Syysmuotia 2010

Tänä syksynä Raichu päätteli, että täplät ovat varmasti muodissa koska kaikki Raichun kaveritkin tuntuvat pitävän täpliä. Siksipä Raichukin halusi kokeilla hieman kuvioita, ja syksyn paksu ja lämmin villapaita onkin täplikäs. Raichun omissa väreissä tietenkin. Voisin tosin ehkä muokata tuota paitaa vielä sen verran, että pidennän helmaa pepun kohdalta sen verran että lämmittää myös alaselkää.

Polgaran villapaita puolestaan edustaa itseasiassa syysmuotia 2009, sillä se on malliltaan samantapainen kuin Aslanin villapaita, jonka mummuni teki jo vuosi sitten. Tai ehkä Aslan onkin vain edelläkävijä?

Polgaran villapaidasta jaksoin jopa väkertää ohjeenkin, joka löytyy täältä. Noilla silmukoilla valmistuu siis pienen naaraan tai teini-itämaisen paita tiukahkolla käsialalla neulottuna.

Polgaralta löytyy hieman metsästäjän vaistoja. Milloin se vaanii lammikossa peseytyvää pikkulintua, milloin puussa juoksevaa oravaa. Kiinni se ei kyllä niitä saa, ei lähellekään, mutta hyvin seuraa silti =)

Loppuun vielä kuva kolmikosta. Tyypillinen ulkoilutilanne: Aslan ja Polgara tuijottavat pikkulintua, kun Raichun katse harhailee jossain ihan muualla :D Ei ole simsku metsästäjä, ei.

Hei katsokaa, se on syksy!

Polgara: Miksi lehdet on nyt punaisia ja lentävät?

Aslan: Koska on syksy.

Polgara: Aijaa. No miksi tuolla on noin paljon oravia ja niillä kaikilla on harmaa häntä?

Raichu: Koska on syksy.

Polgara: Aijaa. Syksy on kivaa!

Huomasin tuossa viikko sitten kissojen kanssa valjastellessa, että Raichu alkoi jo tärisemään ulkona. Kylmimpinä päivinä emme ole enää käyneetkään ulkona, eikä häkin ovikaan ole enää auki kuin silloin tällöin aurinkoisina päivinä. Varmoja syksyn merkkejä kaikki, kuten myös se että emännällä on kamala halu neuloa. Raichulle valmistuikin jo eräs paksu villapaita (se on kolmikosta kovin palelemaan) ja Polgaralle on tulossa ihan oma tyttöjen värinen villapaita. Aslanilla on jo kaksi mummon tekemää villapaitaa - viileämpi kuten Raichulla mutta lisäksi myös lämmin villapaita, joten se ei taida uutta tarvitakaan.

Ehkä on syytä valaista hieman sitä miksi päivitystahti on hidastunut, jotten joudu pyytelemään sitä anteeksi joka kerta kun saan kirjoitettua tänne jotakin. Allekirjoittanut pääsi siis syksyn graduryhmään, ja jostakin kumman syystä kaiken koneellaoloenergiansa haluaa käyttää siihen. Olisi kiva saada se pian alta pois (huom, pian on sitten suhteellinen käsite, vuosikin on pian!), että vihdoinkin valmistuisi tuolta koulusta. Kevättalvella keskityn joka tapauksessa myös kivempiin asioihin, joten käytetään nyt tämä loppuvuosi sitten kokonaan graduun :) (Ja niihin muihin loppusuoran seminaareihin ym.)

Ulkoilukuvat ovat kaikki viikon vanhoja, paitsi tämä alin, joka käytiin äsken nappaamassa Polgaran kanssa. Halusin näyttää kuinka paljon syksy on edennyt yhdessä viikossa. Harmi kun viikonlopun valjastelureissulla ei ollut kamera mukana, silloin nimittäin nuo lehdet olivat ihan vasta pudonneet ja upean punaisia ja keltaisia.

Polgaralla on aika hieno turkki, eikös? Minä ainakin olen todella positiivisesti yllättynyt siitä millaisen turkin se on itselleen kasvattanut. Sillä on tuuhea kaulurikin, vaikka sitä on vaikea saada kuvissa näkyviin. Pieni apu  kiillon antamisessa on saattanut olla Polgaran intohimosta varastaa aamuisin kalaöljytabletteja ruokapöydältä.. en tiedä mikä niissä sitä kiehtoo, mutta se rakastaa kalaöljytabletteja ja etsii niitä innoissaan aamuisin.  Sellaisen löytäessään se ensin leikkii sillä ja sitten puree sen rikki ja nuolee roiskuneet öljyt. Meidän mielestämme se saisi kyllä jättää ihmisten kalaöljyt rauhaan ja popsia ihan kissojen öljyä oman ruokansa seasta.

Tämä kuva on aivan karmea väritykseltään, mutta siinä näkyy kauluri aika kivasti.

