Uutta vuotta!

Kuva on arkistojen helmiä, alkuperäinen näytti tältä.

"Lapset ovat hyvätapaisia koko vuoden, jos heitä ei toruta uudenvuodenpäivänä", tietää vanha kansa. Toimisikohan tämä sama myös lemmikeihin? Luolaleijonan klaani toivottaa onnea ja paljon leluhiiriä vuodelle 2010! Nähdään taas ensi vuonna!

Mistä on pienet pojat tehty?

 

 

 

 

Toim. huom: alimmasta kuvasta näkee suuremmaksi klikattuna hyvin missä kunnossa Aslanin kaulakarva on tällä hetkellä. Karva on siis kasvanut takaisin mutta on vielä vaaleampi ja lyhyempi kuin sen pitäisi olla.

Palauduttiin

Nopeastihan se joulu taas sujahti. Klaani on taas koossa ja olemme jopa kotonakin pari päivää ennen kuin pakkaamme kissat autoon ja lähdemme vastaanottamaan uutta vuotta Tampereelle. Jouluna ei tullut kuvailtua paljoa vaikka tarkoitus olikin, joten tämänkertainen kuvapläjäys on sanotaanko suppeahko.

Pojat hoksasivat joulunviettopaikasta heti sen oleellisimman, eli saunan. Alan kohta parin vuosikymmenen kissakokemuksella olla sitä mieltä, että kissa on jonkinnäköinen saunaeläin. Saunaeläin on nisäkkään alalaji. Se pystyy elämään muuallakin kuin saunassa, mutta rauhallinen ja muuta asuntoa lämpimämpi sauna on kuin tehty sen kauneusunitarpeisiin. Saunastapa tapasin taas mummon kissan Viirunkin kylässä käydessäni.

Äidin asunnon valtiatar Tassu piti nuoret pojanhulttiot kunnioitettavan matkan päässä itsestään. Tassu on tosin tulossa vanhaksi, sillä loppuvierailusta tämä kunnioitettava matka ei välillä ollut edes metrin vertaa. Tätikissa on selvästi pehmenemässä kiitos Aslanin sinnikkään työskentelyn! Raichukin osoitti ensimmäistä kertaa sovinnon eleitä (mm. silmien räpyttelyä) Tassua kohtaan. Se, osaako Tassu lukea kissojen kieltä, onkin sitten toinen juttu.

Jouluaatto vietettiin (toisessa) mummolassa. Talo oli täynnä ihmisiä, joten kissat varasivat itselleen asunnon rauhallisen päädyn. PR-työtä tehtiin kuitenkin puolin ja toisin, sillä pojat osoittivat kolmevuotiaalle serkkutytölle että kissat ovat kilttejä ja "höppänöitä" kuten serkku itse asian ilmaisi ja sinnikkään leikittäjätytön kanssa vietetty aika sai Raichun huomaamaan että pikkulapsissa on mukaviakin puolia. Aslanhan on pitänyt lapsista jo aiemminkin. Aslanin suosikki jouluna oli miehet, se hyppi miesten hartioille ja sai  häntäpörrökehräyskohtauksia, melkein yhtä hienoja kuin kotona omalle isännälle. Joulupukin syliin ei Aslankaan sentään uskaltanut hypätä.

Junamatkat (jänistin siis ja meninkin junalla, 8 tuntia yksinajoa suuntaansa jouluruuhkassa ja joulukelissä ei sittenkään houkuttanut) sujuivat tavallisen väsyttävästi. Aslan huusi Kuopioon asti. Sekä mennessä että tullessa. Se tatkoittaa siis sitä, että paluumatka sujui huomattavasti paremmin kuin menomatka kuten joku voi ehkä päätelläkin. Raskasta matkustus oli sekä kissoille että ihmiselle, varsinkin kun paluumatkasta 2 ensimmäistä tuntia vietettiin pakkasen puolella olevassa pikajunassa. Lemmikkivaunun välikkö oli kuin jostain Siperian kauhuleffasta, 5cm lunta ja jäätä kaiteita myöten. Kissaparat, onneksi oli mukana mummon kutomat villapaidat sekä fleecehaalarit. Kotona asetuttiin uuden joululahjan päälle nukkumaan. Tästä joululahjasta ei vielä sen enempää, siitä piti tulla joulun paras lahja mutta homma menikin vähän pipariksi, katsellaan jos asian saisi vielä korjattua.

Onneksi pukki toi kilteille kissoille muitakin lahjoja. Kongin luonnonmateriaaleista tehty lelu vaikuttaa peruskivalta kissanliikuttimelta, joskin olkipallo on huomattu jo hieman huteratekoiseksi kahden puolisokean ihmisen talouteen. (Lue: ei kestä päälle astumista.) Piilopussilelu (en saa lelun nimeä tai merkkiä valitettavasti mieleeni) taas oli yllätys: vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta siitä tuli heti yksi suosituimmista leluista! Sen kanssa on riehuttu nyt joka päivä. Pussukan sisään on tarkoitus piilottaa nami jonka kissa saa syötyä kun se murenee verkon läpi. Kannattaa kokeilla sitkeää kissanmakkaranamipalasta, sitä ei nimittäin niin helpolla syödäkään. Lelu täytyy tappaa ensin kunnolla ja sitten voikin istua tuolin alla lelu suussa mussuttamassa sitä kuin mikäkin lehmä. Minkä jälkeen kaveri voi varastaa lelun ja toistaa saman perässä, samalla namilla. Meidän pojat ne osaa jakaa lelunsa ;)

Taianomaista Joulua!

