keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Eestaas-eläinlääkäripäivä.

Tämä päivä lähtikin käyntiin vähän erilaisella mallilla. Polgara ei saanut ruokaa, mistä seurasi kova WÄÄÄÄ! -huuto. Polgaralla on aina nälkä, joten ruuatta jättäminen on Polgaran mielestä ehkä ilkeintä mitä sille voi tehdä.

Mitä?! Suljettuja ovia? Ei käy päinsä!

Poikien ruoka piilotettiin vessaan, missä pojat söivät osan ja loppuosa jäi kuppeihin odottamaan santsikierrosta. Raichulla on vain eräs ihastuttava piirre: se ei tykkää suljetuista ovista. Vessa onkin meillä nykyisin ainoa ovi jossa ei ole kahvaa käännetty, joten Raichun ovienaukomisinto kohdistui siihen. Aamupäivän aikana Raichu kävi monta kertaa pomppimassa oven auki ja emäntä sulkemassa sen, ennen kuin salama nimeltä Polgara ehtisi kupille.

Kyllä simsku osaa.
 
Syy Polgaran kiusaamiseen oli tämä: yläpuolen maitohampaat, jotka eivät suostuneet tippumaan itsestään pois rautahampaiden tieltä. Soitin maanantaiaamuna eläinlääkärille kysyäkseni, joko kannattaisi tulla näytille (mielessä poikien tuleva rokotuskerta ja että ehkä Polgaraa voisi näyttää siinä samalla). Eläinlääkärin mukaan jos rautahampaat yltävät jo yli puolenvälin maitohammasta, olisi syytä tulla kipin kapin lääkärille. Noh.. köh.. kyllähän nuo taitavat olla jo reippaasti yli sen. Maitohampaita on koetettu liikutella sormin päivittäin, mutta ne istuvat tiukasti suussa kiinni. Eläinlääkärireissu siis.

Rautahammas edempänä, maitohammas takana.

Pojille oli jo kauan sitten varattu täksi päiväksi rokotusaika, kätevästi tässä lähellä olevaan paikkaan iltaviideksi. Valitettavasti kyseinen eläinlääkäriasema on jakanut toimialaansa sen verran, että hammasasiat hoidetaan naapurikunnassa olevassa toimipisteessä. Viikon ainoa vapaa hammasaika olikin sitten samana päivänä kello yksi, joten päivä muodostui kuviosta Polgara lääkäriin -- kotiin hetkeksi -- pojat lääkäriin -- Polgara kotiin -- Polgaran toipumisen seuraaminen.
Matkaan! Kaikki kolme olisivat halunneet yhtä aikaa tähän yhden kissan boksiin. Aslan luovutti ensimmäisenä ja Raichu ja Polgara päättivät jakaa. (Polgara siinä kuitenkin matkusti.)

Toimenpiteen piti olla muotoa pari tikkiä ja kolme päivää raksutonta ruokavaliota, mutta eläinlääkäri olikin joutunut ronkkimaan hampaita tavallista enemmän, joten Polgara onkin raksuttomalla dieetillä kokonaisen viikon ja tikkejäkin tuli muutama aiottua enemmän. Kuulemma oli hyvä että hampaat poistettiin, sillä eläinlääkäri veikkasi etteivät ne sieltä olisi itsekseen tippuneet aikoihin. Nyt on maitohampaat kuitenkin poistettu ja neidin rautahampaat saavat kasvaa rauhassa näteiksi ja suoriksi.

Sillä aikaa kun Polgara oli leikkauksessa, käytimme poikia toisessa eläinlääkärissä rokotuksilla. Piikit peppuun ja kotia, se ei ollut sen kummempi juttu. Aslanin hengitystä oli jälleen kerran aivan turha edes yrittää kuunnella, Aslan kun on sitä mieltä että eläinlääkäreitä pitää kumauttaa otsalla ja hurista päälle eikä ainakaan olla hiljaa. Raichun keuhkot olivat oikein hyvän kuuloiset, mikä astmakissan kanssa on aina mukava uutinen. Hampaista saatiin tosin noottia, Aslanilla enemmän ja Raichulla vähemmän. Ainakin Aslanilla on edessä hampaiden puhdistus jossakin vaiheessa :/

Sinä tyyny olet vastuussa kaikesta! Voit piiloutua..
 
