perjantai 25. maaliskuuta 2011

Lapsenvahtisedät

Kuuden lapsen äitiä saattaa joskus vähän väsyttää.

Onneksi hoitoapu on lähellä! Löytyy pissittäjää..

Pesijää..

Unikaveria..

Leikkikaveria..

Mutta Eskil hei, ei sieltä sentään maitoa tule.

Sitä täytyy käydä hakemassa ihan omalta mammalta.

Täytyy kyllä sanoa, että on minulla ihanat pojat. No, sehän on ollut aina tiedossa, mutta myös sijoituspentueen kannalta - meillä kävi todella hyvä tuuri, kun kaikki aikuiset kissat hyväksyivät pennut. Pojat tekevät kaikkea pentujen kanssa pesemisestä leikkimiseen, mutta osaavat silti (melkein täydellisesti) huomioida sen että leikkikaveri on pieni.

Ihania ovat Polgarankin pojat ja tytöt. Pennuista löytyy tiistaina otettuja 6vko -kuvia täältä, alla vielä muutama juuri otettu päiväuniltaheräämiskuva (unikaverikuvat keskiviikolta, tänään Aslan nousi juuri ylös kun olin ottamassa samasta tilanteesta kuvaa).


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tytöt tuhmina ja muita seikkailuja

Kukkuu! Me ollaan pidetty nuo ihmiset aika kiireisinä, niin ettei ne ole ehtineet olla tietokoneella. Eräs hyvä vinkki on mennä nukkumaan ihmisen syliin. Siinä kun vielä alkaa kehräämään unissaan, ei se raski nousta siitä yhtikäs mihinkään. Minä olen aika hyvä siinä! Tässäpä hieman juttuja, mitä me ollaan viimeaikoina keksitty ja mitä kaikkea meille on tapahtunut.

Minä olen täällä piilossa. Ajattelin hypätä Arnin kimppuun, kun se on niin keskittynyt tuohon kuolleeseen sorsaan. Sitten varastan sorsan siltä ja me pojat painitaan! Tällä ilmeellä pääsee muuten myös ihmisen syliin, ja siitä minä tykkään. Omasta mielestäni en näytä mammanpojalta, mutta tuo ihminen tykkää että sellainen minä olen kun kehräilen sen sylissä ja juttelen.

Minun sorsa! Minun! Metsästin tämän ihan itse! Me pojat tykätään tästä kaikki, me ollaan jo tosi hurjia metsästäjiä. Tytöt tykkäävät enemmän palloista ja pahvihylsyistä. Tuon ihmismamman piti blogata meidän uusista leluista, mutta se ei ehtinyt. Me ollaan kyllä jo tapettu näitä, nimittäin tätä Skinneez-sorsaa ja sitten montaa erilaista Kattipuodin villalelua. Yksi pääsi tänään pesullekin, kun ihmisiltä kaatui siihen vähän aamukahvia..

Tästä kuvasta ette taidakaan nähdä sitä, mutta istun aika korkealla. Nimittäin sohvan päällä, ja se sohva on käännetty ihan väärinpäin. Me tehtiin Blankan kanssa pieni jekku! Ihminen pikkaisen säikähti, me oltiin nimittäin hyvässä piilossa eräs päivä kun se tuli antamaan meille ruokaa. Se ei löytänyt meitä yhtään mistään ja etsi kirjahyllyt ja kaikki (mamma joskus kantaa meitä kirjahyllyyn, mamma sanoo että siitä olisi kiva jos me muutettaisiin sinne asumaan) eikä siltikään löytänyt meitä. Sohva oli teipattu umpeen lakanoilla ja pahveilla, mutta ihminen purki senkin ja katsoi senkin alle - ei tassuja. Lopulta se joutui kutsumaan naapurit apuun ja kaatoi sohvan ympäri, ja siellähän me oltiin Blankan kanssa päiväunilla pienessä kolossa mikä me oltiin löydetty teippauksista huolimatta. Ihminen sanoi että me oltiin tuhmia, mutta oli se huojentunut kun me löydyttiin. Nyt sohvan pohja on teipattu vielä enemmän umpeen eikä me päästä enää sen sisään, vaikka alle päästään. Me ei pissailla enää minne sattuu, niin niitä extratoppauksia ei tarvita.

