Kuka teillä päättää ruokakaapin sisällön?

sitruunoita

kuohukermaa

leikkeleitä

maitoa

pattereita

roskapusseja

"Kissat EIVÄT ole saaneet tänään vielä päiväruokaa!"

Powkarralle palljon maitonappiherrkuja

possun syräntä viissi kiloja

kissojen maitoa monia pulloja

hiirrrrrrriä

Oletteko koskaan miettineet, miksi ruokakaupan ostoslistalla on joskus hieman omituisia ostoksia? Minä olen. Olen laittanut omituiset mielihalut klaanin toisen ihmisjäsenen syyksi, mutta vihdoin viimein taisikin paljastua oikea syyllinen.. On ne kissat vain nykyään niin viisaita!

Mitähän sitä vielä keksisi..

Kovin ihmeellisiä uutisia ei meidän klaaniin näin kesän keskellä kuulu. Pojat kävivät rokotuksissa ja astmakontrollissa. Raichu sai ohjeen jatkaa samaan malliin kuin ennenkin eli lääkettä kerran päivässä, sen enempiä tutkimuksia sille ei tehty kun keuhkot kuulostivat hyvältä ja nykyinen annostus on toiminut hyvin. Raichu sentään jopa antaa kuunnella keuhkojaan, Aslanin mielestä eläinlääkärillä on niin jännää että pitää kehrätä täyttä häkää joka ikinen kerta.

Rokotuksia pisteltiin taas ihan kiva määrä, olin jo unohtanut laittaneeni noille vuosi sitten klamydiarokotteenkin joten se uusittiin perusrokotteen lisäksi. Rabiesrokotuskin otettiin ihan vain siltä varalta että joskus innostuisi vielä käväisemään naapurimaassa - Polgarallekin voisi tuon laittaa.

Rokotusten lisäksi poijjaat luovuttivat urheasti verta tieteen puolesta. Kilttejä ovat nuo mamman pojat, Aslan ei kummemmin venkoillut ja Raichukin laittoi vain päänsä mamman kainaloon piiloon ja antoi ottaa verta kokonaiset kaksi kertaa kun toinen putkilo saastui neulan pudottua siihen. Pikkusen piti sanoa kyllä auau, uiui :) Nyt onkin kaikkien meidän kattien geenit kissangeenit -tutkimuksessa, Polgara on omansa antanut jo viime vuonna. Ehdottomasti halusin poikienkin geenit mukaan, Raichulla voi olla astmansa kanssa paljon annettavaa tutkimukselle ja Aslanilla yliherkkyytensä (allergia?) vuoksi myös. Lähettäkäähän muutkin (erityisesti vetoan nelosten omistajiin) verta tutkimukseen, jotta ryhmä saisi vielä joku kaunis päivä monta tärkeää mysteeriä ratkottua! Itämaisia lyhytkarvoja on tutkimuksessa tällä hetkellä 38, itämaisia pitkäkarvoja 6, siamilaisia vain 25 jne. Lisätietoja Hannes Lohen tutkimuksesta löytyy osoitteesta kissangeenit.fi.

Muuten aika on mennyt lähinnä lintuja bongaillen, torkkuja ottaen, ruohoa ahmien (ja matolle oksentaen) sekä leikkien ja ulkoillen. Jatketaan kesää samaan malliin! Lopuksi on vielä pakko mainostaa, että mihin ostoslistalla lukeneet sitruuna ja kuohukerma (sekä kaapissa jo olleet lemon curd, kananmunat ja sokeri) tuli käytettyä. Luin joskus kauan sitten Pujoliivi-blogista erään reseptin, joka on ollut meidän perheen lemppari"jäätelö" siitä asti. Suosittelen kokeilemaan jos pitää sitruunasta ja jäätelöstä! Polgaran lasten vaiheesta kiinnostuneille löytyy muuten kuva kauniista Fanni-neidosta täältä.

Valpasta ja maukasta kesää!

Reipas Polgara 9kk ja Kissakuvahaaste 142.

Polgaran aamu alkoi tänään hieman erilaisesti kuin muut aamut. Täsmälliseen tapaansa neiti ryntäsi pesemään isännän hiuksia heti kellon soidessa, mutta jostain ihmeen syystä isäntä ei noussutkaan ylös töihin vaan jatkoi - siis yritti jatkaa - uniaan. Kummallisen kuumakin isäntä oli. Melkolailla kissanlämpöinen.