Ikkunoissa vilahtelee punaisia lakkeja valkoisine tupsuineen. Tiu'ut helisevät nurkissa, kun vain hiljentyy kuuntelemaan. Olettehan kaikki olleet kiltisti? Joulu on jo ovella! Ylihuomenna alkaa Luolaleijonan klaanin* hidas jutaaminen pohjoiseen ja sitä ennen on vielä paljon tonttuilemisia suorittamatta, joten Luolaleijonan klaani toivottaa rauhallista joulun odotusta ja taianomaista joulua kaikille!

Aslan on ollut Pukin hommissa vuodesta 2008. Silloin se toimi poron virassa.

 

Tänä vuonna tonttuna työskentelevä Raichu oli myöskin viime vuonna porona tuomassa paketteja Pukin apurina.

Koska ihmisellä oli tällä kertaa vaikeuksia valikoida sopivaa joulukorttikuvaa, näet tästä linkistä vielä kolmannen jouluntoivotuksen kotisivuillamme.

* Itseasiassa klaani hajoaa joulun ajaksi, sillä kolme jäsentä viettää tällä kertaa joulua pohjoisen pakkasissa ja yksi jää tuiskuiseen Turkuun. Toivottavasti selvitään! ;)

Safiirin paluu

Näitä on ehtinyt olla jo pari kuukautta ikävä:

Nimittäin Raichun silmiä. Nyt kun vihdoin satoi lumi tänne eteläänkin, valon määrä tuntui moninkertaistuvan ja Raichun silmät loistavat taas näin jopa pilvisellä säällä. Ja kun pakkaskeleillä on saatu jopa auringonpaistetta, niin sanonpa vain, että täällä yksi taas tuijottelee että on meillä kaunis simsku. Vaikka itse sanonkin ;p Ja vielä kun tuo poika osaa söpöstellä, aijai.. (Pahoittelen tämänkertaista lässykertointa..)

Niillä Raichun sukulaisilla joita tai joiden kuvia olen nähnyt on (minun mielestäni) aivan upeita silmiä. Esimerkiksi isoäidillä silmät ovat häikäisevät, kuten myös äidillä sekä ihanalla Mali-siskolla. Voisin melkein väittää, että Raichukin on saanut osansa näiden naisten safiirisilmistä :)

Mikäli kasvihuoneilmiö ei ole ihan aikaansa edellä, veikkaan että pimeitä kelejä on tulossa vielä lisää ennen kevättä.. nautitaan siis kaikki auringonpaisteesta nyt kun voidaan!

On tällä meidän itikselläkin nätit silmät, ne näyttävät kivoilta sekä auringon että hehkulampun valossa (vaikka toki erilaiselta).

Talvi tuli.

Talvi tuli vihdoin tänne rannikollekin. Huomiseksi oli luvattu jo ihan oikeaa pakkasta, -8 astetta!  Eilen satoi lunta nollakelissä, ja pojatkin pääsivät kokeilemaan miltä tuntuu tassutella lumessa. Pojat ovat tosin kokeilleet lunta ennenkin, vuosi sitten. No, nyt lunta oli juuri ja juuri jos oikein käytti mielikuvitustaan, mutta kyllä se tuntui riittävän näille lämpöhakuisille kissoille.

Aslan oli reipas ja teki sitä mitä aina kesäisinkin, haisteli mäntyä (olisiko koirien pissapaikka?) ja alkoi etsimään ruohoa mussutettavaksi. Raichu taas oli selvästi ihmeissään lumesta ja lähtikin suunnistamaan heti kotiinpäin.

Raichu osaa periaatteessa kotiin, mutta sen mielestä portaat kuin portaat ovat sama asia ja vievät aina kotiovelle. Kuvassa Raichu on menossa naapurin pihaan..

Kovin montaa minuuttia ulkona ei siis viihdytty. Edellisestä valjastelukerrasta oli jo hyvin pitkä aika eivätkä pojat ihan kerrasta tottuneet uusiin Hurtta-haalareihinsa. Kuten kuvasta näkyy, Raichu muksahti pyllylleen. Sen jälkeen se kannettiin sylissä kotiin ja hyviteltiin nameilla :) Huomatkaa, että Aslanilla on paljon isompi haalari kuin Raichulla - värikin ehti vaihtua kun mentiin jo seuraaviin kokoluokkiin. Aslanilla on 5cm pidempi selkä kuin "veljellään"!