Ratkaisimme  muuten omalta kohdaltamme erään ongelman, jota moni kissatalous, jossa asuu eri ikäisiä tai eri ruokavaliolla olevia kissoja, miettii. Polgara saa nimittäin edelleenkin syödä raksuja silloin kun tahtoo, kun pojille taas Polgaran raksut ovat suuri mutta kielletty houkutus. Ne tietävät etteivät saa koskea kuppiin, mutta ihmisen on seistävä vieressä jotta ne antaisivat Polgaran syödä rauhassa - Raichu nimittäin on sitä mieltä, että raksuja SAA syödä jos ne eivät ole Polgaran kupissa ja kaapii niitä tassulla lattialle syödäkseen ne sieltä, ja siitä hyötyy Aslankin. Siirsimmekin Polgaran kupin keittiön alakaappiin. Kun Polgara haluaa syödä raksuja, se ilmoittaa siitä (huutamalla oven edessä, joskin fiksu olisi kouluttanut tähän jonkin vähän mukavamman merkin kuten kellonsoiton) ja ovi avataan sen verran raolleen, että Polgara saa syödä raksunsa eivätkä pojat mahdu kupille. Sen verran täytyy vielä kyllä pitää Polgaran syömistä silmällä, että ovi on suljettava heti, kun se on lopettanut. Veikkaan, ettei tämä toimi suurimmassa osassa kissatalouksista, mutta me olemme onnekkaita, pojat kun eivät enimmäkseen tajua että nekin voisivat avata kaapin ovea.

Yleinen näky meilläpäin - tyytyväinen Polgara pesettämässä itseään pojilla.

Siinäpä se tällä kertaa, aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Polgaran Pirok

Mekin oltiin Tampereella ja Pirokissa, tai siis klaani kokonaisuudessaan Tampereella ja  Polgara ja allekirjoittanut Pirokissa. Yleensä kun noissa näyttelyissä on liikuttu koko perheen voimin ja haalittu päiväksi muutakin puuhaa, oli lauantai vaihtelun vuoksi äärimmäisen rauhallinen ja hiljainen kissanäyttelypäivä meille perheen tytöille. Käyhän se toki näinkin, ei aina tarvitse juosta pää kolmantena jalkana pitkin näyttelyhallia ;)

Kulutimme Polgaran kanssa pitkää näyttelyiltapäivää arvostelujen jälkeen ohivilistäviin ihmisiin totuttelemalla.

Polgara oli Henry Hornellilla, ja arvostelusetelistä sain sen verran irti että tyttösen turkista pidettiin (laatu ja pituus) ja häntäkin oli taas pitkä (lienekö kasvanut sitten viime arvostelun?), mutta korvat sijaitsivat väärässä kohdassa päätä kuten aina. Yleisesti ottaen tuomari vaikutti kyllä tykkäävän neidistä ja sanoi haluavansa takaisin TP-valintoihin. Paneeliin meni Hornellilta komea lyhytkarva, Santuzzan Maestro.

Polgara on hassu pieni tulisella luonteella varustettu tyttö. Minulla kun on aikaisempaa näyttelykokemusta vain kahdesta yleensä lunkista pojasta (joista toisella on tapana puskea tuomarin kirjoituskättä arvioinneissa ja koettaa itse kirjoittaa omat arvostelusetelinsä, toinen vaan istua tapittaa pöydällä niin kiltisti että on saanut kommenttia olevansa itämaiseksi aivan liian kiltti kissa), tuntuu Polgara kilpparityttönä välillä kovinkin hurjalta luonteelta pöydällä kommentoidessaan. Taidan alkaa pikkuhiljaa uskoa kilppareiden pippuriseen luonteeseen, Polgara on nimittäin ollut sähikäinen siitä päivästä asti kun meille tuli. Vieras kissa (silloin Raichu, nykyisin se vieressä arvosteltava kissa tai vierailta kissoilta haiseva tuomari) saa kyllä kuulla mitä mieltä Polgara hänestä on. Tosin tutuille ihmisille ja kissoille se onkin sitten maailman hellin ja kultasin kaveri, kehrää sylissä ja tapittaa jatkuvasti että etkös taas rapsuttaisi (tai pesisi, jos se jolta palvelua halutaan on kissa) häntä ja kehrää nupit kaakossa kun toive toteutetaan. Neiti mikä neiti, mutta on se vain hassu kun näyttelyhallin lattialla voi nukkua nokkaunia kaikessa rauhassa ihmisvilinässä (kunhan vieressä on turvallinen oma ihminen ja oma turvakassi, joka sentään kelpasi vieressäkin) mutta kahden metrin päässä oleva tuomarin pöytä on sitten ihan erilainen paikka :D

 Skazki Querida (Suna)

Pirokissa en tällä kertaa törmännyt kovin moneen tuttuun, mutta ihana reipas "oravakissa" Skazki Querida oli mukava nähdä vihdoin livenä. Se on siis Polgaran siskopuolen tyttö, vaikka melkein samanikäinen onkin :) Queridalla eli Sunalla on norskikavereineen oma bloginsakin, käykäähän vilkaisemassa: FIN*Crimsonette's

Pirokissa olimme siis vain lauantaina mutta Tampereella kaksi yötä, kun näimme myös siellä asuvia kavereita. Kissat viihtyivät 'mummolassa' ja käyttivät rapsutuspalveluita kovasti hyväkseen. Aslan on kehittänyt mummolaa varten ihan oman rutiininsa, sillä kuulemma aina kun lähdemme jonnekin, pitää sen hakea "mumminsa" ja päästä parvekkeelle sylissä katsomaan minne menemme. Kuulemma se on tehnyt tuota pienestä asti joka kerta =) Jos joku kissa rakastaa rutiineja, niin Aslan...

Kolme kissaa mahtuu aivan mainiosti yhteen pesään - ainakin jos ne ovat itämaisia.

Nyt ei sitten olekaan vähään aikaan näyttelyitä tiedossa, katsotaan mitä keksitään ja missä vaiheessa, voi tulla pitkäkin näyttelytauko. Pahoittelen jälleen pitkää blogihiljaisuutta, mikä ei johdu siitä etteikö kolmikko tekisi hassuja juttuja päivittäin, vaan siitä että emäntä ei pahemmin ole ehtinyt tietokoneelle istahtaa..