maanantai 31. toukokuuta 2010

Jotain itämaista

Tällä kertaa jotain ei-niin kissamaista asiaa. Törmäsin kivoihin kuviin vanhoista lemmikeistämme, ja ajattelin että ainakin kissalukijoita voisi kalasoppa kiinnostaa ;) Täällä pohditaan laitetaanko viimeinenkin akvaario pois (mikä on ollut tarkoitus tehdä jo yli vuosi eli edellisestä muutosta asti) vai vieläkö sinne viitsisi uuden lajiston laittaa. Nyt siellä on lähinnä pohjakaloja, eli pari nuoliaista ja siaminpiikkisilmää sekä se yksi pakollinen partamonni. Lisäksi siellä asustelee muutama marmoririhma, omaa tuotantoa. Naaraita taitavat olla kaikki. 

Kissathan meillä on thaimaalaista alkuperää, itämaiset lyhyt- ja pitkäkarvat niinkuin nykysiamilaisetkin kun on kaikki jalostettu Thaimaasta tuoduista siamilaisyksilöistä. Tässä kalasoppamuistinvirkistysretkelläni muistin, että sieltä suunnaltahan nuo nuoliaiset ja piikkisilmätkin taitavat olla :) Ai niin ja onhan meillä tulipyrstö nimeltään Haades, Thaimaasta senkin laji kotoisin. Marmoririhmat  (kaikki rihmakalat?) taas ovat alunperin riisipeltojen asukkeja, eli itämaisia nekin. Näiden vielä elossa olevien marmoripoikasten emo oli väitetty idäntuonti, isä taas suomessa kasvanut miekkonen. Joskus kun meillä oli vielä 60- ja 100l pikkuakvaariot (eivät mahtuneet tänne asuntoon), oli meillä myös hunajarihmoja ja huulirihmoja, joskaan ei yhtä aikaa. Kutevia haaremeita molemmat. Löysin kivat kuvat huulirihmojen kudusta, tässäpä vähän kalojen pesäpuuhia kissaihmisille =)

Huulirihmakoiras rakentaa ensin kuplapesän, jonka alle se houkuttelee naaraan.

Vasemmalla koiras, oikealla naaras.

Kutua. Kuva on eri pesimäkerralta kuin aiempi kuplapesä, tästä versiosta on koiraalta unohtunut kuplat pois.

Alle 1vko vanhoja poikasia

Tässä kuvassa näkyy suuremmaksi klikkaamalla rinkuloituna alle 2-viikkoinen poikanen.

6vko

8vko

9vko

Tällaisia otuksia :) Akvaariot on enemmän tuon miehen alaa kuin minun, mutta noista hunaja- ja huulirihmakaloista olen kyllä tykännyt kovasti. Itämaiset on parhaita ;) Huulirihmojen poikasista yksi taisi aikoinaan selvitä ensimmäisestä muutosta, mutta toinen muutto oli sille sekä hunajarihmoille liikaa. Aikuisille huulirihmoille taas tuli vesipöhö monta vuotta sitten kesähelteillä, herkkä laji (tämä oranssi värimuoto) kun ovat.

Ps. viimeksi eilen Polgaraa harmitti kovasti, kun se olisi halunnut uimaan kalojen kanssa eikä sitä päästetty. Pojat ovat aikoinaan oppineet että akvaarioon hyppääminen ei ole kivaa, mutta Polgarasta en ole varma mitä mieltä se uimisesta olisi.. neiti kun tuntuu olevan vesileikkien perään muutenkin.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Raichu 2 vuotta

Raichu rakas täyttää tänään kaksi vuotta! Vuosi sitten kuvailin sitä sanoilla 'komea, pöyhkeä, rasavilli, suloinen ja iloinen nuori mies'. No, niitä kaikkia se on vieläkin ja niin paljon enemmän. Raichu on mamman vauva, kiltti kuin lammas, sinisilmäinen, luottavainen ja kärsivällinen. Sen lisäksi se osaa olla mustasukkainen rakkaistaan, kuin kunnon siamilainen konsanaan. On sillä temperamenttiakin, toisinaan, mutta Raichu ei todellakaan osaa olla pitkävihainen. Lääkitsemiset sun muut on unohdettu nanosekunneissa ja taas mennään.


