Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokakomerossa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokakomerossa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kun Polgarasta tuli narkkari.

Eli siitä, kuinka hankalaa kissakodissa on pitää yrttejä.

Cattus addictus

Tältäkö näyttää hämärien katujen huumeriippuvainen narkkari? Ilmeisesti. Polgara on aina ollut perso ruoalle ja kaikenlaiset yrtitkin ovat kelvannet hieman liian hyvin koko porukalle. Isännän chilinkasvatus on jokaisella kerralla tyssännyt siihen, että taimet ovat uponneet parempiin suihin. Talon isäntä onkin alkanut kehittämään patenttiratkaisua ongelmaan, mutta siitä ehkä joku toinen kerta.

 Salvia officinalis

Tällä viikolla eräs päivä toimme kotiin nipun salviaa. Laskin nipun pöydälle ja aloin riisumaan ulkotakkia. Muutamassa sekunnissa, kun en vahtinut nippua, Polgara oli jo ahminut lehtiä suihinsa. Eipä siinä muuta, kuin äkkiä googlettamaan, kuinka vaarallista salvia on kissoille. 

Salvia officinalis

Google tiesi kertoa, että mintunsukuista salviaa on käytetty vuosituhansia mm. rauhoittavana lääkkeenä. "Salvia ehkäisee syljen, maidon ja hien eritystä, supistaa limakalvoja, lievittää kouristuksia ja rauhoittaa. Rosmariinihappo ja salviaöljy ovat antiseptisiä ja tulehduksia torjuvia. Salvia tuhoaa laaja-alaisesti elimistössä taudinaiheuttajina toimivia sieniä, viruksia ja bakteereita. Saponoginit lisäävät eritystä keuhkoputkien rauhasissa, jolloin lima ohenee. Salvia lisää sapen eritystä, edistää ruoansulatusta ja rasvaisen ruoan imeytymistä, lievittää ilmavaivoja ja on ulostavaa. Sillä on kohtua stimuloivaa vaikutusta ja se alentaa verenpainetta. Se saattaa alentaa veren sokeria eli sillä on hypoglykeemistä vaikutusta. Tanshinonit rauhoittavat keskushermostoa." Lähde.

Hienoa. Meillä on täällä nyt rauhoittaviin koukuttunut naaraskissa. Isäntä teki samana iltana itselleen munakkaan johon laittoi hieman yrttiä mausteeksi (en kysynyt, oliko hyvää), ja Polgara kulki hänen perässään tämän näköisenä: 

 Cattus addictus kerjäensis

Yrtti joutui nopeasti pimeään kaappiin kuolemaan. Toivottavasti tuo isäntä saa patenttiratkaisunsa kehitettyä pian, sillä yrttien pitämisestä tässä huushollissa tuli juuri entistäkin hankalampaa.



Pojatkin halusivat kameran eteen tervehtimään blogi-ihmisiä ja -kissoja. Tänään on hämärä ja pilvinen päivä ainakin täällä Turussa, joten siksi valoon tuijottavat kasvot ja pimeät kuvat tällä kertaa.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kuka teillä päättää ruokakaapin sisällön?

sitruunoita
kuohukermaa
leikkeleitä
maitoa
pattereita
roskapusseja
"Kissat EIVÄT ole saaneet tänään vielä päiväruokaa!"
Powkarralle palljon maitonappiherrkuja
possun syräntä viissi kiloja
kissojen maitoa monia pulloja
hiirrrrrrriä


Oletteko koskaan miettineet, miksi ruokakaupan ostoslistalla on joskus hieman omituisia ostoksia? Minä olen. Olen laittanut omituiset mielihalut klaanin toisen ihmisjäsenen syyksi, mutta vihdoin viimein taisikin paljastua oikea syyllinen.. On ne kissat vain nykyään niin viisaita!
Mitähän sitä vielä keksisi..

Kovin ihmeellisiä uutisia ei meidän klaaniin näin kesän keskellä kuulu. Pojat kävivät rokotuksissa ja astmakontrollissa. Raichu sai ohjeen jatkaa samaan malliin kuin ennenkin eli lääkettä kerran päivässä, sen enempiä tutkimuksia sille ei tehty kun keuhkot kuulostivat hyvältä ja nykyinen annostus on toiminut hyvin. Raichu sentään jopa antaa kuunnella keuhkojaan, Aslanin mielestä eläinlääkärillä on niin jännää että pitää kehrätä täyttä häkää joka ikinen kerta.


Rokotuksia pisteltiin taas ihan kiva määrä, olin jo unohtanut laittaneeni noille vuosi sitten klamydiarokotteenkin joten se uusittiin perusrokotteen lisäksi. Rabiesrokotuskin otettiin ihan vain siltä varalta että joskus innostuisi vielä käväisemään naapurimaassa - Polgarallekin voisi tuon laittaa.


Rokotusten lisäksi poijjaat luovuttivat urheasti verta tieteen puolesta. Kilttejä ovat nuo mamman pojat, Aslan ei kummemmin venkoillut ja Raichukin laittoi vain päänsä mamman kainaloon piiloon ja antoi ottaa verta kokonaiset kaksi kertaa kun toinen putkilo saastui neulan pudottua siihen. Pikkusen piti sanoa kyllä auau, uiui :) Nyt onkin kaikkien meidän kattien geenit kissangeenit -tutkimuksessa, Polgara on omansa antanut jo viime vuonna. Ehdottomasti halusin poikienkin geenit mukaan, Raichulla voi olla astmansa kanssa paljon annettavaa tutkimukselle ja Aslanilla yliherkkyytensä (allergia?) vuoksi myös. Lähettäkäähän muutkin (erityisesti vetoan nelosten omistajiin) verta tutkimukseen, jotta ryhmä saisi vielä joku kaunis päivä monta tärkeää mysteeriä ratkottua! Itämaisia lyhytkarvoja on tutkimuksessa tällä hetkellä 38, itämaisia pitkäkarvoja 6, siamilaisia vain 25 jne. Lisätietoja Hannes Lohen tutkimuksesta löytyy osoitteesta kissangeenit.fi.


