Mysteeri?

Kolaripotilas? 

Ei, tämä ei ole uutta talvimuotia 2009 vaikka Aslanille niin kovasti uskottelemmekin. Tätä voisi ehkä kutsua huonoksi karmaksi, sillä juuri kun ääneen menin sanomaan kuinka molemmat ovat olleet terveenä niin ettei ole tarvinnut huolehtia ja arvuutella, on Aslan taas kipeä (niin ja olihan meillä vielä tämäkin pari kuukautta sitten).


Mikä Aslania tällä kertaa vaivaa, on mysteeri. Olenko koskaan maininnut,ettei mikään ole niin rasittavaa kuin mysteerisairaudet? Eläinten ja pienten lasten sairastaminen, se on kyllä niin inhottavaa kuin voi olla. Toinen kun ei osaa kertoa mikä vaivaa ja mihin sattuu.

Meidän reipas Aslan.

Aslan oli joka tapauksessa potkinut takajalallaan eilen kaulaansa karvattoman, verestävän laikun kauppareissun aikana. Katsoin jo lähtiessä että näyttääpä Aslania kutittavan kovaa kun noin rapsuttaa, mutta en sitten hoksannut heti tutkia olisiko kaulassa ollut jotain havaittavaa. Nyt siinä näkyy vain karvaton alue, jonka keskellä on muutama pieni haava. Haava on jo hoidossa - sitä on desinfioitu ja suihkuteltu cothivetiä, ja kuten kuvasta näkyy sitä on yritetty myös suojata sidetaitoksella ja siteellä. Kiitettävän hyvin Aslan on myös antanut siteen olla. Kauhulla muistelin eilen Raichun kauluriaikoja ja olin jo varautunut läpi yön kestävään tahtojen taisteluun siteet silmänräpäyksessä pois repivän kissan kanssa, mutta Aslan tuntuu tyytyvän siihen että sidettä saa vähän pyöriteltyä väärään asentoon ihan vain muodon vuoksi. Haava on siis hoidossa, ja ensi viikolla pääsemme eläinlääkäriin arvailemaan sen syytä.

Aslan parka.

Haavan syy olisikin todella mukava saada pian selville. Sehän voi olla vaikka mitä: allergiaa, sieni, ulkoloinen, ötökän pistos, joku sisäinen kipu / tulehdus, stressiä tai jotain muuta. Lista on ääretön, ja kyllähän osa noista on vähemmän todennäköisiä kuin osa. Orijen-fani Aslan on popsinut (todella pieniä määriä) muita raksuja nyt koulutusnameina, minkä lisäksi Orijenin seassa on ollut viime päivinä menossa Acanakokeilu. Allergiaa epäilisin siis ensimmäisenä, vaikka ruokavalio onkin muilta osin pysynyt entisenlaisena. Toivottavasti kuitenkin meille olisi eksynyt vaikka myöhäinen itikka, joka olisi puraissut Aslanin kaulaan ärsyttävän kutiavan patin jota toinen on sitten raapinut.

Tällaista tällä erää. Allekirjoittaneen koulutyö on pahasti jäljessä aikataulusta, uskoisikohan proffa jos sanoisin että "kissa söi mun läksyt"? ;)

Aslanin pentuajan lempiharrastuksia, joka on näköjään noussut uuteen suosioon viime päivinä. Jei!

Tikkaria kissoille

Lollipop!

Sain vihdoinkin hankittua meille ihan oikean kosketuskepin. Nyt ei Arvon Herra Kissojen tarvitse enää koskea mustekynän päähän naksutinkoulussa. Kovista etsinnöistä huolimatta keppi jouduttiin lopulta kuitenkin rakentamaan itse. Suomalaisesta karttakeppi ja tiimarista massapallo, mikäs siinä - kunnes aloin puuhastelemaan askarteluprojektin kanssa ja huomasin ettei talossa ole minkäänlaista maalia. Päädyin lopulta värittämään pallon yliviivaustussilla, mikä oli Arvon Herra Kissojen mielestä aivan pöyristyttävää. Pallohan on aivan väärän värinenkin! Raichun väri on vaaleanpunainen ja Aslanin vihreä, mutta kepistä tuli violetti. Noh, katsotaan kuinka kauan massapalloviritys yleensä kestää - voi olla että sen joutuu vaihtamaan joku kaunis päivä puuhelmeen joka tapauksessa.

Tässä vähän todenmukaisempi kuva.

Kyllähän pojat tuntuivat tällaistakin keppiä seurailevan. Tai ei meillä vielä kävellä kepin perässä, vaan lähinnä ollaan kuroteltu keppiä paikaltaan joka puolelle. Sen verran nätisti tuntuvat kurottelevan, että eiköhän me aleta jo liikkumaankin kepin kanssa, nyt kun on sen näköinen esinekin mitä aletaan sitten ihan oikeasti käyttämään.

Kompakti esine.