Sinisilmäisyys ja mustasukkaisuus ovat muuten siamilaisten rotuominaisuuksia, tiesittehän toki sen? ;)

 
 Raichu pikkupoikana

Raichu on hieman hidas syttymään, mutta kun sille antaa aikaa, se ottaa Aslanista mallia, oli vieras ja pelottava asia sitten mikä tahansa. Rohkea Raichu ei missään nimessä ole. Haluaisi kyllä olla ja luulee olevansa, mutta minkäs se mammanpoika luonteelleen mahtaa <3


Kun Raichu rakastaa, se rakastaa kunnolla. Ne teistä kellä on sylissä selällään kehräävä, silmät sirrillään tassuilla ilmaa leipova kissa tietänevät mitä tarkoitan. Ei ole ihanampaa kuin onnensa kukkuloilla hurisevan kissan katse. Raichu rakastaa myös Aslania ja ihan viimeaikoina se on yllätetty enemmän ja enemmän Polgaran seurasta. Ylläolevassa kyvassa Tyttö kehrää ja Raichu pesee, Polgarakin kun on osa Raichun perhettä ja Raichun oma kameli :)

Raichu pikkutuholaisena 2008

Vuodessa ei olla taidettu oppia kovinkaan paljon. Sellaisia pieniä elintärkeitä asioita kyllä, kuten ovien avaaminen (kahvat onkin nykyään sitten ylöspäin), lelujen sijainti ja miten sen kaapin saa auki (roikkumalla kahvassa ja huuuuutamalla ihmistä avaamaan), muutamat agiesteet ja temput sekä ulkoilun ilot. No, onhan sitä tuossa jo pienipäiselle kissalle. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin on Raichu tainnut kouluttaa meitä ihmisiä pikkuhiljaa. Pieni katse tai korvan heilautus ja mamma on rapsuttamassa parhaasta paikasta tai heiluttamassa leluhuiskaa.

Noin kuukauden vanha kuva Raichusta parhaan kaverinsa kanssa

Synttäripäivänä oli tarkoitus ulkoilla Raichun kanssa kahdestaan pitkä lenkki, mutta kurja keli tuli tielle. Siispä Raichu saakin sisäleikkejä ja kissanmaitoa. Muuten suunnitelmat ovat vielä auki, mutta katsotaan mitä päivä tuo tullessaan :)

 Raichu vähän isompana tuholaisena 2010

Raichulle iloista syntymäpäivää ja monta monta onnellista aktiivista vuotta toivottavat mamma, iskä sekä BFF Aslan ja "pikkusisko" Polgara! Onnea myös Malille sekä muille sisaruksille! Leenalle meiltäkin suuret kiitokset tästä maailman ihanimmasta kissasta, karvaakaan en Raichussa muuttaisi.


tiistai 25. toukokuuta 2010

Polgarainen 4kk

Kiitos, hyvää ruokaa oli!

Miten voikin aika mennä näin nopeasti! Polgara Pikkukissa on jo 4kk vanha ja kasvanut hurjasti (yli puoli kiloa!) sinä aikana mitä se on meillä ollut. Paljon on opittu taitoja ja niin hyviä kuin pari huonoakin tapaa. Hyviin tapoihin kuuluu esimerkiksi se, että Polgara antaa jo hienosti leikata kynsiä ja nostella ja tutkia korvia ja hampaita, vaikka aluksi nämä toimenpiteet olivatkin vähän yäks. Huonoja tapoja Polgara on oppinut isoilta pojilta. Aslan yrittää sinnikkäästi opettaa sille, että paras tapa saada henkilökunta heräämään on kynsiä nojatuolia. Siitä lähtee niin kiva äänikin. Raichulta saatuja oppeja taas on, että kiljumalla saa huomiota. Henkilökunta puolestaan on oppinut, että kissaeläimen kehräyksen kovuus ei ole verrannollinen sen kokoon - ellei sitten kääntäen (eiväthän tiikerit ja leijonat kehrää ollenkaan). Johan tuohon Pirpanaan (alias Saranaan alias Räpsään alias Tirppaan) on ehtinyt rakastua, kun se könyää käsivarren päälle hurisemaan silmät sirrillään ja kuulostaakin ihan pululta =)