Emäntä taas nousi hetken karvaista kehruukonetta silitettyään ylös, mutta emäntäkin oli laiskalla päällä. Se ei antanutkaan ruokaa. Kuvitelkaa! Emäntä meni vain suihkuun, eikä mikään isännän kainalossa kehrääminen tuottanut tulosta, vaan nälässä oli oltava.

Koko aamun Polgara jaksoi yrittää hurmata ihmisiä, josko sittenkin heltiäisi muonaa, mutta ei. 8:30 Polgara napattiin koppaan ja lähdettiin reissuun, mutta pojat jätettiin kotiin. Matka ei onneksi ollut pitkä. Perillä odoteltiin hetki ja katseltiin kopasta koiraa ja sitten mentiin pöydälle, jossa joku vieras täti jutteli kovasti Polgaralle ja emännälle. Polgaran tassuun työnnettiin sellainen pitkä neula, mikä ei ollut kovin kivaa, mutta täti kehui Polgaraa niin kovasti että Polgara vain kuunteli tätiä ja emäntää eikä muistanut että huutaahan tässä piti. Tassua piti hieman pumpata että verta tulisi enemmän (hassu mielikuva varmaan niille jotka ovat luovuttaneet verta, mutta taitella siis käpälää ylös ja alas), mutta pientä nykimistä lopussa lukuunottamatta neiti jaksoi hienosti. Sitten neitiä vähän harjattiin, mentiin boksiin ja takaisin kotiin.

Kotiin päästyä ovikello soi melkein heti, kun Polgara oli ehtinyt syödä hyvin ansaitun aamupalansa. Tutuksi käynyt postisetä se sieltä toi taas kissanhiekkaa ja -ruokaa, ja tällä kertaa vielä tunnelilelunkin. Isäntä ja emäntä sanoivat, että lelu tuli juuri sopivasti Polgaralle palkinnoksi, kun se käyttäytyi eläinlääkärissä niin hienosti. Sillä leikittiinkin jo kovat riehuleikit Raichun kanssa, rallia tunnelin läpi ja kantokoppaan joka on yhä eteisen lattialla, vaanimiset sieltä ja uusi kierros, ja aina kun joku on tunnelin kohdalla pitää toisen yrittää saada se kiinni. Ellei tunnelissa oleva ehdi ensin.

Polgara kävi siis tänään isojen kissojen testeissä, iso tyttö se on jo vaikka kuinka muulta tuntuisi :) Lisäksi neiti osallistui tieteen hyväksi kissangeenit -keräykseen (kissan DNA-pankki), josta mm. Temppukissat -blogissa vastikään kirjoitettiin. Poikienkin geenit täytyy kyllä ehdottomasti lähettää tuonne seuraavan eläinlääkärikäynnin yhteydessä.

---

Osallistumme tässä samalla pitkästä aikaa Kissakuvahaasteeseen, jossa aiheena on tällä kertaa Ensimmäinen päivä / kuva. Tässä kuva Polgarasta sen ensimmäisenä päivänä, kun Polgara näki Raichun ensimmäistä kertaa. Ei ihan rakkautta ensi silmäyksellä ;D

***Edit edit edit! Unohdin ihan vallan, neiti Porkkana täyttää tänään 25.10. 9 kuukautta! Täytyy keksiä illaksi sille vielä jotain extraa leikin ja namien muodossa, 3/4 -synttärien kunniaksi :) ***

Eestaas-eläinlääkäripäivä.

Tämä päivä lähtikin käyntiin vähän erilaisella mallilla. Polgara ei saanut ruokaa, mistä seurasi kova WÄÄÄÄ! -huuto. Polgaralla on aina nälkä, joten ruuatta jättäminen on Polgaran mielestä ehkä ilkeintä mitä sille voi tehdä.

Mitä?! Suljettuja ovia? Ei käy päinsä!

Poikien ruoka piilotettiin vessaan, missä pojat söivät osan ja loppuosa jäi kuppeihin odottamaan santsikierrosta. Raichulla on vain eräs ihastuttava piirre: se ei tykkää suljetuista ovista. Vessa onkin meillä nykyisin ainoa ovi jossa ei ole kahvaa käännetty, joten Raichun ovienaukomisinto kohdistui siihen. Aamupäivän aikana Raichu kävi monta kertaa pomppimassa oven auki ja emäntä sulkemassa sen, ennen kuin salama nimeltä Polgara ehtisi kupille.