Pari postausta alempana kerroin Raichun omasta tilasta ja siitä, kuinka Raichun on tungettava mukaan jos Aslan nukkuu pesässä ja kuinka Raichu tykkää lytätä pesän kasaan kuin kuomun. No, tässäpä teille todistetta tältä päivältä ;)

Oikeaoppista itämaista läheisyyttä - toinen toisen päällä..

HUOM! Selvitin vihdoin kommentointiongelman. Ainakin Mozillassa alkoi toimia seuraavan jälkeen: työkalut --> asetukset --> tietosuoja --> salli kolmannen osapuolen evästeet. Jes :) Toivottavasti auttaa jos jollain toisella on samaa ongelmaa!  (Kirjoitin tämän ensin tuonne kommentiksi ja siirsinkin sitten tekstiin, joten siksi sieltä on nyt yksi kommentti poistettu.)

Harakka

Raichu on joskus kuin mikäkin harakka: se tykkää kaikesta kiiltävästä ja kimaltelevasta. Tullut kenties emäntäänsä? ;) No, ei ihan sentään, sillä siinä missä omistaja pitää koruista ja timanteista siinä missä kuka muukin tyttö, Raichun ihastuksen kohteena on esimerkiksi lahjanaru, vaalenapunainen kiiltävä (monta kertaa uudelleensyntynyt) blingbling-huiska, ja.. folio.

Meillä ei voi ottaa foliorullaa keittiön laatikosta ruuanlaittoa varten ilman että yksi kappale siamilaisia on nanosekunnissa vieressä tuijottamassa sellaisella ilmeellä, joka ei voi sanoa mitään muuta kuin "oooooooooh". Koko kissa on kuin jousi ja valmiina räjähtämään ihastuksesta. Raichu nimittäin tietää, mitä foliosta voi tehdä.

 Palloleikeissä ei pysy kamerakaan mukana.

No mitäkö? Maailman parhaita kissanleluja! Foliopalloja! Foliopallo rätisee, kimaltaa, lentää lujaa, pomppii ja pyörii. Ja niin tekee kissakin sen perässä. Raichu on rakastanut foliopalloja ihan pienestä asti. Mikään muu lelu - ehkä sitä vaaleanpunaista blingblinghuiskaa lukuunottamatta - ei ole yhtä ihana. Kerran, kun Raichu oli vielä aika pentu, makoilin kipeänä sohvalla enkä jaksanut kulkea Raichun mukana leikkimässä, joten Raichu toi lopulta foliopallon luokseni jotta heittäisin sen. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Pallon noutamisesta tuli Raichun lempileikki eikä se ole lopettanut sitä vieläkään, viimeksi tänä aamuna leikimme foliopallon noutamista innosta poksahtamaisillaan olevan Raichun kanssa. Pallolla voi leikkiä myös yksin, kuten näissä kuvissa.

Pallon pitää mennä piiloon. Mitä vaikeampaan piiloon, sen parempi. Sitten voi keksiä erilaisia konsteja, kuinka sen voisi metsästää pois piilosta.

Osallistumme kissakuvahaasteeseen nro 125 yllä olevilla kuvilla. Kissakuvahaasteen aiheena on siis pallo.

Kissakuvahaasteen taannoisen äänestyksen tulos oli, ettei haasteeseen oteta videoita. En voi silti vastustaa kiusausta linkittää Raichun vanha foliopallovideo tännekin. Asunto on muuttunut ja pitkä käytävä poissa, mutta vauhti ei ole hidastunut tuosta videosta tippaakaan. Onneksi Raichulla on kova pää!

Mitkään muut pallolelut eivät meidän pojille ole kelvanneet. Aslanilla on hiirensä, palloihin se ei koske. Siksipä tällä kertaa kissakuvahaasteeseen osallistuu vain Raichu.

Foliopallo on niin ihana, että Raichun mielestä se täytyy säilyttää leikkien välillä kunniapaikalla raksukupissa.

Historian havinaa

Monissa kulttuureissa, yleisimpänä esimerkkinä muinaisessa Egyptissä, kissoja on palvottu jumalina tai vähintäänkin linkkeinä jumaliin. Kissat eivät ole koskaan unohtaneet tätä. Jokaisella kissanomistajalla lienee satoja esimerkkejä siitä, kuinka oma lemmikki yllättää aina välillä näyttämällä niin omanarvontuntoiselta ja ylpeältä. (Ja minuutin päästä se saattaakin taas hurista sylissä leipoen kuin mikäkin vauva tai vaikka jahdata omaa häntäänsä.)

Kissoilla on siis kieltämättä kiehtova historia. Klikkailin tässä eräänä päivänä Aslanin ja Raichun esi-isien sukutauluja Pawpedsissä aina taaksepäin ja taaksepäin niin pitkälle kuin pääsin. Sukutaulun juurilta löytyi sellaisia legendaarisia siamilaisia kuin Tiam O'Shian ja Champion Wankee (kelläpä itämaisella kissalla ei löytyisi?). Toisaalta esi-isiä oli nimetty niinkin kekseliäästi kuin Import I ja Import II. Kahdesta ensin mainitusta löytyi jopa kuviakin - tai oikeastaan vasta Tiam O'Shian IV:stä (kylläpäs ihmisillä on tosiaan ollut hyvä mielikuvitus 120 vuotta sitten ;) ). Vaikka samat kuvat tuntuu löytyvän monen ulkomaalaisen kasvattajan omilta sivuilta ja copyrightkin lienee vanhentunut, en taida kehdata linkittää kuvaa tähän suoraan. Tiam O'Shian IV:n kuva löytyy esimerkiksi tältä sivulta ja Champion Wankee täältä.

