Polgara rakastaa lihaa. Onkin ihana, kun nyt meillä asuu kaksi lihansyöjäkissaa joten sitä on helpompi tarjota, ei tarvitse laittaa aivan minimaalisia liha-annoksia tarjolle. (Aslanille ei kelpaa kuin jauheliha ja senkin kanssa tahtoo nirsoilla). Sekä Raichu että Polgara ovat kuitenkin sotkuisia syöjiä: Polgaran mielestä liha pitää ensin tappaa ja sillä voi aivan hyvin leikkiäkin ruokailun välissä, eikä ole kiva pestä koko keittiötä niiden ruokailun jälkeen. Keksin eräs päivä mielestäni hienon idean laittaa liha ulkohäkkiin - porsastakoot siellä lihansa kanssa niin paljon kuin lystäävät. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Saalista! Nappaan sen!
Juoksujalkaa sisälle, ennen kuin joku muu ehtii apajille!
(Polgara haki aina tuli hännän alla pikajuoksua seuraavan lihan edellisen syötyään).
..ja missäs se saalis syödään? Emännän parhaalla matolla tietenkin!
Niin että ehkä se keittiön lattia on kuitenkin hieman helpompi pestä ;)
Polgaralla on muutenkin hienot metsästäjänvaistot - se johtaa ehdottomasti tämän kesän kärpäsjahti- ja perhossyöntitilastoja. Pojatkin metsästävät mielellään, mutta ne tekevät yhteistyötä (toinen tappaa ja toinen syö) ja ovat hitaampia, Polgara on täsmäohjus joka iskee tehokkaasti.
Ja onnistuu siltä tämä perinteinen kotileijonan bravuuri eli huiskantappokin :)
Kaikki kuvat ovat hieman vanhempia, nykyisin ei millään ehdi blogata kaikkea heti vaikka haluaisikin. Tilanne tullee olevan tällainen koko ensi talven, sillä bloginpitäjällä tulee olemaan tavallista intensiivisempi kouluvuosi, minkä lisäksi omassa elämässä on muutenkin huomiota ja aikaa vaativia juttuja tällä hetkellä. Ja kissat-asiatkin tulevat toivottavasti työllistämään talvella paljon, niistä koetan sitten sentään blogata jos ehdin ;) Aika näyttää. Mutta toivottavasti tätä jaksaa joku lukea talvellakin, vaikka lupaan siis jo nyt että päivitystahti tulee harventumaan viime talvesta paljon.