Muuten aika on mennyt lähinnä lintuja bongaillen, torkkuja ottaen, ruohoa ahmien (ja matolle oksentaen) sekä leikkien ja ulkoillen. Jatketaan kesää samaan malliin! Lopuksi on vielä pakko mainostaa, että mihin ostoslistalla lukeneet sitruuna ja kuohukerma (sekä kaapissa jo olleet lemon curd, kananmunat ja sokeri) tuli käytettyä. Luin joskus kauan sitten Pujoliivi-blogista erään reseptin, joka on ollut meidän perheen lemppari"jäätelö" siitä asti. Suosittelen kokeilemaan jos pitää sitruunasta ja jäätelöstä! Polgaran lasten vaiheesta kiinnostuneille löytyy muuten kuva kauniista Fanni-neidosta täältä.

Valpasta ja maukasta kesää!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?


Illallinen kuudelle: baby-pateeta emonmaidonkorviketilkalla maustettuna. Namnam! Emolla on omat murkinat vieressä, jotta malttaisi hieman paremmin antaa lasten syödä rauhassa.

Osallistutaan pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Nirsoilua ilmassa



Juuri ennen jouluaattoa oli ilmassa pientä nirsoilua. Kuvasin silloin nirsoilijamafiosoa, mutta joulukiireiden vuoksi juttu jäi julkaisematta. Tänään Feline Portan kana-annosta nirsoilevalle Polgaralle tarjoillessani muistin tämän, joten olkaapa hyvä.

Polgarahan on viimeinen kissa, jonka olisi uskonut nirsoilevan, mutta tiineysraksujen syönti pitkin päivää tekee kyllä näköjään tehtävänsä jopa sille. Jospa se palaa takaisin itsekseen sitten imetyksen jälkeen, kun raksuannoksessa on taas rajoitus ;)

Ps. Photobucket on hieman yksinkertainen eikä anna säätää kuvien vaihtumisnopeutta. Kuvan alareunasta löydät painikkeet, joilla voit pysäyttää esityksen ja vaihtaa sivua itse.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Perjantaipäivää

Aargh. Kuvasin tänään yli 5 minuutin pätkän videota jossa pojat juoksevat ja painivat mutta kun sain sen koneelle asti editoiva ohjelmani ei ymmärtänytkään sitä. Eikä viiden minuutin kännykkäkameralla kuvattua postimerkin kokoista videota jaksa kukaan katsoa. Joten se siitä, opin ainakin että jos on jotain kuvattavaa niin kännykkään ei kosketa.

Mutta on täällä touhuttu taas muutakin. Raichu tietää miten ihmistä käsketään leikittämään. Ensinnäkin, ihmistä kannattaa vähän pehmittää. Kehräys, puskeminen ja syliin tunkeminen toimii oikein hyvin. Toiseksi, täytyy SANOA mitä haluaa. Kolmanneksi astellaan kaapin ovelle roikkumaan. Raichu tekee tätä monta kertaa päivässä, jostain syystä yleensä kun istun keittiön pöydän ääressä. Mikäs siinä tehdessä kun se toimii joka kerta ;) Tänään kuvailin pöydällä olevia esineitä kun Raichu taas aloitti, joten sain hieman taltioitua tapahtumaa:


1. Jos ei tällä ihminen pehmene niin ei sitten millään.



2. Mrääääh!


3. On tuo ruskea läiskä Raichu, on..

4. LEIKITÄÄN!
Tätä vaihetta en yrittänyt edes kuvata. Leikki näyttää kuitenkin useimmiten tältä. (Kyseisen lelun kolmas kopio menossa ja se on edelleen lemppari.)

Esineiden kuvaamista varten kamerassa oli hämäräkuvaukseen huonompi objektiivi (zoomin vuoksi), joten kissasta sillä ei tietty saanut kuvaa otettua vähässä valossa. Ehkä mielikuvituksen kanssa noista voi jotain nähdäkin ;)



Se mitä olin oikeasti kuvaamassa, oli ensinnäkin tämä IHANA kortti jonka sain eilen. Kuvassa se ei ehkä näy, mutta kortin tapetit ja lattia on glitteriä. Ja mikä simsku <3



Toinen kuvattava asia oli sitten tämä laite jonka postipoika toi saksanmaalta. Nelosihmiset huomio! Uskaltaako tämän kokoisella (n. 2,5cm) terällä leikata kissan korvakarvoja vai onko leikkuri aivan väärän kokoinen siihen? Meillä on oltu tähän asti edelleenkin kynsisaksilinjalla..


Käytännössä meidän ruokakaappi näyttää tältä..

Postipoika toi (itseasiassa ei tuonut, piti itse hakea postista) myös muutakin. Nyt pitäisi riittää ruokaa taas hetkeksi, raksujakin on melkein puolen vuoden tarpeisiin.


..mutta tämä kuva kertoo paremmin siitä mitä ruokavalioon tällä hetkellä kuuluu.