Pussikissat

Hieman pahoittelen nyt yliaktiivista bloginpäivitystahtia. Päivitettäviä asioita vaan vyöryy enemmän kuin niistä ehtii edes kirjoitella, joten aika monen asian olen antanut unohtua ja valua sormien välistä ja mitä tulevasta tiedän, niin blogiaiheet eivät ole ainakaan vähenemässä (tosin bloggailuun käytettävissä oleva aika melko varmasti on). Yksi tällainen unohtunut päivitys on poikien JOULULAHJA! Vallan unohdin, että lupasin kertoa joululahjasta lisää kunhan saamme sen takaisin huollosta.

Elikkäs. Tilasin pojille joululahjaksi kustomoidun "moosegrove-kissanpussukan" omalla värillä, omilla kuvilla ja omilla nimillä. Pesästä tulikin aivan ihana, tiedän että Sarin ei ollut helppo löytää sitä juuri täydellistä väriä mutta sinnikkäästi hän jaksoi etsiä. Meidän pojilla kun on juuri "se" oma vihreä ;) Pesä on ollut pojilla kovassa käytössä. Siinä on kiva nukkua niin että toinen nukkuu pussin sisällä lähellä suuaukkoa ja toinen loppupussin päällä, vähän niin kuin alla olevassa kuvassa. Pesä oli oikeastaan tarkoitettu näyttelyhäkkiin, mutta vielä en ole raskinut sitä kaappiin laittaa näyttelyverhojen joukkoon.

Pussissa oli ensin pieni kirjoitusvirhe minkä vuoksi en kuvaa heti julkaissut, mutta tässäpä se nyt on :)

Aslanin allergiaa aiheuttava ruoka saattaa olla löytymässä. Orijenin tilalla on popsittu nyt viikko RC:tä kokeilumielessä ja Aslan on (pahanhajuisten jätösten lisäksi) ollut jokseenkin levoton.  Ei toki niin levoton kuin silloin kun allergiakutina oli alkamassa, kun se söi koulupaperini ja muuta mukavaa, mutta pikkiriikkisen sinne päin. Nyt ei ole ollut stressitekijää lisänä joten olen valmis ottamaan pienenkin levottomuuden ja rapsuttelun tosissani. Ainakaan RC ei saanut vapauttavaa tuomiota ;)

Muuten meidän elämä on ollut normaalia, rauhallista arkea. Leikkiä, torkkuja, painia, temppuilua, hellyydenkipeyttä, pieniä kepposia ja sen sellaista normaalia itämaisen elämää. Viikon päästä olevia Kissanpäiviä odotetaan jo kovasti! Pieni näyttelynpuute taitaa olla päällä, edellinen näyttelymme kun oli Turok ja seuraava oikea näyttely on vasta Turok. Liian pitkä väli!

Temppuhaaste!

Temppukissojen Elina antoi tällaisen leikkimielisen haasteen. Tarkoituksena olisi saada kissa seisomaan takajaloillaan 3-5 sekuntia helmikuun loppuun mennessä, jolloin nähdään kuinka kävi. Onnistuneille virtuaaliaplodeja ;) Haaste löytyy alkuperäisenä BalineesiPrinssin blogin kommenteista.

Osallistukaa kaikki naksutusta harrastavat tai sen aloitusta harkitsevat =)

Tässä on Raichun lähtöasetelma: takajaloillaan seistään (ei kun istutaan) sellaiset puoli sekuntia, joskus vaivaudutaan nostamaan vain yhtä tassua.

Koska eilen Aslan sai oman laulun, halusi Raichukin sellaisen. Raichu valitsi ja sanoitti (siis muokkasi) oman laulunsa ihan itse, ja tähän se päätyi:

Oon puolitoistavuotias,

oppimaan innokas,

sain nimen hauskimman - Raichu.

 

On paljon tehtävää,

uutta ja tärkeää,

puuhailee touhuissaan Raichu.

Maailma muuttuu, niin minäkin,

oppaiksi ihmiset värväsin!

Vaikea varttua,

itkua parkua?

Muistan vain iloita Raichu,

Raichu, Raichu.

Oon Raichu!

Hei vain!

Vapaasti mukaillen Kaapolaulua.

Kyllä nyt on meidän pojille molemmille niin sopivat laulut kuin vain voi olla ;) Raichun laulu on myös vanhoilla kuvilla höystetty.

