Polgara Turokissa

Polgara täytti 10 kuukautta torstaina ja pääsi lauantaina kokeilemaan ensimmäistä kertaa sertinmetsästystä aikuisten luokassa, kun osallistuimme Turokin kissanäyttelyyn. Polgaran jännittävä viikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantaina, kun Polgaran kasvattaja ja omistaja Satu tuli vauvan kanssa kylään. Kaikki kolme kissaa yllättivät positiivisesti olemalla uteliaan kiinnostuneita vauvasta! Hienoa, tosin täytyy sanoa että oli vauvakin superkiltti, voi olla että itkuista vauvaa oltaisiin tajuttu jo pelätäkin ;)

En ottanut valokuvia lauantaina, joten kuvan virkaa hoitaa tämä pari viikkoa sitten kuvattu videonpätkä Polgarasta. Video ei esitä yhtään mitään, kunhan Polgaralla ja minulla oli kummallakin tylsä hetki :D

Lauantaina oli itämaisten kissojen erikoisnäyttely, ja itämaisia olikin paikalla kiitettävän paljon. Tavallisten luokkien (esimerkiksi paras kastraattinaaras, paras leikkaamaton uros jne) lisäksi paneelissa oli erikoisluokkia kuten paras naamio, paras pitkäkarva ym.  Polgara osallistui vain tavalliseen arvosteluun, (erikoisluokkiin kuului vain tp ja paneeli) ja ensimmäinen avoimen luokan serti taisi irrota tytölle helposti. Satulle kiitos Polgaran esittämisestä, neiti käyttäytyi taas kiltimmin tuomarin pöydällä :) Syitä taisi olla kolme: vieraampi  (ja kokeneempi) esittelijä, melko rauhallinen tuomarointitila sekä pyörähdys agiradalla juuri ennen tuomarille menoa. Skazki-blogista voi lukea Polgaran arvostelusta. Hieno neiti siitä on kasvanut. Tuomarin kommenttiin, että on pasta ja pizza maistunut täytyy vain viitata edelliseen blogipäivitykseen ja sanoa että kyllähän tuolle maistuisi vaikka pahvi :D Pizzasta se on yhden kerran saanut kananpalan varastettua ja pastapussin kaadettua lattialle (tosin todisteita ei ole), joten oikeassa oli tuomari ;) Joskin oikeasti ihan hyvässä kunnossa ja kissanruoalla syötetty neiti se on, sillä on toivottavasti tuleva ura emokissana joten ei sen pidä ihan "mallinmitoissa" ollakaan. Muilta osin arvostelu oli siis positiivista ja monta ex-merkintää löytyy setelistä, esimerkiksi turkin, silmien, hännän ja kunnon kohdalta :)

Lisätoimintaa tarjosi tosiaan myös agility, jossa allekirjoittanut oli auttamassa ja Polgara kokeilemassa kisaamista. Polgara suoritti jokaisella kokeilukerralla kolme estettä, jostain syystä A-estettä ei tällä kertaa haluttu ylittää sitten millään vaikka sellainen kotoakin löytyy. Kolmella esteellä ei finaaleihin päästy, mutta sekin on jo onnistuminen ettei tyttö suinkaan jäätynyt radalle (mitä nyt olisi halunnut puskea paria estettä kumoon ja paistatella huomiossa).

Loppupäivälle toimintaa tarjosivat paneelin seuraaminen sekä Bajavan kokous, jonne työnnyin rivijäsenenä kurkkimaan toimintaa. Myös Temppukissojen Elinan tekemä video neloskategorian kissoista hypnotisoi useaan kertaan päivässä, i-h-a-n-a video jossa vilahteli meidänkin kolmikko :) Ihmisten kommentit kaapinoveen hyppivästä juttelevasta Raichusta olivat hauskoja ;) Yleisin kommentti taisi olla "MITÄ tuo kissa oikein tekee?!" ja oven auetessa ja lelujen paljastuessa "Ahaa!". Pakko sanoa, että ei, ei se ole sellainen 24/7 vaan vain silloin kun tietää että voisi olla leikkiaika käsillä ja ihminen on eteisessä tai keittiössä kaapin lähellä :)

