Kevään muotiharrastus

...on kiipeily. Polgara seikkailee pahvilaatikkovuorien päällä (ja emäntä juoksee perässä varjelemassa pakattuja tavaroita). Pojilla taas on ollut suurin hitti koko kevään ajan hypätä WC:n lampun päälle aina, kun silmä välttää. Ihme, että peilin lasinen taso on vielä paikallaan eikä mitään ole mennyt rikki.

Saa nähdä, kuinka seinille uudessa asunnossa sitten hypitään, kun vanha kiipeilypuu lentää roskiin eikä parveketta ole ainakaan heti verkotettu. Banaanilaatikoista tilapäinen seikkailurata keskelle asuntoa siihen asti, että kiipeily- ja ulkoilumahdollisuudet saadaan kuntoon?

Kuka teillä päättää ruokakaapin sisällön?

sitruunoita

kuohukermaa

leikkeleitä

maitoa

pattereita

roskapusseja

"Kissat EIVÄT ole saaneet tänään vielä päiväruokaa!"

Powkarralle palljon maitonappiherrkuja

possun syräntä viissi kiloja

kissojen maitoa monia pulloja

hiirrrrrrriä

Oletteko koskaan miettineet, miksi ruokakaupan ostoslistalla on joskus hieman omituisia ostoksia? Minä olen. Olen laittanut omituiset mielihalut klaanin toisen ihmisjäsenen syyksi, mutta vihdoin viimein taisikin paljastua oikea syyllinen.. On ne kissat vain nykyään niin viisaita!

Mitähän sitä vielä keksisi..

Kovin ihmeellisiä uutisia ei meidän klaaniin näin kesän keskellä kuulu. Pojat kävivät rokotuksissa ja astmakontrollissa. Raichu sai ohjeen jatkaa samaan malliin kuin ennenkin eli lääkettä kerran päivässä, sen enempiä tutkimuksia sille ei tehty kun keuhkot kuulostivat hyvältä ja nykyinen annostus on toiminut hyvin. Raichu sentään jopa antaa kuunnella keuhkojaan, Aslanin mielestä eläinlääkärillä on niin jännää että pitää kehrätä täyttä häkää joka ikinen kerta.

Rokotuksia pisteltiin taas ihan kiva määrä, olin jo unohtanut laittaneeni noille vuosi sitten klamydiarokotteenkin joten se uusittiin perusrokotteen lisäksi. Rabiesrokotuskin otettiin ihan vain siltä varalta että joskus innostuisi vielä käväisemään naapurimaassa - Polgarallekin voisi tuon laittaa.

Rokotusten lisäksi poijjaat luovuttivat urheasti verta tieteen puolesta. Kilttejä ovat nuo mamman pojat, Aslan ei kummemmin venkoillut ja Raichukin laittoi vain päänsä mamman kainaloon piiloon ja antoi ottaa verta kokonaiset kaksi kertaa kun toinen putkilo saastui neulan pudottua siihen. Pikkusen piti sanoa kyllä auau, uiui :) Nyt onkin kaikkien meidän kattien geenit kissangeenit -tutkimuksessa, Polgara on omansa antanut jo viime vuonna. Ehdottomasti halusin poikienkin geenit mukaan, Raichulla voi olla astmansa kanssa paljon annettavaa tutkimukselle ja Aslanilla yliherkkyytensä (allergia?) vuoksi myös. Lähettäkäähän muutkin (erityisesti vetoan nelosten omistajiin) verta tutkimukseen, jotta ryhmä saisi vielä joku kaunis päivä monta tärkeää mysteeriä ratkottua! Itämaisia lyhytkarvoja on tutkimuksessa tällä hetkellä 38, itämaisia pitkäkarvoja 6, siamilaisia vain 25 jne. Lisätietoja Hannes Lohen tutkimuksesta löytyy osoitteesta kissangeenit.fi.

Muuten aika on mennyt lähinnä lintuja bongaillen, torkkuja ottaen, ruohoa ahmien (ja matolle oksentaen) sekä leikkien ja ulkoillen. Jatketaan kesää samaan malliin! Lopuksi on vielä pakko mainostaa, että mihin ostoslistalla lukeneet sitruuna ja kuohukerma (sekä kaapissa jo olleet lemon curd, kananmunat ja sokeri) tuli käytettyä. Luin joskus kauan sitten Pujoliivi-blogista erään reseptin, joka on ollut meidän perheen lemppari"jäätelö" siitä asti. Suosittelen kokeilemaan jos pitää sitruunasta ja jäätelöstä! Polgaran lasten vaiheesta kiinnostuneille löytyy muuten kuva kauniista Fanni-neidosta täältä.