Kissakuvahaaste 127: Sukulainen

Kissakuvahaasteen aiheena on sukulainen. Valinta oli tällä kertaa kovin vaikea, sillä Raichulla ja Aslanilla on molemmilla niin paljon ihania sukulaisia, että eihän niiden kesken osaa päättää. Tuoreimmat sukulaiset (jos vähän kaukaisempi suku sallitaan) syntyivät eilen, sillä Aslan sai serkkuja Skazki-kissalaan 25.1.

Ajattelin kuitenkin valita jonkun itse ottamani kuvan, joten se karsi ehdokkaita jo paljon. Tässä kuvassa on oma lempparini Aslanin sukulaisista, nimittäin sen sisko Pikku Myy. Myy on kuin Aslanin minikokoinen kopio: minulla oli Myyn tavatessamme oikeasti välillä suuria hankaluuksia erottaa vähänkään kauempaa tai nopeammasta liikkeestä kumpi kissoista oli kyseessä ellei vieressä ollut jotain esinettä tai toista kissaa vertailukohteena. Onhan niissä tietyt eronsa, mutta niitä ei niin nopeasti näe liikkuvassa kissassa. Myös luonteenpiirteissä näillä kahdella päättäväisellä ja rohkealla ja ystävällisellä sisaruksella on paljon yhteistä.

Pikku Myy Isrokissa

Pikkuinen Pikku Myy ja Kong Kickeroo

Aslanin laulu

 Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa Aslan -kulkijaa.

  Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, Raichulla ja minulla on turkit pehmoiset.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa Aslan -kulkijaa.

Meidän ihmiset ne aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa Aslan -kulkijaa.

Minä kun käyn rantaan lammen vettä juodaksein, niin raitanaama katsoo alta tyynen veen.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa Aslan -kulkijaa.

  Mitenkähän hiiri lojuu vesikupin pohjalla, mut yhtä kevyt foliopallo on sen pinnalla?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa Aslan -kulkijaa.

Kalat asuu akvaariossa ja linnut lintulaudalla, mut kissat voivat saalistaa myös unimetsämailla.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa Aslan -kulkijaa.

~

Vapaasti mukaillen lastenlaulua Ihme ja kumma.

 Kuvat ovat tällä kertaa kaikki vanhoja. Kierrätystä ;)

Ja kaikki laulamaan! Mikkiä EI saa syödä ???

Menneestä kutinasta ja tulevista näyttelyistä.

Mitäs kaikkea meille taas kuuluu. Arki rullaa vanhalla mallilla, omat (ja yhteiset) rutiinit toimii sekä kissoilla että ihmisillä. Ajattelinkin nyt pitkästä aikaa päivittää Aslanin allergiatilannetta.

Aslanin kauniit silmät näkyvät paremmin kun klikkaat kuvan suuremmaksi.

Lokakuussahan Aslanin kaula alkoi kutisemaan niin, että karva lähti ja haavankin Aslan sai aikaiseksi. Kutina kesti lopulta kaksi viikkoa ja kaulassa olleesta siteestä huolimatta Aslan sai kyhnytettyä kaulan sen verran rumaksi, ettei näyttelyihin ollut menemistä. Karvaa lähti vähän myös ohimoista. Kyseessä voisi olla allergia. Antihistamiinien, ajan (allergeenien poistuminen elimistöstä vie viikkoja) ja ruokavalion muutoksen avulla kutina onkin jäänyt pois. Aslan on ollut lokakuun lopusta asti eliminaatiodieetillä. Olemme edenneet Aslanin kanssa hyvin hitaasti ruokavalion monipuolistamisen kanssa. Nyt on kokeiltu jo niin monta eri ruokaa, ettei tavallisimmista ruuista enää montaa ole jäljellä. Tietynlaisella "eliminaatiodieetillä" Aslan tulee kuitenkin olemaan varmaankin lopun ikäänsä, eli annamme sille vain yhtä uutta ruokaa tai namia parin viikon sisällä siihen asti että jokin allergiaa aiheuttava aine löytyy.