Kissakasa aamulta <3

Ulkoiluakin on opeteltu ja naksutteluakin vähän. Valjaiden pitämistä Polgaralle ei tarvinnut edes opettaa, tyttö ei yksinkertaisesti kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Pitkään pidettiin kiinni siitä, että Polgaralla ei ikä riitä terassille ja se joutui katselemaan sisältä kun pojat olivat ulkohäkissa, koska häkin reunoilta on n. allekirjoittaneen olkapäiden korkeudella oleva hyppy maahan. Kuten olettaa saattaa, on Polgara pyrkinyt sinne sinnikkäästi kuitenkin ja suureksi ihmeekseni sille ei tarvinnut kuin kerran näyttää "tikkaat" ja se oppi että niitä pitkin pääsee takaisin ylös. Pojat eivät ole eläessään tikkaita oppineet käyttämään, vaan ne ponnistavat suoraan maasta ikkunalaudalle. Alla oleva kuva on tältä päivältä.

 Vähän on *puuh* jyrkkää, mutta kyllä mä pääsen!

 Antaudu, saalis! Olet minun!

Ensimmäinen matka "mummolaan"kin tehtiin Pirokin aikaan, sillä vaikka Polgara ei osallistunutkaan näytelmiin halusivat ihmiset kuitenkin Tampereelle. Aslanin kanssa samassa kopassa matkustaminen meni rennosti, aluksi yksin omassa kopassa oli ikävää. Mummolassa taas otettiin rennosti, kuten esim. edellisen postauksen matto-kuvasta voi nähdä. Mikäli nyt ei tule mitään erikoisempaa, Polgara tulee tutustumaan näyttelymaailmaan Hyvinkäälle sunnuntaina 6.6.


Ulkoilukuvia viikonlopulta

Pojista otin aikoinaan pentuvuonna joka kuukausi "synttäripäivänä" potretit ja laitoin poikien omille kuulumisia-sivuille. En ole niitä juurikaan päivitellyt sen jälkeen kun aloin blogia kirjoittamaan, mutta ainakin ne kuvat aion laittaa myös Polgarasta. Niistä on mukava seurata kissan kasvua ja kehitystä. Itseasiassa se on nyt hyvä tietopankki kun haluan tarkistaa vaikka koska pojilta irtosi ensimmäiset maitohampaat, joten pitäisi kyllä harkita että kirjoittelisi sinnekin enemmän - kun vain ehtisi, sillä opiskelukiireet eivät hellitä edes kesäksi. Sen  4kk poseerauskuvan nyt kuitenkin liitin tänne.

Onnea myös Belgarionille, Belgarathille ja Poledralle!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

YYA-sopimus

Nyt pitää tehdä sellainen linjaveto, etten edes yritä kertoa kaikkia kuulumisia. Noille karvaisille sattuu ja tapahtuu niin paljon että muuten saisi vain istua blogia päivittämässä. Mutta, Aslanin allergiaoireet menivät tällä kertaa todella nopeasti ohi ja klaani on tainnut hioutua niin hyvin yhteen kuin nyt tulevat hioutumaan. Aslan on kaikkien kaveri, ja Polgaran kanssa niillä on YYA-sopimus

 
Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta kuuluu seuraavasti:
  • 1 artikla
Siinä tapauksessa, että Aslan tai Polgara kotiluolan alueella joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Raichun tai muun sen kanssa liitossa olevan kissan taholta, Aslan uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä kissana tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Aslan kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen kotiluolan rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Polgaran avustamana tai yhdessä sen kanssa.

Yllä mainituissa tapauksissa Polgara antaa Aslanille tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.
  • 2 artikla
Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.
  • 3 artikla
Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat tarkoituksenaan olevan mitä vilpittömimmin osallistua kaikkiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen sopusoinnussa Yhdistyneet Kotiluolat -järjestön päämäärien ja periaatteiden kanssa.
  • 4 artikla
Korkeat Sopimuspuolet vahvistavat Keittiössä 16 päivänä toukokuuta 2010 allekirjoitetun rauhansopimuksen 3 artiklaan sisältyvän sitoumuksen olla tekemättä mitään liittoja ja osallistumatta liittymiin, jotka ovat suunnatut toista Korkeata Sopimuspuolta vastaan, poislukien 8 artiklassa esitetyt varaumat.
  • 5 artikla
Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat päättäneensä toimia yhteistyön ja ystävyyden hengessä Aslanin ja Polgaran taloudellisten ja kulttuurisuhteiden jatkuvaksi kehittämiseksi ja lujittamiseksi. Polgaralla on 9 artiklassa todettu erityisvelvollisuus.


