Arvonta

Hiiriarvonnassa arpaonni suosi Pirjoa Kissat kerällä -blogista. Kolmen hiiren paketti lähtee siis Kape-rexiä, Leo-ocicattia, Jaakko-itämaista ja Haru-simskua ilahduttamaan! Kissalauman emäntää pyydetään olemaan tutkimatta hiiriä sen kummemmin, minun tuuriani että hiiret menevät käsityöihmiselle jonka puikoilta valmistuu vaikka mitä kauniita luomuksia ;D (Hiirten pitäisi olla niin kestäviä kuin mahdollista, mutta kovin kauniita tai koristellisia ne eivät ole.) Toivottavasti poikalauma tykkää hiiristä!

Valkoinen ja musta hiiri ovat muistaakseni Novita Tempoa Raichun villapaidan ylijäämälangoista, harmaa on  Sirdar eco wool -villaa emännän pipolangasta.

Hiiriarvonta suoritettiin koneellisesti. Arvontanumero löytyi kirjoittamalla nimet kommentointijärjestyksessä exeliin, ja numero arvottiin random.orgin arvontakoneella. Onnettarena toimi meidän perheen isäntä.

 Osallistujalista 

Numerogeneraattori

Sata, sata ropisee!

Aika tyytyväinen ilme =)

Joulu tuli ja meni ja vietettiin rauhallisesti pelaillen ja leikkien. Jouluvalotkin syttyivät juuri parhaiksi ennen joulua, ja loistavat iloisesti Polgaran vatsassa! Eli täällä odotetaan pieniä Skazkivauvoja syntyväksi helmikuussa, nyt vain aletaan kasvattelemaan masua ja toivotaan että tiineysaika menee hyvin ja aikoinaan maailmaan tupsahtaa terveitä ja hyvinvoivia pentuja.

 Yritys kuvata jouluvaloja.. Aslanin sylissä keikistelevästä kissasta huolimatta helpommin sanottu kuin tehty, sillä karvan seasta ei ihan niin helposti näe nisiä vaikka ne tuntuvatkin hyvin ja hämärä keltainen lamppu leikkaa kuvasta punaisuuden pois.

Tämä onkin sitten tasan 100. blogipäivitys täällä bloggerin puolella. Sen lisäksi Wordpressistä löytyy 70 päivitystä sekä kotisivuilta kuulumisia -osioista laskin yhteensä 51 merkintää.

"Luolaleijonan klaani" lähti vuonna 2008 siitä, että halusin ensinnäkin seurata poikien kehitystä (kasvua, hampaiden vaihtumisia, sairasteluja, virstanpylväitä kuten kaapinpäällisten valloituksia jne) kootusti ja ajattelin kissojen omien nettisivujen olevan siihen hyvä alusta. Lisäksi annoin nettisivujen osoitteen poikien kasvattajalle, Aslanin kasvukodille sekä muutamalle omalle tutulle ja perheenjäsenelle, jotta pääsivät halutessaan katsomaan poikien kuulumisia. Melko pian "kuulumisia" -osio kävi kuitenkin ahtaaksi päivityksiä ajatellen ja formaatti oli hankala, kun kaikki kirjoitukset jäivät yhdeksi sekavaksi pötköksi. Blogin perustin jo hieman yleisempiä kuulumisia sekä poikien yhteisiä juttuja varten. Blogin perustamiseen vaikutti myös löytämäni kissakuvahaaste, johon halusin kokeilla osallistua. Ensimmäisen blogikirjoituksen ensimmäinen kommentti taisikin olla nykyisen L³-tyttötrion emännältä: "Mulle on myös tulossa pian kissanpentu joten odotan innolla ja jännityksellä yhtäaikaa. Mitkä osat irtaimistosta pitää siirtää jemmakaappiin ja miten tytöt (Lulu ja Lea) ottavat tulokkaan." -L-L- Monelle blogitutulle onkin tässä kahden vuoden aikana tullut se maaginen kolmas kissa, tai toinen, tai ensimmäinen. Blogin kautta onkin ollut aivan mahtavaa seurata näiden omien karvaisten kehityksen ja toilailujen, sopeutumisten, hankalien hetkien ja niiden voittamisien lisäksi myös kymmenien ellei satojen muiden kissojen edesottamuksia sekä tutustua uusiin kissoihin ja kissaihmisiin.