Kyllä simsku osaa.
 

Syy Polgaran kiusaamiseen oli tämä: yläpuolen maitohampaat, jotka eivät suostuneet tippumaan itsestään pois rautahampaiden tieltä. Soitin maanantaiaamuna eläinlääkärille kysyäkseni, joko kannattaisi tulla näytille (mielessä poikien tuleva rokotuskerta ja että ehkä Polgaraa voisi näyttää siinä samalla). Eläinlääkärin mukaan jos rautahampaat yltävät jo yli puolenvälin maitohammasta, olisi syytä tulla kipin kapin lääkärille. Noh.. köh.. kyllähän nuo taitavat olla jo reippaasti yli sen. Maitohampaita on koetettu liikutella sormin päivittäin, mutta ne istuvat tiukasti suussa kiinni. Eläinlääkärireissu siis.

Rautahammas edempänä, maitohammas takana.

Pojille oli jo kauan sitten varattu täksi päiväksi rokotusaika, kätevästi tässä lähellä olevaan paikkaan iltaviideksi. Valitettavasti kyseinen eläinlääkäriasema on jakanut toimialaansa sen verran, että hammasasiat hoidetaan naapurikunnassa olevassa toimipisteessä. Viikon ainoa vapaa hammasaika olikin sitten samana päivänä kello yksi, joten päivä muodostui kuviosta Polgara lääkäriin -- kotiin hetkeksi -- pojat lääkäriin -- Polgara kotiin -- Polgaran toipumisen seuraaminen.

Matkaan! Kaikki kolme olisivat halunneet yhtä aikaa tähän yhden kissan boksiin. Aslan luovutti ensimmäisenä ja Raichu ja Polgara päättivät jakaa. (Polgara siinä kuitenkin matkusti.)

Toimenpiteen piti olla muotoa pari tikkiä ja kolme päivää raksutonta ruokavaliota, mutta eläinlääkäri olikin joutunut ronkkimaan hampaita tavallista enemmän, joten Polgara onkin raksuttomalla dieetillä kokonaisen viikon ja tikkejäkin tuli muutama aiottua enemmän. Kuulemma oli hyvä että hampaat poistettiin, sillä eläinlääkäri veikkasi etteivät ne sieltä olisi itsekseen tippuneet aikoihin. Nyt on maitohampaat kuitenkin poistettu ja neidin rautahampaat saavat kasvaa rauhassa näteiksi ja suoriksi.

Sillä aikaa kun Polgara oli leikkauksessa, käytimme poikia toisessa eläinlääkärissä rokotuksilla. Piikit peppuun ja kotia, se ei ollut sen kummempi juttu. Aslanin hengitystä oli jälleen kerran aivan turha edes yrittää kuunnella, Aslan kun on sitä mieltä että eläinlääkäreitä pitää kumauttaa otsalla ja hurista päälle eikä ainakaan olla hiljaa. Raichun keuhkot olivat oikein hyvän kuuloiset, mikä astmakissan kanssa on aina mukava uutinen. Hampaista saatiin tosin noottia, Aslanilla enemmän ja Raichulla vähemmän. Ainakin Aslanilla on edessä hampaiden puhdistus jossakin vaiheessa :/

Sinä tyyny olet vastuussa kaikesta! Voit piiloutua..

 

Polgara oli oikein reipas kotiutuja. Se jäi hetkeksi boksiin makoilemaan ja makoili sitten lattialla hieman hitaan näköisenä, muttei kummemmin horjunut. Ruokaakin annoin jo ruokalusikallisen verran ja  hetken päästä lisää jos ensimmäinen annos pysyy sisällä. Nyt puolentoista tunnin päästä se jo riehuu kuin kunnon kissanpentu sentään ja hyökkäilee mattoihin ja tyynyihin. Koetan pitää sitä tässä samalla silmällä jottei se repisi liikaa suutaan tyynyihin, mutta tehtävä tuntuu melko mahdottomalta tällä hetkellä.. ainakin virtaa riittää :) Me poistumme leikkimään Polgaran kanssa nyt (koettanen lähinnä hillitä sen leikkejä, tuon ylläolevan tyynyn piilotin jo kaappiin kun pesästäkin se löydettiin..), mutta tällainen päivä siis meillä tänään.

 ..mutta et pääse pakoon! Nih!