  • 6 artikla
Korkeat Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden, molemminpuolisen kunnioittamisen ja toisen kissan päänsisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita.
  • 7 artikla
Tämän sopimuksen toteuttaminen tapahtuu Yhdistyneet Kotiluolat -järjestön periaatteiden mukaisesti.
  • 8 artikla
Aslan varaa option kaveerata Raichun kanssa aina kun huvittaa. Polgara varaa samoin leikki- ja nukkumisoption yhdessä Raichun kanssa. 
  • 9 artikla
 Sopimuksen voimassaolon ehtona on, että Polgara heittelee Aslanille päivittäin vauvanaksuja lähelle sohvan reunaa, mistä Aslan voi noukkia niitä itselleen makupaloiksi.
  • 10 artikla
Tämä sopimus on ratifioitava ja pysyy voimassa viisitoista päivää sen voimaantulopäivästä lukien. Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjain vaihtamisesta, mikä tapahtuu Olohuoneessa mahdollisimman pian.

Ellei kumpikaan Korkea Sopimuspuoli ole sanonut sopimusta irti päivää ennen mainitun viisitoistapäiväkauden päättymistä, se pysyy voimassa kolmepäiväkausittain, kunnes jompikumpi Korkea Sopimuspuoli tekee 12 tuntia ennen kulumassa olevan kolmepäiväkauden loppua nojatuoliin raavitun ilmoituksen aikomuksestaan lopettaa sen voimassaolon.

Tämän vakuudeksi valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen tassunjäljillään.
Tehtiin Makuuhuoneessa 19 päivänä toukokuuta 2010 kahtena kissan- ja ihmiskielisenä kappaleena, ja molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.


keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Torahampaita ja ulkoilijoita

Kaksi kissaa ja pöytälamppu

Aslan on saanut olla jo puoli päivää ilman lampunvarjostinta, Raichulta kuuluu jo jonkinlaista ääntä vaikka oma kaunis korkea äänensä sillä ei vielä olekaan enkä ole Polgaran kuullut yskivän sunnuntain jälkeen kuin kerran. Eli ehdottomasti parempaan suuntaan mennään! Kaikki kolme tuntuvat jo ihan rehellisesti sanottuna suhtautuvan toisiinsa saman perheen kissoina, joten aurinko paistaa ihan kuvainnollisestikin meidän luolaan =)

Raichu majailee Polgaran omassa pesässä

Eilen vihjasinkin hieman Polgaran hampaista. Pentu kun on, sillä on kova tarve purra kaikkea ja koko ajan. Ihmisiin se ei sentään yritä hampaitaan iskeä kuin joskus vahingossa, mutta tyynynkulmat saavat kyytiä ja välillä sohvan reunaa menee pieni suklainen termiitti selkä maata viistäen ja torahampaat pieniä reikiä purren. Kaikesta päätellen neidillä olisi kutinaa maitohampaissa :)


Viikonloppuna kävimme taas kerran lemmikkikaupassa heräteostoksilla. Polgaran kutiavat ikenet muistaen mukaan tarttui tällainen hassu Petstages Chilly Kitty Chew -lelu. Lelun ideana on, että se laitetaan pakkaseen jolloin se ensinnäkin viilenee ja sen sisällä oleva geeli kovettuu rapeaksi. Puremisen pitäisi sitten helpottaa kissanpennun vaihtuvien hampaiden kutinaa. Polgara yksin tietää helpottaako lelu, mutta ainakin se tykkää järsiä patukoita ja kannella niitä suussaan. Isot kissat eivät ole lelusta olleet kovin kiinnostuneita, mitä nyt tänä aamuna Raichun piti saada tikusta "sisarusriita" aikaiseksi ja varastaa lelu Polgaralta ihan periaatteesta (ks. ylin kuva). Lelua on nyt käytetty useita kertoja päivässä ja alkuepäilyksistäni huolimatta voin suositella sitä muille kissanpentukodeille!