 Meidän pojat jouluelokuvia katsomassa <3

Blogi lähti siis käyntiin poikien kehityksen seuraamisesta. Myöhemmin, varsinkin vuonna 2010, tämä tavoite on jäänyt syrjään ja kiireiden keskellä blogiin on tullut päivitettyä lähinnä sellaisia yleisiä kuulumisia. Onkin tullut aika miettiä vuoteen 2011 siirryttäessä, kuinka blogia voisi uudistaa - kirjoitellaanko vielä yleisiä kuulumisia, pieniä hassuja sattumuksia kuten vaikka tämä, kirjoitellaanko sekalaisessa järjestyksessä mitä ehditään vai onko jo koittanut aika lopettaa, sillä tiheää ja säännöllistä päivitystahtia en voi seuraavanakaan vuonna luvata. Kevättalvi tulee joka tapauksessa toivottavasti painottumaan vauvauutisten päivitykseen, mutta sen lisäksi, minua kiinnostaa tietää millaisia juttuja blogin lukijat tykkäävät seurata ja mitä voisi uudistaa. Kotisivujenkin uudistusehdotuksia saa mielellään antaa jos joku on niitä lukenut.

Jätä mielipiteesi kommenttilaatikkoon. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan sadannen bloggerpäivityksen ja uuden vuoden kunniaksi pieni palkinto. Palkintona on kuvassa näkyvät kolme hiirtä joita askartelin joulun elokuvia katsellessa. Arvonta-aikaa on vuoden vaihtumiseen, eli 31.12. klo 23:59 asti. Arvonta suoritetaan 1.1. ja voittajasta ilmoitellaan täällä viikonlopun aikana, joten jätä joko linkillinen nimimerkki, blogilinkki, sähköposti tai muu vastaava jonka perusteella voittajan osoitetta voi kysellä hiirten postittamista varten!

3kpl pumpulitäytteistä villalankaista hiirtä. Eivät mitään kaunottaria..

..mutta toimivat! Hiiriä riitti omallekin klaanille ja Aslan varsinkin tykkäsi.. Näin riehui Aslan muun klaanin katsellessa Narnian tarinoita.

Ps. Kommenttilootaan saa hihkaista vaikkapa vain "hep" jos haluaa vain osallistua hiirten arvontaan! :)

Eddingsiä kirjahyllyssä

...loogisesti, siellähän sen paikka on.

Miten minusta tuntuu, että meille on sattunut kaksi painosta samaa kirjaa..

Polgara, velhottaren tarina

Aikoinaan miehen kanssa yhteen muutettaessa sai raahata kasan kirjoja kirpparille, meillä kun sattui olemaan jostakin syystä samantyylinen kirjahyllyn sisältö. Olisiko jostain kirjasta jäänyt kakkoskopio viemättä?

Poikien hassuja omituisuuksia on tullut kirjoiteltua ylös aikoinaan vaikka kuinka paljon, mutta tuo Polgaran kirjahyllyrakkaus on tainnut jäädä kokonaan mainitsematta. Neiti viettää usein iltaisin ja öisin aikaa kirjojen parissa, jopa niin paljon että olen surukseni huomannut lempikirjojeni hieman kärsineen sivujen päällä tassuttelusta. Miksihän minusta tuntuu, että se joku kaunis päivä vielä yrittää raahata meille kivoja pieniä yllätyksiä tuonne kirjahyllyyn... :D Niistä yllätyksistä puheenollen, käykääpä lukaisemassa Skazki-blogista tuoreimmat uutiset. Polgara vietti viikonloppulemmenlomaa komean Felitan Tiger Woodsin kanssa, nyt vain sitten  koetetaan malttaa jännätä tuottiko honeymoon tulosta!

Hieman ajankohtaisempia kissauutisia kuuluu Willicon-kissalalle ja Temppukissoille, jossa Polgaran siskopuoli Skazki Nereida sai toissapäivänä 5 suloista ja terhakkaa itämaista pitkäkarvaa. Onnea Nexulle ja kaikille sen ihmisille, toivottaa Polgara ja muu klaani!

Polgaran Pirok

Mekin oltiin Tampereella ja Pirokissa, tai siis klaani kokonaisuudessaan Tampereella ja  Polgara ja allekirjoittanut Pirokissa. Yleensä kun noissa näyttelyissä on liikuttu koko perheen voimin ja haalittu päiväksi muutakin puuhaa, oli lauantai vaihtelun vuoksi äärimmäisen rauhallinen ja hiljainen kissanäyttelypäivä meille perheen tytöille. Käyhän se toki näinkin, ei aina tarvitse juosta pää kolmantena jalkana pitkin näyttelyhallia ;)

Kulutimme Polgaran kanssa pitkää näyttelyiltapäivää arvostelujen jälkeen ohivilistäviin ihmisiin totuttelemalla.

Polgara oli Henry Hornellilla, ja arvostelusetelistä sain sen verran irti että tyttösen turkista pidettiin (laatu ja pituus) ja häntäkin oli taas pitkä (lienekö kasvanut sitten viime arvostelun?), mutta korvat sijaitsivat väärässä kohdassa päätä kuten aina. Yleisesti ottaen tuomari vaikutti kyllä tykkäävän neidistä ja sanoi haluavansa takaisin TP-valintoihin. Paneeliin meni Hornellilta komea lyhytkarva, Santuzzan Maestro.

