Selvittiinpäs hengissä kotiin asti, vaikka väsynyt olo onkin! Lauantaiaamuna matkasimme siis kukonlaulun aikaan Helsingin jäähallille, Surokin kissanäyttelyyn. Mukana oli ensimmäistä kertaa kolmen kissan poppoo, ja tavaraakin oli siis sen mukaisesti. Polgara ja Aslan kävivät tuomarilla (Satu Hämäläinen) ja Raichu chillasi Aslanin häkissä. Pitihän Aslanilla olla oma pesupalvelu/coach mukana, jos vaikka olisi alkanut jännittää ;)

Tuomari tuumasi, että Polgara oli mukavan kokoinen teini. Teinityttömäistä oli tosin käytöskin, sillä Polgaralta pääsi muutama kirosana pöydällä (tyttö vain puhui rumia mutta oli muuten kiltisti), mutta se laitettiin kokemattouuden piikkiin ja me saimme kotitehtäväksi kuskata Polgaraa enemmän joka paikkaan. Kops, tehtävä otettu vastaan, sillä vaikka Polgaran kanssa on jonkin verran käyty eläinkaupoissa ja parissa agijutussa, ei se ole ollut tarpeeksi, joten tyttö pääsee siis reissaamaan enemmän :) Turkkia tuomari kehui tosin kovasti (ja silmätkin olivat lupaavat, jee!) ja totesin tuossa itsekin äsken Poliisikoira Rexiä Polgara sylissä katsellessani että on se, silkkiä koko tyttö <3

Aslanilla kommentit olivat taas juuri päinvastoin. Luonne oli IHANA (isoilla kirjaimilla kirjoitettuna) ja Aslan todella kiltti ja symppis, mutta ulkonäkö oli siinä ja siinä riittäisikö se sertiin vai ei. Eniten vikaa oli täplissä, joita ei brindlingin vuoksi näkynyt sekä hännässä. Profiilista ja kropasta tuomari kyllä piti. No, ei Aslania ole missään vaiheessa näyttelykissaksi hankittu vaan lemmikiksi (meillä ei alussa ollut tarkoitus käydä näyttelyissä kuin ehkä kerran katsomassa touhua), jonka luonne on kaikista tärkein ominaisuus, joten tuomarin mielipide Aslanin näyttely"urasta" ei haitannut eikä myöskään yllättänyt. Aslan hurmasi viikonlopun aikana taas ihmisiä, se saa helposti kavereita =) Pakko ehkä mainita, että sovittelimme pitkään Vänttisen valjaita tekijän kanssa ja taisi hänkin tykästyä Aslaniin ;) Pojille on siis tulossa oikean kokoiset valjaat myöhemmin, yhteensopivilla väreillä tietty.

Möhlin agin kanssa sen verran, että missasin alkukarsinnat kun luulin koko ajan että Aslanin vuoro on "ihan kohta" (vaikka välissä oli värin parasta ja vaikka mitä), joten ne jäi virallisesti kokeilematta. Polgara meni radan kuitenkin läpi myöhemmin, pujottelua lukuunottamatta. Erittäin mukavaa oli tavata taas muita bloggaajia, kissaihmisiä, kasvattajia, kissojen sukulaisten ja puolisukulaisten omistajia sekä blogin lukijoita. Kissaihmisiä taitaa olla sielläkin päässä! (Hieno homma ;) Jokaiselle tulee luultavasti välillä sellainen olo, että kirjoittelee vain itselleen, joten jättäkäähän joskus merkkejä blogiin niin ei ole ihan niin suuri yllätys kun joku tulee vastaan ja tunnistaa meidän kisut ;)
Lisäys: Melkein unohdin.
Maunon ja Epun blogissa oli vasta kiva kuvaus siitä,
mitä näyttelypäivän aikana oikein tehdään (osa I) ja
kuinka niitä sertejä ja titteleitä kerätään (osa II). Käykäähän sieltä lukaisemassa, jos kiinnostaa tietää että mitä kissat ja omistajat oikeastaan siellä näyttelyissä tekevät :)
Yöksi lähdettiin hotelliin, missä Aslan kävi nukkumaan ja Raichu ja Polgara.. noh, kuvista saa ehkä jotain osviittaa ;)
"Kauhukakarat", ajattelee Aslan.
Sunnuntaina jätimme näyttelyt muille ja lähdimme katselemaan isoja kissoja. Korkeasaaressa näkyi vaikka mitä eläimiä, eikä sieltä olisi malttanut lähteä millään pois. Ohi meni vaikka kuinka paljon perheitä kauhealla kiireellä - esimerkkinä isä joka toitotti pojalleen että äkkiä nyt, mennään, mennään, tule jo nyt äkkiä tai jää liskot näkemättä - ja me seisoimme juuri vieressä katselemassa ja kuvaamassa liskoa, kun tämä isä poikineen kiiruhti ohi. Katselkaahan ihmiset rauhassa ympärillenne, kun olette sinne eläintarhaan asti (tai museoon tai minne vain) raahautuneet :)
Aasianleijona.
Tässä pieni maistiainen amurintiikeristä. Kuvia allekirjoittaneen lempparivillieläimestä löytyy enemmänkin, mutta näistä tuli hauska klippi :)
Amurinleopardi
Tässä asennossa näimme lumileopardin lisäksi myös leijonat ja tiikerin.
Suomen luontoon kuuluva kissa, ilves.
Sapelihammaskissa. Toivottavasti amurintiikeri ja amurinleopardi eivät joudu sapelihammaskissojen ja luolaleijonien tavoin historiankirjoihin..
Hotellilla meitä olikin sitten vastassa kolme hyvin unista ja (ihme kyllä aivan kiltisti ollutta) luolaleijonaa, jotka vaativat leikitystä. Lopuksi vielä muutama maistiaiskuva muista eläimistä kuin kissoista, sillä tulihan niitäkin kissojen lisäksi katseltua ja kuvattua ;)
Villihevonen. Upea eläin. Muunmuassa Maan lapset -sarjan
Hevosten laakso -kirjassa (Jean M. Untinen-Auel) Ayla ratsastaa sekä villihevosellaan Heinällä että kasvattamallaan luolaleijonalla nimeltä Pentu. Jos joku kaipaa vielä kesälukemista, suosittelen tuota sarjaa. (Varoitus, sillä on taipumus muuttaa ihmistä joka lukukerralla.)
Alppivuohi. Kuvaaja E-P.
Riikinkukko pöyhkeänä.
Emu. Kuvaaja E-P.
Pöllö. Sijoittuu irtokissojen kanssa samaan ekologiseen lokeroon. (Lisäys - eli syö samaa ruokaa kuin vapaana kulkevat kissat ;)