..tai tarkemmin sanottuna kuusi kissanpoikaa. Täällä on oltu viikonlopun yli masupöpössä, oksenneltu eikä ole haluttu syödä. Ihmiset ovat pieniä sitten parhaansa mukaan syöttäneet, juottaneet ja lääkinneet parin tunnin välein ja lääkäritädilläkin on käyty, noin pienten kanssa kun ei halua ottaa minimaalistakaan riskiä että pentu pääsisi kuivumaan ja menisi pahempaan kuntoon. Tänään oli pakko käydä koulussa välillä (mikä tuuri, että yksi vuoden ainoista pakollisista läsnäoloista sattui tälle päivälle?!), mutta onneksi eräs lähellä asuva ex-kasvattaja auttoi ja kävi välissä lääkitsemässä ja ruokkimassa pennut (Kiitos Jan!).
Veljekset Arn ja Eskil
Knuttersson Tuttersson.
Kaikki pennut lepäilevät nyt normaalia enemmän, mutta kaikki onneksi myös leikkivät välissä, joten aika optimistisia täällä ollaan sen suhteen että eivätköhän nämä tästä pian parane. Nyt saa lähettää niitä parantavia tuulia tännepäin, niin että meillä on taas pian kuusi täystuhoa verhoissa kiipeilemässä ja kukkia tiputtelemassa 24/7!
Fanni-tyttö ja Mama Pol
Aslan-setä hoitaa Ceciä
En tiedä mistä ihmeestä tuo pöpö tänne pääsi. Kuulemma tuollainen kiertää nyt mm. näyttelyissä, kuten jostain syystä aina syksyisin ja keväisin loskakelien aikaan. Me ei olla pentujen aikaan edes katsottu näyttelyihin päin ja käsiä on yritetty desata, mutta ainahan jostain kengänpohjista voi pöpö livahtaa. Varokaahan näyttelyihin menijät kuitenkin tähän vuodenaikaan pöpöjä erityisen paljon, käsidesit ja muutkin desinfiointiaineet ovat kullanarvoisia tavaroita näyttelyissä. Raichu sai aikanaan ensimmäisestä näyttelystään (syysloskan aikaan 2008) juuri tällaisen pöpön, kun emme hoksanneet kieltää ihmisiä koskemasta häkkiin jne.
Lepo on parasta lääkettä, tietää Pele.