Polgara on hassu pieni tulisella luonteella varustettu tyttö. Minulla kun on aikaisempaa näyttelykokemusta vain kahdesta yleensä lunkista pojasta (joista toisella on tapana puskea tuomarin kirjoituskättä arvioinneissa ja koettaa itse kirjoittaa omat arvostelusetelinsä, toinen vaan istua tapittaa pöydällä niin kiltisti että on saanut kommenttia olevansa itämaiseksi aivan liian kiltti kissa), tuntuu Polgara kilpparityttönä välillä kovinkin hurjalta luonteelta pöydällä kommentoidessaan. Taidan alkaa pikkuhiljaa uskoa kilppareiden pippuriseen luonteeseen, Polgara on nimittäin ollut sähikäinen siitä päivästä asti kun meille tuli. Vieras kissa (silloin Raichu, nykyisin se vieressä arvosteltava kissa tai vierailta kissoilta haiseva tuomari) saa kyllä kuulla mitä mieltä Polgara hänestä on. Tosin tutuille ihmisille ja kissoille se onkin sitten maailman hellin ja kultasin kaveri, kehrää sylissä ja tapittaa jatkuvasti että etkös taas rapsuttaisi (tai pesisi, jos se jolta palvelua halutaan on kissa) häntä ja kehrää nupit kaakossa kun toive toteutetaan. Neiti mikä neiti, mutta on se vain hassu kun näyttelyhallin lattialla voi nukkua nokkaunia kaikessa rauhassa ihmisvilinässä (kunhan vieressä on turvallinen oma ihminen ja oma turvakassi, joka sentään kelpasi vieressäkin) mutta kahden metrin päässä oleva tuomarin pöytä on sitten ihan erilainen paikka :D

 Skazki Querida (Suna)

Pirokissa en tällä kertaa törmännyt kovin moneen tuttuun, mutta ihana reipas "oravakissa" Skazki Querida oli mukava nähdä vihdoin livenä. Se on siis Polgaran siskopuolen tyttö, vaikka melkein samanikäinen onkin :) Queridalla eli Sunalla on norskikavereineen oma bloginsakin, käykäähän vilkaisemassa: FIN*Crimsonette's

Pirokissa olimme siis vain lauantaina mutta Tampereella kaksi yötä, kun näimme myös siellä asuvia kavereita. Kissat viihtyivät 'mummolassa' ja käyttivät rapsutuspalveluita kovasti hyväkseen. Aslan on kehittänyt mummolaa varten ihan oman rutiininsa, sillä kuulemma aina kun lähdemme jonnekin, pitää sen hakea "mumminsa" ja päästä parvekkeelle sylissä katsomaan minne menemme. Kuulemma se on tehnyt tuota pienestä asti joka kerta =) Jos joku kissa rakastaa rutiineja, niin Aslan...

Kolme kissaa mahtuu aivan mainiosti yhteen pesään - ainakin jos ne ovat itämaisia.

Nyt ei sitten olekaan vähään aikaan näyttelyitä tiedossa, katsotaan mitä keksitään ja missä vaiheessa, voi tulla pitkäkin näyttelytauko. Pahoittelen jälleen pitkää blogihiljaisuutta, mikä ei johdu siitä etteikö kolmikko tekisi hassuja juttuja päivittäin, vaan siitä että emäntä ei pahemmin ole ehtinyt tietokoneelle istahtaa..

Premier Tistan Bene Est Mihil

Kuten otsikko kertoo, meidän "pieni" Aslan on nyt Premier! Titteli tuli TUROK:ssa lauantaina, kun Aslan sai kolmannen CAP-sertinsä - tasan vuoden päästä ensimmäisestä näyttelystä muuten, kuten Raichukin. Aslanin näyttelyura alkoi 28.3.2009 ja Premier siitä tuli 27.3.2010.

 Aslan tuomari Jyrkisellä lauantaina

Pojat olivat toisiinsa verrattuina hyvin samanlaisia koko viikonlopun. Lauantain tuomari Jyrkinen totesi toisena tulleen Raichun kohdalla, että tämähän on ihan saman näköinen kuin se sinun ensimmäinen ;) Samat hyvät ja huonot puolet pojissa toki suurimmaksi osaksi onkin, yhtenä esimerkkinä nyt vaikka lihaksikas pitkä vartalo, hyvä silmien väri mutta liian pyöreä muoto. Tuomarien arvostelut löytyvät hieman yksityiskohtaisemmin kotisivujen puolelta, joten en nyt tässä blogissa mene niihin sen syvemmin. Samanlaisuus poikien kesken näkyi myös siinä, että lauantain tuomarilla kummallakaan ei ollut asiaa TP-valintaan mutta sunnuntaina kutsuttiin molemmat. Tuomarin paras ei kumpikaan ollut, vastassa kun oli paljon hienoja kissoja.

