Hyvää kannattaa odottaa!

Viik viik viik ja lussuti lussuti, kuuluu pentukopasta! Skazki S-pentue on täällä! Naperot ja mamma voivat oikein hyvin, Polgara hoitaa pentujaan esimerkillisesti ja pennut tekevät sitä mitä osaavat parhaiten - syövät ja nukkuvat ja kasvavat <3 Pentujen elämän alusta ja myös jatkossa kannattaa käydä vilkaisemassa myös niiden kasvattajan blogi, jossa on lisää tietoa. Kaikki pentukyselyt kannattaa myös suunnata suoraan kasvattajalle.

Mutta se synnytyskertomus!

Polgara itse on pentueesta, joka syntyi n. 2 päivää ennen laskettua aikaa, ja olimmekin Polgaran ja näidenkin pentujen kasvattajan Satun kanssa valmiina pentujen syntymään jo lauantaina, kun Polgara antoi pieniä merkkejä siitä että jotain hassua on tekeillä. Satun päästyä Turkuun kävi kuitenkin ilmi että kyse oli vain esisupistuksista. Polgaran oma emokin oli kuitenkin synnyttänyt antamatta sen ihmeellisempiä merkkejä, joten vahdimme Polgaraa viikonlopun tarkasti ja aina välillä se näyttikin siltä että nyt aloitetaan - ja meni sen jälkeen kaikessa rauhassa nukkumaan.

Tiistaiaamuna 8.2. Polgara oli taas hieman levoton, nuoli jalkojansa ym. mitä oli tehnyt jo viikonloppuna mutta ei sen ihmeempiä. Levottomuus jatkui vaikka esim. aamupala kuitenkin kelpasi vielä vähän ennen klo 9. Aamupalan jälkeen Polgara tuli hirveän hellyydenkipeäksi ja kehräsi ja kiehnäsi. Seuraavaksi se huomasi pojat ja alkoi komennella niitä kuin pieniä pentuja urahtelemalla, paimentamalla ja niskasta puremalla. Hetken poikia komenneltuaan (poikien ilmeet olivat muuten aika näkemisen arvoisia) eli n. klo 9:15 se asteli määrätietoisesti kirjahyllylle (jonka olimme sentään hoksanneet tukkia ennakolta) ja suostui asettumaan sen eteen laitettuun varapesään eli prinsessatelttaan. Makasin Polgaran vieressä lattialla ja kehuin sitä kun se oli niin reipas supistusten alkaessa - sitä se tosiaan oli, reipas ja pysyi tyynenä.

Siirsimme Polgaran varovasti pentuhuoneeseen suurempaan pesään 10:40 jälkeen. Tässä vaiheessa Polgara keskittyi vain supistuksiin ja ponnistamaan eikä varmaan edes huomannut huoneenvaihdosta. Ensimmäinen pentu käväisi näkyvissä heti siirtämisen jälkeen klo 10:46, mutta hävisi pian ja palasi näkyviin vasta melkein tunnin myöhemmin klo 11:41. Minuutti sen jälkeen koko (lila) pentu olikin jo tullut ulos naama edellä. Polgara alkoi heti pestä pentua ja pentu pyrkiä nisälle, istukka tuli 10:55 ja Satu katkoi napanuoran Polgaran avustuksella.

Ensimmäistä pentua pestiin huolella ja hartaasti ja virkaintoinen Polgara lyhensi napanuoraakin lisää vielä siinä samalla. Polgara ei olisi malttanut ponnistaa toista, kun vieressä oli niiiiin ihana vauva, mutta poiskaan sitä ei saanut viedä, ei edes kopan toiseen laitaan. Kakkonen (punainen) syntyikin vasta klo 13:24, kun Polgara vihdoin malttoi keskittyä ponnistamiseen. Punainen pentu pääsi heti pestäväksi ja nisälle ensimmäisen kanssa. Kolmas (sininen, klo 14:33), neljäs (creme, klo 14:57), viides (suklaatiketti, klo 15:54) ja kuudes (suklaakilppari, klo 16:22) synnytettiinkin jo pääasiassa imetystä keskeyttämättä. Polgara olisi varmasti hoitanut homman täysin itsekin, mutta osan napanuorista katkoi Satu ja yhden minäkin sekä avustimme myös kalvojen poistamisessa pentujen kasvoilta, yritimme poimia istukoita pois emolta (Pol söi aika monta mutta vielä ei ole onneksi mennyt vatsa sekaisin) ja välillä kannattelimme pentua jos Polgara halusi vaihtaa asentoa ennen napanuoran katkeamista.

