maanantai 30. marraskuuta 2009

Blogger-ketutus.

Ei toimi ei. Tässä viikon, parin aikana Blogger on kääntynyt minua vastaan, eikä anna minun kommentoida useita muita blogeja. Esimerkkeinä Temppukissat, Piquantpurls, Vaahterakujalla sekä Balineesiprinssi. Todella turhauttavaa.

Muistaakseni joillakin muillakin oli ollut samaa ongelmaa - pitäisikö tuon häiriön mennä itsestään ohi vai täytyykö sille tehdä jotain?

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Leikitään kissakuvastudiota, osa II

Jep. Ymmärrän kyllä täysin, miksi ihmiset käyttävät lemmikkejään ihan oikeassa valokuvastudiossa. Kuvaaminen nimittäin ei ole helppoa.

Yritin silti tänään taas itse. Ensin Aslan, kiltti ja rauhallinen poika (rauhallisuus siis meidän mittapuulla..). Aslan poseerasi aika nätisti, joskin minulla kesti aika kauan tajuta että tällä kertaa ikkunasta tulevasta luonnonvalosta oli haittaa. Kuvausrekvisiittakaan ei ollut maailman kauneinta, vai mitä sanotte tästä puolikuolleesta kasvista?




Aslanin kärsivällisesti poseeratessa sain kuitenkin pikkuhiljaa säädettyä lamput, verhot, jalustan, taustalakanan sekä jakkaran mieleisekseni. Kuvaus voi alkaa! ..ja Aslan poistuu paikalta. "Kiitti, mulle riitti." Sain Aslanista sentään yhden onnistuneen kuvan:






No, onneksi näitä on kaksi, joten voi kokeilla Raichun kanssa välillä. Raichu, tulepas tänne, otetaan pari kuvaa. Ei, ei jakkaran taakse eikä alle, vaan päälle kiitos. Raichun keskittyminen ei ole ihan aina siellä missä pitäisi. Kuvaajan oma vika, nythän oli menossa päivävillit. Haloo! Raichu suostui kuitenkin jakkaralle hetkeksi:


Raichu esittelee kameralle parhaat puolensa.


Tuijoteltuaan lintuja aikansa Raichu suvaitsi jopa tulla jakkaralle kokonaan. Tämähän vaikuttaa jo hyvältä, kohta Raichu kääntyy ympäri ja saan hienon kuvan elegantista siamilaisesta..
 

Kohta! Hmm. Mikä ihme siellä ylhäällä on niin mielenkiintoista?




Hetkinen.. tunnen tuon asennon.. Hei, eiii! Raaaaaai....



...chuuuuu!


Huonoa työtä, täytyy viimeistellä.



The devil with blue eyes.


Tällaista tällä kertaa. Yritän illalla tai huomenna uudestaan, kunhan jaksan silittää tuon ryppyisen lakanan ;)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Päivälleen vuodessa Premieriksi!


 Kuva: Henni R.

Raichu pakattiin autoon jälleen kerran tänä aamuna, suuntana Turun messukeskus. Auton takapenkiltä kuului hienoista kitinää - olihan vielä ihan pimeääkin, eikö henkilökunta tiennyt että olisi pitänyt nukkua? Onneksi matka ei ollut pitkä ja tuttukin se oli - päivälleen vuosi sitten (lauantaina 22.11.2008) Raichu aloitti näyttelyuransa pentuluokassa, kun osallistuimme kasvattajan avustuksella ensimmäistä kertaa ihan oikeaan Kissanäyttelyyn.

Vuoden mittaan Raichu on seikkaillut pentuluokassa, junioreissa sekä kastraattiluokassa milloin minkäkinlaisia arvosteluja hankkien. Joskus ollaan hävitty kilpailijalle, kerran voitettukin, toisinaan kilpailua ei ole ollut ja EX1 on ollut automaattinen. Vuoden mittaan on henkilökunnallekin alkanut hahmottua, miltä kunnon ruskeanaamiosiamilaisen tulisi näyttää sekä mitä ominaisuuksia Raichu niistä täyttää ja missä olisi vielä toivomisen varaa. Tälläkin kertaa kehuttiin profiilia sekä silmien sinistä väriä ( <3 ), lihaksikasta vartalotyyppiä jossa jopa korkeutta on yleensä löytynyt. Kesän mittaan vartalo on tummunut pikkaisen liian paljon, mutta toisaalta korvat ovat alkaneet kelvata tuomareille vähän paremmin karvojenleikkuun jälkeen eikä niistä ole enää kovin suurta vikaa jaksettu etsiä. Dumbokorvahan Raichu ei missään nimessä siis ole, mutta ei sen tarvitsekaan ;)


Kuva: Henni R.