Naksutinkoulussa

Kyllä se nyt on vain uskottava että ihan oikeasti meidän pienet karvakorvat osaavat jo temppuja! On aivan upeaa seurata, kuinka nopeasti pojat oppivat ja kuinka ne nauttivat siitä. Mehän ollaan nyt harjoiteltu (yhtä viikonloppua lukuunottamatta) joka päivä siitä lähtien kun Kissan aktivointi -kirja ilmestyi, ja nyt ollaan jo näin pitkällä: Aslan istuu, koskee keppiä, hyppää tasolle - ja, eilen se antoi ensimmäisen kerran tassua niin että voisi sanoa sen melkein jo osaavan sen tempun! Noista istuminen oli ehkä viime talvelta muistissa, kuten koskeminenkin, mutta tasolle hyppy ja tassu ovat aivan uusia. Kyllä mamma on nyt ylpeä! Raichu taas istuu, koskee keppiä ja hyppää tasolle. Sille istuminen ja kepin koskeminen ovat aivan uusia. Raichun kanssa harjoitellaan nyt kahdella jalalla seisomista.

Kuvasin tänään molempien harjoituskerrat videolle, jotta näkisin itsekin paremmin kuinka tuo koulutustilanne oikein sujuu. Tuosta näkee aika hyvin, miten meillä temppuillaan. Aloittelijoita ollaan, ja Aslanin tassunantaminen on vielä aika vähäelkeistä, mutta hei, sehän oppi sen vasta eilen :D (Ja kyllä, taidan tosiaan lässyttää kissoille.. -__-). Virheitäkin tuosta varmasti löytyy, joten vinkkejä ja neuvoja otetaan oikein mielellään vastaan konkareilta!

Aslan:



Raichu:



Suosittelen kyllä kokeilemista kaikille kissanomistajille :)

Olipa kerran jyrsijäveljekset.

En ole aina aivan varma mitä eläimiä meillä oikein asustaa. Kun ei ole varma, on katsottava tuntomerkkejä. Miltä eteen tullut olento kuulostaa? Hevonen hirnuu, kissa maukuu, koira haukkuu, jyrsijä sanoo piip, tai tsirp. Hmm.. Raichun sanavalikoima on kiitettävän laaja, mutta normaalin "miaun" tilalla se sanoo: "Piip, iih!"

Äänen lisäksi voi tietty käyttää myös silmiään, ja katsoa miltä se eläin oikein näyttää. Silmät antavatkin usein varsin luotettavaa tietoa eläimen lajista.

Kuvaa voi ja kannattaa klikata suuremmaksi.

Rotta? Meillä asuu rotta?! Raichu-rotalla on kuvassa itseasiassa hyvin Raichumainen ilme, yksi sen perusilmeistä. Se näyttää tuolta varsin usein: aina kun jossain liikkuu jokin saalistamisen arvoinen asia: huiska, kärpänen tai vaikkapa lintu.


No, jos Raichu on rotta, niin mikäs Aslan sitten on?

Tämä kuva esiintyi jo viime merkinnässä, mutta siitä tuli yksi suosikeistani joten tässä se on taas.

Hiirihän se sieltä kurkistaa! Aika hyvin taloudeksi, jonka naispuolinen ihminen on kovaan ääneen vannonut että jyrsijöitä meille ei sitten lemmiksiksi tule! Eipä sillä, suloisiahan ne muiden hiiret ja kanit ja rotat ovat, mutta ei meille kuitenkaan kiitos sellaista. Aslanista tuli kyllä maailman söpöin hiiri, sekin näyttää usein hiireltä juuri leikkiessään ihan innosta soikeana :)


Päädyn muuten muokkaamaan aina Raichun ja Aslanin kuvia tismalleen samalla tavalla. Aslanista tulee aivan ihania Cutout-kuvia, kun Raichulle taas sopii Poster-muokkaus. Ehkä hieman tylsää, mutta niin se vain on :) Karvan laatu ja kuviointi ovat pojilla niin erilaiset, toisin päin kuvista ei saisi muokkauksen jälkeen enää edes mitään selvää.

Koska kuvia tulee räpsittyä usein paljon nopeammassa tahdissa kuin ehtii kirjoittaa blogimerkintöjä, tässä vielä pari kuvaa pojista pesupuuhissa. Tehkääpä perässä!

Arkea.

Onko Raichu alkanut opiskella lääketiedettä? Onko tässä uusi tuleva huippueläinlääkäri, kaikkien kissojen sankari?

Ei - Aslanhan se vain oli piilossa lakanan alla!



Onko Aslan väsynyt kävelemään omilla tassuillaan?

Ei - sen pitää vain päästä sanomaan jokapäiväiset pusipusi-heiheit!

Onko Suomen luontoon eksynyt kummallinen pienpeto?

Ei - luolaleijonan klaanihan se vain siellä ulkoilee!

Eikä pidä unohtaa arjen melkein tärkeintä osaa, päiväunia! Raichu osallistuu tällä kuvalla kissakuvahaasteeseen nro 121.

Testiblogi

Wordpressin puolella (blogit.fi) on muutamia puutteita, joiden vuoksi harkitsen luolaleijonan klaanin blogin siirtämistä tänne. Yksi syy on, että gadgetit näyttävät olevan koko sivun alareunassa, enkä ainakaan minä saa listaan reaaliaikaisesti näkymään koska seuraamani blogit on päivitetty. Blogger vaikuttaisi olevan hieman paremmin muokattavissa.

Tällä hetkellä luolaleijonan klaanin blogi löytyy vielä vanhasta osoitteesta (ja saattaa sinne jäädäkin):

http://luolaleijonanklaani.blogit.fi/

Käy katsomassa myös kotisivumme:

http://luolaleijonanklaani.nettisivu.org/