 Petstages Chilly Kitty Chew

Tänään oli niin ihana auringonpaiste, että poikien ulos viemistä ei tarvinnut edes harkita kahta kertaa. Tuosta touhusta nauttivat sekä kissat että ihmiset! Olisipa meillä vain vähän paremmat ulkoilumetsät, parilta suunnalta alueen nimittäin rajaa vilkas tie ja vaikka vieressä olisi metsikkö, ei sinne uskalla mennä lasinsirujen pelossa. Pysyttelemme siis puhtaassa pihapiirissä ja metsänreunassa olevalla kalliolla, mistä pystymme ainakin näkemään ja keräämään lasinsirut pois.


 Kun kuvan rajaa hieman eri lailla, paljastuu kuinka urbaaneja ulkoilijoita meillä loppujen lopuksi ollaan.

Aslan tykkää aina haistella pihan mäntyjä. Joko ne tuoksuvat vahvalle, tai.. no, pihan lukuisat koirat käyttävät niitä pissapaikkanaan. Flehmen-reaktion arvoinen haju joka tapauksessa!

Koska oli tosiaan kuuma, Polgarakin pääsi ulos pariksi minuutiksi. Polgara ei välittänyt valjaista tippaakaan, reipas tyttö kun on :) Ulkona piti katsella ympärille ja huudella (Polgara wääkyy aina kun on vähänkin ihmettelemisen / valittamisen aihetta ;) ). Polgara pysyi pariminuuttisen isännän lähellä, mutta aikas reippaasti se ulkona oli ja katseli. Eiköhän me siitä ulkoilijaneiti leivota! Pojat nimittäin aikoinaan olivat paljon enemmän peloissaan ulkoilmaan joutumisesta. Mamman kullat <3


Ps. tätä kirjoittaessani yllätin Raichun ja Polgaran sylikkäin nukkumasta, ja siellä ne köllivät vieläkin =) Aslankin viihtyi kasassa hetken aikaa Raichun päätä pesemässä. Ensimmäinen kolmen kissan kasa! <3

tiistai 11. toukokuuta 2010

Hyviä ja huonoja uutisia

Koulunkäynti haittaa harrastustoimintaa niin sanotusti, joten blogin kirjoittaminen on nyt saanut olla se joka kärsii. Mutta jos jotakin koittaisi pikaisesti rapustaa silti. Meidän rintamalta kuuluu sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonoihin uutisiin kuuluu muunmuassa se, että Aslan kulkee täällä kauluri päässä. Se pääsi varastelemaan varsinkin alkuun Polgaran raksuja enemmän kuin laki sallii, koska ennen kuin Polgara oppi että raksut ovat sohvan alla ja ennen kuin se oli ottanut koko asunnon haltuunsa niin, ettei esim. Raichu olisi voinut katkaista sen vapaata kulkua ruokakipolle pidimme välillä raksukippoa esillä. Penturaksut sattuvat olemaan sitä samaa merkkiä mistä Aslan on saanut ennenkin allergiaoireita jos samaan aikaan on ollut aihetta stressiin, ja toki uuden perheenjäsenen tulo on aina stressin paikka vaikka Aslan onkin ottanut Polgaran kaverikseen ja hoidokikseen.

 Kuva: Elina Väyrynen, Temppukissat.
Raichu ja Aslan katselevat kateellisena sohvan alle, missä Polgara tankkaa herkkuraksuja.

Eli Aslan reppana kutiaa kaulastaan. Sen lisäksi Raichulta lähti viikonloppuna ääni ja Polgarankin olen kuullut yskivän muutaman kerran. Ilmeisesti niillä on jokin äärimmäisen lievä hengitystieinfektio - noita nyt vain tulee, kun eri talouksien kissat laitetaan samaan tilaan. Joka kodissa on omat pöpökantansa ja uusille pöpöille pitää hankkia vastustuskyky. Kaikki kuitenkin syövät ja juovat hyvin ja riehuvat tuhatta ja sataa, joten kovin huolissani en niistä jaksa olla. Varmuuden vuoksi me jätetään kuitenkin Pirokit väliin - ehtiihän sitä myöhemmin sitten näytelmiin!

 Kuva: Elina Väyrynen, Temppukissat.