Tällä kertaa korvienvääntelijänä toimi Alexey Shchukin, joka kirjoitti arvosteluseteliin Raichulle että "very charming sealpoint -- EX1 CAP"*. Sehän tarkoittaa, että Raichulla on kolme CAP-sertiä kerättynä! Allekirjoittanut oli vamistautunut odottamaan viimeistä sertiä vielä pidempään, varsinkin kun oli aamullakin jotenkin pasmat sekaisin ja kuvitteli ensin että tänäänkin olisi sertikilpailu, mutta ei - serti sieltä tuli ja Premier -titteli! Premier Tistan Raichu, kuulostaapas kivalta =)
 
Vaikka näyttelypäivät ovat aina hyvin raskaita ja fyysisesti väsyttäviä, menevät ne kuitenkin aina todella nopeasti. Tänäänkään ei ihan kaikkea ehditty mitä oli tarkoitus, sillä olin suunnitellut laittavani Raichun kokeilemaan agirataa (ihan kokeilemaan vain ennen kisojen alkamista), mutta seisoimme tuomarin pöydän takana sitten pidemmän tovin kun ensin en halunnut että Raichu missaa vuoronsa ja vuoron jälkeen pitikin vielä jäädä odottamaan tp-rinkiä. Ringistä paneeliin meni komea lila itämainen FlyAway Def Leppard, mutta kiva siellä oli taas käväistä venymässä. Agilitytreenit jäivät nyt kuitenkin toiseen kertaan :)



Fedja-setä

Varsinaisia seuraamiamme blogikissoja näimme tällä kertaa temppukissojen Fedja-sedän. Minulla on huono tapa hoksata näyttelyssä olleet kissat ja ihmiset vasta jälkeenpäin, joten onhan siellä voinut olla blogikissoja enemmänkin, hyvin varmastikin oli :) Muitakin tuttuja ja puolituttuja ihmisiä ja kissoja tuli vastaan. Päivä olikin taas kerran oikein mukava, olen ehkä asiasta maininnut ennenkin mutta kissanäyttelyissä yksi parhaista puolista on kissamainen tunnelma sekä muihin samanhenkisiin kissaihmisiin törmääminen!

Erityiskiitos vielä lilarakettien mammalle, joka tuli näyttelyseuraksi Raichua tsemppaamaan! :)


*kohdassa -- lukee mahdollisesti boy, mutta tämä on täysin arvailua.

torstai 19. marraskuuta 2009

Aslan rrrrrrakastaa.

Aslanin allergia on nyt paremmassa kunnossa. Sen ei ole tarvinnut pitää sidettä enää viikkoon ja viimeiset antihistamiinit annettiin viikonloppuna, eikä kutinaa ole ilmestynyt. Ruokavalio on tällä hetkellä aika kanapitoista - tästä nyt aletaan varovasti kokeilemaan ruoka kerrallaan mitä uskaltaa antaa ja mitä ei.

Aslan on ihan selvä iskän poika. Niinhän sitä kissakirjoissakin sanotaan - itämaiset kiintyvät yhteen ihmiseen todella vahvasti! Raichu taas on mammanpoika, mutta kyllä nuo molemmat tykkäävät kuitenkin molemmista ihmisistä :) Eläinlääkärin mukaan Aslanin allergia olisi tuskin edes ilmennyt ilman samanaikaisesti vaikuttavaa stressiä. Vähän ennen allergian ilmaantumista Aslan joutui totuttelemaan siihen ettei isäntä olekaan enää päivisin kotona, ja sehän oli Aslanista ihan kamalaa.




Kun isäntä lähtee aamulla töihin, Aslanin on hypättävä hänen hartioilleen puskemaan ja kehräämään heiheit. Hartioilla matkustetaan kiipeilytelineelle, johon jäädään istumaan. Kun ovi käy, kuuluu sydäntäsärkevä "väääää".