Toiminnantäyteinen näyttelyviikonloppu siis! Sunnuntai levättiinkin kotona, ja tästä päivästä täytyy sen verran kertoa että kokeilin naksutinkoulutusta kolmella kissalla illalla ("hälinäkoulutusta" kuten sen miellän, kun kolmella kissalla tuo voi teoriassa olla aika sekasortoa mutta oikeastaan onnistuu ihmeen hyvin helpoilla tempuilla). Tein kissoille siis niiden helppoja temppuja, kunnes päätin huvikseni kokeilla yhtä vain Aslanin osaamaa temppua ("high five") Raichulle ja Polgaralle jotka istuivat vierekkäin. Kumpikaan ei ole sitä osannut kun olen joskus aikaisemmin kokeillut, ja olen ajatellut että antaa olla, opetan sen joskus hitaasti vaiheittain kun jaksan. Nyt kuitenkin molemmat osasivat sen! Ilmeisesti ne ovat katsoneet tarkkaan kun sitä on tehty Aslanin kanssa ja oppineet mallista katsomalla, ihana esimerkki joka todistaa teorian siitä että kissa on hyvä mallioppija todeksi. Eivät ne temppua täydellisesti osaa - Raichu nostaa tassun ylos silmien korkeudelle (kuin tekisi kunniaa) ja Polgara toisinaan läppää käteen kahdella tassulla yhden sijaan, mutta aika hyvin kuitenkin :) Täytyy hioa molempien kanssa tuo temppu kuntoon.

Satulle vielä kiitos vierailusta ja tervetuloa uudestaan kylään, ja Elinalle kiitos kyytiavusta lauantaina kun meidän pieneen autoon ei kaikki tavarat mahtuneet :) Saas nähdä koska seuraavan kerran on näyttelyitä edessä, tällä hetkellä suunnitteilla on pitkähkö tauko näyttelyistä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa ensi vuotta sitten taas uudestaan!

Täplät ilmassa

Kiirettä pitää, edelleen.. mitäs haalasin itselleni taas valtavat määrät kouluhommia, tällä kertaa kesällekin asti.

Tässä kuitenkin pari noin viikko sitten kuvattua videonpätkää, ennen kuin unohdan nämäkin kokonaan jonnekin tietokoneen bittiavaruuteen. Ensimmäisessä Aslan hyppelehtii (pitäisi kuvata sivulta päin, noilla korkeammilla puomeilla on jo aika näyttävän näköistä), toisessa videossa Polgara on ensimmäistä iltaa tekemisissä hyppyesteen kanssa. Ennen tuota videota hyppyesteen yli mentiin kosketuskepin kanssa jonkin aikaa ja pidettiin taukoa pari minuuttia, sen jälkeen meno oli jo noin vauhdikasta.

Jos videot eivät näy, tässä linkki videoihin:

Aslan 

ja

Polgara

Reviirien rajoissa epäselvyyttä?

 Keväthuumassa laulelevat paistit ovat mielenkiintoista tarkkailtavaa.

Allekirjoittanut istui kaikessa rauhassa olohuoneessa selaamassa läpi kuvia, suunnitelmissa kirjoittaa blogimerkintä "terassikauden avajaisista", kun ulkohäkistä alkoi kuulua varsin eläimellistä ääntä: "Mouuuuuu, mouuuuuu!" Duetto oli aikamoinen ja volyymiäkin löytyi. Raichu ehti samassa silmänräpäyksessä mamman luo rollimaan että jokin on vialla ja viiletti takaisin häkkiin lisätäkseen kolmannen, sopraanoäänen mourukuoroon. 

Reviirin puolustaja.

 Urhea Raichu - ylhäältä on turvallista uhota.