Polgara oli oikein reipas kotiutuja. Se jäi hetkeksi boksiin makoilemaan ja makoili sitten lattialla hieman hitaan näköisenä, muttei kummemmin horjunut. Ruokaakin annoin jo ruokalusikallisen verran ja  hetken päästä lisää jos ensimmäinen annos pysyy sisällä. Nyt puolentoista tunnin päästä se jo riehuu kuin kunnon kissanpentu sentään ja hyökkäilee mattoihin ja tyynyihin. Koetan pitää sitä tässä samalla silmällä jottei se repisi liikaa suutaan tyynyihin, mutta tehtävä tuntuu melko mahdottomalta tällä hetkellä.. ainakin virtaa riittää :) Me poistumme leikkimään Polgaran kanssa nyt (koettanen lähinnä hillitä sen leikkejä, tuon ylläolevan tyynyn piilotin jo kaappiin kun pesästäkin se löydettiin..), mutta tällainen päivä siis meillä tänään.

 ..mutta et pääse pakoon! Nih!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kaksivuotias pikkupoika

Meidän pieni poika Aslan täytti lauantaina kaksi vuotta. Aslan oli pitkään klaanin juniori, ja vieläkin tulee ajateltua sitä "pienenä", vaikka se on jo ajat sitten kasvanut isoksi, pitkäksi pojaksi. Aslan kasvaa kuitenkin hitaasti ja minulla on sellainen tunne, ettei se ole ihan täysin kehittynyt vieläkään. Hitaasti mutta varmasti meidän pikkumussusta tulee mies :)

 Osaan minä näyttää isoltakin!

Aslan on kerännyt kahdessa vuodessa paljon ystäviä ja faneja. Se on monen sukulaisen ja ystävän lemppari rennon ja rauhallisen luonteensa vuoksi. Aslan on kaikin puolin hyvin hassu kissa ja täynnä vastakohtia. Toisaalta Aslan ei ole laisinkaan sylikissa eikä pidä siitä että häntä nostellaan maasta, mutta toisaalta se on tuon tuosta hyppimässä harteille jotta näkisi paremmin mitä jännittävää ihmiset ovat puuhaamassa. Eikä se syliin nostettaessakaan ala vikuroimaan, vaan jää hengailemaan siihen asentoon mihin nyt sattuukaan jäämään (pientä ragdoll-efektiä havaittavissa), useimmiten isot varpaat ilmassa sojottaen.

 Tällaiset varpaat.

Aslan on kova poika kehräämään. Kun Polgaralla ja Raichulla rapsutus saa aikaan kättä vastaan työntymisen ja kehräämisen, Aslan kehräilee enemmän vain läheisyydestä. Sillä on tapana tulla viereen pöydälle istumaan, painaa otsa ihmistä vasten ja hurista. Välillä se hurisee muuten vain, siitä että sitä katsoo. Aslan pitää kyllä rapsutuksista, mutta ne eivät ole sille se juttu eikä se niinkään innostu niistä, ellei rapsuttaja ole sitten isäntä ja ajankohta aivan tietty. Isäntä on vieläkin Aslanin oma ihminen - isännän kanssa seurustelu saa Aslanin euforiseen tilaan, jossa se hyörii ja pyörii kehräillen pitkiä aikoja häntä Happy Tail -pörrössä.

Aslan on meidän lempeä jättiläinen. Melkein tekisi mieli sanoa ettei se satuttaisi kärpästäkään, mutta se olisi jo pikkuinen valhe. Kyllä Aslan syö kärpäsen jos onnistuu tappamaan sen, mutta useimmiten Aslan ottaa kärpäsen kiinni pehmeällä tassulla, pitää sitä hetken aloillaan ja kurkaa tassun alle - jolloin kärpänen pääsee pakoon ja leikki alkaa taas. Toisia kissoja Aslan ei ole koskaan satuttanut. Kun Polgara painoi vielä vain puolitoista kiloa, Aslan kyllä leikki sen kanssa jatkuvasti, mutta niiiiiin varovaisen näköisesti. Aslan tuntuu itseasiassa omaksuneen Polgaran suojelijan roolin. Jos neiti protestoi jotakin hoitotoimenpidettä äänekkäästi (kuten viimeaikoina esimerkiksi hampaiden jatkuvaa ronkkimista ja heiluttelua), Aslan on heti vieressä vahtimassa. Jos Polgaran huuto kuulostaa tarpeeksi pahalta, alkaa Aslan murahtelemaan ja urahtelemaan levottomana.