Tiam O'Shianin hyvin kaukainen jälkeläinen Raichu.

Siamilaisista on olemassa lukuisia legendoja. Erään tarinan mukaan nämä naamiokissat olivat ylimystön yksityisoikeutta ja omistajansa kuoltua yksi kissoista valittiin temppeliin palvottavaksi. Temppelikissalla oli taianomaisia voimia ja omistajan henki pystyi vaikuttamaan sen kautta. Kissat makoilivat luksustyynyillä ja söivät parhaita ruokia. Siamilaisten perinteisten vikojen - häntämutkien ja kierosilmäisyyden, jotka olivat ennen yleisempiä kuin nykyään - takaa löytyy myös tarinoita. Yhden mukaan Siamin kuninkaallinen prinsessa käytti kissansa häntää sormustelineenä kylpyjen aikana. Häntämutka esti sormusta putoamasta ja hukkumasta. Toinen tarina kertoo Chula-nimisestä naaraasta, jonka tehtävänä oli vartioida Buddhan kultaista patsasta Tien-uroksen kanssa. Tien saattoi Chulan tiineeksi ja lähti etsimään pappia temppelistä huolehtimaan. Chula otti vartiointitehtävän vakavasti eikä irroittanut silmiään patsaasta koko aikana. Se jopa kietoi pitkän häntänsä patsaan jalan ympärille. Kun Tien vihdoin palasi papin kanssa, Chula synnytti lapsensa - joista jokaiseen oli periytynyt äitinsä pitkän vartiointitehtävän aikana omaksumat piirteet, kierosilmäisyys ja mutkainen häntä.

Raichun mielestä elämää ei kannata ottaa liian vakavasti.

Toisenlainen kissatarina löytyy jo paljon lähempää eikä liity siamilaisiin. Lapsena minulla oli "leikattu kollikissa" Viiru, jonka isän oletettiin olevan naapuriperheen jättiläismäinen kolli Musti (jos muistan nimen oikein).  Sen esi-isä taas oli ollut mummini kissa joskus hyvin kauan sitten, se oli kuulemma ollut hyvin suuri musta kolli, oikein kissojen kissa joka toi kotiin joskus kokonaisia jäniksiä. Tälle kissalle kävi kylläkin mummini kertoman tarinan mukaan huonosti - kuten ulkokissoille usein käykin - ja se osui joskus kylän juoppomiehen pyssyn eteen. Viiru taas on vieläkin elossa (se on jo hyvin vanha), se oli minulla vain vuoden ajan  lapsena kunnes siitä tuli mummini kissa kun muutimme ulkomaille. Mummun kissaksi se jäikin, ja Viirukin on iso musta uros joskin valkeilla merkeillä. Mummini on pitänyt sen ulkokissana näihin päiviin asti ja Viirukin on saanut kuulemma jäniksenpaistin tassuihinsa. Sama veri on siis kulkenut saman pikkukylän kissoissa varmastikin 60-luvulta asti. [Tähän paikkaan on hyvä mainita etten hyväksy ulkokissojen pitoa, mutta toisia ihmisiä ei voi pakottaa vaan jokainen tekee kuitenkin oman päätöksensä kuinka kissansa pitää..]

Kissatarinat ovat kiehtovia. Jokaisessa kissassamme on varmasti esi-isiensä piirteitä. Tiedätkö sinä oman kissasi historiasta tarinoita tai legendoja? Jos tiedät, ota haaste vastaan ja kerro tarina kissasi esi-isästä (tai vaikka vanhemmasta) ja kerro siitä kommentissa niin linkitän kissatarinasi tähän postaukseen.

Siam-legendat on vapaasti käännetty tarinoista, jotka löydät mm. tältä, tältä ja tältä sivulta.

• Sirpan tarina kissaveljeksistä löytyy kommenteista
• Ronjan ja Fedjan tarina äidistä ja sisaruksista
  

Kissakuvahaaste 124: Oma tila

No nyt tulee jo kiire jos halutaan vielä mahtua mukaan tämänkertaiseen kissakuvahaasteeseen. Aiheena on oma tila. Meille tämä ei ole mikään maailman luonnonmukaisin aihe, sillä meillä ei oikeastaan tunneta käsitettä oma tila. Sitä ei tässä asunnossa harrasta kissat eivätkä nykyisin ihmisetkään - yritäppäs vain kuvitella vaikka wc-käyntiä tai verkkopankissa asiointia ilman kissaa - ei tule onnistumaan!