Siellähän sitä oltiin napit vastakkain, Aslan ja joku irtokissa. Molemmat nenät häkin verkossa kiinni ja kamala ulvonta. Ilmeisesti kumpikaan ei vielä tehnyt muuta kuin uhitteli - Raichu lisäsi soppaan omat uhkauksensa turvallisesti yläilmoista. Vieras kissa sai nopeasti vettä niskaansa henkilökunnan toimesta - meidän poikiahan ei kiusata >:( Pojat suostuivat tulemaan sisälle vasta RC:n raksunäytepussia rapistelemalla. Tulivat onneksi kuitenkin! (Kuvat otin vasta kun ulkokissa oli kauempana, silloin kun tilanne oli päällä oli aika kiire saada kissat kauemmaksi toisistaan..)

 Vieras.

Että sellaiset terassikauden avajaiset. Aiemmin päivällä käytiin valjastelemassa, ja koska pojat viihtyivät lyhyellä valjastelureissulla niin hyvin, olin avannut ulkohäkin ikkunankin. Saapa olla tarkkana, jos tuo kyseinen ulkokissa asustelee lähistöllä.. Grr. Viimevuotinen naapurin ulkokissa sentään ei ollut noin aggressiivinen. Itse valjastelureissu tehtiin vielä villapaidat päällä. Aslanin taustalla alkaa jo nurmi vihertämään! Raichun takana taas on pieni läiskä viimeisiä lumia, vaikka se ei kuvassa näykään:

Sain myös aikaiseksi kuvata pari uutta temppuvideota. Raichu kokeili seuraa-temppua ja Aslan teki lemppariansa, "high fivea".

Tästä merkinnästä tulee taas pitkä, mutta lisätään loppuun vielä tuore pentukuva. Kuvassa siis suklaakilpikonnatäplikkäät pitkäkarvatytöt Skazki Polgara ja Skazki Poledra. Kasvattajalle jäävä tyttö muuttaa meille asustelemaan trinsessaksi kunhan on tarpeeksi iso =) Molemmat tytöt ovat aivan ihania, todella herttaisia öttimönkiäisiä, jotka tappoivat tänään yhdessä tuumin hiirihuiskalelua ja söpöilivät sylissä. Takana näkyvä poika on Belgarion.

Lelulaatikko sekä temppuhaasteen finaali.

Mikähän se mahtaa olla hemmotellun lapsen merkki?

Tänään aamupalalla katselin, kun pojat istuivat kiipeilypuun lelukätkön luona ja kaivoivat leluja esille yksi kerrallaan. Lelujen kaivaminen on yksi Raichun harrastuksia, mutta nyt ne tekivät sitä molemmat - Aslan pesän edessä olevalla tasanteella istuen ja Raichu vakiopaikallaan pesän katolla. (kyllä, se kaivaa leluja pää alaspäin...) Vähän ajan päästä isäntäkin meni jo katsomaan että eikö sieltä löydy nyt ollenkaan mieleistä lelua ja kaivoi lelut pesästä yksi kerrallaan lattialle.

No, kyllähän sieltä muutama lelu löytyikin. Pojat eivät ilmeisesti osanneet päättää millä leikkisi. Seuraavan kerran kun olen ostamassa kissanlelua, pitänee muistella tätä näkyä. Eikä siinä vielä kaikki. Kaapissa meillä on kaikki huiskalelut sekä muut joista voi irrota vaarallisia osia. Sinisessä laatikossa olevat lelut ovat yleensä kaapissa, huiskia ei näy nyt kuvassa ollenkaan. Sitten on lisäksi ne jotka ovat tällä kertaa vuorostaan sohvan yms alla tallessa sekä isokokoiset aktivointilelut kuten namipiilo ja muovinen rengas jossa on pallo.

 Tätä lelua kuuluu heittää korkealle ilmaan ja lyödä sitä ilmassa tassulla. Myös maata pitkin lätkiminen sallittu.

Kun lelukasa saatiin lattialle, löysivät pojat molemmat etsimänsä. Aslan valikoi kaikkien näiden lelujen joukosta oman rakkaan hiirensä, sen ihan saman yksilön joka on seurannut sen mukana pentukodista asti. Kyllä, se hiiri on vieläkin elossa - joten kuten. 

Tämä lelu..

 ..on paljon, paljon parempi kuin tämä lelu.