Se huonoista uutisista. Hyviä uutisia taas on tutustumisrintamalla. Uskomatonta, mutta meidän kokoonpanossa kolmen kissan leikki sujuu paljon paremmin kuin kahden. Raichun ja Aslanin leikkiessä kahdestaan Raichu omi usein lelun itselleen, mutta Polgaran tulo on tasapainottanut leikkiä niin että jokainen - myös Aslan - saa osansa huiskaleikeistä.

Raichu ja Polgara ovat olleet jo monta päivää ihan rennosti vierekkäin. Tänä aamuna näin söpön näyn, kun Raichu ja Polgara leikkivät kaksistaan keittiön ikkunalaudalla aurinkoläikässä. Raichu makasi selällään ja Polgara istui, ja molemmat läpsivät vuorotellen toisiaan pehmeällä tassulla. Illalla Raichu nukkui teltassa, kun kuvasin Polgaraa vieressä blogiotsikkoa varten. Kuvauksiin väsyttyään Polgara asteli kylmän viileästi Raichun luo telttaan ja meni sen viereen nukkumaan. Raichu oli ehkä vähän hämillään, mutta yllättäen alkoi pesemään tyttöä :) Pesun jälkeen piti vielä sähähtää (sihinöitä ei olla kuultu moneen päivään), mutta kumpikaan ei jaksanut virkasihinään (vrt. termi virkayskä) kiinnittää sen kummempaa huomiota vaan lopulta ne nukkuivat yhdessä melkein kaksi tuntia.


Kaksi ensimmäistä kuvaa on Elinan ottamia viikonlopulta. Kiitos ihanista kuvista! Lisää Elinan ottamia kuvia meidän poppoosta löytyy täältä.

Vielä riittäisi kerrottavaa muunmuassa poikien ulkoiluista ja Polgaran kutiavista hampaista (kypsyvätköhän kissatytötkin poikia nopeammin?), mutta tenttikirja huutaa käskevästi tuolta nurkasta.  Joten niistä sitten lisää ehkä ensi kerralla!

lauantai 8. toukokuuta 2010

Pikkuluolaleijona

Nyt voi jo sanoa että sekä Raichu että Aslan ovat hyväksyneet Polgaran klaanin jäseneksi =) Aslan on tilanteesta onnellisempi kuin Raichu, mutta Raichukin on Polgaran jo selvästi hyväksynyt.

Blogin päivitystahti on tainnut hieman kärsiä kun vauva tuli taloon. Kuviakaan en ole parina viime päivänä ehtinyt juurikaan napsia. Aika on mennyt aika tehokkaasti kissojen tutustuttamiseen - suuren osan kissat ovat hoitaneet itse, mutta kyllä siinä on ihmistäkin tarvittu rohkaisemaan hyvää käytöstä ja rentouttamaan sitä joka juuri sillä hetkellä on rentoutusta tarvinnut, sekä houkuttelemaan ja palkitsemaan yhdessäoloa. Tässä vähän siitä, mihin me ollaan jo päästy!

Meillä on (onneksi!) menty päivä päivältä tasaiseen tahtiin parempaan suuntaan. Olen jo seonnut päivissä milloin edettiin mihinkin asti, mutta joka päivä Raichun ja Polgaran turvaväli lyheni niin että kun esim. toisena päivänä ne sihisivät toisilleen 2 metrin päästä, siitä parin päivän päästä etäisyys oli noin 10cm, sen jälkeen sähistiin vain jos toinen hyppäsi leikkiessä suoraan päälle ja jos en ihan väärin muista, tänään ei olla taidettu sähistä ollenkaan vaikka Tuholaiset Raichu&Polgara Ay juuri äskenkin juoksivat suoraan pahki leikkiessään samalla huiskalla. Kallot vain kumahtivat ja kissat jatkoivat leikkiä..