Valpasta ja maukasta kesää!

Lapsenvahtisedät

Kuuden lapsen äitiä saattaa joskus vähän väsyttää.

Onneksi hoitoapu on lähellä! Löytyy pissittäjää..

Pesijää..

Unikaveria..

Leikkikaveria..

Mutta Eskil hei, ei sieltä sentään maitoa tule.

Sitä täytyy käydä hakemassa ihan omalta mammalta.

Täytyy kyllä sanoa, että on minulla ihanat pojat. No, sehän on ollut aina tiedossa, mutta myös sijoituspentueen kannalta - meillä kävi todella hyvä tuuri, kun kaikki aikuiset kissat hyväksyivät pennut. Pojat tekevät kaikkea pentujen kanssa pesemisestä leikkimiseen, mutta osaavat silti (melkein täydellisesti) huomioida sen että leikkikaveri on pieni.

Ihania ovat Polgarankin pojat ja tytöt. Pennuista löytyy tiistaina otettuja 6vko -kuvia täältä, alla vielä muutama juuri otettu päiväuniltaheräämiskuva (unikaverikuvat keskiviikolta, tänään Aslan nousi juuri ylös kun olin ottamassa samasta tilanteesta kuvaa).

Tytöt tuhmina ja muita seikkailuja

Kukkuu! Me ollaan pidetty nuo ihmiset aika kiireisinä, niin ettei ne ole ehtineet olla tietokoneella. Eräs hyvä vinkki on mennä nukkumaan ihmisen syliin. Siinä kun vielä alkaa kehräämään unissaan, ei se raski nousta siitä yhtikäs mihinkään. Minä olen aika hyvä siinä! Tässäpä hieman juttuja, mitä me ollaan viimeaikoina keksitty ja mitä kaikkea meille on tapahtunut.

Minä olen täällä piilossa. Ajattelin hypätä Arnin kimppuun, kun se on niin keskittynyt tuohon kuolleeseen sorsaan. Sitten varastan sorsan siltä ja me pojat painitaan! Tällä ilmeellä pääsee muuten myös ihmisen syliin, ja siitä minä tykkään. Omasta mielestäni en näytä mammanpojalta, mutta tuo ihminen tykkää että sellainen minä olen kun kehräilen sen sylissä ja juttelen.

Minun sorsa! Minun! Metsästin tämän ihan itse! Me pojat tykätään tästä kaikki, me ollaan jo tosi hurjia metsästäjiä. Tytöt tykkäävät enemmän palloista ja pahvihylsyistä. Tuon ihmismamman piti blogata meidän uusista leluista, mutta se ei ehtinyt. Me ollaan kyllä jo tapettu näitä, nimittäin tätä Skinneez-sorsaa ja sitten montaa erilaista Kattipuodin villalelua. Yksi pääsi tänään pesullekin, kun ihmisiltä kaatui siihen vähän aamukahvia..

Tästä kuvasta ette taidakaan nähdä sitä, mutta istun aika korkealla. Nimittäin sohvan päällä, ja se sohva on käännetty ihan väärinpäin. Me tehtiin Blankan kanssa pieni jekku! Ihminen pikkaisen säikähti, me oltiin nimittäin hyvässä piilossa eräs päivä kun se tuli antamaan meille ruokaa. Se ei löytänyt meitä yhtään mistään ja etsi kirjahyllyt ja kaikki (mamma joskus kantaa meitä kirjahyllyyn, mamma sanoo että siitä olisi kiva jos me muutettaisiin sinne asumaan) eikä siltikään löytänyt meitä. Sohva oli teipattu umpeen lakanoilla ja pahveilla, mutta ihminen purki senkin ja katsoi senkin alle - ei tassuja. Lopulta se joutui kutsumaan naapurit apuun ja kaatoi sohvan ympäri, ja siellähän me oltiin Blankan kanssa päiväunilla pienessä kolossa mikä me oltiin löydetty teippauksista huolimatta. Ihminen sanoi että me oltiin tuhmia, mutta oli se huojentunut kun me löydyttiin. Nyt sohvan pohja on teipattu vielä enemmän umpeen eikä me päästä enää sen sisään, vaikka alle päästään. Me ei pissailla enää minne sattuu, niin niitä extratoppauksia ei tarvita.

