lauantai 21. elokuuta 2010

Naarasleijona saalistaa

Polgara rakastaa lihaa. Onkin ihana, kun nyt meillä asuu kaksi lihansyöjäkissaa joten sitä on helpompi tarjota, ei tarvitse laittaa aivan minimaalisia liha-annoksia tarjolle. (Aslanille ei kelpaa kuin jauheliha ja senkin kanssa tahtoo nirsoilla). Sekä Raichu että Polgara ovat kuitenkin sotkuisia syöjiä: Polgaran mielestä liha pitää ensin tappaa ja sillä voi aivan hyvin leikkiäkin ruokailun välissä, eikä ole kiva pestä koko keittiötä niiden ruokailun jälkeen. Keksin eräs päivä mielestäni hienon idean laittaa liha ulkohäkkiin - porsastakoot siellä lihansa kanssa niin paljon kuin lystäävät. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Saalista! Nappaan sen!

Juoksujalkaa sisälle, ennen kuin joku muu ehtii apajille! 
(Polgara haki aina tuli hännän alla pikajuoksua seuraavan lihan edellisen syötyään).

..ja missäs se saalis syödään? Emännän parhaalla matolla tietenkin!
Niin että ehkä se keittiön lattia on kuitenkin hieman helpompi pestä ;)

Polgaralla on muutenkin hienot metsästäjänvaistot - se johtaa ehdottomasti tämän kesän kärpäsjahti- ja perhossyöntitilastoja. Pojatkin metsästävät mielellään, mutta ne tekevät yhteistyötä (toinen tappaa ja toinen syö) ja ovat hitaampia, Polgara on täsmäohjus joka iskee tehokkaasti.


Ja onnistuu siltä tämä perinteinen kotileijonan bravuuri eli huiskantappokin :)



Kaikki kuvat ovat hieman vanhempia, nykyisin ei millään ehdi blogata kaikkea heti vaikka haluaisikin. Tilanne tullee olevan tällainen koko ensi talven, sillä bloginpitäjällä tulee olemaan tavallista intensiivisempi kouluvuosi, minkä lisäksi omassa elämässä on muutenkin huomiota ja aikaa vaativia juttuja tällä hetkellä. Ja kissat-asiatkin tulevat toivottavasti työllistämään talvella paljon, niistä koetan sitten sentään blogata jos ehdin ;) Aika näyttää. Mutta toivottavasti tätä jaksaa joku lukea talvellakin, vaikka lupaan siis jo nyt että päivitystahti tulee harventumaan viime talvesta paljon.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Poikien lenkki

 Olen siamilainen ja minulla on kauniit siniset silmät.

Tänään käytiin valjastelemassa pitkästä aikaa ihan vain poikien kanssa. Yleensä ulos lähtee koko viiden porukka kerralla, joten kameraa on turha edes haaveilla ottavansa mukaan. Kolmessa eri suuntaan juoksevassa kissassa on ihan tarpeeksi tekemistä.

 Hyvä vaanimispaikka!

Kaikilla kolmella kissalla on ihan oma ulkoilutyylinsä. Polgara ihmettelee ja tutkii ulkomaailmaa. Aslan kävelee johonkin mukavaan paikkaan, mihin se jää joko syömään ruohoa tai muuten vain hengailemaan. Raichu porhaltaa joko itse eteenpäin jos se tietää ihmisen seuraavan, tai jos muu porukka kävelee (siis ihmiset kävelevät Aslan ja Polgara sylissä) johonkin suuntaan, kulkee hyvää tahtia perässä. Raichu onkin "koiramaisin" ulkoilija, sen kanssa saa ihan kävelläkin.

Tassua toisen eteen!

Mikäs se tämä on?

Ebony and Ivory.. eikun, tarkastajat.