(Kuvat on otettu aiemmin, Aslanilla ei ole enää tuota sidettä kaulassa.) Päivän ajaksi on toki järjestetty tekemistä. Yksi tällainen on poikia varten laitettu lintulauta, jonka pitäisi tarjota penkkiurheilua ettei atleettien tarvitse itse urheilla ihan koko päivää. Olin Aslanin kanssa yhtäaikaa sairaslomalla, ja eräänä päivänä isäntä yllätti meidät astelemalla kotipihaan ruokatunnilla. Aslan määkyi heti nähdessään hänet ikkunasta, tosin aivan erilaisella äänellä kuin aamuisin lähtiessä.


Ihanaa sä tulit jo nyt!

Yritäppä siinä sitten juoda kahvia kun kissalla on vain halit ja pusut mielessä..

   

Jokainen kissanomistaja voinee kuvitella sitä purinan määrää mikä tuosta katista lähtee - tai pikemminkin röhkinän ;)





Ruokatunti oli valitettavasti kovin lyhyt, joten sitten pitikin mennä kaverin kainaloon nukkumaan. Onneksi minäkin kelpaan päikkäri- ja leikkikaveriksi :)

..Ja mitäs tekee Aslan kun isäntä vihdoin tulee oikeasti töistä kotiin? Röf-röf-tervehdysten jälkeen (katso kuvat yllä) Aslan käpertyy isännän työvaatteiden päälle nukkumaan! Niissä on varmaan ihana työmiehen tuoksu...



Sellainen on meidän Aslukka. Rrrrrakastunut.

Näillä näkymin Luolaleijonan klaanista Turokissa on sunnuntaina paikalla vain Hanna sekä Raichu. Aslanin voisi periaatteessa ottaa kaverikissaksi koska allergia on rauhoittunut ja haava parantunut ainakin viikko sitten, mutta luulenpa että sänkileuka ei pääsisi eläinlääkärintarkastuksesta läpi joten Aslan viettää sunnuntain kotosalla leikkien ja lintuja bongaillen.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Myö oltiin Kuopiossa!

Oikein onnistunut ja hieno Kuopion reissu onkin sitten takana päin. Muutamassa päivässä ehti tapahtua vaikka mitä, joten koitetaanpas kertoa asioista jonkinlaisessa loogisessa järjestyksessä ;)

Reissun yksi päätarkoitus oli käydä katsomassa Aslanin sukulaisia, koirakaveria ja niiden ihmisiä. Heistä voi lukea enemmän kotisivuilta ja blogista, mutta esitelläänpäs tässäkin kaikki:


Tistan Expresso Love

Aslanin äiti Muska. Lauman kissapomo, joka pitää kuria pehmeällä tassulla. Muska oli kova kehräämään ja puskemaan, niin että meinasi melkein pudota kiipeilypuusta puskiessaan ;) Aslanin Muska laittoi ruotuun samoin kuin oman laumansa, Raichu ja Muska taas taisivat olla napit vastakkain aina kohdatessaan ja sähisivät.

 


Tistan Love Over Gold

Minni on Muskan sisko ja siis sisarusparven täti. Lempeä täti olikin, kiltti kuin mikä ja hellyydenkipeä. Minni taisi hyväksyä Aslanin osaksi porukkaa, sillä kuten tästä kuvasta huomaa, haisteluetäisyydellä käytiin useasti. 



Tistan Te Amo


Suloinen prinsessa Nelli on Aslanin sisko. Pitkäkarvainen puuhkahäntä otti rauhallisesti laumallensa tunkeilleista pojista huolimatta ja hyppeli koiraportin yli ilmavan keveästi veljeään tapaamaan. Kumpikaan pojista ei kummemmin reagoinut Nelliin, sillä se pysyi hieman etäällä mutta näköetäisyydellä koko ajan.