Raichu puolestaan löysi sinisestä laatikosta lempinarunsa - kovaksi kuolatun vihreän housunnyörin jonka se joskus aikoinaan pentuna varasti päältäni. Naru on kummasti lyhentynyt tässä ajan mittaan.. Kohta kummastakaan näistä leluista ei tosiaan ole mitään jäljellä. Onneksi on korvaajaehdokkaita (joista mikään ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin vanhat lempparit).

Kuolanarulle pitää murista. Sitten se pitää viedä äkkiä kotipesään eli ihmisten sänkyyn.

Yritin päivällä ottaa videota temppuhaastetta varten. Raichu temppuili niin huonosti ettei koskaan ennen kotona - sen sijaan se tunki syliin kehräämään ja puskemaan. Ehkä se ajatteli että hölmö mamma, sillä on mennyt sisäinen kello ihan sekaisin. Temppuaika on illalla! No, tässä on meidän haasteen loppuvideo. Olisi pitänyt kuvata se alkuviikosta, silloin Raichu nousi nimittäin oikein hienosti välillä jopa varpailleen asti niin että ihminen seisoi ja näytti sormimerkkiä. Tässä videolla on kokeiltu nyt kahta eri merkkiä, tuohon uuteen versioon Raichu jaksaa reagoida paremmin. Alkoi kyllästyttämään se ensimmäinen? Tässä vielä meidän alkuasetelma.



Ps. Jos joku ihmettelee miksi heitän namin lattialle enkä palkitse kissaa suuhun, vastaus on että käytössä oli liian maukas palkkio! Alkuosaa kuvatessa Raichu nimittäin rei'itti sormeni pari kertaa. Yleensä se ottaa namin sentään suhteellisen varovaisesti :D

Lopuksi vielä bonuskuva Aslanista ja hiirulaisesta:

 *Puspus* Oot ykkönen!

Vilkas viikonloppu

Aslanilla ja Raichulla on aktiiviviikonloppu. Eilen leikittiin valokuvamalleja ja kiipeiltiin kaapin päällä, mistä tuloksena vahinkotuotoksena myös uusi blogiotsikko.

Kuvassa on aivan saman venytyksen loppuosa kuin otsikkokuvassa. Halusin näyttää tämän kuvan todisteena siitä, kuinka paljon kuvanmuokkauksella voi saada aikaan.

Tänään kävimme taas agitreeneissä Elinan luona. Alku oli lupaava, sillä pojat olivat tilassa heti rentoja eikä tällä kertaa tarvinnut tutkia ja nuuskutella huonetta. Jokin kuitenkin tökkäsi, sillä hyvän alun ja parin naksuttelun jälkeen molemmat pojat näyttivät kieltä (kuvainnollisesti) naksuttelijalle ja puuhasivat omiaan. No, pelkästään rento suhtautuminen vieraaseen tilaan oli jo kiva suoritus, sekä se että molemmat suostuivat sentään välillä koskemaan kosketuskeppiä.

Onneksi paikalla oli myös suloinen eurooppalaispentu Pietari, jonka nopeaa ja innokasta suoritusta allekirjoittanut seurasi ihaillen. Kyllä meidänkin pojat vielä joskus pystyvät tuollaiseen suoritukseen, kun tarpeeksi kauan harjoitellaan ;) Itse en ehtinyt meidän poikia kuvaamaan, mutta kuunteluoppilaana mukana ollut BalineesiPrinssin blogin Elliottin ja Amoksen emäntä sai kuvattua hienoja otoksia, käykääpäs katsomassa!

 Pietari oli vauhdikas!

Huomenna onkin luvassa ne kauan odotetut Kissanpäivät. Olen aikaisemmin ollut mukana yleisön roolissa ja viihtynyt loistavasti eri rotuisten kissojen omistajia tentatessani (mm. joskus aikoinaan kun mietin, mikä rotu olisi minulle paras). Toivottavasti tällä kertaa Aslan ja Raichu pääsevät näyttämään kävijöille, millaisia hönttejä, höppänöitä, äänekkäitä, vauhdikkaita ja rakastettavia rotunsa kissat ovatkaan.