Polgara ja Tiger tekivät siis kuusi pentua. Osa väreistä oli todellisia yllätyksiä, aivan ihania sellaisia. (Toki ne odotetutkin värit ovat!). Täytyy koputtaa puuta, mutta tähän asti kaikki on mennyt niin hienosti että sitä on vaikea uskoa todeksi - toivon vain että jatkossakin pennut voivat hyvin ja pysyvät terveinä!

..ja loppuun sitten se odotetuin, eli kuva vastasyntyneistä ;)

Sekä alla olevassa kuvassa pennut keskiviikkona yhden päivän iässä. Nyt ne ovat kaikki jo paljon jöötimpiä - suurin sankari on saanut kohta jo 50% syntymäpainostaan lisää ja pieninkin kasvanut yli 10g vuorokausivauhtia! Laitellaan viikonloppuna vaikka sitten yksittäiskuvat jos osuvat kameran linssin eteen nostelematta/häiritsemättä.

The waiting game

Luolaleijonan klaani proudly presents..

 

..the waiting game. Polgaralla on hauska huumorintaju. Se antaa pieniä merkkejä että olkaapas varuillaan, kohta voisi vaikka tapahtua - ja sitten menee taas nukkumaan piiiiitkät ja rentouttavat päiväunet. No, mehän odotellaan, kyllä ne vauvat sieltä vielä tulevat! Tänään siis laskettu aika, allaolevat kuvat tältä päivältä (2x päivällä, 2x illalla otettuja). Ylemmät kuvat jokainen eri päivältä.

Aslan myös!

Täällä on höpisty iso osa viikonloppua Polgarasta ja sen tiineydestä, kun Polgaran omistaja ja kasvattaja Satu tuli perjantaina vauvamasua katsomaan. Nyt pitäisi olla kaiken kunnossa ja valmiina synnytystä varten, joten lähtölaskenta voi alkaa! Tiineyttähän on jäljellä enää muutama viikko.

Aslan on tainnut istua mukana kuuntelemassa höpötystä - Polgaran masu sitä ja Polgaran masu tätä. Koetimme tänä aamuna isännän kanssa ottaa Polgarasta 7vko -masukuvan, kun Aslan muistutti että kyllä sitä ihmisperheissäkin ruukataan puhua että ME ollaan tiineinä, haloo. (Aslanhan yritti astua Polgaraa kerran vielä sen palattua Tigerin luota, joten enpä ihmettelisi vaikka Aslan jonkinnäköisen isän roolin itselleen kehittelisi, sikäli mikäli kissoilla edes sellaista on..)

Joten saanko esittää, Polgaran JA Aslanin 7vko masukuvat:

Ps. Olen kohta jo viikon ihmetellyt, että miksei siellä vatsassa potkita ja miettinyt että jokohan siitä pitäisi kohta jo huolestua. Pienenpientä jotakin olen siellä tuntenut, mutta minun puolestani ne ovat saattaneet olla vaikka ilmavaivoja. No, eipä kokeneen kasvattajan tarvinnut perjantaina kauaa mahaa ihmetellä kun tunsi sieltä jo potkuja (ilmeisesti juuri niitä jotka olin itse tulkinnut ties miksi suolen liikahduksiksi), ja lauantaina joku pikkiriikkisistä Skazkipennuista potkaisi sitten vihdoinkin oikein kunnolla kasvattajan läsnäolon kunniaksi, ensin Sadulle ja sitten minulle. Olipas aika kivan tuntuinen pikkujalan heilahdus :)

Voihan villikko..

Jokohan sitä nousisi ylös..

 Oikeastaan kyllä haukotuttaisi.

En haukottele! En! Pidätän!

*Yaaaawwwn*

Mitäs siinä naurat?