Aslanin kanssa Polgaralla on synkannut hyvin alusta asti. Täytyy sanoa, että olen ihan äärettömän ylpeä siitä miten hienosti Aslan on osannut puhua kissaa ja esiintyä kiltisti ja rauhallisesti, vaikka voisi olla hyvinkin pelottava ilmestys pienen pennun edessä. Aslan on vain keikistellyt selällään ja siristellyt silmiään sen minkä ehtii, sekä pikkuhiljaa houkutellut Polgaraa leikkimään kanssansa. Torstai-iltana Aslan jo pesi Polgaraa hieman, ja ne jo ovat nukkuneetkin yhdessä - itse asiassa tekevät niin juuri tälläkin hetkellä, mikä puolestaan on saanut Raichun hieman mustasukkaiseksi. Kun sen oma Aslan on varastettu, pitää mammalta saada vielä vähän enemmän huomiota ettei kukaan vain ole unohtanut häntä. No ei ole, vaan Raichu on saanut paaaaaaljon extrahuomiota leikitysten ja rapsutusten merkeissä. Yksi kappale siamilaisia on tälläkin hetkellä parkkeeranut itsensä syliini kehräämään =)

Polgara-neidin oma luonne alkaa tulla jo esiin ja onkin ollut todella hauska seurata, että millainen paketti tästä tytöstä oikein kuoriutuukaan. Polgarassa on muutamia Aslanmaisia käyttäytymispiirteitä, toiset piirteet taas on ihan kuin Raichulla, mutta iso osa on taas aivan erilaista toimintaa. Näitä tulette varmaan jatkossa näkemään mikäli ehdin blogia päivittämään ;) Esimerkkinä. Aslanmainen piirre: hidas heräämään. Raichumainen: ensin mennään (vauhdilla) ja sitten vasta mietitään pääseeköhän täältä poiskin. Omanlainen piirre: vedellä läträys, kastuminen ei juuri neitiä haittaa.

Hiusten mussutus loppui onneksi parin ensimmäisen yön jälkeen, kun turvan hakeminen vähentyi ja ympäristö tuli tutummaksi. Välillä nukutaan öisin omissa oloissa, mutta suurimmaksi osaksi jossain jalkopäässä sänkyä, välillä kainalossakin :)

Ja sitten se kuvapläjäys, ja tähän kuuluu ehdottomasti SÖPÖYSVAROITUS!


Ps. Elina-täti kävi tänään pientä kilpparivarvasta katsomassa (ja tietenkin myös poikia), ehkäpä sieltäpäin olisi muutama kuva onnistunut paikkaamaan omaa kuvausvajettani ;)

maanantai 3. toukokuuta 2010

Reipas tyttö!

Polgara haettiin eilen Vantaalta, Skazki-kissalasta tänne sijoituskotiin ja tutustumista on harrastettu ahkerasti. Vielä ei kissojen kesken mitään kovin suuria ystäviä olla, mutta aika kivasti ollaan edistytty kumminkin.  Tällä hetkellä 3 kissaa nukkuu päikkäreitä samassa huoneessa! Kaapin päällä Raichu, nojatuolissa Polgara ja akvaarion päällä Aslan. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, tässä vähän otteita Polgaran kahdesta ensimmäisestä päivästä, sen verran kuin maltan istua koneella kirjoittamassa ;)

 Hiiwwiä mä metsästän, tahdon saada suuwen, enkä pelkää ollenkaan..

Meidän lempeä jättiläinen <3

Automatkan tyttö otti todella hienosti. Ensimmäiset 5-10 minuuttia mietimme, tuliko koppaan vahingossa hiiri eikä kissanpentu, seuraavat 10 minuuttia sieltä tapitti utelias tyttö ja loppumatkan se vetelikin hirsiä. Polgara taisi herätä kaksi kertaa matkan aikana, mutta rapsutukset boksin raosta saivat tytön leipomaan ja nukahtamaan heti uudelleen.


Leipominen jatkuikin sitten heti kotona. Polgara joko syö, nukkuu, leikkii tai tamppaa maata/ihmistä jos olohuoneen ovi on kiinni ja pojat toisella puolella. Tyttö onkin aika hellyydenkipeä iilimato, ihmiseen liimautuneena on kivaa ja masurapsut mannaa. Ääni sillä on hurjan hassu, pienenpieni wä-ä-ä, joskin kehräystä ja kurkur-ääntä (Aslanille) on saatu kuulla jo myös. 

Masurapsuja, niistä tämä tyttö tykkää.

