tiistai 27. huhtikuuta 2010

Odottelua

Meillä ollaan odottelumoodissa. Raichu ja Aslan odottavat kovasti, että ruoho kasvaisi. Ne eivät ole kaksi maailman kärsivällisintä odottelijaa..


Orastavia ruohonkorsia nyhdetään valjastellessa sen minkä ehtii. Myös häkin reunoille kasvamaan eksyneet muutamat ruohonkorret on parturoitu. Kissanruohoa on aika hankala kasvattaa, mutta en ota ihan kaikkea vastuuta ruohon jokakertaisesta epäonnistumisesta ;)

Aslan puolestaan odottaa, että henkilökunta saisi aikaiseksi ulkohäkin remppaamisen. 

Tuonne ylös olisi kiva pompata jos joku tekisi sinne tason!

Eräs odottelu tuotti sentään jo tulosta. Henkilökunta söi jouluna ahkerasti suklaata, ja tilasi suklaarasiassa olleella kupongilla valokuvakirjan helmikuussa. Tänään se oli vihdoin saapunut! Teemana on yksi aukeama jokaista meidän klaanin kuukautta kohden vuonna 2009.

Vihreät kankaiset kannet meidän makuun.

Malliaukeamana heinäkuu.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Elämän pyörä

Niin hullulta kuin se tuntuukin, elämän pyörä jatkaa pyörimistään välittämättä siitä tuleeko uusia elämiä kyytiin vai jääkö joku pois. Pikku-Tassun kuolema tuli yllättäen ja otti koville, mutta samaan aikaan meidän elämässämme on suuria ilon aiheitakin, jotka ovat helpottaneet oloa äärimmäisen paljon. Kuinka Aslan voikaan ymmärtää ja tulla syliin kun olen surullinen, tai kuinka Raichun leikittäminen saakin hymyn huulille vaikka kuinka olisi raskas mieli? Muistattehan kaikki iloita niistä jotka ovat kanssamme.

En ole joutunut kohtaamaan kuolemaa oikeastaan 15 vuoteen, ja huomasin että käsillä puuhatessa aika kuluu helpommin. Valmiiksi tuli yksi agieste ja loputkin ovat jo aika pitkällä. Myös näyttelyverhot tuli ommeltua, ja niihin vähän ylimääräistäkin kun oli vain helpompi tehdä jotain. Näyttelyverhoista on muutama kuva kotisivujen puolella.


Kotisivuilta löytyy myös muistokirjoitus - tai ei oikeastaan mikään muistokirjoitus, vaan omia muistelmiani lähinnä - Pikku-Tassusta. Opimme jokaiselta läheiseltä jotakin, ja Pikku-Tassu opetti minulle paljon: muun muassa sen, kuinka kissan elämän alkuviikot vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millainen kissasta tulee isompana, mutta myös sen, että vaikka kissa olisi millainen äksyilijä, voi se silti olla rakas ja ihana ja tärkeä.

Elämä on täynnä vastakohtia, ja aikamoinen vastakohta on sekin että samaan aikaan kun Pikku-Tassu saatetaan lepoon, meille tulee uusi tyttö klaaniamme piristämään ja ilahduttamaan. Sen ei missään nimessä pitänyt mennä niin (ihanko totta Tassu ei koskaan tule tapaamaan Polgaraa?), mutta Polgaran odotus on silti täynnä iloa ja jännitystä. Kävimme taas tapaamassa Polgaraa ja muuta pentuetta, ja on se Tirppana kyllä suloinen. Rakettimoottorigeenejä se on saanut runsaalla kädellä (sopii joukkoon mainiosti), mutta osaa se sitten vastapainoksi söpöilläkin! Pieni pehmoinen, tyytyväisenä silmiään siristelevä kissanpentu sylissä on kyllä aika ihana.

Pesulla

Veljen kanssa leikkimässä

Aslan ja Raichu saivat tänään haistella Polgaran hajuja oikein olan takaa. Muutaman Flehmen-reaktion se aiheutti, harmi etten saanut niitä kuvattua. Viltti kelpasi kyllä istuma- ja makuualuseksi huolellisen haistelun jälkeen, joten se lienee hyvä merkki.


keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Unia, Tassu.

The leaves they fall
upon the day that makes a memory 
those pleading eyes,
echoing, silently in me

the final nights
I guard her sleep, I can do without
the fear's down deep
There's nothing good in this morning...

Oh, and I know...
invested feelings in the one I would outlast
My little friend is getting tired, fading fast...