 Raichu tuomari Tausenilla sunnuntaina

Pääsin auttamaan agikisojen järjestämisessä, ja täytyy sanoa että  päivä vierähti mukavan nopeasti kun sitä häkin edessä istuskelua oli vähemmän ja oli jotakin tekemistä. Lisäksi muiden agisuoritusten seuraaminen läheltä oli hauskaa! Meidän poitsuista kumpikaan ei agiradalla menestynyt, vieressä ollut yleisö oli Aslanille liian jännittävä paikka. Raichun kanssa emme viralliselle agiradalle ehtineetkään, mutta sen kanssa kokeiltiin myöhemmin erikseen. Raichu oli jo aika rentona menossa radalle, kun viereen tuli Raichun nemesis - lapsi. Lapsi oli sitä mieltä, että hän oli kissa (oli hänellä toki upea kasvomaalaus joten melkein olisi kissasta käynytkin) joten hän menee agiradalle, ja pomppi radan vieressä. Raichu on pitänyt lapsia arkkivihollisinaan ennenkin, onpa se nähty entisessä asunnossa murisevan ikkunassa leikkikentän lapsille sekä postiluukusta kuuluvalle kiljunnalle. Hyvää lastensietokoulutusta Raichu kuitenkin sai, sillä oleskeltuaan tarpeeksi kauan käytävässä missä juoksi lapsia ja meni kovaäänisiä rullakoita se alkoi pikkuhiljaa hyväksyä metelin.

 Jos pelottaa, pään laittaminen pensaaseen tai mamman kainaloon auttaa. (Ohi menossa juuri kissanhiekkaa rullakolla)

Molemmilla näyttelykäyttäytyminen on myös hyvin samanlaista. Alussa jännittää ja tärisyttää hieman häkin ulkopuolella, mutta häkissä on kiva nukkua ja loppua kohti rentoudutaan paljon. Kumpikin oli sunnuntaina jo silminnähden rennompia lauantaihin verrattuna, ja siinä missä lauantaina niitä piti hieman suojata hälinältä ennen tuomarille menoa makoilivat molemmat sunnuntaina rennosti sylissä ja katselivat lähinnä uteliaina ympärilleen. Sunnuntain tuomari Tausen taisi huomata tämän, sillä hän kehui molempien luonteita ja piti pojista muutenkin kovasti.

Pojat olivat siis hyvällä tuulella ihan sunnuntain lopputunneille asti, mutta loppupäivästä Raichulla kävi vahinko hiekkalaatikolla (taisi pissata vähän jalalleen), mistä seurauksena Aslanin naama ja osa Raichustakin oli yhtäkkiä täynnä kissanhiekkaa. Aslan sai ehkä jyvän silmäänsä, sillä ahkerasta silmänputsausnesteellä huuhtomisesta huolimatta toinen silmä alkoi rähmiä heti tapauksen jälkeen ja on rähminyt vielä tänäänkin vähän. Eläinlääkärireissu on ehkä edessä, tosin rähmiminen on ollut koko ajan vähenemään päin jo eilisillasta lähtien joten seuraamme tilannetta vielä hieman. Hiekkakohtauksesta närkästyneenä loppuillasta pojat olisivatkin sitten mielummin murjottaneet häkissään sen sijaan, että olisivat esiintyneet häkin luona olleille ihmisille.

Blogikissojakin me bongailtiin, tässä kuvia muutamista:

Oli rentomies Eppu, egyptinmau Maukuja -blogista (onnea PR-tittelistä!):

PR FI*Iltavilli Ebi Ehteshaam

Sekä bengalipentu Elli-neiti, joka jakaa blogin Herra Mäykysen kanssa. Elli pääsi upeasti paneeliin asti ensimmäisessä näyttelyssään (Onnea!):

 Nordic Glow Missy Elliot

Lilarakettien Pokerin ja Popparin kanssa saimme olla sunnuntaina jo automatkasta asti:

Ice Olive's BBQ-Popcorn,

josta toivottavasti tulee kevällä isäkissa.

Ice Olive's Blaze Pokerface,

joka oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja sai sertin sekä kokeili agiakin hienosti. Onnea!

Temppukissojen Fedja-setä pääsi lauantaina paneeliin ja oli sunnuntaina BIS. Onnea!:

 Fedja-setä

Tinjamix -blogin kilppariburmat Evita ja Daisy poseerasivat häkissään:

 Zircat's Demi Moore & Zircat's Eva Braun

Sekä Aslanin kaunista siskopuolta Tistan Isistä kävimme ihailemassa häkillä useaan otteeseen. Se oli  lauantaina paneelissa, mutta kamerani ei saanut  kuvattua paneeliyleisön joukosta niin kauas, joten Isiksestä ei ole kuvaa. Onnea paneeliin pääsystä!

Meidän poppoo onnittelee eurooppalaiskissa Pietaria agihopeasta (ensimmäisessä agikisassa) ja sertistä! Siitäkään ei valitettavasti tullut kuvaa tällä kertaa, mutta Pietari löytyy agitreeneistä kertovasta blogimerkinnästä.