 Serkukset.

Aslanin kynnet pidetään kuitenkin meidän kissoista kaikista lyhyimpänä. Syynä tälle on Aslanin hyppimishimo: 4,6kg kissaa olkapäillä saa erittäin helposti paidan reikäiseksi ja joskus ihonkin. Aslan ei ole luopunut vuosi sitten alkaneesta eteisrituaalista, vaan se on pikemminkin voimistunut. Nykyään minäkään en pääse lähtemään ilman, että Aslan käy kierroksen hartioilla. Muuten hiljainen kissa itkee edelleen sydäntäraastavasti, ellei tätä elintärkeää rituaalia toimiteta ihmisten lähtiessä.

 
Aslan on pieni Mussu, Maailman Lempein Kissa. Se ei uhittele vieraille kissoille, vaan räpsyttää silmiä kiltisti ja liikkuu liioitellun hitaasti ja asettuu matalaan asentoon (Polgaralle jopa selälleen ensimmäisestä illasta asti) osoittaakseen, ettei ole vaarallinen vaikka iso onkin. En usko Aslanin  käyttäytymisen johtuvan niinkään alistumisesta tai pelosta, vaan se olisi pikemminkin tekemässä tuttavuutta jokaisen kanssa. Ulkolenkeillä se suuntaa askeleensa naapureiden pihoille ja naapurit ovatkin päässeet ihailemaan rohkeaa Aslan-leijonaa (pantteria, sanovat), joka itsevarmoin askelin astelee ihmeteltäväksi ja rapsuteltavaksi. Koirienkin kaveri se olisi jos vain saisi, mutta niistä olemme sentään pitäneet sen kaukana.


Kuinka niin kiltti kissa voikin näyttää tältä? ;D Kamera tallensi hassun hetken kesken tassunpesun.

Vuosi sitten Aslan ja Raichu saivat synttärilahjaksi ulkohäkin. Tällä kertaa suuremmat juhlistamiset ja lahjat jäi antamatta, tosin sitä ulkohäkkiä pitäisi kyllä laajentaa.. Jospa sitä vielä joku viikonloppu lähiaikoina ehtisi ja jaksaisi remontoida :)

torstai 24. kesäkuuta 2010

Jussia!

Taas on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä viime merkinnän jälkeen, mutta emäntä ei vain ole ehtinyt kirjuriksi. Ensinnäkin Polgarainen Kottarainen täytti maanantaina 5kk. Pikkuneidistä on jo tullut iso pikkuneiti ja syliin saa minikokoisen kissan sijasta nykyisin jo aika kasan karvaa. Meidän herätyskello meni rikki tuossa muutama viikko sitten, mutta Polgara on ottanut tehtäväkseen herättää meidät joka ikinen aamu hurisemalla ja pyörimällä sykkyrää molempien käsissä ja kasvoilla. Jos ihminen meinaa siltikin nukahtaa, tökkii pieni nenä kättä niin kauan että käsi rapsuttaa. Minä olen onneksi nykyään erittäin sikeäuninen, mutta isäntä on viettänyt joka aamu Polgaran kanssa oman hellän puolituntisen =) (Minulle on riitänyt syliintunkukohtauksia päivisinkin.)

Polgara 5kk ja risat

Hampaat Polgaralla alkoivat vaihtumaan jo puolitoista viikkoa sitten, kun huomasin eräänä aamuna tytön irvistävän kahdeksalla kulmahampaalla. Kumma kyllä Polgaralla ei ole esiintynyt sen kummempia puremishimoja - poikien hampaidenvaihtokaudesta muistan, että molemmat olisivat halunneet syödä koko kiipeilypuun suihinsa.  Toisaalta ehkä eteisen tervetuliaismaton äkillisen rispaantumisen voisi laittaa Polgaran piikkiin, vaikka todisteita ei olekaan? Tiistai-iltana sängyltä löytyi joka tapauksessa tällainen alla näkyvä pienen pieni kulmahammas, jonka täytynee olla toinen alakulmureista sillä ylhäällä on vieläkin tuplahampaat. Alhaalta toinen hammas on pudonnut jo ennen tiistaita. Ylähampaita on koetettu hieman heilutella. Pitää olla hieman sekaisin laittaakseen vapaaehtoisesti sormen kissan (lue: naarasleijonan) suuhun, mutta onneksi Polgaralla ei ole halua purra ihmisiä - se haluaisi vain kääntää päänsä pois.