Ihminen sanoo, että minusta ei saa kuvan kuvaa. Muka joko nukun jossain kesken leikin pudonneena ihan ketarat ojolla, tai sitten juoksen ympäriinsä tuhatta ja sataa. Minä sanon, että ihmisellä ei ole tarpeeksi hyvää kameraa. Tällainen minä vain olen, supersalama-Harald, joten hankkisi paremman linssin jos haluaa ottaa minusta kuvan! Tuossa kuvassa minä leikin Kong Wubba Kittenillä, mutta yleensä meillä on juoksuleikit muiden sisarusten kanssa menossa. Cecilian kanssa me riehutaan eniten, kun ollaan tällaisia elohopeoita.

Missä tapahtuu, siellä on Blanka! Näin on. Kuulitteko jo hauskasta tempusta, jonka teimme Cecilian kanssa? Lisäksi tykkäämme kaadella vesikippoja (pojat myös!), kiusata setiä (niitä on hauska purra kun ne eivät saa purra takaisin), painia keskenämme ja kiivetä. Minusta ihmisen olkapäälle on hauska kiivetä katsomaan maisemia, haluan nimittäin nähdä kaiken mitä tapahtuu.

Katsokaas tätä! Ei ole joka tytöllä näin hienoa masua.

Me osataan jo pestäkin itsemme, tosin kehrätään kyllä jos mamma tai sedät pesee meitä tai ihminen (ihminen on kyllä aika tehoton pesemään meitä kädellään! Kivalta se tuntuu silti). Muutaman kerran minä jouduin pyllypesulle vesihanankin alle, ja muutama muu myös, kun meillä oli vatsa löysällä jonkin aikaa. Se johtui varmaan sellaisesta pahanmakuisesta möhnästä kuin mat-olääk-e, en tiedä mitä se on mutta jotain pilallemennyttä ruokaa ehkä? Myös me tykättäisiin syödä ihan mitä täältä vain löytyy, omista ruoista mamman ruokiin ja kissanhiekkaan, niin että sekin ehkä vähän vaikuttaa kun me syötiin heti niin paljon erilaisia juttuja. Nyt meidän masut on  olleet taas kunnossa useamman päivän.

Sainpas yllätettyä!

Kaapista pilkistää käärme! Tapetaan se yhdessä!

Shh, ei saa herättää paperipussiluolan suulla nukkuvia poikia. Yksi taitaa kyllä tehdä jotain muuta kuin nukkua..

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?


Illallinen kuudelle: baby-pateeta emonmaidonkorviketilkalla maustettuna. Namnam! Emolla on omat murkinat vieressä, jotta malttaisi hieman paremmin antaa lasten syödä rauhassa.

Osallistutaan pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Mitäs me riiviöt

No, tällä viikolla sitä vasta onkin seikkailtu. Ja opittu paljon! Pennut täyttävät tänään 4 viikkoa. Viisi kuudesta osaa jo syödä itse, muutama käy hiekkalaatikolla pissalla, vettä osataan juoda vesikupista ja sunnuntaina reviirikin laajeni olohuoneen kokoiseksi. Kiipeilyä harjoitellaan, ihmisen sylissä viihdytään ja nukutaan päiväunia, painia harjoitellaan ja juoksuaskelia otetaan. Kukaan pennuista ei osaa kaikkea noista, jokaisella on oma osa-alueensa, mutta aika taitavasti nuo näyttävät ottavan oppia siskoiltaan ja veljiltään ja opettelevat kun joku keksii ensin jotakin. Jokaisella pennulla tuntuu olevan terve itseluottamus ja ovat ihanan ihmisläheisiä ja sosiaalisia.

Eskil oli hitain lähtemään pesästä, mutta kun se sieltä lähti, se oppi melkein hetkessä syömään itse ruokaa lautaselta ja saman tein myöskin käymään hiekkalaatikolla. Se on käynyt siellä jo monen monta kertaa, eikä sillä ole sattunut enää todistettuja vahinkoja. Eskil viihtyy nykyisin myös sylissä. Alun kommentointi on hävinnyt, ja se tulee syliin ja nostaa mahan pystyyn - masurapsut saavat tämän pojat kehräämään. Eskil taitaa olla enemmän sellainen ajattelevaa sorttia oleva poika kuin hurja seikkailija, niin omituiselta kuin itämaispennusta sanottuna tuo kuulostaakin.