Aslanin kaula ja karva on nyt parantunut täysin entisenlaiseksi eikä kutinaa ole siis ollut. Olenkin alkanut kallistumaan sen puolelle, ettei kyseessä ehkä olekaan allergia. Myös stressi voi nimittäin aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin minkä Aslan sai ja eläinlääkärimmekin epäili stressin olleen suurin syypää Aslanin kutinaan. E-P aloitti työt samoihin aikoihin kun Aslan sai allergisen reaktion ja Aslan reagoi  aina vahvasti hänen lähtemisiinsä ja tulemisiinsa. Aslan onkin syvästi "leimautunut" ja kiintynyt häneen ja kesän aikana Aslan oli ehtinyt tottua siihen, että hän on koko ajan kotona. Ehkä Aslanilla on pieni allerginen taipumus, joka ilmenee vain yhdessä stressitekijän kanssa, ehkä ei - tämän mysteerin selvittäminen kestää vielä pitkään. Periaatteessa meillä on täysin terve kissa jolla oli vain kertaluonteinen ihotulehdus. Eikä se välttämättä sen kummempaa ollutkaan, mutta selvittäminen jatkuu.

Jos nyt kevättalven aikana ei mitään kummempia satu, niin sekä Aslan että Raichu nähdään Turokissa molempina päivinä. Aslan metsästää viimeistä CAP-sertiään ja Raichu ensimmäistä CAPIB:ia. Ehkä salaa toivon ettei ainakaan Raichu saa sertiä molempina päivinä, sillä se tarkoittaisi sitä, että Raichun näyttelyura Suomen puolella on jumissa. No, se miten näyttelyissä käy jää nähtäväksi :)

Ennen sitä on luvassa Turokin Kissanpäivät 7.2., missä Aslan ja Raichu vahvistavat neloskategorian edustusta. Tulkaahan kaikki turkulaiset ja ympäristössä asustavat esittelynäyttelyyn tutustumaan erilaisiin kissarotuihin tai muuten vain viihtymään!

Pyykkipäivä

..on IHANA päivä!

Sitä mieltä meillä ollaan. No, ainakin Aslan ja Raichu ovat. Lakanoiden vaihtaminen on aivan erityisen ihanaa.

Minua taidettiinkin "varoittaa" Aslanin sängynpetausfetissistä siinä vaiheessa kun se oli vasta pikkupentu ja kyselin, että minkälainen natiainen siellä asustaa. Aslan on pitänyt kiinni lempipuuhastaan ja opettanut sen Raichullekin. Jos Aslan ei ehdi mukaan sängynpetaukseen, sen on ainakin lötkähdettävä vastapedatulle sängylle piehtaroimaan.

Pesukoneeseen matkalla olevat lakanat ovat myös kivoja.

Jostain kumman syystä meillä on aina kissankarvoja lakanoissa, vaikka ne olisi vasta otettu puhtaina kaapista. Yökylään tulevat tietäköön! YOU HAVE BEEN WARNED.

Pentuajoista asti suosittu leikki on ollut puhtaiden lakanoiden laskosteleminen. Usein molemmat hyppivät lakanaan kilpaa ja ottavat siinä pienet painimatsitkin. Tänään oltiin rauhallisemmalla tuulella, mutta ei sentään tullut kuuloonkaan että ihmiset voisivat laskostella lakanoita ilman Aslanin apua.

Koska Aslan oli lakanoiden kanssa erityisen varovainen, täytyi sen purkaa energiaansa laskostelun jälkeen.

Veljellinen painimatsi. Laiskannäköistä touhua tänään.

Minusta tuntuu, että joitakin blogeja täytyisi hieman sensuroida. Lukemalla muiden blogeja pienet kiltit kissalapset oppivat tuhmia juttuja. Meidän pojathan siis eivät ikinä tee mitään tuhmaa ;) Eilen lueskelin K-blogin kissojen kommelluksia niin, että Raichu kehräsi sylissä. Ilmeisesti se vain esitti nukkuvaa, sillä illalla se keksi ihan uuden tempun.

Mä tykkään tästä kaapista!

Kuulin tiskatessani piippausta aivan uudesta suunnasta. Raichu oli oppinut hyppäämään astiakaapin päälle! Se sijaitsee meillä noin 260cm korkeudessa (huonekorkeus on 280), joten tässä ollaan nyt sydän syrjällään seurattu kaksi päivää kerta toisensa jälkeen ylös hyppivää Raichua. Ja Raichu on niiiin ylpeä itsestään!

Lällällää!

Aslan ei ole vielä uskaltanut hypätä, mutta se seuraa silmä kovana vieressä hieman kateellinen ja laskelmoiva ilme kasvoillaan. Aslan taitaa ajatella kuitenkin hieman pidemmälle kuin Raichu, sillä vaikka kaapin päälle hyppääminen ei niin vaikeaa olekaan, on alastulo jo hyvin hankalaa. Raichua on pelastettu keittiöjakkaran avulla nyt kerta toisensa jälkeen. Toisinaan se on tullut alas itse, mutta niin on myös mikron päällä oleva hedelmäkori sisältöineen. Kauankohan mikroparka kestää..