(Polgaralla on ollut pennusta asti viehättävä tapa pidätellä haukotusta suu supussa. Sain ilmiön, joskin lievänä, kerrankin kuvattua! )

Ylläolevasta kuvasarjasta huolimatta itämaisten kanssa ei kyllä koskaan käy elämä tylsäksi. Juuri ehdin miettiä, että Polgarassa alkaa jo rauhoittumisen merkkejä näkyä pikkuhiljaa ja meidän elämä on suorastaan omituisen rauhallista ilman pikkusähikäistä joka hyppii ja pomppii ketterästi ympäri asuntoa kuin gaselli, kun pojat keksivät uuden harrastuksen. Harrastus alkoi oikeastaan jo viikko sitten. Aslanilla on ollut tapana hyppiä ihmisten hartioiden kautta vessan kaapin päälle, mutta eräs päivä vessaan mennessäni näin kaapin päällä jo valmiiksi istuvan oikein ylpeän Aslanin. Se oli osannut hypätä sinne ihan itse. Raichu puolestaan istui vessan lattialla mäkättämässä kateellisena, kun Aslan oli keksinyt jotain mitä Raichu ei. No, ei mennyt kauaa, että myös Raichu oli kaapin päällä.

Muuten tuo kiipeily ei haittaisi, mutta en oikein luota siihen että esimerkiksi lamppu on seinässä kovin tukevasti ja kaapin päältä seuraava etappi on luonnollisesti vessan lampun päälle. Alastulo on myös hieman niin ja näin - joka ikinen (tietämäni) kerta olen pelastanut pojat kaapin päältä, kun alas on pitkä matka ja yksi sinänsä looginen reitti tulla alas on hypätä peilin huteralle lasiselle tasolle, mistä ei todellakaan seuraisi hyvää. Siirsin kaapin päällä olevan korin aivan kaapin reunalle esteeksi, ja se onneksi auttoi estämään hypyt..

..noin viikoksi. Viime yönä pojat hyppivät taas kaapin päällä ja samaa on jatkettu tänään.. Täytynee pyytää miestä kääntämään tuo asunnon viimeinenkin normaalissa asennossa oleva oven kahva, niin ei pääse Raichu avaamaan enää edes vessan ovea. Muuten huolehdin jatkuvasti, että pojat hajottavat lasitason ja siis varsinkin itsensä siinä samalla. Mielelläänhän noiden antaisi hyppiä, mutta tuo paikka kun ei ole turvallinen :/

Mamma, mut vois nostaa pois nyt..

Pojista kuvia napatessani selkäni takaa kuului ah-niin-tuttu RÄKS. Huushollin entinen ketterääkin ketterämpi vuoristogaselli on muuttunut ulkomuodoltaan enemmän toisen sorkkaeläimen - lehmän - muotoiseksi, muttei oikein itse tajua sitä. On se rauhoittunut vähän, on, mutta pyykkitelineiden päälle yritetään hyppiä silti. Välillä se jopa onnistuu, ison vatsan kanssa taitaa olla kiva makoilla hieman periksi antavan  pyykkitelineen päällä. Sattuneesta syystä pyykkitelineet eivät muuten ole kovin pitkäikäisiä tässä huushollissa, viimeksi kesällä hajotimme kaksi ja ostimme kaksi uutta joista toinen on jo vääntynyt - ehkä vielä joskus opin, etten ainakaan kuivata painavia mattoja niissä niin että nuo kissat pääsevät pomppimaan lisäpainona ;)

Roger Taborin kirjassa Ymmärrä kissaasi - 100 vinkkiä sanotaan eräällä sivulla, että "kolme viimeistä viikkoa tuleva emo lievittää kehittyvien sikiöiden aiheuttamaa painoa viettämällä paljon aikaa kyljellään". Polgaralla on jäljellä vielä yli kolme viikkoa, mutta tässäpä Polgaran taidonnäyte:

Masurapsut kelpaavat ja hurinamoottori-leipomiskone pelaa. Tältä näyttää masurapsuja saava Polgara:

Jokseenkin söpö kattimus tämä Polgarainen?

Laatutarkastus

 Mikäs vehje tämä on? Kestääkö astua?

Huojuttaako vai onko vakaa, jos tassulla vähän huitaisee testiksi?

 Annappa Polgara minä tutkin. Pohja näyttää.. no, pyöreältä..

Entäs pehmuste sitten..

..kiinalaista työtä, pitää tutkia tarkkaan..

..ahaa, mamma hei tän voi pestä! Jos joku vaikka yrjöää tänne.

..tuosta kolosta voi kyllä joku rotan kokoinen pudotakin..

..mutta täällä suunnassa vaikuttaa ihan hyvältä.

Kyllähän tässä voi vaikka istuakin.

Hei täällä on tällainen pallokin!