Hienosti menestystä oli joka puolella TUROKissa, aivan mahtavaa. Meidän blogin henkilökunta kiittää kaikkia seurasta, viikonloppu vierähti todella nopeasti ja hienoissa merkeissä! Henkilökunta nautti viikonlopusta, kivaa oli ja upeita kissoja ja mukavia kissaihmisiä joiden kanssa sai höpistä kissaa taas sydämensä kyllyydestä. Oli hienoa nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin.

Kotona onkin sitten lepäilty eilinen ilta ja tämä päivä. Emäntäkin otti pitkät päiväunet samassa kasassa kissojen kanssa, kyllä väsyttikin! Tässä poikien nukkumanäytteet:

Aslan pitäisi varmaankin viedä tuomarin pöydälle sikiunessa.. ;)

Onko suloisempaa näkyä kuin toisistaan tykkäävät kissat?

Kissanpäivät

Jee, kun kissat ja kissaihmiset on mukavia! Sunnuntaipäivä meni nopeasti rennoissa tunnelmissa VPK-talolla. Kissanpäiville oli tullut paikalle hieno määrä yleisöä ja kissoja - paikka oli kutakuinkin täynnä. Tiivis tunnelma ei silti haitannut, vaan sitä mukavampaa kun juttua ja juttelijoita riitti.

Esittelyvuorossa rotu X.

Aslanin ja Raichun edellisistä näyttelyistä on vierähtänyt useampi kuukausi ja se näkyi kyllä jännityksen määrässä. Hieman poitsuja tärisytti käydä esiintymässä rotuesittelyssä, ainakin ensimmäisellä kerralla. Ehkä itämaisen kissan pitkä vartalo tuli silti esille vaikka naapurikissoista, vaikka pojat hieman käpertyivät mamman syliin turvaan.

Tästä kuvasta näkyy ainakin agiesteet ja hieno miljöö. On se kissakin siellä jossain ;)

Agilityä olimme odottaneet ja jännittäneet pitkään. En oikein tiennyt mitä odottaa ja hyvä niin, sillä pojat tekivät radalla ihan täysin oman päänsä mukaan riippumatta siitä mitä kotona oli sovittu ;) Raichu tuijotti yleisöä ja pohti hieman olisiko siellä jotain kivaa, mutta päätti kuitenkin lähteä toiseen suuntaan ja hyppäsi lattialle radan taakse. Seisottuaan radan päässä pitkähkön aikaa Raichu pääsi kuitenkin ensimmäisestä esteestä (rengaseste) läpi. A-este olikin sitten Raichusta aivan ihmeellinen. Olin kuvitellut sen olevan kaikista helpoin este ja jättänyt kokonaan kokeilematta vastaavaa kotona, mutta Raichun näkökulmasta katsottuna este on tietenkin vuori jonka toiselle puolelle ei näe ja siksi hyvin epäilyttävä. Elinan antama tekoruohohuiska oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että Raichu ylitti A-esteen varovasti - juuri ennen kuin kello pärähti ja aika loppui. Raichun suoritukseen olen kyllä tyytyväinen, tekihän se kokonaiset kaksi estettä kaikista valoista, hajuista ja yleisöstä välittämättä!

Tuolla on kissa ja tuolla ja tuolla.. Ja ihminen, kaksi, neljä, kolme, seittämän.. mamma montaks noit oikein on?!! Voisko ne kaikki rapsuttaa mua, voisko? Jos mä nyt kuiteskin tuun taas täältä häkistä, olin täällä jo kokonaiset kolme minuuttia!

Aslan parka oli aika hämillään agiradalla. Se ei tainnut tietää mitä siltä odotettiin, ja kun Aslan ei ole koskaan ollut huiskalelujen tai namien perään (kotonakin se tekee temppuja ensisijaisesti huomion vuoksi), ei sen huomiota saanut kiinnitettyä leluun vaan se tuijotti ympärilleen etsien tietä pois. Aslankin hyppäsi lattialle ja kohtalaisen pitkän ajan kokeiltuani päätin että Aslan luovuttaa. Sillä erää ;) Kotona agiharjoitukset jatkuvat yhä, sillä siellä se selvästi nauttii kun saa mennä kepin perässä tai vaihtoehtoisesti käyttää päätään ja oppia pala palalta esteiden ideaa.

Mä voin ottaa kauneusunia täällä vaan, kiitos - mee ite pomppimaan agiradalle.

Häkkinaapureina meillä oli toisella puolella pieni puhelias burma (allekirjoittanut jaksaa aina ihmetellä niiden hauskaa ääntä sekä temperamenttia) ja toisella puolella Temppukissojen Fedja. Elinan kanssa pulistiinkin kissoista suuri osa päivää, suuri kiitos Elinalle seurasta!  Fedja on kyllä niin ihana, se on todellisuudessa ihan yhtä kiltti herrasmies kuin miltä se näyttää. Yleisökin piti Fedjasta, sillä se sai palkinnon saatuaan yli 15 ääntä yleisön lempparikissan äänestyksessä. 

