Kukkuu! Me ollaan pidetty nuo ihmiset aika kiireisinä, niin ettei ne ole ehtineet olla tietokoneella. Eräs hyvä vinkki on mennä nukkumaan ihmisen syliin. Siinä kun vielä alkaa kehräämään unissaan, ei se raski nousta siitä yhtikäs mihinkään. Minä olen aika hyvä siinä! Tässäpä hieman juttuja, mitä me ollaan viimeaikoina keksitty ja mitä kaikkea meille on tapahtunut.
Minä olen täällä piilossa. Ajattelin hypätä Arnin kimppuun, kun se on niin keskittynyt tuohon kuolleeseen sorsaan. Sitten varastan sorsan siltä ja me pojat painitaan! Tällä ilmeellä pääsee muuten myös ihmisen syliin, ja siitä minä tykkään. Omasta mielestäni en näytä mammanpojalta, mutta tuo ihminen tykkää että sellainen minä olen kun kehräilen sen sylissä ja juttelen.
Minun sorsa! Minun! Metsästin tämän ihan itse! Me pojat tykätään tästä kaikki, me ollaan jo tosi hurjia metsästäjiä. Tytöt tykkäävät enemmän palloista ja pahvihylsyistä. Tuon ihmismamman piti blogata meidän uusista leluista, mutta se ei ehtinyt. Me ollaan kyllä jo tapettu näitä, nimittäin tätä Skinneez-sorsaa ja sitten montaa erilaista Kattipuodin villalelua. Yksi pääsi tänään pesullekin, kun ihmisiltä kaatui siihen vähän aamukahvia..

Tästä kuvasta ette taidakaan nähdä sitä, mutta istun aika korkealla. Nimittäin sohvan päällä, ja se sohva on käännetty ihan väärinpäin. Me tehtiin Blankan kanssa pieni jekku! Ihminen pikkaisen säikähti, me oltiin nimittäin hyvässä piilossa eräs päivä kun se tuli antamaan meille ruokaa. Se ei löytänyt meitä yhtään mistään ja etsi kirjahyllyt ja kaikki (mamma joskus kantaa meitä kirjahyllyyn, mamma sanoo että siitä olisi kiva jos me muutettaisiin sinne asumaan) eikä siltikään löytänyt meitä. Sohva oli teipattu umpeen lakanoilla ja pahveilla, mutta ihminen purki senkin ja katsoi senkin alle - ei tassuja. Lopulta se joutui kutsumaan naapurit apuun ja kaatoi sohvan ympäri, ja siellähän me oltiin Blankan kanssa päiväunilla pienessä kolossa mikä me oltiin löydetty teippauksista huolimatta. Ihminen sanoi että me oltiin tuhmia, mutta oli se huojentunut kun me löydyttiin. Nyt sohvan pohja on teipattu vielä enemmän umpeen eikä me päästä enää sen sisään, vaikka alle päästään. Me ei pissailla enää minne sattuu, niin niitä extratoppauksia ei tarvita.

Ihminen sanoo, että minusta ei saa kuvan kuvaa. Muka joko nukun jossain kesken leikin pudonneena ihan ketarat ojolla, tai sitten juoksen ympäriinsä tuhatta ja sataa. Minä sanon, että ihmisellä ei ole tarpeeksi hyvää kameraa. Tällainen minä vain olen, supersalama-Harald, joten hankkisi paremman linssin jos haluaa ottaa minusta kuvan! Tuossa kuvassa minä leikin Kong Wubba Kittenillä, mutta yleensä meillä on juoksuleikit muiden sisarusten kanssa menossa. Cecilian kanssa me riehutaan eniten, kun ollaan tällaisia elohopeoita.
Missä tapahtuu, siellä on Blanka! Näin on. Kuulitteko jo hauskasta tempusta, jonka teimme Cecilian kanssa? Lisäksi tykkäämme kaadella vesikippoja (pojat myös!), kiusata setiä (niitä on hauska purra kun ne eivät saa purra takaisin), painia keskenämme ja kiivetä. Minusta ihmisen olkapäälle on hauska kiivetä katsomaan maisemia, haluan nimittäin nähdä kaiken mitä tapahtuu.
Katsokaas tätä! Ei ole joka tytöllä näin hienoa masua.
Me osataan jo pestäkin itsemme, tosin kehrätään kyllä jos mamma tai sedät pesee meitä tai ihminen (ihminen on kyllä aika tehoton pesemään meitä kädellään! Kivalta se tuntuu silti). Muutaman kerran minä jouduin pyllypesulle vesihanankin alle, ja muutama muu myös, kun meillä oli vatsa löysällä jonkin aikaa. Se johtui varmaan sellaisesta pahanmakuisesta möhnästä kuin mat-olääk-e, en tiedä mitä se on mutta jotain pilallemennyttä ruokaa ehkä? Myös me tykättäisiin syödä ihan mitä täältä vain löytyy, omista ruoista mamman ruokiin ja kissanhiekkaan, niin että sekin ehkä vähän vaikuttaa kun me syötiin heti niin paljon erilaisia juttuja. Nyt meidän masut on olleet taas kunnossa useamman päivän.
Sainpas yllätettyä!
Kaapista pilkistää käärme! Tapetaan se yhdessä!
Shh, ei saa herättää paperipussiluolan suulla nukkuvia poikia. Yksi taitaa kyllä tehdä jotain muuta kuin nukkua..