Tistan Nomen Est Omen

 Nimi on tosiaan enne, sillä Myy (Pikku-Myy) oli aivan pikkiriikkinen neitikissa. Myy ja Aslan ovat varmasti "kaksosia", sillä silmiinpistävän samanlaisen ulkomuodon lisäksi näiden kahden käytöksessä oli hyvin paljon samaa aina ääntä ja kiipeilypuun rapsutustyyliä myöten. Olisin voinut laittaa tämän miniaslanin taskuuni (kirjaimellisesti) ja viedä kotiin vaikka heti, mutta veikkaanpa ettei Kuopiossa oltaisi ilahduttu Myy-neidin katoamisesta ;) Myy oli niin veikeä persoonallisuus, että siitä on aivan pakko kirjoittaa vielä lisää blogimerkinnän loppuun.



Nequam Hyrrä

Sara-koira on Aslanin lapsuudenkaveri ja virallinen korvanpesijä. Aslan ei ole nähnyt koiria vuoteen (ellei muutamaa kohtaamista junan lemmikkivaunussa lasketa), mutta silti Aslan oli aivan rauhallisesti kiltin ja rauhallisen Saran lähellä. Voisikohan se muistaa Saran vieläkin?


Nequam Neilihkka

Saran kolmikuinen pentu Nala toi laumaan vipinää ja vilskettä. Aslania ja Raichua tämä energiapakkaus hieman pelotti, mutta oli se kyllä suloinen ja iloinen tapaus! Aivan ihana pirpana. 

Aslan sopeutui laumaan uskomattoman hyvin. Lauatai-iltana se jo asteli taloa ympäri tutkien paikkoja ja haistellen kissoja ja sunnuntaihin mennessä siskojen kanssa pystyi jo istumaan vieri vieressä. En olisi kyllä ikinä uskonut että se olisi tottunut uuteen paikkaan ja uusiin kissoihin näin nopeasti! Aslan on kyllä sosiaalinen luonne muutenkin ja on kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta vieraiden kissojen ja ihmisten kanssa sen kummempia pelkäämättä. Raichu puolestaan tuntui olevan hitaasti lämpeävää sorttia - se ehti hyväksyä viikonlopun aikana vain Myyn. Lienekö syy sitten hämäävän samankaltaisessa ulkonäössä Aslanin kanssa vai Myyn käytöksessä? Muut kissat pääsivät kyllä lopulta samaan huoneeseen ilman murinoita mutta Myy oli ainoa joka sai tulla samalle sängylle, nukkumaankin. Joka tapauksessa Raichulle teki varmasti hyvää tutustua kiltteihin vieraisiin kissoihin :)


Onks nyt tarpeeksi vinot silmät?

Kävimme Kuopiossa myös Isrokin kissanäyttelyssä lauantaina. Mukana olivat Nelli, Myy, Raichu sekä Aslanin veli Monni. Raichulla meni hienosti - se selvisi ensimmäistä kertaa sertikilpailusta voittajana ja sai näinollen toisen CAP-sertinsä! Raichu oli ensimmäistä kertaa Kristiina Raution tuomaroitavana. Mieleen jäi huomio: "kiroilee mutta käyttäytyy" :D Kyllä, meidän pikkuinen Ruisku yritti vähän äristä että olisi sitä kissalla parempaakin tekemistä kuin esiintyä, mutta seisoa tapitti silti kiltisti pöydällä. Jokainen Aslanin mukana olleista sisaruksista sai myös sertin - Myy ja Monni CAC:t ja Nelli CAP:n. Onneksi olkoon Myy, Monni ja Nelli!




Tistan Festina Lente

Monni-veli oli oikea Kolli. Siitä olikin kasvanut iso mies sitten viimenäkemän! Vaikka Aslan taitaa olla vähän kookkaampi, oli Monni selvästi meidän pikkupoikaa miehekkäämpi uros. Kauniskin se oli!

Blogituttuihinkin törmäsimme. Yksi näyttelyn parhaista puolista onkin juuri se, että siellä pääsee tutustumaan uusiin kissoihin ja ihmisiin joita ei muuten tapaisi ollenkaan tai joiden menoa on seurannut ehkä virtuaalimaailmassa. Tällä kertaa näimme Möykkyblogin itämaiset eli Tuiskun ja kaverikissana mukana olleen Meikon, joka oli todella kaunis kissa viehkeän eksoottisella värityksellä. Onnea Tuiskulle CAPIB-sertistä!