Turvallisinta ulkona on tietenkin tutkia paikkoja kaverin kanssa, ja jos joku eksyy  yhden ihmisen kanssa hetkeksi muista kauemmas on jälleennäkeminen kissakaverin kanssa aina iloinen. Huomasittekos jo muuten, että pojilla on uudet Vänttiset? Saimme ne tällä viikolla postissa ja niitä on testailtu ahkerasti. Nämä tilattiin Surokissa poikien omien mittojen mukaan. Hyvin tuntuvat toimivan, sillä valjaita on testattu jo "tositoimissakin": toissapäivänä kävimme valjastelemassa iltahämärässä, ja Aslan luuli yhtäkkiä olevansa pupu ja loikki pitkässä heinikossa jonkin olennon perässä hurjaa vauhtia. Valjaat pysyivät päällä, vaikka meno oli aika rajua ennen kuin se saatiin pysäytettyä. Entiset valjaat olivatkin liian isot, sillä itämaisen pitkula vartalo kaipaa hieman standardimitoista eroavan muotoisia valjaita. Raichu sai valkoisten tilalle tumman ruskeat, Aslan taas keskiruskeiden tilalle tumman vihreät eli muistaakseni sypressin väriset. Polgarallekin on jo väri katsottuna, kunhan neiti vain kasvaa ensin.

 Olen itämainen ja vihreä pukee minua.

Yllä olevat kuvat ovat kaikki tältä päivältä. Tähän samaan kerron vielä tarinan eiliseltä "valjastelureissulta". Olimme juomassa kahvia ulkona kaikkien kolmen kissan ollessa mukana valjaissa, kun Aslan lähti tutkimaan erästä puskaa. Sen takaa löytyi arviolta noin 3-4kk vanha punainen kissanpoika, johon Aslan olisi kovasti tahtonut tutustua. Eipä muuta kuin isäntä meidän kissojen kanssa sisälle, ja minä yritin katsoa olisiko joku naapureista kissaa vailla. Heti ei kissalle kotia löytynyt ja ehdin jo soittaa eläinsuojeluyhditykseenkin (jota en saanut kuitenkaan kiinni), koska olisin kysynyt neuvoa mitä kisulle pitäisi tehdä ja voisiko sen tuoda sinne. Onneksi jonkin ajan päästä kissalle löytyi omistaja - poikapentu oli pudonnut ikkunasta omistajan ollessa poissa ja omistaja säikähti kamalasti kun kissa ei ollutkaan kotona tullessa. Voin vain kuvitella kuinka paniikissa itse olisin jos joku näistä karkaisi! :( Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja (todella rohkea, suloinen ja kehrääväinen) pentu pääsi kotiin ja omistaja selvisi pelkällä säikähdyksellä. Minä puolestaan olin iloinen siitä, ettei kukaan ollut tarkoituksella päästänyt pientä raukkaa tuonne koirien ja autojen sekaan seikkailemaan. Reipas Aslan, tiedä koska pentu olisi löytynyt sieltä puskasta ellei se olisi vainunnut sitä :)

 Aslanin mielestä paras matkustustyyli on tällainen.

Loppuun vielä kaksi isännän ottamaa kuvaa eiliseltä. Tutun naapurissa asuu eräs yksin ulkoileva "puoliulkokissa", jolla on useamman tontin kokoinen reviiri. Siellähän se eilenkin istuskeli pellon laidassa maitaan valvomassa. Ottaa aina aikalailla vatsanpohjasta, kun sinne ajaessa kissa on yhtäkkiä mutkan takana keskellä tietä.. toivottavasti kissalla on onni matkassa noilla partioreissuillansa, eikä jäisi auton alle. Sievä kissa.

Kuvaaja E-P

Polgarasta taas kuvia sitten ensi kerralla!

torstai 5. elokuuta 2010

Scrap-a-what?