Raichun otsikkokuvan nappasin tästä. Kuva on otettu hetki venytyskuvan jälkeen.

DIY-kiipeilypuu

Kissataloudessa kuutiot kannattaa käyttää hyödyksi. Sehän on tiedetty, mutta siitä huolimatta meillä on ollut keväästä asti (tähän asuntoon muuton jälkeen) aivan valtava hukkatila. Olohuoneen kaapin päällinen on ollut aivan käyttämättä! Mietimme pitkään, kuinka ihmeessä saisimme sen hyötykäyttöön kun vuokra-asunnossa ei katsota seinäntäyttä hyllyjä/reikiä hyvällä.

Kunnes viime viikonloppuna meillä (kummalla - en muista enää) välähti. Lähdimme siltä istumalta Ikeaan. Muutama tunti ja hyllynpalanen myöhemmin meillä oli tällainen:

Tadaa, saanko esitellä: kissojen kiipeilyhylly! Mahtuu hyvin pieneen tilaan mutta toimittaa tehtävänsä. Pojat olivat aika iloisen näköisiä päästessään korkeuksiin valtakuntaansa katselemaan! Portaiden käytön opettelussa kesti hetki, varsinkin kun päällystimme ne vasta eilen ja pelkkä hylly on aika liukas alusta kiivetä. Maton laittamisen jälkeen sekä ylös että alas pääsee  nopeasti (ylös todella nopeasti, alas vähän hitaampaa) ja oikeasti melko helposti, vaikka Raichun alastulokuvista ei sitä ehkä uskoisikaan ;) Pitäähän sitä edes vähän vaikeustasoa olla, muuten homma menee ihan tylsäksi.

Kaiken lisäksi minä sain paikan Disney -klassikkokokoelmalleni. Hiekkalaatikolle pitäisi vielä keksiä uusi paikka, mutta kaappien päällisen käyttöönsaanti oli hiekkiksen siirtämisen arvoista :) Pitää vielä nakata joku kissanpesistä kaapin päälle.

Hintaa "kiipeilypuulle" tuli huimat 21€: Valmiiksi kolhiintunut hylly löytönurkasta 15€ sekä kuramatto 6€.

 

Klikkaa isommaksi!

Hylly ylhäältäpäin

Kaapiston kuningas

Temppuhaaste!

Temppukissojen Elina antoi tällaisen leikkimielisen haasteen. Tarkoituksena olisi saada kissa seisomaan takajaloillaan 3-5 sekuntia helmikuun loppuun mennessä, jolloin nähdään kuinka kävi. Onnistuneille virtuaaliaplodeja ;) Haaste löytyy alkuperäisenä BalineesiPrinssin blogin kommenteista.

Osallistukaa kaikki naksutusta harrastavat tai sen aloitusta harkitsevat =)

Tässä on Raichun lähtöasetelma: takajaloillaan seistään (ei kun istutaan) sellaiset puoli sekuntia, joskus vaivaudutaan nostamaan vain yhtä tassua.

Koska eilen Aslan sai oman laulun, halusi Raichukin sellaisen. Raichu valitsi ja sanoitti (siis muokkasi) oman laulunsa ihan itse, ja tähän se päätyi:

Oon puolitoistavuotias,

oppimaan innokas,

sain nimen hauskimman - Raichu.

 

On paljon tehtävää,

uutta ja tärkeää,

puuhailee touhuissaan Raichu.

Maailma muuttuu, niin minäkin,

oppaiksi ihmiset värväsin!

Vaikea varttua,

itkua parkua?

Muistan vain iloita Raichu,

Raichu, Raichu.

Oon Raichu!

Hei vain!

Vapaasti mukaillen Kaapolaulua.

Kyllä nyt on meidän pojille molemmille niin sopivat laulut kuin vain voi olla ;) Raichun laulu on myös vanhoilla kuvilla höystetty.