Ei kyllä tarvitsekaan, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin vieressä kiehnäävä ja huriseva kissa jonka kuuluu omasta mielestään työntää nenänsä joka asiaan :) Pojat kiehnäävät myös toistensa kyljessä ja nukkuvat vierekkäin (oikastaan pikemminkin päällekäin). Pientä mieltymystä nukkumapaikkojen suhteen silti on, ja vaikkei niitä voi sanoa poikien omaksi tilaksi ovat ne ehkä lempipaikkoja. Yksiä monista.

Aslanin oma tila on makuuuhuoneessa, sängyn jalkopään vieressä olevan lipaston päällä. Aslan omi siihen unohtuneen roskikseen menossa olleen petarin itselleen ja tykästyi paikkaan niin kovasti että alkoi nukkumaan siinä ison osan päiväunistaan. Pojat nukkuvat yönsä tässä vierekkäin - ennen kuin Aslan keksi tämän pedin, ne nukkuivat sängyssä jalkopäässä, joten allekirjoittanut ei ehkä ole pesästä ihan 100% mielissään ;)

Raichun oma tila on taas Ikean prinsessaeltta joka on akvaarion lamppujen päällä. Lämmin ja suojaisa paikka, josta voi kuitenkin tarkkailla mitä olohuoneessa puuhataan. Raichu osaa laskostella teltan katon kuin rättikattoauton kuomun, mistä taidosta se tuntuu olevan kovin ylpeä. Raichu on myös hieman mustis pesästä, sillä jos Aslan nukkuu siellä, on Raichun aina ängettävä mukaan tai vähintäänkin rutattava katto ala-asentoon mistä Aslan taas ei pidä. Yleensä pesässä kuitenkin nukutaan sulassa sovussa silloin kun siellä on molemmat, vaikkakin todennäköisintä päiväuniaikaan on löytää sieltä vain Raichu. Teltan sisällä on kattipuodin ihana luksuskatti.

Blogger-ketutus.

Ei toimi ei. Tässä viikon, parin aikana Blogger on kääntynyt minua vastaan, eikä anna minun kommentoida useita muita blogeja. Esimerkkeinä Temppukissat, Piquantpurls, Vaahterakujalla sekä Balineesiprinssi. Todella turhauttavaa.

Muistaakseni joillakin muillakin oli ollut samaa ongelmaa - pitäisikö tuon häiriön mennä itsestään ohi vai täytyykö sille tehdä jotain?

Leikitään kissakuvastudiota, osa II

Jep. Ymmärrän kyllä täysin, miksi ihmiset käyttävät lemmikkejään ihan oikeassa valokuvastudiossa. Kuvaaminen nimittäin ei ole helppoa.

Yritin silti tänään taas itse. Ensin Aslan, kiltti ja rauhallinen poika (rauhallisuus siis meidän mittapuulla..). Aslan poseerasi aika nätisti, joskin minulla kesti aika kauan tajuta että tällä kertaa ikkunasta tulevasta luonnonvalosta oli haittaa. Kuvausrekvisiittakaan ei ollut maailman kauneinta, vai mitä sanotte tästä puolikuolleesta kasvista?

Aslanin kärsivällisesti poseeratessa sain kuitenkin pikkuhiljaa säädettyä lamput, verhot, jalustan, taustalakanan sekä jakkaran mieleisekseni. Kuvaus voi alkaa! ..ja Aslan poistuu paikalta. "Kiitti, mulle riitti." Sain Aslanista sentään yhden onnistuneen kuvan:

No, onneksi näitä on kaksi, joten voi kokeilla Raichun kanssa välillä. Raichu, tulepas tänne, otetaan pari kuvaa. Ei, ei jakkaran taakse eikä alle, vaan päälle kiitos. Raichun keskittyminen ei ole ihan aina siellä missä pitäisi. Kuvaajan oma vika, nythän oli menossa päivävillit. Haloo! Raichu suostui kuitenkin jakkaralle hetkeksi:

Raichu esittelee kameralle parhaat puolensa.

Tuijoteltuaan lintuja aikansa Raichu suvaitsi jopa tulla jakkaralle kokonaan. Tämähän vaikuttaa jo hyvältä, kohta Raichu kääntyy ympäri ja saan hienon kuvan elegantista siamilaisesta..

 

Kohta! Hmm. Mikä ihme siellä ylhäällä on niin mielenkiintoista?

Hetkinen.. tunnen tuon asennon.. Hei, eiii! Raaaaaai....

...chuuuuu!

Huonoa työtä, täytyy viimeistellä.

The devil with blue eyes.

Tällaista tällä kertaa. Yritän illalla tai huomenna uudestaan, kunhan jaksan silittää tuon ryppyisen lakanan ;)

Päivälleen vuodessa Premieriksi!

 Kuva: Henni R.

Raichu pakattiin autoon jälleen kerran tänä aamuna, suuntana Turun messukeskus. Auton takapenkiltä kuului hienoista kitinää - olihan vielä ihan pimeääkin, eikö henkilökunta tiennyt että olisi pitänyt nukkua? Onneksi matka ei ollut pitkä ja tuttukin se oli - päivälleen vuosi sitten (lauantaina 22.11.2008) Raichu aloitti näyttelyuransa pentuluokassa, kun osallistuimme kasvattajan avustuksella ensimmäistä kertaa ihan oikeaan Kissanäyttelyyn.