"Ai siis tääkö on mun työ tänään? Oletko ihan varma kans?", kysyy Fedja-setä ollessaan paijattavana.

Äänestyksen voitti, ellen ihan väärin muista, tämä maine coon -pentu yli 50 äänen äänivyöryllä.  Ei saa nauraa jos olen väärässä, sillä selattuani kaikki kuvat läpi en todellakaan mene vannomaan että erottaisin maine coonin vaikkapa siperiankissasta tai norjalaisesta.. Puolipitkäkarvaisten tuntemukseni kaipaa hieman hiomista ;) Suloinen kaveri tämä oli joka tapauksessa.

Sievä iso kissa, ehken maine coon?

Esittelynäyttelyiden tarkoitus on siis kertoa kissoista ja kissaroduista kaikille kiinnostuneille. Toivottavasti muutkin oppivat uutta kuin vain minä, tällä kertaa yksi uusi korviin tarttunut tiedonmurunen oli, että maine coon on saanut nimensä  USA:n Mainen osavaltiosta ja pesukarhusta (raccoon). Kaikenkaikkiaan Kissanpäivät oli erittäin mukava tapahtuma. Kiitos siis kaikille mukanaolleille näytteilleasettajille, kissoille ja erityisesti yleisölle. Hienoa että meitä kissaihmisiä on näin paljon!

Yksityiskohta salista. Hienompaa kulissia kissanäyttelylle saa etsiä!

Vilkas viikonloppu

Aslanilla ja Raichulla on aktiiviviikonloppu. Eilen leikittiin valokuvamalleja ja kiipeiltiin kaapin päällä, mistä tuloksena vahinkotuotoksena myös uusi blogiotsikko.

Kuvassa on aivan saman venytyksen loppuosa kuin otsikkokuvassa. Halusin näyttää tämän kuvan todisteena siitä, kuinka paljon kuvanmuokkauksella voi saada aikaan.

Tänään kävimme taas agitreeneissä Elinan luona. Alku oli lupaava, sillä pojat olivat tilassa heti rentoja eikä tällä kertaa tarvinnut tutkia ja nuuskutella huonetta. Jokin kuitenkin tökkäsi, sillä hyvän alun ja parin naksuttelun jälkeen molemmat pojat näyttivät kieltä (kuvainnollisesti) naksuttelijalle ja puuhasivat omiaan. No, pelkästään rento suhtautuminen vieraaseen tilaan oli jo kiva suoritus, sekä se että molemmat suostuivat sentään välillä koskemaan kosketuskeppiä.

Onneksi paikalla oli myös suloinen eurooppalaispentu Pietari, jonka nopeaa ja innokasta suoritusta allekirjoittanut seurasi ihaillen. Kyllä meidänkin pojat vielä joskus pystyvät tuollaiseen suoritukseen, kun tarpeeksi kauan harjoitellaan ;) Itse en ehtinyt meidän poikia kuvaamaan, mutta kuunteluoppilaana mukana ollut BalineesiPrinssin blogin Elliottin ja Amoksen emäntä sai kuvattua hienoja otoksia, käykääpäs katsomassa!

 Pietari oli vauhdikas!

Huomenna onkin luvassa ne kauan odotetut Kissanpäivät. Olen aikaisemmin ollut mukana yleisön roolissa ja viihtynyt loistavasti eri rotuisten kissojen omistajia tentatessani (mm. joskus aikoinaan kun mietin, mikä rotu olisi minulle paras). Toivottavasti tällä kertaa Aslan ja Raichu pääsevät näyttämään kävijöille, millaisia hönttejä, höppänöitä, äänekkäitä, vauhdikkaita ja rakastettavia rotunsa kissat ovatkaan.

Raichun otsikkokuvan nappasin tästä. Kuva on otettu hetki venytyskuvan jälkeen.

Kissakuvahaaste 127: Sukulainen

Kissakuvahaasteen aiheena on sukulainen. Valinta oli tällä kertaa kovin vaikea, sillä Raichulla ja Aslanilla on molemmilla niin paljon ihania sukulaisia, että eihän niiden kesken osaa päättää. Tuoreimmat sukulaiset (jos vähän kaukaisempi suku sallitaan) syntyivät eilen, sillä Aslan sai serkkuja Skazki-kissalaan 25.1.