Ihminen sanoo, että minusta ei saa kuvan kuvaa. Muka joko nukun jossain kesken leikin pudonneena ihan ketarat ojolla, tai sitten juoksen ympäriinsä tuhatta ja sataa. Minä sanon, että ihmisellä ei ole tarpeeksi hyvää kameraa. Tällainen minä vain olen, supersalama-Harald, joten hankkisi paremman linssin jos haluaa ottaa minusta kuvan! Tuossa kuvassa minä leikin Kong Wubba Kittenillä, mutta yleensä meillä on juoksuleikit muiden sisarusten kanssa menossa. Cecilian kanssa me riehutaan eniten, kun ollaan tällaisia elohopeoita.

Missä tapahtuu, siellä on Blanka! Näin on. Kuulitteko jo hauskasta tempusta, jonka teimme Cecilian kanssa? Lisäksi tykkäämme kaadella vesikippoja (pojat myös!), kiusata setiä (niitä on hauska purra kun ne eivät saa purra takaisin), painia keskenämme ja kiivetä. Minusta ihmisen olkapäälle on hauska kiivetä katsomaan maisemia, haluan nimittäin nähdä kaiken mitä tapahtuu.

Katsokaas tätä! Ei ole joka tytöllä näin hienoa masua.

Me osataan jo pestäkin itsemme, tosin kehrätään kyllä jos mamma tai sedät pesee meitä tai ihminen (ihminen on kyllä aika tehoton pesemään meitä kädellään! Kivalta se tuntuu silti). Muutaman kerran minä jouduin pyllypesulle vesihanankin alle, ja muutama muu myös, kun meillä oli vatsa löysällä jonkin aikaa. Se johtui varmaan sellaisesta pahanmakuisesta möhnästä kuin mat-olääk-e, en tiedä mitä se on mutta jotain pilallemennyttä ruokaa ehkä? Myös me tykättäisiin syödä ihan mitä täältä vain löytyy, omista ruoista mamman ruokiin ja kissanhiekkaan, niin että sekin ehkä vähän vaikuttaa kun me syötiin heti niin paljon erilaisia juttuja. Nyt meidän masut on  olleet taas kunnossa useamman päivän.

Sainpas yllätettyä!

Kaapista pilkistää käärme! Tapetaan se yhdessä!

Shh, ei saa herättää paperipussiluolan suulla nukkuvia poikia. Yksi taitaa kyllä tehdä jotain muuta kuin nukkua..

Jos joskus tuntuu että pää on pehmennyt..

Jos joskus tuntuu että pää on pehmennyt kun juttelet kissalle, niin voin sanoa että et ole ainoa - meillä jutellaan myös ja paljon jutellaankin! Varsinkin Raichu on kova keskustelemaan. Alla kesältä 2009 video, jossa keskustelemme Raichun kanssa siitä mennäänkö nyt ulos vai eikö mennä. En muista olenko julkaissut videoa aiemmin - toivottavasti en, sillä oman puheeni editoin siitä pois vasta nyt!

Video on vastine K-blogi - kokolailla kissamaisesti -blogin ääninäytteeseen, jossa esitellään koratien äänimaailmaa. Raichun ääntä ei voi sanoa mitenkään tyypilliseksi simskuääneksi, se on vain Raichun ihan oma ääni. Aslanilla ja Polgaralla on sitten taas ihan omanlaisensa muista itämaisista kissoista puhumattakaan.

Voihan villikko..

Jokohan sitä nousisi ylös..

 Oikeastaan kyllä haukotuttaisi.

En haukottele! En! Pidätän!

*Yaaaawwwn*

Mitäs siinä naurat?

(Polgaralla on ollut pennusta asti viehättävä tapa pidätellä haukotusta suu supussa. Sain ilmiön, joskin lievänä, kerrankin kuvattua! )

Ylläolevasta kuvasarjasta huolimatta itämaisten kanssa ei kyllä koskaan käy elämä tylsäksi. Juuri ehdin miettiä, että Polgarassa alkaa jo rauhoittumisen merkkejä näkyä pikkuhiljaa ja meidän elämä on suorastaan omituisen rauhallista ilman pikkusähikäistä joka hyppii ja pomppii ketterästi ympäri asuntoa kuin gaselli, kun pojat keksivät uuden harrastuksen. Harrastus alkoi oikeastaan jo viikko sitten. Aslanilla on ollut tapana hyppiä ihmisten hartioiden kautta vessan kaapin päälle, mutta eräs päivä vessaan mennessäni näin kaapin päällä jo valmiiksi istuvan oikein ylpeän Aslanin. Se oli osannut hypätä sinne ihan itse. Raichu puolestaan istui vessan lattialla mäkättämässä kateellisena, kun Aslan oli keksinyt jotain mitä Raichu ei. No, ei mennyt kauaa, että myös Raichu oli kaapin päällä.