Vuoden mittaan Raichu on seikkaillut pentuluokassa, junioreissa sekä kastraattiluokassa milloin minkäkinlaisia arvosteluja hankkien. Joskus ollaan hävitty kilpailijalle, kerran voitettukin, toisinaan kilpailua ei ole ollut ja EX1 on ollut automaattinen. Vuoden mittaan on henkilökunnallekin alkanut hahmottua, miltä kunnon ruskeanaamiosiamilaisen tulisi näyttää sekä mitä ominaisuuksia Raichu niistä täyttää ja missä olisi vielä toivomisen varaa. Tälläkin kertaa kehuttiin profiilia sekä silmien sinistä väriä ( <3 ), lihaksikasta vartalotyyppiä jossa jopa korkeutta on yleensä löytynyt. Kesän mittaan vartalo on tummunut pikkaisen liian paljon, mutta toisaalta korvat ovat alkaneet kelvata tuomareille vähän paremmin karvojenleikkuun jälkeen eikä niistä ole enää kovin suurta vikaa jaksettu etsiä. Dumbokorvahan Raichu ei missään nimessä siis ole, mutta ei sen tarvitsekaan ;)

Kuva: Henni R.

Tällä kertaa korvienvääntelijänä toimi Alexey Shchukin, joka kirjoitti arvosteluseteliin Raichulle että "very charming sealpoint -- EX1 CAP"*. Sehän tarkoittaa, että Raichulla on kolme CAP-sertiä kerättynä! Allekirjoittanut oli vamistautunut odottamaan viimeistä sertiä vielä pidempään, varsinkin kun oli aamullakin jotenkin pasmat sekaisin ja kuvitteli ensin että tänäänkin olisi sertikilpailu, mutta ei - serti sieltä tuli ja Premier -titteli! Premier Tistan Raichu, kuulostaapas kivalta =)

 

Vaikka näyttelypäivät ovat aina hyvin raskaita ja fyysisesti väsyttäviä, menevät ne kuitenkin aina todella nopeasti. Tänäänkään ei ihan kaikkea ehditty mitä oli tarkoitus, sillä olin suunnitellut laittavani Raichun kokeilemaan agirataa (ihan kokeilemaan vain ennen kisojen alkamista), mutta seisoimme tuomarin pöydän takana sitten pidemmän tovin kun ensin en halunnut että Raichu missaa vuoronsa ja vuoron jälkeen pitikin vielä jäädä odottamaan tp-rinkiä. Ringistä paneeliin meni komea lila itämainen FlyAway Def Leppard, mutta kiva siellä oli taas käväistä venymässä. Agilitytreenit jäivät nyt kuitenkin toiseen kertaan :)

Fedja-setä

Varsinaisia seuraamiamme blogikissoja näimme tällä kertaa temppukissojen Fedja-sedän. Minulla on huono tapa hoksata näyttelyssä olleet kissat ja ihmiset vasta jälkeenpäin, joten onhan siellä voinut olla blogikissoja enemmänkin, hyvin varmastikin oli :) Muitakin tuttuja ja puolituttuja ihmisiä ja kissoja tuli vastaan. Päivä olikin taas kerran oikein mukava, olen ehkä asiasta maininnut ennenkin mutta kissanäyttelyissä yksi parhaista puolista on kissamainen tunnelma sekä muihin samanhenkisiin kissaihmisiin törmääminen!

Erityiskiitos vielä lilarakettien mammalle, joka tuli näyttelyseuraksi Raichua tsemppaamaan! :)

*kohdassa -- lukee mahdollisesti boy, mutta tämä on täysin arvailua.

Aslan rrrrrrakastaa.

Aslanin allergia on nyt paremmassa kunnossa. Sen ei ole tarvinnut pitää sidettä enää viikkoon ja viimeiset antihistamiinit annettiin viikonloppuna, eikä kutinaa ole ilmestynyt. Ruokavalio on tällä hetkellä aika kanapitoista - tästä nyt aletaan varovasti kokeilemaan ruoka kerrallaan mitä uskaltaa antaa ja mitä ei.

Aslan on ihan selvä iskän poika. Niinhän sitä kissakirjoissakin sanotaan - itämaiset kiintyvät yhteen ihmiseen todella vahvasti! Raichu taas on mammanpoika, mutta kyllä nuo molemmat tykkäävät kuitenkin molemmista ihmisistä :) Eläinlääkärin mukaan Aslanin allergia olisi tuskin edes ilmennyt ilman samanaikaisesti vaikuttavaa stressiä. Vähän ennen allergian ilmaantumista Aslan joutui totuttelemaan siihen ettei isäntä olekaan enää päivisin kotona, ja sehän oli Aslanista ihan kamalaa.