Ajattelin kuitenkin valita jonkun itse ottamani kuvan, joten se karsi ehdokkaita jo paljon. Tässä kuvassa on oma lempparini Aslanin sukulaisista, nimittäin sen sisko Pikku Myy. Myy on kuin Aslanin minikokoinen kopio: minulla oli Myyn tavatessamme oikeasti välillä suuria hankaluuksia erottaa vähänkään kauempaa tai nopeammasta liikkeestä kumpi kissoista oli kyseessä ellei vieressä ollut jotain esinettä tai toista kissaa vertailukohteena. Onhan niissä tietyt eronsa, mutta niitä ei niin nopeasti näe liikkuvassa kissassa. Myös luonteenpiirteissä näillä kahdella päättäväisellä ja rohkealla ja ystävällisellä sisaruksella on paljon yhteistä.

Pikku Myy Isrokissa

Pikkuinen Pikku Myy ja Kong Kickeroo

Kissa-agilityä ja karvainen laatikko

Meillä oli eilen ilo ja kunnia päästä kokeilemaan kissa-agilityesteitä  itse Temppukissojen omalle radalle. Pidimme nimittäin Elinan kanssa kolmen kissan agitreenit. Treenejä oli odotettu pitkään ja ne onnistuivat paljon paremmin kuin uskoinkaan. Kamerakin oli mukana, mutta en ollenkaan muistanut ottaa kuvia, joten  kuvituksena esiintyy tänään talvinen maisema.

Temppukissoilla oli ihan kokonainen kissankoulutushuone. Aslan ja Raichu tutustuivat tilaan aika nopeasti, joten pääsimme kokeilemaan olivatko Kissan aktivointi -kirjan opit menneet perille. Raichu yllätti positiivisesti tottelemalla tuttuja käskyjä melkein yhtä hyvin kuin kotona. Kaikella rakkaudella sanottuna, Ruisku on kyllä sellainen putkiaivo ettei sillä montaa asiaa kerralla päähän mahdu. Naminhimo oli hirmuinen ja Raichu hyppi pöydälle ja koski koulutuskeppiä nätisti (mitä nyt silloin tällöin eksyi haistelemaan vieraan kissan hajua kissanpesästä mutta ollaan siitä ihan hyshys).

Sitten ne agiesteet. Pojat eivät ole siis koskaan ennen esteitä nähneetkään, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Ei kuitenkaan mennyt montaa toistoa, kun Raichu jo asteli renkaan läpi. Häsellystäkö vai hoksasiko Raichu sen tempuksi, siitä en ole ihan varma, mutta treenien aikana näkyi jo paljon edistystä siinä miten kissa reagoi esteeseen. Elinan hyvien neuvojen avulla (ai ettei kissaa kannatakaan palkita siitä että se jää puskemaan estettä ja keimailemaan? ;) ) aloin itsekin tajuta kuinka homman tulisi edetä. Maistiaiset on saatu, lisää kiitos ;D Jatkamme kyllä ehdottomasti esteiden kokeilua jossain muodossa kotonakin naksutinkoulutuksen yhteydessä.

Aslan on vähän Raichua monimutkaisempi tapaus. Vaikka se hyväksyi uuden tilan ja ihmisen Raichua nopeammin, sillä on tapana unohtaa namit ja karkit jos meneillään on jotain mielenkiintoisempaa. Mikään nami ei saanut Aslania motivoitua temppuilemaan, kunnes Elina keksi Aslanillekin toimivan palkitsemiskeinon - Temppukissojen oman hienon huiskan, jota Aslan himoitsi sekä ihan yksinkertaisesti vain kehumisen. Näillä eväillä Aslankin kulki estettä läpi. Hassua, enpä olisi keksinyt Aslaniin kokeilla huiskaa kun se ei niistä kotona tykkää paljon yhtään.

Vieraisiin kissoihin yleensä ystävällisesti suhtautuva Aslan pääsi tutustumaan valjaissa Fedjaankin. Fedja-setä oli herrasmies, katseli vain kiltisti että mitäs tänne nyt on raahattu. Aslan taas - noh, kuulin Aslanin murisevan kolmannen tai neljännen kerran koko elämänsä aikana. Vieras maaperä isäntineen taisi olla liikaa ystävälliselle Aslanillekin kun se kiipesi mamman syliin Fedjaa ihmettelemään. Fedja suoritti oman koulutusosionsa Aslanista suuremmin välittämättä, aika viilipytty :)

Kotona meillä oli loppuillan kaksi unikekoa. Pitäähän sitä treenien jälkeen ollakin väsynyt! KIITOS Elina aivan upeasta mahdollisuudesta päästä agitreeneihin ja hyvistä vinkeistä ja neuvoista. Tullaan mielellään uudestaankin jos päästään! Meillä taitaa kyllä olla luokan adhd-oppilaat :D

Sain illalla valmiiksi yhden projektin jonka kanssa olen puuhastellut pari päivää. Ompelin nimittäin meidän pienempään, yhden kissan Gulliveriin lämpösuojuksen á la Luolaleijona design. Boksi sinänsä on ollut aika vähällä käytöllä kun Aslan ja Raichu matkustavat aina yhdessä isossa kopassa, mutta sen kerran kun tuota on tullut käytettyä on joutunut virittelemään sen ympärille vilttiä ja huopaa, joten nyt on siinäkin ihan oma päällinen. Tarkoitus oli laatia suojukseen teko-ohjeetkin ja laittaa ne kotisivuille jos joku toinenkin on kiinnostunut rääkkäämään itseään ompeluprojekteilla, mutta niinhän siinä kävi että lopputuloksesta on aika mahdoton sanoa kuinka sen sitten lopulta tein tai ainakaan kuinka se olisi järkevä tehdä. Koitan kuitenkin  ainakin jonkinnäköiset "älä tee näin" ohjeet saada vielä kotisivujen puolelle aikaiseksi.