Kerrottakoon vielä täälläkin blogissa, että Aslanista on tullut setä! Täyssetä siis, sillä Aslanin pentueveljestä Monnista (Tistan Festina Lente) tuli isä Mummeli -kissalan Hildan (Mummeli Adazinha Hilda) viidelle pennulle 13.1. Onneksi olkoon Monni ja Hilda! Hienoa että sukulinja jatkaa eteenpäin. Samana päivänä Aslanin serkku Nexu (Skazki Nereida) sai 4 pentua Willicon kissalassa. Onnea sinnekin tuoreelle temppuilijoiden perheelle!

Kissakuvahaaste 126: Valvova viranomainen

Riittää jo se ompelu! Lakisääteisen ruokatunnin paikka hei! Eksää nää, tuolla pöydällä on KOKONAINEN KANA!

Näin meillä valvova viranomainen pitää huolen siitä, että henkilökunta muistaa pitää taukoja. Joskus viranomaista pitää lahjoa. Ihan pikkaisen vain ;)

Lisää kissakuvahaasteen kuvia löydät täältä.

Viime merkinnässä esiintyneen boksin suojuksen ohje löytyy nyt kotisivuilta. Huomautuksia ja kommentteja ohjeista otetaan mielellään vastaan, vaikka tähän blogimerkintään :)

Kissa-agilityä ja karvainen laatikko

Meillä oli eilen ilo ja kunnia päästä kokeilemaan kissa-agilityesteitä  itse Temppukissojen omalle radalle. Pidimme nimittäin Elinan kanssa kolmen kissan agitreenit. Treenejä oli odotettu pitkään ja ne onnistuivat paljon paremmin kuin uskoinkaan. Kamerakin oli mukana, mutta en ollenkaan muistanut ottaa kuvia, joten  kuvituksena esiintyy tänään talvinen maisema.

Temppukissoilla oli ihan kokonainen kissankoulutushuone. Aslan ja Raichu tutustuivat tilaan aika nopeasti, joten pääsimme kokeilemaan olivatko Kissan aktivointi -kirjan opit menneet perille. Raichu yllätti positiivisesti tottelemalla tuttuja käskyjä melkein yhtä hyvin kuin kotona. Kaikella rakkaudella sanottuna, Ruisku on kyllä sellainen putkiaivo ettei sillä montaa asiaa kerralla päähän mahdu. Naminhimo oli hirmuinen ja Raichu hyppi pöydälle ja koski koulutuskeppiä nätisti (mitä nyt silloin tällöin eksyi haistelemaan vieraan kissan hajua kissanpesästä mutta ollaan siitä ihan hyshys).

Sitten ne agiesteet. Pojat eivät ole siis koskaan ennen esteitä nähneetkään, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Ei kuitenkaan mennyt montaa toistoa, kun Raichu jo asteli renkaan läpi. Häsellystäkö vai hoksasiko Raichu sen tempuksi, siitä en ole ihan varma, mutta treenien aikana näkyi jo paljon edistystä siinä miten kissa reagoi esteeseen. Elinan hyvien neuvojen avulla (ai ettei kissaa kannatakaan palkita siitä että se jää puskemaan estettä ja keimailemaan? ;) ) aloin itsekin tajuta kuinka homman tulisi edetä. Maistiaiset on saatu, lisää kiitos ;D Jatkamme kyllä ehdottomasti esteiden kokeilua jossain muodossa kotonakin naksutinkoulutuksen yhteydessä.

Aslan on vähän Raichua monimutkaisempi tapaus. Vaikka se hyväksyi uuden tilan ja ihmisen Raichua nopeammin, sillä on tapana unohtaa namit ja karkit jos meneillään on jotain mielenkiintoisempaa. Mikään nami ei saanut Aslania motivoitua temppuilemaan, kunnes Elina keksi Aslanillekin toimivan palkitsemiskeinon - Temppukissojen oman hienon huiskan, jota Aslan himoitsi sekä ihan yksinkertaisesti vain kehumisen. Näillä eväillä Aslankin kulki estettä läpi. Hassua, enpä olisi keksinyt Aslaniin kokeilla huiskaa kun se ei niistä kotona tykkää paljon yhtään.