Muuten tuo kiipeily ei haittaisi, mutta en oikein luota siihen että esimerkiksi lamppu on seinässä kovin tukevasti ja kaapin päältä seuraava etappi on luonnollisesti vessan lampun päälle. Alastulo on myös hieman niin ja näin - joka ikinen (tietämäni) kerta olen pelastanut pojat kaapin päältä, kun alas on pitkä matka ja yksi sinänsä looginen reitti tulla alas on hypätä peilin huteralle lasiselle tasolle, mistä ei todellakaan seuraisi hyvää. Siirsin kaapin päällä olevan korin aivan kaapin reunalle esteeksi, ja se onneksi auttoi estämään hypyt..

..noin viikoksi. Viime yönä pojat hyppivät taas kaapin päällä ja samaa on jatkettu tänään.. Täytynee pyytää miestä kääntämään tuo asunnon viimeinenkin normaalissa asennossa oleva oven kahva, niin ei pääse Raichu avaamaan enää edes vessan ovea. Muuten huolehdin jatkuvasti, että pojat hajottavat lasitason ja siis varsinkin itsensä siinä samalla. Mielelläänhän noiden antaisi hyppiä, mutta tuo paikka kun ei ole turvallinen :/

Mamma, mut vois nostaa pois nyt..

Pojista kuvia napatessani selkäni takaa kuului ah-niin-tuttu RÄKS. Huushollin entinen ketterääkin ketterämpi vuoristogaselli on muuttunut ulkomuodoltaan enemmän toisen sorkkaeläimen - lehmän - muotoiseksi, muttei oikein itse tajua sitä. On se rauhoittunut vähän, on, mutta pyykkitelineiden päälle yritetään hyppiä silti. Välillä se jopa onnistuu, ison vatsan kanssa taitaa olla kiva makoilla hieman periksi antavan  pyykkitelineen päällä. Sattuneesta syystä pyykkitelineet eivät muuten ole kovin pitkäikäisiä tässä huushollissa, viimeksi kesällä hajotimme kaksi ja ostimme kaksi uutta joista toinen on jo vääntynyt - ehkä vielä joskus opin, etten ainakaan kuivata painavia mattoja niissä niin että nuo kissat pääsevät pomppimaan lisäpainona ;)

Roger Taborin kirjassa Ymmärrä kissaasi - 100 vinkkiä sanotaan eräällä sivulla, että "kolme viimeistä viikkoa tuleva emo lievittää kehittyvien sikiöiden aiheuttamaa painoa viettämällä paljon aikaa kyljellään". Polgaralla on jäljellä vielä yli kolme viikkoa, mutta tässäpä Polgaran taidonnäyte:

Masurapsut kelpaavat ja hurinamoottori-leipomiskone pelaa. Tältä näyttää masurapsuja saava Polgara:

Jokseenkin söpö kattimus tämä Polgarainen?

Yksin kotona kolme

Klaanin ihmiset lähtivät puolen viikon reissulle ja jättivät ensimmäistä kertaa (ikinä!) kissat kotiin ilman kumpaakaan omaa ihmistä. Kotiin tuli hoitaja aamuisin ja iltaisin karvakolmikkoa syöttämään ja huoltamaan, ja leikkineetkin olivat monet kerrat. Hienostihan ne pärjäsivät, vaikka ihmismammalla hieman vieroitusoireita olikin ;)

 

 

 Leikitään!

Kotoa löysimmekin tyytyväisenä nukkumasta heräävän, innoissaan vastaan tulevan kolmikon joka oli kaikesta päätellen ollut aivan oma itsensä reissun ajan: Aslan hyppinyt hoitajan olkapäille ja kurittanut hiiriä, Raichu oli ottanut hienosti astmalääkkeensä ja leikkinyt innoissaan ja Polgara kuulemma oli vihdoinkin oppinut, että leikkiä voi mutta välillä täytyy käydä lepäämässä vatsan kanssa. Hienoa siis, suuret kiitokset hoitajalle vaivannäöstä!

Polgaran vatsa paisuu hienosti. Painoa on tullut taas lisää viime viikosta, ja rouvan vatsa on jo näin iso:

Aslan taisi olla hieman tohkeissaan isännän kotiinpalusta, kun sillä on ollut kova esitys päällä koko illan. Hyppeli taas vessan kaapin päälle ("katsokaa kun olen hieno") ja keittiönkin kaapin päälle olisi mieli tehnyt.

Raichu taas.. no, ehkä tuo ilme kertoo jo kaiken. Höpötin Raichulle kuinka kaunis se on, ja siitäkös se tuli tyytyväiseksi ;)

Ps. Arvontavoitto oli löytänyt tiensä perille Kissat kerällä -blogin kissoille eli tänne!