Kävimme tänään pitkästä aikaa Temppukissojen luona agitreenailemassa. Tauko näkyi, sillä poikia jännitti selvästi aiempaa enemmän. Yllätyin ihan valtavasti kun omat kissat sihisivät toisilleen tutustuessaan treenihuoneeseen. Kotonahan kaikki kolme ovat olleet jo kauan parhaita ystäviä, mutta kolmen vieraan kissan haju ja kolme meidän klaanin jäsentä vieraassa paikassa sai aikaan sihinää oman perheen kesken. Aslan on porukan rauhallisin ja rennoin muiden kissojen suhteen (valehtelematta, en ole toista kissaa tavannut joka niin hyvin osaisi puhua kissaa ja tehdä ystävyyden eleitä) ja se alkoikin ensimmäisenä osoittaa kiinnostusta myös agiesteitä kohtaan. Pian Raichu halusi myös osansa hauskuudesta ja meni kivasti parin esteen rataa edestakaisin. Polgara oli eristäytynyt täksi ajaksi kantokoppaan. Polgara oli melko jännittynyt uudessa paikassa, ja sen reissu menikin totuttelun piikkiin. Agiesteitä kokeillaan joku toinen kerta sitten. Polgara on ollut melko reipas neiti uusien paikkojen suhteen aiemmin, mutta tällä kertaa sillä kesti pidemmän aikaa tottua Loppua kohden neiti kuitenkin jo selvästi rentoutui, joten ehkä seuraavalla kerralla päästään näyttämään Elinalle Polgaran agitaitoja ;)

Kotona oltiin heti taas kavereita ja nukuttiin ja puuhailtiin yhdessä.

Me jatkamme omaa liian kiireistä kesäelämäämme ja toivotamme kaikille oikein hauskaa Jussia! Aslan täyttää  lauantaina juhannuspäivänä 2 vuotta, joten meillä onkin tällä kertaa tuplasti juhlimisen aihetta.

 Raichu toivoo kaikille riehakasta juhannusta! Älkäähän hukkuko ja muistakaa leikata kynnet ennen painiotteluita kavereiden kanssa!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Kissakuvahaaste 135: Rotukissa

1. Prologi.

Istahdinpa juuri pitkästä aikaa blogien ääreen ja luin muutaman kissakuvahaasteen osallistujan merkinnät. Muunmuassa Karvahelvetin Bemary sekä Villikissa olivat kirjoittaneet hieman roduista haasteen yhteyteen ja kertoneet siitä, kuinka hyvin heidän kissansa rotukuvaukseen sopivat. Kuulostaa kivalta, taidanpa tehdä samoin, ajattelin. Aioin kylläkin tyytyä yhdeen tai kahteen tylsään kuvaan, sillä kaikki valokuvat ovat vanhalla koneella. Olin juuri nousemassa hakemaan kameraa muutamine kuvineen, kun..

2. Itämainen kissa.

"ASLAN! POLGARA!" Sekä muutama julkaisukelvoton sana..

Luonteeltaan siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä.

Meillä ah-niin-tavallinen näky.. eikä perheen ihmisjäsenet - kumpikaan - koskaan opi. Viikon sisällä on kaatunut 3 mehulasia, kaksi vesilasia, yksi kahvi, hajonnut 1 rakas kukka (ruukku säilyi ehjänä) sekä tuhottu emännän lempipaita.. Kaikkia tuhoja en nyt jaksa edes muistaa. Joka tapauksessa nyt on kyllä ollut hieman normaalia vilkkaampi viikko, kun emäntä on keskittynyt välillä vähän kouluunkin. Kyllä, siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Ihmisorjiensa lisäksi ne leikkivät myös leluilla sekä tottakai toistensa kanssa. Jos emäntä on niin tyhmä että jättää vesilasin keskelle rallirataa - noh, se on hänen ongelmansa.