PR Orifame Southern Comfort (Tuisku)




 Stareye's Meisy (Meiko)



Lopuksi vielä luvattu kevennys Myystä. Myyllä oli hieno taktiikka "pikkuveljen" kesytyksessä - olen ollut huomaavinani Aslanin käyttävän aivan samaa taktiikkaa Pikku-Tassun kanssa.



Myy oli sitkeä ja ovela pieni kettu. Se ei ollut muka huomaavinaankaan Aslania (saatika huoneen toisella laidalla murisevaa Raichua), vaan puuhasteli kaikennäköistä ollen kuitenkin kokoajan näköetäisyydellä. Myy kävi testaamassa poikien hiekat, kantoboksin ja raksut. Tämä taktiikka vaikuttaa yksinkertaisuudestaan huolimatta todella toimivalta - "olen koko ajan näkyvillä mutta en uhkaa sinua mitenkään vaan puuhailen omiani ja olen ihan kiltti".




Näyttelyistä mukaan tarttunut Kong kickerookin oli Myyn huomion kohteena. Aslan ihastui Kickeroohon myös heti, se ja Myy olivat ainoat joita lelu tuntui erityisemmin kiinnostavan. Sisko ja sen veli ovat kyllä ihan samasta puusta veistetyt :D  Välillä piti itsekin katsoa että kumpikas siellä nyt viilettää. Kokoeroa näillä kahdella oli 2kg, joten se kyllä auttoi hahmottamisessa ;)




Muutama yksittäinen kuva näyttelyistä löytyy täältä.

Reissu oli oikein hieno kaikin puolin ja kivaa oli. Kiitos vielä Kuopioon kaikille ihmisille!

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kissakuvahaaste 123: Kissaeläin

Tällä kertaa kissakuvahaasteeessa etsitään lemmikkikissojen villimpää puolta ja verrataan kodin kissimirrejä villipetoihin. Sehän meille sopii!



Aslania on usein kutsuttu tiikeriksi. Muistan eräänkin junamatkan, kun vaunun toisessa päässä olevat parikymppiset miehet jaksoivat ihmetellä koko parituntisen matkan "äänekästä pikkutiikeriä jolla on paljon asiaa". Hyvällä huumorintajulla varustettuja tyyppejä, sillä joku toinen olisi voinut huvittumisen sijaan reagoida sanavalmiiseen itämaiseen hieman eri tavalla ;) Mrrrauh, sanoi Aslan.

Raichun ulkonäöstä on vaikeampi löytää yhteyksiä villeihin kissapetoihin. Itselleni tulee mieleen lähinnä sarjakuvahahmoja - tai miten olisi vaikkapa Hello Kitty?



Onneksi Raichun tai Aslaninkaan ulkonäköä ei sen kummemmin tarvitse pohtia. Pojathan ovat - itseoikeutetusti - luolaleijonia! Luolaleijona eli Panthera leo spelaea eli Euroopassa jääkaudella.  Todellisessa maailmassa luolaleijonia ei ole tavattu enää kymmeneen tuhanteen vuoteen, mutta koska blogimaailmassa kaikki on mahdollista, julistan sekä Aslanin että Raichun kuuluvan tähän suuren leijonarodun kantaan. Johan Aslanin nimikin on todiste siitä, että se on leijonista suurin. Raichun leijonamaisuudesta riitänee vakuuttamaan alla oleva kuva.

Kun leijona karjuu Jylhäkalliolla, kuuluu ukkosen jyrähtelyä ja kuminaa.

 Luolaleijona Aslan ei suinkaan ole kesy sirkusleijona, vaikka istuukin nätisti jakkaralla.

Aslanilla todettiin viime viikolla lievähkö allergia (?? tai kertaluonteinen ihotulehdus, jompi kumpi) . Koska allergeenit voivat vaikuttaa kuulemma kuukaudenkin sen jälkeen kun niille on altistunut, kutiava ja karvasatoinen Aslan on joutunut pitämään kaulasidettä jotta ei raapisi itseään liikaa. Aslan on antihistamiinihoidolla ja yksipuolistetulla ruokavaliolla, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Voin kuitenkin sanoa jo nyt, että Aslania ei valitettavasti tavata viikonloppuna Isrokissa eikä hyvin todennäköisesti myöskään kahden viikon päästä Turokissa. Raichun kanssa olemme näillä näkymin tulossa.