Kissa-agilityä ja karvainen laatikko

Meillä oli eilen ilo ja kunnia päästä kokeilemaan kissa-agilityesteitä  itse Temppukissojen omalle radalle. Pidimme nimittäin Elinan kanssa kolmen kissan agitreenit. Treenejä oli odotettu pitkään ja ne onnistuivat paljon paremmin kuin uskoinkaan. Kamerakin oli mukana, mutta en ollenkaan muistanut ottaa kuvia, joten  kuvituksena esiintyy tänään talvinen maisema.

Temppukissoilla oli ihan kokonainen kissankoulutushuone. Aslan ja Raichu tutustuivat tilaan aika nopeasti, joten pääsimme kokeilemaan olivatko Kissan aktivointi -kirjan opit menneet perille. Raichu yllätti positiivisesti tottelemalla tuttuja käskyjä melkein yhtä hyvin kuin kotona. Kaikella rakkaudella sanottuna, Ruisku on kyllä sellainen putkiaivo ettei sillä montaa asiaa kerralla päähän mahdu. Naminhimo oli hirmuinen ja Raichu hyppi pöydälle ja koski koulutuskeppiä nätisti (mitä nyt silloin tällöin eksyi haistelemaan vieraan kissan hajua kissanpesästä mutta ollaan siitä ihan hyshys).

Sitten ne agiesteet. Pojat eivät ole siis koskaan ennen esteitä nähneetkään, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Ei kuitenkaan mennyt montaa toistoa, kun Raichu jo asteli renkaan läpi. Häsellystäkö vai hoksasiko Raichu sen tempuksi, siitä en ole ihan varma, mutta treenien aikana näkyi jo paljon edistystä siinä miten kissa reagoi esteeseen. Elinan hyvien neuvojen avulla (ai ettei kissaa kannatakaan palkita siitä että se jää puskemaan estettä ja keimailemaan? ;) ) aloin itsekin tajuta kuinka homman tulisi edetä. Maistiaiset on saatu, lisää kiitos ;D Jatkamme kyllä ehdottomasti esteiden kokeilua jossain muodossa kotonakin naksutinkoulutuksen yhteydessä.

Aslan on vähän Raichua monimutkaisempi tapaus. Vaikka se hyväksyi uuden tilan ja ihmisen Raichua nopeammin, sillä on tapana unohtaa namit ja karkit jos meneillään on jotain mielenkiintoisempaa. Mikään nami ei saanut Aslania motivoitua temppuilemaan, kunnes Elina keksi Aslanillekin toimivan palkitsemiskeinon - Temppukissojen oman hienon huiskan, jota Aslan himoitsi sekä ihan yksinkertaisesti vain kehumisen. Näillä eväillä Aslankin kulki estettä läpi. Hassua, enpä olisi keksinyt Aslaniin kokeilla huiskaa kun se ei niistä kotona tykkää paljon yhtään.

Vieraisiin kissoihin yleensä ystävällisesti suhtautuva Aslan pääsi tutustumaan valjaissa Fedjaankin. Fedja-setä oli herrasmies, katseli vain kiltisti että mitäs tänne nyt on raahattu. Aslan taas - noh, kuulin Aslanin murisevan kolmannen tai neljännen kerran koko elämänsä aikana. Vieras maaperä isäntineen taisi olla liikaa ystävälliselle Aslanillekin kun se kiipesi mamman syliin Fedjaa ihmettelemään. Fedja suoritti oman koulutusosionsa Aslanista suuremmin välittämättä, aika viilipytty :)

Kotona meillä oli loppuillan kaksi unikekoa. Pitäähän sitä treenien jälkeen ollakin väsynyt! KIITOS Elina aivan upeasta mahdollisuudesta päästä agitreeneihin ja hyvistä vinkeistä ja neuvoista. Tullaan mielellään uudestaankin jos päästään! Meillä taitaa kyllä olla luokan adhd-oppilaat :D