Nyt on Aslanillakin paikka josta vaania tipuja.

Zooplussan poistomyyntialen hinnoista ilahtuneena päätin vihdoinkin ostaa tuon kauan kuolaamani banaanipuuhökötyksen. Alunperin meidän piti ottaa kertyneillä zoopluspisteillä Mäykysen ja Ellinkin  taannoin hankkima pönttö, jotta on pentusillekin pieni kiipeilypuu pentuhuoneessa ja Aslanilla lintujenvaanimistaso, mutta se ei enää tämän heräteostoksen jälkeen tänne mahdu joten täytynee keksiä pisteille muuta käyttöä. 

Eniten puusta innostuivat Raichu ja Polgara. Polgara hoksasi heti sillä sekunnilla kun pohja otettiin laatikosta, että sitä on kiva raapia. Se myös auttoi tolpan pystyttämisessä riehumalla pyörivässä tolpassa kiinni. Höntti <3

Raaputiraaputi.. saakohan näin tehdä vai ei?

Raichu ja Polgara riehuivatkin uudessa kiipeilypuussa niin, että Raichu sai lopuksi pienen hepulikohtauksen ja juoksenteli pitkin seiniä. Juoksu loppui vasta kun vauhtia tuli liikaa, taisi kolauttaa itsensä johonkin kun häntäkin meni pörröön. Vai oliko kiinalaisessa valmistuslaadussa sittenkin jotakin vikaa?

Yksin kotona kolme

Klaanin ihmiset lähtivät puolen viikon reissulle ja jättivät ensimmäistä kertaa (ikinä!) kissat kotiin ilman kumpaakaan omaa ihmistä. Kotiin tuli hoitaja aamuisin ja iltaisin karvakolmikkoa syöttämään ja huoltamaan, ja leikkineetkin olivat monet kerrat. Hienostihan ne pärjäsivät, vaikka ihmismammalla hieman vieroitusoireita olikin ;)

 

 

 Leikitään!

Kotoa löysimmekin tyytyväisenä nukkumasta heräävän, innoissaan vastaan tulevan kolmikon joka oli kaikesta päätellen ollut aivan oma itsensä reissun ajan: Aslan hyppinyt hoitajan olkapäille ja kurittanut hiiriä, Raichu oli ottanut hienosti astmalääkkeensä ja leikkinyt innoissaan ja Polgara kuulemma oli vihdoinkin oppinut, että leikkiä voi mutta välillä täytyy käydä lepäämässä vatsan kanssa. Hienoa siis, suuret kiitokset hoitajalle vaivannäöstä!

Polgaran vatsa paisuu hienosti. Painoa on tullut taas lisää viime viikosta, ja rouvan vatsa on jo näin iso:

Aslan taisi olla hieman tohkeissaan isännän kotiinpalusta, kun sillä on ollut kova esitys päällä koko illan. Hyppeli taas vessan kaapin päälle ("katsokaa kun olen hieno") ja keittiönkin kaapin päälle olisi mieli tehnyt.

Raichu taas.. no, ehkä tuo ilme kertoo jo kaiken. Höpötin Raichulle kuinka kaunis se on, ja siitäkös se tuli tyytyväiseksi ;)

Ps. Arvontavoitto oli löytänyt tiensä perille Kissat kerällä -blogin kissoille eli tänne!

Sata, sata ropisee!

Aika tyytyväinen ilme =)

Joulu tuli ja meni ja vietettiin rauhallisesti pelaillen ja leikkien. Jouluvalotkin syttyivät juuri parhaiksi ennen joulua, ja loistavat iloisesti Polgaran vatsassa! Eli täällä odotetaan pieniä Skazkivauvoja syntyväksi helmikuussa, nyt vain aletaan kasvattelemaan masua ja toivotaan että tiineysaika menee hyvin ja aikoinaan maailmaan tupsahtaa terveitä ja hyvinvoivia pentuja.

 Yritys kuvata jouluvaloja.. Aslanin sylissä keikistelevästä kissasta huolimatta helpommin sanottu kuin tehty, sillä karvan seasta ei ihan niin helposti näe nisiä vaikka ne tuntuvatkin hyvin ja hämärä keltainen lamppu leikkaa kuvasta punaisuuden pois.