Vieraisiin kissoihin yleensä ystävällisesti suhtautuva Aslan pääsi tutustumaan valjaissa Fedjaankin. Fedja-setä oli herrasmies, katseli vain kiltisti että mitäs tänne nyt on raahattu. Aslan taas - noh, kuulin Aslanin murisevan kolmannen tai neljännen kerran koko elämänsä aikana. Vieras maaperä isäntineen taisi olla liikaa ystävälliselle Aslanillekin kun se kiipesi mamman syliin Fedjaa ihmettelemään. Fedja suoritti oman koulutusosionsa Aslanista suuremmin välittämättä, aika viilipytty :)

Kotona meillä oli loppuillan kaksi unikekoa. Pitäähän sitä treenien jälkeen ollakin väsynyt! KIITOS Elina aivan upeasta mahdollisuudesta päästä agitreeneihin ja hyvistä vinkeistä ja neuvoista. Tullaan mielellään uudestaankin jos päästään! Meillä taitaa kyllä olla luokan adhd-oppilaat :D

Sain illalla valmiiksi yhden projektin jonka kanssa olen puuhastellut pari päivää. Ompelin nimittäin meidän pienempään, yhden kissan Gulliveriin lämpösuojuksen á la Luolaleijona design. Boksi sinänsä on ollut aika vähällä käytöllä kun Aslan ja Raichu matkustavat aina yhdessä isossa kopassa, mutta sen kerran kun tuota on tullut käytettyä on joutunut virittelemään sen ympärille vilttiä ja huopaa, joten nyt on siinäkin ihan oma päällinen. Tarkoitus oli laatia suojukseen teko-ohjeetkin ja laittaa ne kotisivuille jos joku toinenkin on kiinnostunut rääkkäämään itseään ompeluprojekteilla, mutta niinhän siinä kävi että lopputuloksesta on aika mahdoton sanoa kuinka sen sitten lopulta tein tai ainakaan kuinka se olisi järkevä tehdä. Koitan kuitenkin  ainakin jonkinnäköiset "älä tee näin" ohjeet saada vielä kotisivujen puolelle aikaiseksi.

 

Perjantaipäivää

Aargh. Kuvasin tänään yli 5 minuutin pätkän videota jossa pojat juoksevat ja painivat mutta kun sain sen koneelle asti editoiva ohjelmani ei ymmärtänytkään sitä. Eikä viiden minuutin kännykkäkameralla kuvattua postimerkin kokoista videota jaksa kukaan katsoa. Joten se siitä, opin ainakin että jos on jotain kuvattavaa niin kännykkään ei kosketa.

Mutta on täällä touhuttu taas muutakin. Raichu tietää miten ihmistä käsketään leikittämään. Ensinnäkin, ihmistä kannattaa vähän pehmittää. Kehräys, puskeminen ja syliin tunkeminen toimii oikein hyvin. Toiseksi, täytyy SANOA mitä haluaa. Kolmanneksi astellaan kaapin ovelle roikkumaan. Raichu tekee tätä monta kertaa päivässä, jostain syystä yleensä kun istun keittiön pöydän ääressä. Mikäs siinä tehdessä kun se toimii joka kerta ;) Tänään kuvailin pöydällä olevia esineitä kun Raichu taas aloitti, joten sain hieman taltioitua tapahtumaa:

1. Jos ei tällä ihminen pehmene niin ei sitten millään.

2. Mrääääh!

3. On tuo ruskea läiskä Raichu, on..

4. LEIKITÄÄN!

Tätä vaihetta en yrittänyt edes kuvata. Leikki näyttää kuitenkin useimmiten tältä. (Kyseisen lelun kolmas kopio menossa ja se on edelleen lemppari.)

Esineiden kuvaamista varten kamerassa oli hämäräkuvaukseen huonompi objektiivi (zoomin vuoksi), joten kissasta sillä ei tietty saanut kuvaa otettua vähässä valossa. Ehkä mielikuvituksen kanssa noista voi jotain nähdäkin ;)

Se mitä olin oikeasti kuvaamassa, oli ensinnäkin tämä IHANA kortti jonka sain eilen. Kuvassa se ei ehkä näy, mutta kortin tapetit ja lattia on glitteriä. Ja mikä simsku <3

Toinen kuvattava asia oli sitten tämä laite jonka postipoika toi saksanmaalta. Nelosihmiset huomio! Uskaltaako tämän kokoisella (n. 2,5cm) terällä leikata kissan korvakarvoja vai onko leikkuri aivan väärän kokoinen siihen? Meillä on oltu tähän asti edelleenkin kynsisaksilinjalla..