Hyviä ja huonoja uutisia

Koulunkäynti haittaa harrastustoimintaa niin sanotusti, joten blogin kirjoittaminen on nyt saanut olla se joka kärsii. Mutta jos jotakin koittaisi pikaisesti rapustaa silti. Meidän rintamalta kuuluu sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonoihin uutisiin kuuluu muunmuassa se, että Aslan kulkee täällä kauluri päässä. Se pääsi varastelemaan varsinkin alkuun Polgaran raksuja enemmän kuin laki sallii, koska ennen kuin Polgara oppi että raksut ovat sohvan alla ja ennen kuin se oli ottanut koko asunnon haltuunsa niin, ettei esim. Raichu olisi voinut katkaista sen vapaata kulkua ruokakipolle pidimme välillä raksukippoa esillä. Penturaksut sattuvat olemaan sitä samaa merkkiä mistä Aslan on saanut ennenkin allergiaoireita jos samaan aikaan on ollut aihetta stressiin, ja toki uuden perheenjäsenen tulo on aina stressin paikka vaikka Aslan onkin ottanut Polgaran kaverikseen ja hoidokikseen.

 Kuva: Elina Väyrynen, Temppukissat.

Raichu ja Aslan katselevat kateellisena sohvan alle, missä Polgara tankkaa herkkuraksuja.

Eli Aslan reppana kutiaa kaulastaan. Sen lisäksi Raichulta lähti viikonloppuna ääni ja Polgarankin olen kuullut yskivän muutaman kerran. Ilmeisesti niillä on jokin äärimmäisen lievä hengitystieinfektio - noita nyt vain tulee, kun eri talouksien kissat laitetaan samaan tilaan. Joka kodissa on omat pöpökantansa ja uusille pöpöille pitää hankkia vastustuskyky. Kaikki kuitenkin syövät ja juovat hyvin ja riehuvat tuhatta ja sataa, joten kovin huolissani en niistä jaksa olla. Varmuuden vuoksi me jätetään kuitenkin Pirokit väliin - ehtiihän sitä myöhemmin sitten näytelmiin!

 Kuva: Elina Väyrynen, Temppukissat.

Se huonoista uutisista. Hyviä uutisia taas on tutustumisrintamalla. Uskomatonta, mutta meidän kokoonpanossa kolmen kissan leikki sujuu paljon paremmin kuin kahden. Raichun ja Aslanin leikkiessä kahdestaan Raichu omi usein lelun itselleen, mutta Polgaran tulo on tasapainottanut leikkiä niin että jokainen - myös Aslan - saa osansa huiskaleikeistä.

Raichu ja Polgara ovat olleet jo monta päivää ihan rennosti vierekkäin. Tänä aamuna näin söpön näyn, kun Raichu ja Polgara leikkivät kaksistaan keittiön ikkunalaudalla aurinkoläikässä. Raichu makasi selällään ja Polgara istui, ja molemmat läpsivät vuorotellen toisiaan pehmeällä tassulla. Illalla Raichu nukkui teltassa, kun kuvasin Polgaraa vieressä blogiotsikkoa varten. Kuvauksiin väsyttyään Polgara asteli kylmän viileästi Raichun luo telttaan ja meni sen viereen nukkumaan. Raichu oli ehkä vähän hämillään, mutta yllättäen alkoi pesemään tyttöä :) Pesun jälkeen piti vielä sähähtää (sihinöitä ei olla kuultu moneen päivään), mutta kumpikaan ei jaksanut virkasihinään (vrt. termi virkayskä) kiinnittää sen kummempaa huomiota vaan lopulta ne nukkuivat yhdessä melkein kaksi tuntia.

Kaksi ensimmäistä kuvaa on Elinan ottamia viikonlopulta. Kiitos ihanista kuvista! Lisää Elinan ottamia kuvia meidän poppoosta löytyy täältä.

Vielä riittäisi kerrottavaa muunmuassa poikien ulkoiluista ja Polgaran kutiavista hampaista (kypsyvätköhän kissatytötkin poikia nopeammin?), mutta tenttikirja huutaa käskevästi tuolta nurkasta.  Joten niistä sitten lisää ehkä ensi kerralla!

Matkalle

Meidän klaani lähtee pitkälle viikonlopulle "pohjoiseen". Huomenna on luvassa kahden tunnin ja perjantaina kuuden tunnin automatkat - ja nuo ajat on siis laskettu kesäkeleillä, ilman kissoja matkustaen. Eli piiiiitkä reissu tulossa, kun stoppeja pitää olla paljon että hanit jaksaa ja pääsee pissalle ja jaloittelemaan jne ;)

Jos joku ei tiedä millaista matkustus kissan kanssa voi olla, tässä esimerkki. HUOM! En suosittele avaamaan jos on kissoja samassa huoneessa, Raichun tämä video sai ainakin levottomaksi.