  Siamilainen/itämainen kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa kainalossa peiton alla.

No jaa. Ei meillä kyllä peiton alla nukuta, kun karvakavereiden kanssa on mukavampaa. Mutta, käyköön se jonkinnäköisestä esimerkistä, että tänä(kin) aamuna heräsimme päidemme välissä pyörivän, hiuksia nuolevan ja KOVAAN ääneen kehräävän itämaisen pitkäkarvan touhuiluun. Polgara osoitti hieman hellyyttä, eikä sille voinut edes olla vihainen vaikka neiti heräsi puoli tuntia ennen kellon soittoa (ja jatkoi koko tasaisen puolituntisen). <3 Sylikissuudesta en taas tiedä. Eikös ne ykköskategorian kissat ole enemmän sellaisia sylikissoja? Joo, Raichu tulee syliin vauvailemaan (=osoittamaan helliä tunteitaan) ja Aslan pomppii hartioille ollakseen mukana, Polgara taas pyörii väkkäräksi syliin tai viereen nukkumaan - mutta en niitä kyllä ihan sylikissoiksi sanoisi. Ne tulevat varsinaisesti syliin aina tasan silloin kun olisit nousemassa muualle etkä sitten voikaan. (No, Raichu nukkuu nytkin kyljessä - lasketaanko se sylikissaksi?)

 
Siamilaiskissa/itämainen on äärimmäisen hoikka ja elegantti, pitkävartaloinen ja korkeajalkainen. Sillä on pitkä kapea kiilamainen pää, suuret lepakkomaiset korvat, vinot itämaiset silmät ja piiskamainen häntä. Turkki on lyhyt, ohut ja silkinpehmeä.

No, tehköön jokainen omat päätelmänsä ;)

Siamilainen on naamiokissa, mikä tarkoittaa sitä, että kissan kasvot, korvat, jalat ja häntä ovat tummempaa värisävyä kuin vartalo. Neljän alkuperäisen naamiovärin (ruskea, sininen, suklaa ja lila) lisäksi on kehitelty useita muita värivaihtoehtoja kuten tabbynaamiot, kilpikonnanaamiot sekä kilpikonnatabbynaamiot. Olipa naamioväri mikä tahansa, siamilaisen silmät ovat aina hätkähdyttävän safiirinsiniset.

Oi, kyllä. 

   Itämaisen lyhytkarvan silmät ovat itämaisen vinot ja kirkkaan smaragdin vihreät.

Oi, kyllä. No, milloin ne on vinot ja milloin ne on vihreät, mutta kuitenkin..

Itämaisen pitkäkarvan turkki on silkkimäinen ja vartalonmyötäinen sekä erittäin helppohoitoinen. Kaulurissa, hännässä ja "pöksyissä" on pitempi karva.

On helppohoitoinen :) Eihän tätä puolipitkäkarvaa tarvitse pestäkään muulloin kuin silloin kun se käy vessanpöntössä uimassa ;)

Luonnekuvaukset ovat osoitteesta www.kissaliitto.fi. Lisää itämaisten kissojen rotukuvauksia löytyy ainakin Bajavan, Oricatin sekä Sajamin sivuilta.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Polgara Hyvinkäällä

Polgara teki eilen näyttely- ja agidebyyttinsä Hyvinkäällä Ery-Sydin näyttelyssä. Matka alkoi aikaisin aamulla, kun Elina tuli Nexun kanssa hakemaan meitä kyytiin jo aamukuudelta. Polgara oli aamun automatkan kiltisti eikä isosiskopuolen kanssa kommunikoitu lainkaan.

 Saisinkohan extrarapsutuksia jos pyöristän silmät näääin isoksi ja näytän ihan vauvalta?

Ai mitä tuo ihminen oikein höpisee? Että ei noin vaan pitää pitää silmiä viirussa?