Käytännössä meidän ruokakaappi näyttää tältä..

Postipoika toi (itseasiassa ei tuonut, piti itse hakea postista) myös muutakin. Nyt pitäisi riittää ruokaa taas hetkeksi, raksujakin on melkein puolen vuoden tarpeisiin.

..mutta tämä kuva kertoo paremmin siitä mitä ruokavalioon tällä hetkellä kuuluu.

Uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä.

Uusi vuosi meni rauhallisesti. Mitään ei räjäytetty, ketään ei poltettu eivätkä pojat edes säikkyneet pauketta. Mitä nyt aamuyöstä oli mukava juosta ravia kirjahyllyjen päällä. Kissat nauttivat auringosta ja ihmiset pakkasilmasta.

Tässä vielä yksi kollaasin kuvista suurennoksena. Ketä Aslan muistuttaa tällaisella ilmeellä?

Kotona onkin sitten ihmetelty jokavuotista ilmiötä: kun ulkona lämpenee, sisällä kylmenee. Vuokrataloissa on mukava asua, joku muu päättää huonelämpötilan puolestasi. Tässä on saanut jo olla vähän huolissaan, että kuinka aluskarvattomat kissat pärjäävät tällaisessa arktisessa ilmastossa. On kokeiltu kauratyynyjä, peittoa nukkuvan kissan päällä ja hyppyurheilua. Suosittu paikka on ollut tuolin päälle mytätty päiväpeitto, jonka sekaan voi mennä lämmittelemään. Henkilökunnan yksi jäsen ei vain ole kovin innoissaan koko päivän petaamattomana olevasta sängystä..

 Smaragditeltan sulttaani.

Onneksi K-blogin henkilökunnalla oli aivan mainio idea, jota törkeästi lainasin: viltti pesän päällä! Nakkasin meidänkin akvaarioteltan päälle viltin, toivottavasti lämpö pysyisi sisällä nyt hieman paremmin. Pesä ainakin kelpasi pienen ihmettelyn jälkeen hyvin.

Toinen röyhkeästi lainattu asia on poikien uusi sininen tuoli. Idea oli lilarakettien emännän. Näimme näyttelyissä törkeän kalliin kissanpesätuolin, josta kumpikin jäi haaveilemaan. Lilarakettien emäntä sitten bongasi samantyylisen lapsille tarkoitetun tuolin tavallisesta kaupasta, murto-osalla hinnasta! Tämä on kyllä hieno löytö. Hoksaavainen emäntä heillä! ;) Pojat testasivatkin tuolia jo, mutta tottakai lähtivät perään kävelemään kun lähdin etsimään kameraa.. tyypillistä. Itseasiassa meidän tuolin piti olla miehekkään pinkki, mutta ne olivat jo loppuneet.

 Aslan pelaa vaaleanpunaisella pelinappulalla. Ei vielä yhtään pistettä!

Uusi vuosi, uudet kujeet? No, kaikenlaista uutta ja ei niin ihan pientäkään on ehkä poikien pään menoksi suunnitteilla. Niistä sitten kun vuosi on vähän vanhentunut, yhtä uutta asiaa pääsemme toivottavasti kokeilemaan jo viikonloppuna. Vanha meno kuitenkin taatusti jatkuu Luolaleijonan klaanissa mahdollisista uusista jutuista huolimatta. Otetaanpa esimerkiksi tämä upouusi peli (sain sen tänään lahjaksi). Sitä pelattiin vanhaan malliin! Aslan on hyvä tietokilpailuissa, Disney-kysymykset tuntuivat olevan oikein sen erikoisalaa. Sietää ollakin, kun lomalla on katsottu niin paljon Aristokatteja, Kaunotarta ja Kulkuria, Topia ja Tessua sekä muita klassikoita. Nopan pyörittäminenkin sujui Aslanilta kuin vanhalta uhkapelurilta.

Tarkkasilmäisin voi havaita, että kuutosta tähdätään.

Tämänkertainen postaus taisi olla kuvien puolesta hyvin Aslan -voittoinen. Johtunee siitä, että Aslan keskittyi tällä kertaa enemmän poseeraamaan kameran edessä, kun Raichu taas kehräsi kuvaajan (ja kirjoittajan) sylissä. Lämpöistä ja mukavaa, siitä Raichu pitää! Hurrurr..

 

Raichu mallia 2010.