Eli siis Aslanin on saatava kommentoida kaikkea. Ja jotkut väittävät että lasten kanssa matkustaminen on rasittavaa ;) No, ei Aslan onneksi koko ajan noin kovaa huuda. Tähän viedolle tallentui nyt vielä oikein kovaääninen karjunta.

Video on otettu tänään, kävimme tarkastuttamassa Aslanin silmät. Kaikki ok, ja onhan tuo rähmiminenkin jo melkein täysin loppunut, mutta olin jo kerennyt varata ajan aiemmin ja halusi varmistaa ettei siellä nyt varmasti ole naarmua tms. Ei ollut, silmähuuhteella huuhtelua jatketaan vielä päivä, pari ja se riittää :) Varulta saatiin silmätipparesepti, mutta tuskinpa sitä tarvitaan.

Tuo boksi ei muuten ole lähdössä mukaan, vaan pojilla on pidemmillä matkoilla paljon tilavammat oltavat. Siitä huudon ei pitäisi johtua. Nuorempana matkat menivät yleensä hiljaa, mutta huutaminen lähti pikkuhiljaa paikallisbusseista, aluksi niin että Aslan huusi vain silloin kun bussikin "huusi". Tarkoitus olisi kesällä järjestää Aslanille ulkoilun yhteydessä oma "autokoulu", katsotaan nyt miten sen saan suunniteltua ja toteutettua, jospa se siitä koulutuksella rauhottuisi kun on ollut hyvin boksissa ennenkin. Ilmeisesti se on joku kerta säikähtänyt jotain, ollut ikävä matka tms mistä on jäänyt tapa päälle?

Jotain pientä ja suloista

Olen kovasti yrittänyt hokea sellaista mantraa, että "ei kissatavaroita ennen Turokia". No, epäonnistuin. Käytiin tänään kaverin kanssa juttelemassa papukaijalle ja katselemassa kaloja eläinkaupassa, ja mukaani tarttui jotain.. no, pientä, suloista ja pinkkiä. Tulee olemaan kovassa käytössä ;) Vieressä vertailun vuoksi yhdet poikien kivoimmista kupeista. Sopivat hyvin yhteen, nämä 3 kuppia :)

Koulukiireet jatkuvat vieläkin Luolaleijonan klaanissa. Yliopistolla on tullut pyörittyä sellaisia päiviä ja sellaisiin vuorokauden aikoihin että ei varmaan kaikki uskoisi jos kertoisin. Onneksi kotona on odottamassa nuo mussukat, niiden kanssa seurustellen menee luksus- vapaa-aika kivasti. Ei kissat ole onneksi useinkaan olleet edes työpäivän mittaa kahden kesken kun on tuo isäntäkin ja aikataulut menee osittain ristiin. Viikonloppuna Aslan sai kuitenkin hernekasvin nenäänsä, kun kehtasimme vielä lähteä pitkästä aikaa perjantai-iltana kavereiden kanssa ulos. Kotona odotti silpuksi revitty talouspaperirulla.. ainakin Aslan osaa ilmaista itseään ;) Se on niin sosiaalinen ettei tykkää ollenkaan olla ilman ihmisiä. Extrapaljon huomiota vain meidän Mussulle, niin eiköhän se siitä :) Viikon päästä helpottaa jo, kunhan saadaan ensin Turok kunnialla pois alta.

Turokista puheenollen, ilmoittautukaahan kaikki paikalle tulevat joko tähän tai tulkaa viimeistään paikan päällä koputtamaan olalle =) Aikamoisen listan teitä olenkin jo kerännyt, mutta aina jää joku kissanhäkki vierailematta kun ei kaikkia hoksaa.  Me ollaan siis paikalla molempina päivinä, ja meidät tunnistaa vihreä-ruskeista verhoista ja kahdesta ihanasta kissapojasta ;D