Harald oppi jo melkein viikko sitten juomaan vettä kupista Polgaraa tarkkailtuaan. Se myös usein seuraa Polgaran raksunsyöntiä. Harald on ainoa pennuista joka ei ole oppinut vielä syömään ruokaa itse (tosin muut taitavat olla vähän etuajassa, vastahan nämä ovat 4 viikkoa eli siinä iässä jossa maistelun voisi aloittaa), mutta Harald on erikoistunut hiekan syömiseen, raksukipon ihmettelyyn, kiipeilyyn ja rohkelikkoseikkailuun. Motoriikka pelaa siis ehkä paremmin kuin hoksottimet, tällä hetkellä. Haraldilla on koko ajan jokin leikki menossa.

Knut on taitava mallioppija. Se ei ole tainnut tehdä mitään ensimmäisenä, mutta sillä on parhaiten koko paletti hallussa. Se on katsellut Eskiliä syömässä ja hiekkalaatikolla, Haraldia juomassa, ensimmäisenä sylissä viihtyneitä Arnia ja Blankaa tarkkaavainen ilme kasvoillaan eikä ole kauaa mennyt että se on toistanut saman perässä - syönyt, käynyt hiekkalaatikolla, juonut vettä, nukkunut sylissä ja tallustellut leikkikehän kaikki nurkat (olohuone-laajennuksen aikaan koko pentue vyöryikin sitten kerralla uudelle puolelle). Tänään neliviikkoiskuvia ottaessa Knut lähti tallustamaan maata taputtavaa kättä kohti - olisiko tässä pienenpieni agikissan alku? ;)

Blanka on edelleen pieni suloinen suklaa-apina. Se roikkuu ihmisessä kiinni aivan jatkuvasti ja huusi surkeasti kun leikkikehästä lähti pois - siksipä laajensimmekin reviiriä. Blanka tykkää kaikista ihmisistä, niin omista kuin vieraista ja meinasi unohtaa syödä alkujaan leikkikehän tullessa kun piti olla vain seikkailemassa ja ihmisten luona. Siksi aloitimme ruoan maistelun hieman aikataulusta edellä, mikä näytti olleen oikea ratkaisu, nyt kaikkien masut ovat taas pulleina vaikka suuri osa ajasta vietetäänkin leikkien.

Cecilia on söpöytynyt viikossa entisestään. Sillä on aika leikkisä luonne, joskin pitää se ihan vain sylissä oleilustakin. Cecilia on ihana pieni energiapakkaus, joka päihittää painissa paljon painavat veljensä mennen tullen - itseasiassa jopa Aslan taitaa hävitä painiottelut, jotka tyttö tietenkin itse aloittaa. C hengaa paljon isojen poikien kanssa, tälläkin hetkellä (kuvia lisätessä) se on Aslanin ja Raichun kanssa vieressäni. Cecilian kehruumootori on herkkäviritteinen.

Arn on aina siellä missä sattuu ja tapahtuu, katsomassa vieressä tai sylissä pää kenossa, että mitä tehdään ja voinko auttaa. Suurin osa ylläolevista kuvista on kuvattu useampi pentu sylissä, ja usein Arn on se joka sinne ensimmäisenä kiipeää tai ainakin heti Blankan perässä. Arn tuntuukin olevan joka paikassa yhtä aikaa ja aina ensimmäisenä tutkimassa uudet asiat.

Sitten pläjäys niitä Riiwwiökuvia...


Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Ja uusia lelujakin meillä on, mutta jätetään se odottamaan sitä hetkeä että ehtii blogata seuraavan kerran.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Hei me seikkaillaan!

Skazki Sametti Tigrovna, "Blanka"
Hei kaikki! Me täytetään tänään kolme viikkoa ja saatiin eilen leikkikehä jossa voimme seikkailla. Se on minusta vähän niin kuin minun ansiotani, mutta teinkin sen eteen kovaa työtä ainakin kolme päivää. Joka kerta kun ihminen tuli laatikon reunalle piipitin sille kaula pitkällä, että "Ota syliin kun tahdon nähdä maailmaa!". Se ei ihan riittänyt, sillä ihminen uskoi vasta sitten kun kiipesin tooooosi korkean reunan laidalle roikkumaan ja taiteilemaan. Sitten ne leikkasivat pesänreunaa alemmas ja tekivät meille leikkikehän – nyt voin juosta ihmisen syliin jo ihan itsekin, eikä minua tarvitse nostaa sinne!