Did not want to see the signs of the dimming flame
I need to have more time

No, I don't want to let you go
Tonight I fear I'll say goodbye to my little friend
Don't want to let you go...

the warmest heart I've found
I lower into the ground
my tears, forever with you
resting under your tree

you have always liked this place
it now belongs to you...
I need to set you free
and go on alone

one day in my feeble timeline
You gave me your heart and stole mine
tomorrows came too fast for me
to hear your slow, silent goodbye...

the kindest heart I've found
I lowered into the ground
your smile kept me alive
back when the skies were still

you always liked this place
now sleep under the tree
I planted here the day
when you were born

I should've been ready, seen the nearing end
my little old friend, a child.
That day I had to say goodbye and turn the bend
but I'll never let go

-Kakko-

 Pikku-Tassu
09/1996 - 04/2010

Pikku-Tassu ansaitsisi pitkän kertomuksen elämästään, mutta vielä en sitä jaksa kirjoittaa. Se oli lapsuus- ja teiniaikojen uskollinen ystävä, maailman arvokkain kissarouva. Toista sen laista kissaa ei tule koskaan olemaan.

Colors last a lifetime and fade to gray...
-Kakko-

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kissakuvahaaste 131: Kevättä rinnassa

Mitä tapahtuu, kun kissat saavat hieman auringonsäteitä turkilleen?


Lennä, laukkaa heposeni,
lennä, laukkaa hallavaharja,
kiiä halki kangasmaitten,
murjo poikki pientareitten

Laulan, tanssin, soiton soitan,
revin riemun näistä teistä,
näistä teistä, elämästä
täällä Pohjantähen päässä.

Riimit: Korpiklaani - Keep on galloping

Lisää kevättä rinnassa -aiheisia kuvia löydät kissakuvahaasteen sivuilta.

Klaanin henkilökunnalla ei ole aivan yhtä paljon kevättä rinnassa kuin pojilla, sillä Pikku-Tassu -vanhus aiheuttaa huolta. Siitä lisää sitten myöhemmin, kun sen tila on vähän vakaampi.

Ps. Temppukissojen blogissa ja valokuvakansiossa on uusia hienoja kuvia Aslanista, Raichusta, Pietarista, Nexusta sekä Fedjasta temppuilemassa ja ageilemassa!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Agikärpäsen puremana

Kesä tulee ja (agi)kärpäset! Meidänkin agiesteprojekti alkaa pikkuhiljaa edetä, nyt ollaan jo tässä vaiheessa:


Agiesteisiin saa ohjeet liittymällä Suomen Agility Kissat Ry:n jäseneksi. En malttanut odottaa että päästään kunnolla testaamaan, vaan kokeilin jo erästä estettä niin, että pidin sitä käsin pystyssä. Aslan meni sitä läpi edestakaisin ilman käskyä! Jee! Raichu tosin meni vain käsimerkistä, mutta merkin saatuaan tohkeissaan :) Vielä pitäisi ostaa toisen väristä maalia ja maalata pari hankalampaa kohtaa, sitten kasaus ja päästään kokeilemaan. Siinä voi kyllä silti kestää hieman, meidän on/off -rakennusinnolla.

 Raichun mielestä henkilökunta saisi pitää vähän enemmän vipinää rakennusprojektiensa kanssa.

Ps. Aslanin ja Raichun agiharrastuksen alusta löytyy pieni juttu uusimmasta Agi-Kissa -lehdestä ;)

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Aslan, the Folk Metal Cat.

Aslan on taas viimeaikoina ollut hieman läheisyyshakuisella tuulella. Aamupäivisin ennen iltaluennoille lähtöä on kuunneltu Aslanin kanssa kahdestaan musiikkia: Aslan tulee hyvien biisien aikana napottamaan tietokonepöydälle kaiuttimen viereen otsa vasten ihmisen otsaa. Se on vähän hassu hevimetallikissa, ollut sellainen jo pennusta asti. Isännän kanssa ne yleensä kuuntelevat musiikkia, mutta nyt pari päivää sitä on harrastettu minunkin kanssani. Tässä yksi Aslanin eilinen lemppari, 10 pistettä ja papukaijamerkki sille joka keksii mikä biisissä oli nyt niin erityisen mielenkiintoista ;)


Metallikissan lisäksi Aslan on myös unihiekkakissa. Olen ehkä ennenkin maininnut, kuinka Aslanilla on unettava vaikutus.. No, tänäänkin lueskelin tenttikirjaa sängyllä ja olin juuri lähdössä kouluun, kun Aslan hyppäsi viereen. Heräsin siitä puolitoista tuntia myöhemmin, näin: 


Onneksi olin suunnitellut mennä koulun kirjastoon pariksi tunniksi ennen luentoa, muuten olisi harmittanut nuo päiväunet. Nyt ei harmittanut tippaakaan, Aslu on ihana unikaveri!