Poikien ruokakuppeja on siirretty, sillä entisen ruokailupaikan lähistölle tuli metrin päähän kissanvessa entiselle akvaarion paikalle. Vessa taas joutui aikoinaan evakkoon kiipeilyhyllyn tieltä. Uusi ruokapaikka onkin aika kätevä, se kun sijaitsee heti kissanruokakaapin vieressä. Tänään oli itämaisille kissoille sopivaa thai-ravintoa, herkkupurkkia a la cosma. Viimeviikkoinen lohiversio Cosman ruuasta saattoi olla meidän pojille epäsopivaa, sillä lohta syötyään Raichulla ilmestyi vuorostaan leukaan karvaton laikku. Leuan alle oikeastaan, siihen kohtaan missä iho on pehmeää. En tiedä onko kyse allergiasta vai onko Raichu puskenut hedelmäkorin pajukeppejä liian lujaa (kyseistä touhua olen katsellut jo pidempään vähän sillä silmällä että ihme jos ei tule haavereita), mutta voi olla ettei Raichulle ole tulossa sertejä tällä kertaa tuon vuoksi. Aion sen kuitenkin paikalle tuoda, sillä laikku on parantunut jo reilusti eikä sitä edes huomaa ellei katso tarkkaan. Jos laikku olisi vaikuttanut pitkäkestoisemmalta olisi Raichu saanut kyllä jäädä kotiin, mutta näillä näkymin siis paikalle tulee klaani kokonaisuudessaan.

Luolaleijonan klaani maailmalla

Klikkailin pari viikkoa sitten itseni Pienen pimpulan matka -blogista löydetyn kommentin kautta Ikea Hacker -blogiin, missä on kymmeniä erilaisia tapoja muokata Ikean huonekaluja lemmikeille ja muutenkin. Suurin osa ideoista oli lukijoiden lähettämiä ja olimme vasta saaneet oman kiipeilyhyllymme valmiiksi, joten ajattelin jakaa sen myös ulkomaalaisille kissanomistajille. Teksti löytyy täältä:

http://ikeahacker.blogspot.com/2010/02/cat-climbing-shelf-in-one-compact-billy.html

Ilmeisesti tätä kautta myös Moderncatin sivustolta löydettiin meidän englanninkielisille kotisivuille, mistä pyydettiin myös julkaisulupaa. Tottakai annoin! Moderncat on ihan mahtava sivusto! Eli jonkinlainen kuvaus hyllystä on tulossa myös tänne (muokkaan linkin kunhan teksti ilmestyy):

http://www.moderncat.net/

Suomalaisillekin nettisivuille meidän kotisivujen tekstiä on luvalla levinnyt, sillä minulta kysyttiin saisiko InCatin sivuille liittää tekstin kokemuksistamme kissan astmasta. Teksti on kirjoitettu sitä varten että siitä olisi hyötyä muille astmakissojen omistajille, joten tietenkin sen sai liittää sinnekin. InCatin terveysosio löytyy täältä:

http://www.incat.fi/Kissatietoa/Terveys.aspx

Kaikenlaista kissajuttua sitä onkin tullut viimeaikoina kirjoiteltua ;) Myös kotisivujen päivitys olisi edessä, tekstit ovat auttamattoman vanhoja ja varsinkin englanninkielinen puoli on ollut koskematta melkein vuoden. Eiköhän tuohon englanninkielisten sivujen päivitykseen tullut nyt vähän lisämotivaatiota ja suomenkielisten tekstien tuottaminen jatkunee entisellään, bloggaaminen kun vain on kivaa. Kun muilta kissanomistajilta saa inspiraatiota ja välillä hieman patistustakin toteuttaa asioita kirjoittamisen ja valokuvaamisen lisäksi, on addiktio aikalailla valmis.

-----

A short extract also in English this time since I have links to some foreign websites. A few weeks ago I found an awesome blog, the Ikea Hacker and posted an idea about converting a small shelf to a cat climbing rack there. Recently I got a message from Moderncat, they'd also like to use the idea. I'm thrilled about it, since I love Moderncat. The third link is to a Finnish cat association's website (www.incat.fi) where they have a text I've written about coping with feline asthma. A translation of the text in English will be coming soon to our own website: http://clanofthecavelion.nettisivu.org.

Just an ancient picture of our boys as kittens to finish off with. The kettle was to relief Raichu's asthma caugh before we got him diagnosed and started on his medicine. Never leave a cat alone with a kettle of hot water!

Lopuksi ikivanha kuva pojista pentuina. Ennen kuin Raichun astma diagnosoitiin koetimme helpottaa sen yskää vesihöyryllä. Älä jätä kissaa koskaan yksin kattilan kanssa!