Kotiin tultua syötiin heti hienosti kuppi tyhjäksi Feline Portaa ja sitten leikittiin huiskan kanssa. Sen päälle sylittelyjä ja leipomisia ja sitten omaan turvapesään nukkumaan. Tämä kaava on toistunut jo aika monta kertaa. Olohuoneen ovi pysyi kiinni lopulta parisen tuntia, sen jälkeen laitoimme oven väliin pyykkitelineen (kiitos Elina vinkistä!) ja tyttö katseli kauempaa pesästä kun istuin poikien kanssa ovella ja syötin niille vauvanaksuja, mitäs muutakaan, palkinnoksi aina kun katselivat kiltisti Polgaraa - ja Aslan teki jo tässä vaiheessa 'ollaan kavereita' -eleitä kuten silmien räpsyttelyä. Kovin kauaa porttikaan ei ollut paikallaan, sillä Aslan hyppi siitä määrätietoisesti yli, ja kun Polgara nukkui toisia päiväuniaan pesässä olimme kaikki jo samassa huoneessa niin että ihmiset ja Polgara olivat sohvalla ja Aslan ja Raichu saivat ensin matolle ja myöhemmin sohvallekin kehuja ja naksuja kiltisti olemisesta.

 Mä nukuin ja tuolla kaapin päällä nukkui kans joku, aika epäilyttävää..

Heippa!

No voin mä sulle takaisin siristellä kun säkin siristelet, sitten kerta.

Eilen illalla Aslan ja Polgara jo olivat sulassa sovussa samassa huoneessa, Aslan nukkui päiväunia kaapin päällä ja Polgara oli sohvalla. Eri ovia sulkemalla Polgara on jo tutustunut koko asuntoon ja ollaan useasti jo oltu samassa huoneessa kaikkien kolmen kissan kanssa, esim. niin että Aslan ja Raichu leikkivät ja Polgara katselee tai niin että Polgara leikkii ja pojat katselevat jne. Aslania saa olla kehumassa koko ajan, niin ahkerasti se siristelee silmiään, lähestyy tyttöä kiltisti ja jos Polgara sanoo että riittää (tyttö osaa pistää itse rajansa, aito kilppari kun on), Aslan perääntyy hieman ja näyttelee tekevänsä jotain ihan muuta. Välillä se kierii selällään ja katselee Polgaraa, että etkö tulisi jo leikkimään. Kurkur -sananvaihtoa on käyty Aslanin ja Polgaran välillä (olen todella ylpeä noista täplikkäistä!) mutta Polgara on yhä se joka sanoo milloin jättikissa on liian lähellä. Raichu taas ei tiedä pitäisikö Polgaraa pelätä vai olla mustasukkainen, ja olenkin yrittänyt sille näyttää että se on silti mamman vaavi vaikka talossa onkin uusi pentu. Raichu murahtelee ja sähähtelee, mutta toisaalta käy aika lähellä kiltisti katsomassa ja perääntyy välillä. Kyllä se varmaan siitä :)

Polgaralla on itsetunto kohdillaan. Tänä aamuna se seurasi jo minua olohuoneesta ja istui ensin aikansa kiipeilypuun alla katselemassa poikien leikkiä, minkä jälkeen se kiipesi puuhun ja asettui takuulla kunnolla pojilta haisevaan pussukkaan aamunokosille.

Aslan pääsee välillä jo näin lähelle ilman sähinöitä. Huivi taustalla ei ole kuvausrekvisiittaa, vaan Polgara ei pitänyt peilikuvastaan..

Katsotaan koska saadaan taas nukkua ilman erikoisjärjestelyjä, viime yön isäntä ja Polgara nukkuivat kaksistaan ja minä poikien kanssa. Isännän kertoman mukaan Polgaralla on oikein kivoja nukkumistapoja. Kuten Aslan, se tykkäisi metsästää varpaita. Ihan oma juttu Polgaralla on  hiusten mussutus, joten isäntä nukkui pipo päässä ;) Polgaran mielestä paras nukkumapaikka on naaman päällä (leipomisen kera  tietty) ja jos siihen ei kelpuuteta (höh), kainalo kelpaa.

Polgaran supersöötti ja uskomattoman ihmisrakas sisko Poledra etsii vielä sitä Omaa Kotia. Poledrasta löytyy kuvia kasvattajan blogissa, kannattaa käydä katsomassa!


Ps. Pitäisiköhän soittaa huoltoyhtiöön, meillä taitaa olla saranat vähän ruosteessa.. kun olohuoneesta poistuu, kuuluu sellaista hiljaista kräääääääh, wääh -ääntä..