Iltaluentojen vuoksi ei uni ole meinannut tulla iltaisin ollenkaan. Eilenkin leikitin sitten kissoja sängyssä, vieressä nukkuvan miehen iloksi ;) Raichu leikki ensin huiskanraadolla, mutta Aslan innostui vasta kun olin laittamassa huiskaa jo pois ja käänsin kepin siihen päin. Oli pakko napata kuva siitäkin tilanteesta, leikityyli se on tämäkin! 

Hurrrrja saalistaja.

Osa onkin ehkä jo lukenut Skazki-kissalan blogista, että meille tuleva tyttö siis vaihtui. Meille oli alunperin tulossa tummempi tytöistä, josta olen tuolla aiemmin jo hieman kertonut. Se on siskoaan piirun verran lupaavamman näköinen ja aivan valtavan hurmaava luonne, selvästi ihmisorientoitunut herttainen pieni söpöläinen, joka on kiinnostunut ihmisistä ja tykkää rapsutuksista ja huomiosta. Sille ilmaantui kuitenkin pienenpieni häntämutka, jota ei näy mutta huolellisella kokeilemisella sen tuntee. Koska kissanäyttelyissä avoimessa luokassa eli leikkaamattomana häntämutka on haitaksi, päädyimme kasvattajan kanssa siihen että meille tulee kuitenkin tytöistä vaaleampi. Tytöt ovat onneksi olleet hyvin tasaisia tähän asti, joten vaaleampi sisko ei ole huono valinta hänkään. Nyt lähellä luovutusikää molemmista alkaa löytyä omat hyvät puolensa. 

Päätös ei ollut todellakaan helppo, koska tummempi tyttö oli ehtinyt kietoa meidät jo tassunsa ympärille. Se on hurjan rakastettava pieni itämaisneiti suurella luonteella. Toivottavasti se löytää hienon kodin, jossa se saa paaaaaljon rapsutuksia!

Koska nimi 'Polgara' oli minulla mielessä meille tulevalle tytölle jo sen syntymän aikoihin, tyttöjen nimet vaihdettiin nyt toisinpäin. Eli vaaleampi tyttö onkin Polgara ja tummempi Poledra, toivottavasti tämä ei sekoita ihan hirveästi vanhoja kuvia selaavia. En malta olla laittamatta tähän vielä tytöistä muutamaa lisäkuvaa, sekä vanhoja että uusia. Nimet ovat näissä sitten oikein päin.

Polgara, 2vko

Poledra, 2vko

Polgara 4,5vko

Poledra 4,5vko

Koko pentue melkein 7 vko

Poledra 11vko, päiväunilla huiskaleikin jälkeen

Polgara 11vko, sisarusten pesu menossa

Tarvitseeko edes sanoa, että täällä podetaan jo ihan valtavaa pentukuumetta ja että aika ei tunnu kuluvan millään? ;) Polgaralle on jo ostettu oma hammasharja samaan kuppiin poikien harjojen kanssa, mutta muita pentuostoksia ei oikein pääse tekemään kun kaapit on täynnä kissanleluja ja pentuvaljaitakin löytyy ihan kaksin kappalein. Poikien aikaan pennunodotusta pystyi lievittämään edes shoppailulla ;D

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Reviirien rajoissa epäselvyyttä?

 Keväthuumassa laulelevat paistit ovat mielenkiintoista tarkkailtavaa.

Allekirjoittanut istui kaikessa rauhassa olohuoneessa selaamassa läpi kuvia, suunnitelmissa kirjoittaa blogimerkintä "terassikauden avajaisista", kun ulkohäkistä alkoi kuulua varsin eläimellistä ääntä: "Mouuuuuu, mouuuuuu!" Duetto oli aikamoinen ja volyymiäkin löytyi. Raichu ehti samassa silmänräpäyksessä mamman luo rollimaan että jokin on vialla ja viiletti takaisin häkkiin lisätäkseen kolmannen, sopraanoäänen mourukuoroon. 

Reviirin puolustaja.

 Urhea Raichu - ylhäältä on turvallista uhota.