Jep, tenttiviikko lähestyy ja kas kummaa silloin löytyykin kaikennäköistä mielenkiintoista tekemistä. Tällä kertaa surffailin netissä etsimässä jotain nättiä ilmaista logoa / vaakunankuvaa käyttööni, (ihan muuhun tarkoitukseen) ja eksyinkin scrapbook -sivuille. Enpäs ollut tuollaiseenkaan ennen törmännyt. (Tai ehkä tässä Piquantpurls-blogissa, mutten kyllä tunnistanut / osannut nimetä ilmiötä). Ideana on kai  "tuunata" valokuvia joko digitaalisena tai paperilla ja koota niistä leikekuva-albumeita. Pitihän sitä testata, ja ostin jo muutaman aivan ihanan paperinkin, mutta digitaalisena noita papereita ja koristeita löytyy myös paljon - ilmaisina(kin)! Tämä oli vain aivan pakko jakaa.


Tässä muutama linkki sivuille, joista saa ladattua ilmaisia "Scrapbook-papereita ja koristeita". Nuo testisivut tein ylimmästä linkistä ladatuilla kuvilla.

 
Ps. Noita olisi ilmeisesti tarkoitus askarrella Photoshopilla tms. hienolla ohjelmalla, mutta nämä kyseiset koekappaleet on tehty ihan vain perus paintilla. Eli silläkin onnistuu, ainakin johonkin pisteeseen asti :)

Lisätäänpäs tähän samaan tekstiin vielä perään, että täältä voi voittaa skräppäyspapereita ja leimasimia. Kokeillaan josko onnistaisi! =) / You can win some scrapbooking papers and stamps HERE. Go take a look!

maanantai 2. elokuuta 2010

Eläinpitoinen viikonloppu

Selvittiinpäs hengissä kotiin asti, vaikka väsynyt olo onkin! Lauantaiaamuna matkasimme siis kukonlaulun aikaan Helsingin jäähallille, Surokin kissanäyttelyyn. Mukana oli ensimmäistä kertaa kolmen kissan poppoo, ja tavaraakin oli siis sen mukaisesti. Polgara ja Aslan kävivät tuomarilla (Satu Hämäläinen) ja Raichu chillasi Aslanin häkissä. Pitihän Aslanilla olla oma pesupalvelu/coach mukana, jos vaikka olisi alkanut jännittää ;)


Tuomari tuumasi, että Polgara oli mukavan kokoinen teini. Teinityttömäistä oli tosin käytöskin, sillä Polgaralta pääsi muutama kirosana pöydällä (tyttö vain puhui rumia mutta oli muuten kiltisti), mutta se laitettiin kokemattouuden piikkiin ja me saimme kotitehtäväksi kuskata Polgaraa enemmän joka paikkaan. Kops, tehtävä otettu vastaan, sillä vaikka Polgaran kanssa on jonkin verran käyty eläinkaupoissa ja parissa agijutussa, ei se ole ollut tarpeeksi, joten tyttö pääsee siis reissaamaan enemmän :) Turkkia tuomari kehui tosin kovasti (ja silmätkin olivat lupaavat, jee!) ja totesin tuossa itsekin äsken Poliisikoira Rexiä Polgara sylissä katsellessani että on se, silkkiä koko tyttö <3


Aslanilla kommentit olivat taas juuri päinvastoin. Luonne oli IHANA (isoilla kirjaimilla kirjoitettuna) ja Aslan todella kiltti ja symppis, mutta ulkonäkö oli siinä ja siinä riittäisikö se sertiin vai ei. Eniten vikaa oli täplissä, joita ei brindlingin vuoksi näkynyt sekä hännässä. Profiilista ja kropasta tuomari kyllä piti. No, ei Aslania ole missään vaiheessa näyttelykissaksi hankittu vaan lemmikiksi (meillä ei alussa ollut tarkoitus käydä näyttelyissä kuin ehkä kerran katsomassa touhua), jonka luonne on kaikista tärkein ominaisuus, joten tuomarin mielipide Aslanin näyttely"urasta" ei haitannut eikä myöskään yllättänyt. Aslan hurmasi viikonlopun aikana taas ihmisiä, se saa helposti kavereita =) Pakko ehkä mainita, että sovittelimme pitkään Vänttisen valjaita tekijän kanssa ja taisi hänkin tykästyä Aslaniin ;) Pojille on siis tulossa oikean kokoiset valjaat myöhemmin, yhteensopivilla väreillä tietty.