Tämä onkin sitten tasan 100. blogipäivitys täällä bloggerin puolella. Sen lisäksi Wordpressistä löytyy 70 päivitystä sekä kotisivuilta kuulumisia -osioista laskin yhteensä 51 merkintää.

"Luolaleijonan klaani" lähti vuonna 2008 siitä, että halusin ensinnäkin seurata poikien kehitystä (kasvua, hampaiden vaihtumisia, sairasteluja, virstanpylväitä kuten kaapinpäällisten valloituksia jne) kootusti ja ajattelin kissojen omien nettisivujen olevan siihen hyvä alusta. Lisäksi annoin nettisivujen osoitteen poikien kasvattajalle, Aslanin kasvukodille sekä muutamalle omalle tutulle ja perheenjäsenelle, jotta pääsivät halutessaan katsomaan poikien kuulumisia. Melko pian "kuulumisia" -osio kävi kuitenkin ahtaaksi päivityksiä ajatellen ja formaatti oli hankala, kun kaikki kirjoitukset jäivät yhdeksi sekavaksi pötköksi. Blogin perustin jo hieman yleisempiä kuulumisia sekä poikien yhteisiä juttuja varten. Blogin perustamiseen vaikutti myös löytämäni kissakuvahaaste, johon halusin kokeilla osallistua. Ensimmäisen blogikirjoituksen ensimmäinen kommentti taisikin olla nykyisen L³-tyttötrion emännältä: "Mulle on myös tulossa pian kissanpentu joten odotan innolla ja jännityksellä yhtäaikaa. Mitkä osat irtaimistosta pitää siirtää jemmakaappiin ja miten tytöt (Lulu ja Lea) ottavat tulokkaan." -L-L- Monelle blogitutulle onkin tässä kahden vuoden aikana tullut se maaginen kolmas kissa, tai toinen, tai ensimmäinen. Blogin kautta onkin ollut aivan mahtavaa seurata näiden omien karvaisten kehityksen ja toilailujen, sopeutumisten, hankalien hetkien ja niiden voittamisien lisäksi myös kymmenien ellei satojen muiden kissojen edesottamuksia sekä tutustua uusiin kissoihin ja kissaihmisiin.

 Meidän pojat jouluelokuvia katsomassa <3

Blogi lähti siis käyntiin poikien kehityksen seuraamisesta. Myöhemmin, varsinkin vuonna 2010, tämä tavoite on jäänyt syrjään ja kiireiden keskellä blogiin on tullut päivitettyä lähinnä sellaisia yleisiä kuulumisia. Onkin tullut aika miettiä vuoteen 2011 siirryttäessä, kuinka blogia voisi uudistaa - kirjoitellaanko vielä yleisiä kuulumisia, pieniä hassuja sattumuksia kuten vaikka tämä, kirjoitellaanko sekalaisessa järjestyksessä mitä ehditään vai onko jo koittanut aika lopettaa, sillä tiheää ja säännöllistä päivitystahtia en voi seuraavanakaan vuonna luvata. Kevättalvi tulee joka tapauksessa toivottavasti painottumaan vauvauutisten päivitykseen, mutta sen lisäksi, minua kiinnostaa tietää millaisia juttuja blogin lukijat tykkäävät seurata ja mitä voisi uudistaa. Kotisivujenkin uudistusehdotuksia saa mielellään antaa jos joku on niitä lukenut.

Jätä mielipiteesi kommenttilaatikkoon. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan sadannen bloggerpäivityksen ja uuden vuoden kunniaksi pieni palkinto. Palkintona on kuvassa näkyvät kolme hiirtä joita askartelin joulun elokuvia katsellessa. Arvonta-aikaa on vuoden vaihtumiseen, eli 31.12. klo 23:59 asti. Arvonta suoritetaan 1.1. ja voittajasta ilmoitellaan täällä viikonlopun aikana, joten jätä joko linkillinen nimimerkki, blogilinkki, sähköposti tai muu vastaava jonka perusteella voittajan osoitetta voi kysellä hiirten postittamista varten!

3kpl pumpulitäytteistä villalankaista hiirtä. Eivät mitään kaunottaria..

..mutta toimivat! Hiiriä riitti omallekin klaanille ja Aslan varsinkin tykkäsi.. Näin riehui Aslan muun klaanin katsellessa Narnian tarinoita.

Ps. Kommenttilootaan saa hihkaista vaikkapa vain "hep" jos haluaa vain osallistua hiirten arvontaan! :)