Siellähän sitä oltiin napit vastakkain, Aslan ja joku irtokissa. Molemmat nenät häkin verkossa kiinni ja kamala ulvonta. Ilmeisesti kumpikaan ei vielä tehnyt muuta kuin uhitteli - Raichu lisäsi soppaan omat uhkauksensa turvallisesti yläilmoista. Vieras kissa sai nopeasti vettä niskaansa henkilökunnan toimesta - meidän poikiahan ei kiusata >:( Pojat suostuivat tulemaan sisälle vasta RC:n raksunäytepussia rapistelemalla. Tulivat onneksi kuitenkin! (Kuvat otin vasta kun ulkokissa oli kauempana, silloin kun tilanne oli päällä oli aika kiire saada kissat kauemmaksi toisistaan..)

 Vieras.

Että sellaiset terassikauden avajaiset. Aiemmin päivällä käytiin valjastelemassa, ja koska pojat viihtyivät lyhyellä valjastelureissulla niin hyvin, olin avannut ulkohäkin ikkunankin. Saapa olla tarkkana, jos tuo kyseinen ulkokissa asustelee lähistöllä.. Grr. Viimevuotinen naapurin ulkokissa sentään ei ollut noin aggressiivinen. Itse valjastelureissu tehtiin vielä villapaidat päällä. Aslanin taustalla alkaa jo nurmi vihertämään! Raichun takana taas on pieni läiskä viimeisiä lumia, vaikka se ei kuvassa näykään:


Sain myös aikaiseksi kuvata pari uutta temppuvideota. Raichu kokeili seuraa-temppua ja Aslan teki lemppariansa, "high fivea".

Tästä merkinnästä tulee taas pitkä, mutta lisätään loppuun vielä tuore pentukuva. Kuvassa siis suklaakilpikonnatäplikkäät pitkäkarvatytöt Skazki Polgara ja Skazki Poledra. Kasvattajalle jäävä tyttö muuttaa meille asustelemaan trinsessaksi kunhan on tarpeeksi iso =) Molemmat tytöt ovat aivan ihania, todella herttaisia öttimönkiäisiä, jotka tappoivat tänään yhdessä tuumin hiirihuiskalelua ja söpöilivät sylissä. Takana näkyvä poika on Belgarion.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Videoita automatkalta + bonus (eli simsku omana itsenään)

Tässäpä ne videot, jotka tuli luvattua. Eli todistusaineistoa Aslanin kanssa matkustamisesta ;)

Ensin video automatkalta perjantailta. Boksi on rikottu vähän aikaa sitten ja Aslan pyörii valjaissa, mutta on melko rauhallinen kunhan sitä rapsuttelee. Raichu on rauhallinen tasan niin kauan kun sen vieressä pitää kättä. Aslan kuitenkin huusi koko 6 tunnin matkan..





Seuraava video on perjantailta loppumatkasta. Aslanin ääni on aika käheä..




Myös maanantaina Aslan siis huusi alkumatkan. Seuraava video on otettu Kuopion jälkeen, Kuopiossa Aslan muuttui kuin taikaiskusta käytyään sukulaisissa =) Ehkä Aslanilla oli muuta ajateltavaa?



Ja vielä yksi vähän myöhemmin otettu video. Huomaatte eron kahden ensimmäisen ja kahden jälkimmäisen välillä? Ei liene tarvitse selittää miksi olen niin innoissani Aslanissa tapahtuneesta muutoksesta ;)



Kun nyt noita videoita innostuin laittamaan, niin laitetaanpas vielä eräs vanha video Raichusta. Yrityksenä oli varmaankin kuvata sen hellyydenkipeyskohtausta, mutta ei tuo video tee Raichulle oikein oikeutta kun HURRRRRRR ei kuulu videolle asti. Mutta, on tuolla meidän Ruismuikulla kyllä siniset silmät <3

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Aslanin autokoulu

Autokoulun oppilas tarkkailee liikennettä. Pitää sitten muistaa kääntää päätä eikä vain vilkuilla silmänurkista! 

Meillä on viimeaikoina ollut kaikenlaisia kommelluksia matkustuksen kanssa, minkä vuoksi laadin jo yksityiskohtaista suunnitelmaa Aslanin kesäistä autokoulua varten. Saatamme kuitenkin sittenkin ehkä päästä kesällä hieman helpommalla, tai siltä ainakin vaikuttaisi!

Aslanhan on siis pikkuhiljaa alkanut huutamaan boksissa, kuten jo viime postauksessa mainitsin. Boksin huoltoluukkukin on rikottu kun äijästä on alkanut tuntua siltä, että boksissa kököttäminen riittää jo. Boksin luukku oli korjattu (erittäin vahvalla) liimalla reissua varten, ja torstain kahden tunnin ajomatka kului tavanomaisella tavalla - Aslan ei ollut hetkeäkään hiljaa. Perille päästiin kuitenkin, ja yö vietettiin rennosti.