Kun isäntä lähtee aamulla töihin, Aslanin on hypättävä hänen hartioilleen puskemaan ja kehräämään heiheit. Hartioilla matkustetaan kiipeilytelineelle, johon jäädään istumaan. Kun ovi käy, kuuluu sydäntäsärkevä "väääää".

(Kuvat on otettu aiemmin, Aslanilla ei ole enää tuota sidettä kaulassa.) Päivän ajaksi on toki järjestetty tekemistä. Yksi tällainen on poikia varten laitettu lintulauta, jonka pitäisi tarjota penkkiurheilua ettei atleettien tarvitse itse urheilla ihan koko päivää. Olin Aslanin kanssa yhtäaikaa sairaslomalla, ja eräänä päivänä isäntä yllätti meidät astelemalla kotipihaan ruokatunnilla. Aslan määkyi heti nähdessään hänet ikkunasta, tosin aivan erilaisella äänellä kuin aamuisin lähtiessä.

Ihanaa sä tulit jo nyt!

Yritäppä siinä sitten juoda kahvia kun kissalla on vain halit ja pusut mielessä..

   

Jokainen kissanomistaja voinee kuvitella sitä purinan määrää mikä tuosta katista lähtee - tai pikemminkin röhkinän ;)

Ruokatunti oli valitettavasti kovin lyhyt, joten sitten pitikin mennä kaverin kainaloon nukkumaan. Onneksi minäkin kelpaan päikkäri- ja leikkikaveriksi :)

..Ja mitäs tekee Aslan kun isäntä vihdoin tulee oikeasti töistä kotiin? Röf-röf-tervehdysten jälkeen (katso kuvat yllä) Aslan käpertyy isännän työvaatteiden päälle nukkumaan! Niissä on varmaan ihana työmiehen tuoksu...

 

Sellainen on meidän Aslukka. Rrrrrakastunut.

Näillä näkymin Luolaleijonan klaanista Turokissa on sunnuntaina paikalla vain Hanna sekä Raichu. Aslanin voisi periaatteessa ottaa kaverikissaksi koska allergia on rauhoittunut ja haava parantunut ainakin viikko sitten, mutta luulenpa että sänkileuka ei pääsisi eläinlääkärintarkastuksesta läpi joten Aslan viettää sunnuntain kotosalla leikkien ja lintuja bongaillen.

Myö oltiin Kuopiossa!

Oikein onnistunut ja hieno Kuopion reissu onkin sitten takana päin. Muutamassa päivässä ehti tapahtua vaikka mitä, joten koitetaanpas kertoa asioista jonkinlaisessa loogisessa järjestyksessä ;)

Reissun yksi päätarkoitus oli käydä katsomassa Aslanin sukulaisia, koirakaveria ja niiden ihmisiä. Heistä voi lukea enemmän kotisivuilta ja blogista, mutta esitelläänpäs tässäkin kaikki:

Tistan Expresso Love

Aslanin äiti Muska. Lauman kissapomo, joka pitää kuria pehmeällä tassulla. Muska oli kova kehräämään ja puskemaan, niin että meinasi melkein pudota kiipeilypuusta puskiessaan ;) Aslanin Muska laittoi ruotuun samoin kuin oman laumansa, Raichu ja Muska taas taisivat olla napit vastakkain aina kohdatessaan ja sähisivät.

 

Tistan Love Over Gold

Minni on Muskan sisko ja siis sisarusparven täti. Lempeä täti olikin, kiltti kuin mikä ja hellyydenkipeä. Minni taisi hyväksyä Aslanin osaksi porukkaa, sillä kuten tästä kuvasta huomaa, haisteluetäisyydellä käytiin useasti. 

Tistan Te Amo

Suloinen prinsessa Nelli on Aslanin sisko. Pitkäkarvainen puuhkahäntä otti rauhallisesti laumallensa tunkeilleista pojista huolimatta ja hyppeli koiraportin yli ilmavan keveästi veljeään tapaamaan. Kumpikaan pojista ei kummemmin reagoinut Nelliin, sillä se pysyi hieman etäällä mutta näköetäisyydellä koko ajan.

Tistan Nomen Est Omen

 Nimi on tosiaan enne, sillä Myy (Pikku-Myy) oli aivan pikkiriikkinen neitikissa. Myy ja Aslan ovat varmasti "kaksosia", sillä silmiinpistävän samanlaisen ulkomuodon lisäksi näiden kahden käytöksessä oli hyvin paljon samaa aina ääntä ja kiipeilypuun rapsutustyyliä myöten. Olisin voinut laittaa tämän miniaslanin taskuuni (kirjaimellisesti) ja viedä kotiin vaikka heti, mutta veikkaanpa ettei Kuopiossa oltaisi ilahduttu Myy-neidin katoamisesta ;) Myy oli niin veikeä persoonallisuus, että siitä on aivan pakko kirjoittaa vielä lisää blogimerkinnän loppuun.

Nequam Hyrrä

Sara-koira on Aslanin lapsuudenkaveri ja virallinen korvanpesijä. Aslan ei ole nähnyt koiria vuoteen (ellei muutamaa kohtaamista junan lemmikkivaunussa lasketa), mutta silti Aslan oli aivan rauhallisesti kiltin ja rauhallisen Saran lähellä. Voisikohan se muistaa Saran vieläkin?

