttää sen verran että pitää ainakin teurastaa pari linnun tavoin käyttäytyvää huiskaa kun ei niitä paisteja saa kiinni! Siinä ei yksi lentävä kanalintu enää paina.

Onneksi Aslan on säilyttänyt oman symppisluonteensa muuten ja on ihan oma itsensä vaikka pokkaa onkin tullut lisää! Taas tänäänkin illalla se oli silmät ristissä unisena meitä vastassa ovella ja kehräys ja puolen tunnin röhkipuskusessio alkoi heti kun se näki meidät. Kun Aslan on onnellinen (mitä se on hyvin pienistä asioista monia kertoja päivässä), se todellakin on  o n n e l l i n e n.

Ps. tässä vähän lisää vanhoja leikkikuvia tuon kanalintukuvan lisäksi. Näissä kesällä otetuissa kuvissakin pojat olivat samassa huoneessa molemmat, mutta ero onkin lähinnä siinä että Aslan myös jahtaa leluja puremisen lisäksi eikä välitä niin siitä onko Raichu hyppäämässä lelun päälle vai ei. 

tiistai 9. maaliskuuta 2010

3 x 4 kuvaa sohvalla.

Muzulla eli Aslanilla (Aslu Muslu ei tietenkään tykkää, että hänen lässyttelynimiään kerrotaan julkisesti) on salainen pahe. Aslan on liimanhaistelijakissa. Teippi on Aslanin erikoisalaa, eikä meiltä voi lähteä niin ettei vaatteissa olisi kissankarvoja, koska vaateteippirullaan ihastunut Aslan karvoittaa vaatteet sitä mukaa kun karvaa rullaa teipillä pois. Jokin aika sitten Aslanilla oli taas oikein hauskaa, kun repäisin erään suojateipin irti ja jätin sen sohvalle odottamaan roskiin kiikuttamista. Mikähän siinä teipissä niin kiehtoo?


En ole ottanut pojista venytyskuvia ainakaan puoleen vuoteen, joten oli korkea aika ottaa uusia. Tässäpä pojat venyy mallia 2010. Venytykset eivät nyt aivan menneet tyylipuhtaasti, nimittäin on aika hankala nähdä alhaaltapäin miten se kissa siellä venyy :D Kuvaan oli kuitenkin tarkoitus saada vain kissa, ei ihmisiä. Tarkoitus oli, että poikien kokoeroa olisi voinut verrata kankaan avulla. Helpommin sanottu kuin tehty!


Viimeinen kuvasarja ilmaisee, mitä mieltä Raichu oli Aslanin teippileikeistä:

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Aurinko!

Kevät tulee!

Aurinko paistaa

Lumet tippuvat katoilta

Erinäiset rakenteet romahtelevat

Ilmassa on rakkautta

Jää muuttuu vedeksi

Kissat pääsevät vihdoin haistelemaan ulkoilmaa

..ja ehkäpä tämän auton omistajakin pääsee vielä joskus ajelemaan autollaan.

Kevät onkin ihanaa aikaa. Kissakodeissa kautta maan ollaan varmasti havaittu jokavuotinen ilmiö - kissat siirtyvät asunnossa auringon liikkeiden mukaan. Aurinkoläiskissä makoillaan, mutta voi siellä tehdä muutakin: 


 
Sinne raahataan herkut

RRRRRouskis!

Siellä voi järjestää myös omaa aktivointia, jos tyhmä emäntä vain naputtelee jotain tylsää kouluhommaa tietokoneella eikä huomioi kissoja tarpeeksi. [Raichu siis viihdytti itseään tiputtamalla kanankaulan tuolin ja rahin väliin..]

 Ja kun aurinko siirtyy, on kissankin siirryttävä. 

Hällä väliä vaikka paikka ei olisi ihan ihanteellinen.

 Kunhan siihen paistaa aurinko, on kissakin onnellinen.

 ..ainakin niin kauan, kunnes välillä ärsyttävä isompikokoinen pikkuveli tulee ja tönäisee alas varastaakseen paikan itselleen.

Voittajan on helppo näyttää kieltä.