 Aslan on aina ollut täysin iloinen oma itsensä heti, kun päästään vain perille.

Seuraavana päivänä oli edessä 6:n tunnin matka, mikä ei kovin hyvin lähtenyt käyntiin. Saimme kulumaan Tampereen ja Jyväskylän välille kokonaiset 3 tuntia, kun pysähtelimme tankille - ja, Aslan rikkoi boksin taas keskellä matkaa. Hieno homma, ei oikein olisi huvittanut istua vielä viittä tuntia boksin huoltoluukkua painaen. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi turvavyövaljaat mukaan, joten siirryimme suunnitelma B:hen. Toinen ajoi, ja toinen istui takapenkillä kissojen kanssa tarkoituksena laittaa valjaat aina uudestaan kissojen päälle - aiempi kokemuksemme turvavyövaljaista ei nimittäin ole kovin mieltä ylentävä. Edessä oli piiiiiitkä perjantai.

Ihmeeksemme pojat eivät kumpikaan rimpuilleet valjaista pois. Aslan pyöri ja hyöri paikallaan ja kommentoi edelleenkin koko ajan, mutta oli rauhallisempi boksiin verrattuna ja rapsutellen sen sai jopa silminnähden rauhoittumaan.  Raichu puolestaan yritti nukkua. Kumpikin kävi hiekkiksellä matkalla ja söi, mutta jokainen oli väsynyt perille päästessämme eikä vähiten Aslan, joka oli sentään huutanut 6 tuntia putkeen.

Mulle voi tuoda nakkisämpylän ja kermaa sieltä huoltsikalta!

Aslan halusi olla koko ajan sylissä.


Maanantaina lähdimme aikaisin paluumatkalle, henkisesti hyvin pitkään matkaan varautuneena ja valmiina kuuntelemaan Aslanin huutoa. Aslan ei kuitenkaan huutanut ihan yhtä paljon kuin perjantaina, vaikka muodon vuoksi huuteli kuitenkin. Matkalla pysähdyttiin lyhyelle tauolle Kuopioon, Aslanin siskoja ja muita sukulaisia tapaamaan. Sieltä lähtiessämme tapahtui pienoinen ihme. Aslan lopetti huutamisen! Koko loppumatka Kuopiosta Turkuun meni rauhallisesti, ihan niin kuin mikä tahansa normaali automatka! Aslan ja Raichu nukkuivat, kävivät hiekkiksellä, söivät ja olivat reippaina. Pysähdyksiä oli tietty useita, ja Tampereellakin tehtiin kunnon stoppi poikien 'mummolassa'. Oli muuten ihana matkustaa kerrankin niin, että oli hiljaista - mitä nyt muutama pieni jutustelu silloin tällöin, mutta mikäs itämainen se on joka ei jutustele ;) Ah, ihanaa. Toivoa on siis, eikä Aslanin kanssa matkustamista kannatakaan vielä lopettaa! Aslan tottui viikonloppureissun aikana pikkuhiljaa matkustamisen eri puoliin, ja vaikka turvavyövaljaat olivat aluksi täysi floppi olivat ne loppupeleissä kuitenkin pojille mukavampi vaihtoehto.

Mitäs me siellä pohjoisessa sitten tehtiin? Ei mitään sen kummallisempaa, sukuloitiin vain. Otin kerrankin kameran mukaan mummolaan ja nappasin kuvan Viirusta. Viiru oli yhtä ihana herra kuin aina, pääsi yllättämään voimakkaalla puskemisellaan ja kippasi minut kumoon ;)

Viiru

Pikku-Tassun kanssa taas meni niin kuin aina, molemmat pojat tekivät tällä kertaa itseasiassa sovinnon eleitä mutta Pikku-Tassu ei joko osaa tai halua ymmärtää niitä ja sähisi jos pojat uskaltautuivat noin metrin etäisyydelle. Luultavasti Tassu ei vain osaa kissojen kieltä. 

Pikku-Tassu

Mutta oppi pojat turvavöissä matkustamisen lisäksi muutakin. Kaikki kolme minun miestäni kävivät nimittäin yhdessä saunassa, ja Aslan taisi olla porukasta kovin saunoja. No, sai se porttikiellon saunaan siinä vaiheessa kun isäntä alkoi kunnolla heittää löylyä, mutta kovasti se olisi halunnut jäädä löylyihin.

Rento mies.

[Otin matkasta kännykällä myös videotodistusaineistoa, lisäilen pari videota tekstin sekaan kunhan saan ne siirrettyä koneelle.]