Nequam Neilihkka

Saran kolmikuinen pentu Nala toi laumaan vipinää ja vilskettä. Aslania ja Raichua tämä energiapakkaus hieman pelotti, mutta oli se kyllä suloinen ja iloinen tapaus! Aivan ihana pirpana. 

Aslan sopeutui laumaan uskomattoman hyvin. Lauatai-iltana se jo asteli taloa ympäri tutkien paikkoja ja haistellen kissoja ja sunnuntaihin mennessä siskojen kanssa pystyi jo istumaan vieri vieressä. En olisi kyllä ikinä uskonut että se olisi tottunut uuteen paikkaan ja uusiin kissoihin näin nopeasti! Aslan on kyllä sosiaalinen luonne muutenkin ja on kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta vieraiden kissojen ja ihmisten kanssa sen kummempia pelkäämättä. Raichu puolestaan tuntui olevan hitaasti lämpeävää sorttia - se ehti hyväksyä viikonlopun aikana vain Myyn. Lienekö syy sitten hämäävän samankaltaisessa ulkonäössä Aslanin kanssa vai Myyn käytöksessä? Muut kissat pääsivät kyllä lopulta samaan huoneeseen ilman murinoita mutta Myy oli ainoa joka sai tulla samalle sängylle, nukkumaankin. Joka tapauksessa Raichulle teki varmasti hyvää tutustua kiltteihin vieraisiin kissoihin :)

Onks nyt tarpeeksi vinot silmät?

Kävimme Kuopiossa myös Isrokin kissanäyttelyssä lauantaina. Mukana olivat Nelli, Myy, Raichu sekä Aslanin veli Monni. Raichulla meni hienosti - se selvisi ensimmäistä kertaa sertikilpailusta voittajana ja sai näinollen toisen CAP-sertinsä! Raichu oli ensimmäistä kertaa Kristiina Raution tuomaroitavana. Mieleen jäi huomio: "kiroilee mutta käyttäytyy" :D Kyllä, meidän pikkuinen Ruisku yritti vähän äristä että olisi sitä kissalla parempaakin tekemistä kuin esiintyä, mutta seisoa tapitti silti kiltisti pöydällä. Jokainen Aslanin mukana olleista sisaruksista sai myös sertin - Myy ja Monni CAC:t ja Nelli CAP:n. Onneksi olkoon Myy, Monni ja Nelli!

Tistan Festina Lente

Monni-veli oli oikea Kolli. Siitä olikin kasvanut iso mies sitten viimenäkemän! Vaikka Aslan taitaa olla vähän kookkaampi, oli Monni selvästi meidän pikkupoikaa miehekkäämpi uros. Kauniskin se oli!

Blogituttuihinkin törmäsimme. Yksi näyttelyn parhaista puolista onkin juuri se, että siellä pääsee tutustumaan uusiin kissoihin ja ihmisiin joita ei muuten tapaisi ollenkaan tai joiden menoa on seurannut ehkä virtuaalimaailmassa. Tällä kertaa näimme Möykkyblogin itämaiset eli Tuiskun ja kaverikissana mukana olleen Meikon, joka oli todella kaunis kissa viehkeän eksoottisella värityksellä. Onnea Tuiskulle CAPIB-sertistä!

PR Orifame Southern Comfort (Tuisku)

 Stareye's Meisy (Meiko)

Lopuksi vielä luvattu kevennys Myystä. Myyllä oli hieno taktiikka "pikkuveljen" kesytyksessä - olen ollut huomaavinani Aslanin käyttävän aivan samaa taktiikkaa Pikku-Tassun kanssa.

Myy oli sitkeä ja ovela pieni kettu. Se ei ollut muka huomaavinaankaan Aslania (saatika huoneen toisella laidalla murisevaa Raichua), vaan puuhasteli kaikennäköistä ollen kuitenkin kokoajan näköetäisyydellä. Myy kävi testaamassa poikien hiekat, kantoboksin ja raksut. Tämä taktiikka vaikuttaa yksinkertaisuudestaan huolimatta todella toimivalta - "olen koko ajan näkyvillä mutta en uhkaa sinua mitenkään vaan puuhailen omiani ja olen ihan kiltti".

Näyttelyistä mukaan tarttunut Kong kickerookin oli Myyn huomion kohteena. Aslan ihastui Kickeroohon myös heti, se ja Myy olivat ainoat joita lelu tuntui erityisemmin kiinnostavan. Sisko ja sen veli ovat kyllä ihan samasta puusta veistetyt :D  Välillä piti itsekin katsoa että kumpikas siellä nyt viilettää. Kokoeroa näillä kahdella oli 2kg, joten se kyllä auttoi hahmottamisessa ;)

 

Muutama yksittäinen kuva näyttelyistä löytyy täältä.

Reissu oli oikein hieno kaikin puolin ja kivaa oli. Kiitos vielä Kuopioon kaikille ihmisille!