Sain illalla valmiiksi yhden projektin jonka kanssa olen puuhastellut pari päivää. Ompelin nimittäin meidän pienempään, yhden kissan Gulliveriin lämpösuojuksen á la Luolaleijona design. Boksi sinänsä on ollut aika vähällä käytöllä kun Aslan ja Raichu matkustavat aina yhdessä isossa kopassa, mutta sen kerran kun tuota on tullut käytettyä on joutunut virittelemään sen ympärille vilttiä ja huopaa, joten nyt on siinäkin ihan oma päällinen. Tarkoitus oli laatia suojukseen teko-ohjeetkin ja laittaa ne kotisivuille jos joku toinenkin on kiinnostunut rääkkäämään itseään ompeluprojekteilla, mutta niinhän siinä kävi että lopputuloksesta on aika mahdoton sanoa kuinka sen sitten lopulta tein tai ainakaan kuinka se olisi järkevä tehdä. Koitan kuitenkin  ainakin jonkinnäköiset "älä tee näin" ohjeet saada vielä kotisivujen puolelle aikaiseksi.

 

Tikkaria kissoille

Lollipop!

Sain vihdoinkin hankittua meille ihan oikean kosketuskepin. Nyt ei Arvon Herra Kissojen tarvitse enää koskea mustekynän päähän naksutinkoulussa. Kovista etsinnöistä huolimatta keppi jouduttiin lopulta kuitenkin rakentamaan itse. Suomalaisesta karttakeppi ja tiimarista massapallo, mikäs siinä - kunnes aloin puuhastelemaan askarteluprojektin kanssa ja huomasin ettei talossa ole minkäänlaista maalia. Päädyin lopulta värittämään pallon yliviivaustussilla, mikä oli Arvon Herra Kissojen mielestä aivan pöyristyttävää. Pallohan on aivan väärän värinenkin! Raichun väri on vaaleanpunainen ja Aslanin vihreä, mutta kepistä tuli violetti. Noh, katsotaan kuinka kauan massapalloviritys yleensä kestää - voi olla että sen joutuu vaihtamaan joku kaunis päivä puuhelmeen joka tapauksessa.

Tässä vähän todenmukaisempi kuva.

Kyllähän pojat tuntuivat tällaistakin keppiä seurailevan. Tai ei meillä vielä kävellä kepin perässä, vaan lähinnä ollaan kuroteltu keppiä paikaltaan joka puolelle. Sen verran nätisti tuntuvat kurottelevan, että eiköhän me aleta jo liikkumaankin kepin kanssa, nyt kun on sen näköinen esinekin mitä aletaan sitten ihan oikeasti käyttämään.

Kompakti esine.

Naksutinkoulussa

Kyllä se nyt on vain uskottava että ihan oikeasti meidän pienet karvakorvat osaavat jo temppuja! On aivan upeaa seurata, kuinka nopeasti pojat oppivat ja kuinka ne nauttivat siitä. Mehän ollaan nyt harjoiteltu (yhtä viikonloppua lukuunottamatta) joka päivä siitä lähtien kun Kissan aktivointi -kirja ilmestyi, ja nyt ollaan jo näin pitkällä: Aslan istuu, koskee keppiä, hyppää tasolle - ja, eilen se antoi ensimmäisen kerran tassua niin että voisi sanoa sen melkein jo osaavan sen tempun! Noista istuminen oli ehkä viime talvelta muistissa, kuten koskeminenkin, mutta tasolle hyppy ja tassu ovat aivan uusia. Kyllä mamma on nyt ylpeä! Raichu taas istuu, koskee keppiä ja hyppää tasolle. Sille istuminen ja kepin koskeminen ovat aivan uusia. Raichun kanssa harjoitellaan nyt kahdella jalalla seisomista.

Kuvasin tänään molempien harjoituskerrat videolle, jotta näkisin itsekin paremmin kuinka tuo koulutustilanne oikein sujuu. Tuosta näkee aika hyvin, miten meillä temppuillaan. Aloittelijoita ollaan, ja Aslanin tassunantaminen on vielä aika vähäelkeistä, mutta hei, sehän oppi sen vasta eilen :D (Ja kyllä, taidan tosiaan lässyttää kissoille.. -__-). Virheitäkin tuosta varmasti löytyy, joten vinkkejä ja neuvoja otetaan oikein mielellään vastaan konkareilta!

Aslan:



Raichu:



Suosittelen kyllä kokeilemista kaikille kissanomistajille :)