Skazki Spartak Tigrovich, "Arn"
Minä autoin ihmisiä leikkikehän rakentamisessa. Juoksin heti siskoni perässä madalletun reunan yli, olenhan tehnyt valvottuja seikkailuretkiä jo muutaman aiemminkin. Ihmisisäntä arvosti kovasti apuani kehän rakentamisessa. Isona minusta tulee rakentaja ja sotilas ja painimestari ja olympiaurheilija ja löytöretkeilijä ja vaikka mitä kuulkaas. Harjoittelen jo kovasti. Painikavereista suurin on emon naama, vaikka en tiedä tykkääkö äiti niin kovasti että läpsin sitä tassuilla poskille. Välillä se irvistelee. Tein tänä aamuna hurjan seikkailuretken pesän vieressä olevalle hämärälle kujalle. Siellä alkoi jo vähän pelottaa ja ihan pikkaisen huusin äitiä apuun, mutta ei äiti auttanut kun kutsui kujan päästä että tule poika itse sieltä. Ja minähän tulin, osasin!

Skazki Silkki Tigrovich, "Harald"
Minäkin olen jo käynyt ihan kehän toisessa päässä asti. Menin sinne eilen katsomaan, että mitä äiti oikein syö. Ei kyllä näyttänyt minusta kamalan hyvältä, maito on parempaa. Lattia oli kamalan liukas ja tassut luistivat siinä, ihmiset vähän nauroivat minulle kun näytin muka sammakolta luiskahdellessani – Arn ja Blanka osaavat jo kävellä paljon paremmin. Odottakoon vain, minä vielä näytän niille ja juoksen kohta niin kovaa että ihmisiä pelottaa!

Skazki Stella Tigrovna, "Cecilia"
Hei vaan. Minä olen Skazki Stella Tigrovna, suklaakilpikonnahopea ticked tabby itämainen lyhytkarva variantti. Olen juuri niin näpsäkkä neiti kuin miltä nimeni kuulostaakin. Tuo täällä hyörivä ihminen sanoikin jo melko heti että olen kilppari – vaikka turkista sitä oli aluksi hankala erottaa, niin luonteesta ei. Minulla on vahvat mielipiteet ja olen sinnikäs ja yritteliäs tyttö. Jos muut pennut ovat nisän tiellä, kävelen vaikka niiden päältä omalle nisälleni. Minussa on myös se ”kilpparikissojen” toinen puoli, nimittäin olen kaikista kovin kehrääjä koko poppoosta. Olen kehrännyt jo ihmisellekin, vaikka äidille kehrään paljon enemmän tietenkin.

Skazki Stanimir  Tigrovich, "Knut"
Minä olen ajatellut, että söpöydellä pääsee tässä maailmassa pitkälle. Siitä yksi todiste on tämä video. Istuskelen pesän laidalla ja koetan näyttää niin söpöltä kuin osaan, nimittäin nyt kun näytän näin söpöltä eivät ihmiset koskaan voi tulevaisuudessa uskoa että se olin juuri minä joka söi kukan tai tiputti posliiniesineen. Hyvä suunnitelma, eikös vain? Tänä iltana oli oikeastaan sylissä olokin jo ihan mukavaa, kerran tulin jo itsekin uudestaan pyrkimään syliin.

Skazki Samson Tigrovich, "Eskil"
Minä olen hurmurimies. En vielä tykkää lähteä pesästä liikkeelle, mutta pesässä hurmaan tekemällä kaikki mahdolliset pelletemput mitä osaan keksiä. Olen tänäänkin muunmuassa maistellut pesän reunaa (nam!), nukkunut selälläni tyylikkäästi ja välillä myös pää pesän reunalla, mikä tuntui huvittavan ihmistä jostain syystä, paininut veljieni kanssa ja jutellut mukavia. Jutteleminen on kivaa ja minulla on paljon asiaa!

Toim. huom. kolmeviikkoiset pennut alkavat siis pikkuhiljaa lähteä pesästä leikkikehään, tutkimusmatkoja tekemään. Toiminta on vilkastunut ja jo useampi pentu viihtyy ihmisen sylissä, Blanka nukahti tänään vieraan syliin ja melkein kaikki jaksavat jo ihan mielellään napottaa sylissä.

Lisäilin muutaman maanantaina otetun kuvan tekstiin linkeiksi. Pennut saivat siis tosiaan viralliset nimensä sunnuntaina, siitä löytyy juttua kasvattajan blogista.