 

Päivälleen vuodessa Premieriksi!

 Kuva: Henni R.

Raichu pakattiin autoon jälleen kerran tänä aamuna, suuntana Turun messukeskus. Auton takapenkiltä kuului hienoista kitinää - olihan vielä ihan pimeääkin, eikö henkilökunta tiennyt että olisi pitänyt nukkua? Onneksi matka ei ollut pitkä ja tuttukin se oli - päivälleen vuosi sitten (lauantaina 22.11.2008) Raichu aloitti näyttelyuransa pentuluokassa, kun osallistuimme kasvattajan avustuksella ensimmäistä kertaa ihan oikeaan Kissanäyttelyyn.

Vuoden mittaan Raichu on seikkaillut pentuluokassa, junioreissa sekä kastraattiluokassa milloin minkäkinlaisia arvosteluja hankkien. Joskus ollaan hävitty kilpailijalle, kerran voitettukin, toisinaan kilpailua ei ole ollut ja EX1 on ollut automaattinen. Vuoden mittaan on henkilökunnallekin alkanut hahmottua, miltä kunnon ruskeanaamiosiamilaisen tulisi näyttää sekä mitä ominaisuuksia Raichu niistä täyttää ja missä olisi vielä toivomisen varaa. Tälläkin kertaa kehuttiin profiilia sekä silmien sinistä väriä ( <3 ), lihaksikasta vartalotyyppiä jossa jopa korkeutta on yleensä löytynyt. Kesän mittaan vartalo on tummunut pikkaisen liian paljon, mutta toisaalta korvat ovat alkaneet kelvata tuomareille vähän paremmin karvojenleikkuun jälkeen eikä niistä ole enää kovin suurta vikaa jaksettu etsiä. Dumbokorvahan Raichu ei missään nimessä siis ole, mutta ei sen tarvitsekaan ;)

Kuva: Henni R.

Tällä kertaa korvienvääntelijänä toimi Alexey Shchukin, joka kirjoitti arvosteluseteliin Raichulle että "very charming sealpoint -- EX1 CAP"*. Sehän tarkoittaa, että Raichulla on kolme CAP-sertiä kerättynä! Allekirjoittanut oli vamistautunut odottamaan viimeistä sertiä vielä pidempään, varsinkin kun oli aamullakin jotenkin pasmat sekaisin ja kuvitteli ensin että tänäänkin olisi sertikilpailu, mutta ei - serti sieltä tuli ja Premier -titteli! Premier Tistan Raichu, kuulostaapas kivalta =)

 

Vaikka näyttelypäivät ovat aina hyvin raskaita ja fyysisesti väsyttäviä, menevät ne kuitenkin aina todella nopeasti. Tänäänkään ei ihan kaikkea ehditty mitä oli tarkoitus, sillä olin suunnitellut laittavani Raichun kokeilemaan agirataa (ihan kokeilemaan vain ennen kisojen alkamista), mutta seisoimme tuomarin pöydän takana sitten pidemmän tovin kun ensin en halunnut että Raichu missaa vuoronsa ja vuoron jälkeen pitikin vielä jäädä odottamaan tp-rinkiä. Ringistä paneeliin meni komea lila itämainen FlyAway Def Leppard, mutta kiva siellä oli taas käväistä venymässä. Agilitytreenit jäivät nyt kuitenkin toiseen kertaan :)

Fedja-setä

Varsinaisia seuraamiamme blogikissoja näimme tällä kertaa temppukissojen Fedja-sedän. Minulla on huono tapa hoksata näyttelyssä olleet kissat ja ihmiset vasta jälkeenpäin, joten onhan siellä voinut olla blogikissoja enemmänkin, hyvin varmastikin oli :) Muitakin tuttuja ja puolituttuja ihmisiä ja kissoja tuli vastaan. Päivä olikin taas kerran oikein mukava, olen ehkä asiasta maininnut ennenkin mutta kissanäyttelyissä yksi parhaista puolista on kissamainen tunnelma sekä muihin samanhenkisiin kissaihmisiin törmääminen!

Erityiskiitos vielä lilarakettien mammalle, joka tuli näyttelyseuraksi Raichua tsemppaamaan! :)

*kohdassa -- lukee mahdollisesti boy, mutta tämä on täysin arvailua.