Okei! Näin sitten =)

Näyttelyhäkissä neiti oli yllättävän hienosti ensikertalaiseksi. Ihan aluksi vähän tärisytti ja ihmetytti, mutta pian Polgara jo nukkui häkissä ja puski ja nautti rapsutuksista ja huomiosta. Suurimman osan päivää neiti olikin oikein hyvällä tuulella - matkusti kantopussissa rennosti, leikki häkissä ja söi. Satun esittäessä Polgaran tuomarille neiti käyttäytyi oikein kiltisti. Tuomarilta tuli kommentiksi muunmuassa, että tytöllä on oikein hieno pyöreä vauvan masu ;) Arvostelusetelin yleisvaikutelmana oli "a sweet (and talkative) little kitten". Olen varmaan niin tottunut Polgaran wää-jutteluun, että sen ja Edströmin käymät keskustelut meni minulta ihan ohi :D


TP-valintoihin pääsi kaikki Edströmin tuomaroimat pennut, mikä oli minusta kiva koska näin kaikki pennut saivat rinkikokemusta. Oli minun vuoro kantaa Polgara, mutta Satun käsissä niin nätisti käyttäytynyt - ja kotona rennosti venyvä, uskokaa tai älkää - neiti sai tuhat jalkaa alleen ja rimpuili minkä kerkesi kun yritin venyttää sitä muiden pentujen vieressä. Noloa! Tuomarin pöydällä (Edström otti kaikki pennut pöydälle vielä tässäkin vaiheessa) piti pikkaisen sähähtää, kun ensimmäisenä siihen laskettaessa nenä osui pyyhkimättömään desinfiointiainelätäkköön. No, ei kai tuo pikkainen kiukuttelu haittaa kun koko muun päivän neiti käyttäytyi niin reippaasti..? Jatkoon TP-valinnoista ei päästy, vaan NOM meni suuresta pentujoukosta syssipojulle, Acousticat's Agitatolle eli Patelle :)

Polgara kokeili myös agilitya ensimmäisen kerran. Ensimmäinen kerta oli hitaampi (ajalla 1 min 46s tai sinnepäin) kun alitus, rengas sekä hyppy mentiin nätisti huiskan houkuttelemana ja kehujen rohkaisemana, mutta A-este oli pienelle kissalle hankala ja siihen piti ensin tutustua ennen kuin uskoi että siitä pääsee ylikin. Olin kuitenkin todella mielissäni että Polgara oli niin reipas, että suoritti kaikki esteet. Toisella yrittämällä Polgara meni radan läpi ajassa 15,34 mistä olen ihan valtavan ylpeä! Hieno suoritus, jolla olisi voinut toisissa kisoissa päästä finaaliinkin asti, joskin tällä kertaa kilpailussa oli kova taso eikä Polgaran aika riittänyt ihan finaaliin.

Kotimatkalla Polgaraa alkoi jo kyllästyttää kopassa istuminen ja jouduimmekin pysähtymään kerran, jotta kissat pääsisivät jaloittelemaan valjaissa. Toivottavasti Polgara ei ole ottanut Aslanista matkustusmallia.. Ainakin tällä kertaa tuli vahvistettua sen käyttäytymistä - huuda boksissa, niin pysähdymme ja saat palkkion kun pääset jaloittelemaan ;) No, tämä virhe tehtiin tietoisesti ja onhan se kivempi tarkistaa ettei tytöllä ole vaikka kova vessahätä kuin jatkaa matkaa huutavan kissan kanssa. Matkustustreenejä kesällä Polgaralle.

Oli mukava taas tavata uusia ja vanhoja tuttuja, kiitos kaikille oikein mukavasta päivästä ja törmäillään taas seuraavissa näyttelyissä :)

torstai 3. kesäkuuta 2010

Täplät ilmassa

Kiirettä pitää, edelleen.. mitäs haalasin itselleni taas valtavat määrät kouluhommia, tällä kertaa kesällekin asti.

Tässä kuitenkin pari noin viikko sitten kuvattua videonpätkää, ennen kuin unohdan nämäkin kokonaan jonnekin tietokoneen bittiavaruuteen. Ensimmäisessä Aslan hyppelehtii (pitäisi kuvata sivulta päin, noilla korkeammilla puomeilla on jo aika näyttävän näköistä), toisessa videossa Polgara on ensimmäistä iltaa tekemisissä hyppyesteen kanssa. Ennen tuota videota hyppyesteen yli mentiin kosketuskepin kanssa jonkin aikaa ja pidettiin taukoa pari minuuttia, sen jälkeen meno oli jo noin vauhdikasta.





Jos videot eivät näy, tässä linkki videoihin:
ja