Möhlin agin kanssa sen verran, että missasin alkukarsinnat kun luulin koko ajan että Aslanin vuoro on "ihan kohta" (vaikka välissä oli värin parasta ja vaikka mitä), joten ne jäi virallisesti kokeilematta. Polgara meni radan kuitenkin läpi myöhemmin, pujottelua lukuunottamatta. Erittäin mukavaa oli tavata taas muita bloggaajia, kissaihmisiä, kasvattajia, kissojen sukulaisten ja puolisukulaisten omistajia sekä blogin lukijoita. Kissaihmisiä taitaa olla sielläkin päässä! (Hieno homma ;) Jokaiselle tulee luultavasti välillä sellainen olo, että kirjoittelee vain itselleen, joten jättäkäähän joskus merkkejä blogiin niin ei ole ihan niin suuri yllätys kun joku tulee vastaan ja tunnistaa meidän kisut ;)

Lisäys: Melkein unohdin. Maunon ja Epun blogissa oli vasta kiva kuvaus siitä, mitä näyttelypäivän aikana oikein tehdään (osa I) ja kuinka niitä sertejä ja titteleitä kerätään (osa II). Käykäähän sieltä lukaisemassa, jos kiinnostaa tietää että mitä kissat ja omistajat oikeastaan siellä näyttelyissä tekevät :)

Yöksi lähdettiin hotelliin, missä Aslan kävi nukkumaan ja Raichu ja Polgara.. noh, kuvista saa ehkä jotain osviittaa ;)

"Kauhukakarat", ajattelee Aslan.

Sunnuntaina jätimme näyttelyt muille ja lähdimme katselemaan isoja kissoja. Korkeasaaressa näkyi vaikka mitä eläimiä, eikä sieltä olisi malttanut lähteä millään pois. Ohi meni vaikka kuinka paljon perheitä kauhealla kiireellä - esimerkkinä isä joka toitotti pojalleen että äkkiä nyt, mennään, mennään, tule jo nyt äkkiä tai jää liskot näkemättä - ja me seisoimme juuri vieressä katselemassa ja kuvaamassa liskoa, kun tämä isä poikineen kiiruhti ohi. Katselkaahan ihmiset rauhassa ympärillenne, kun olette sinne eläintarhaan asti (tai museoon tai minne vain) raahautuneet :)

 Aasianleijona.


Tässä pieni maistiainen amurintiikeristä. Kuvia allekirjoittaneen lempparivillieläimestä löytyy enemmänkin, mutta näistä tuli hauska klippi :)

Amurinleopardi

Tässä asennossa näimme lumileopardin lisäksi myös leijonat ja tiikerin.

Suomen luontoon kuuluva kissa, ilves.

Sapelihammaskissa. Toivottavasti amurintiikeri ja amurinleopardi eivät joudu sapelihammaskissojen ja luolaleijonien tavoin historiankirjoihin..


Hotellilla meitä olikin sitten vastassa kolme hyvin unista ja (ihme kyllä aivan kiltisti ollutta) luolaleijonaa, jotka vaativat leikitystä. Lopuksi vielä muutama maistiaiskuva muista eläimistä kuin kissoista, sillä tulihan niitäkin kissojen lisäksi katseltua ja kuvattua ;)

Villihevonen. Upea eläin. Muunmuassa Maan lapset -sarjan Hevosten laakso -kirjassa  (Jean M. Untinen-Auel) Ayla ratsastaa sekä villihevosellaan Heinällä että kasvattamallaan luolaleijonalla nimeltä Pentu. Jos joku kaipaa vielä kesälukemista, suosittelen tuota sarjaa. (Varoitus, sillä on taipumus muuttaa ihmistä joka lukukerralla.)

Alppivuohi. Kuvaaja E-P.

Riikinkukko pöyhkeänä.

Emu. Kuvaaja E-P.

Pöllö. Sijoittuu irtokissojen kanssa samaan ekologiseen lokeroon. (Lisäys - eli syö samaa ruokaa kuin vapaana kulkevat kissat ;)