Viikon aikana pennut ovat muuttuneet vauvoista taaperoiksi. Vielä viikko sitten pentujen elämä oli tahtia maito-uni-maito-uni, mutta nyt välillä hutkitaan vieruskaveria tassulla haparoivasti päähän tai puraistaan omaa jalkaa tai kaverin korvaa tai huidotaan emon viiksiä tassulla. Siitä se maailmaan tutustuminen lähtee! Hurjimmat käyvät jo vaappuvia kävelylenkkejä pentulaatikon laitoja myöten ja purevat laatikon pohjalla olevaa lakanaa. Taitaa olla hampaita tuloillaan!
Edellisen blogikirjoituksen kommenteissa oltiinkin jo ehditty kysyä pentujen työnimistä, että "mihin Saladin jäi". Kysyjä taisi siis arvata nimien alkuperän ;) Pentujen työnimet tulevat kaikki eräästä lempileffastani, kaksiosaisesta saagasta Arn - Temppeliritari ja Arn - Pohjoinen valtakunta. (Klik ruotsi ja klik englanti.) Pidän nimistä (ja historiasta, kielistä, taruista, kirjoista jne) ja vaikka kyseessä onkin vain työnimet olen nimien valinnassa huolellinen, joten alla pentujen kaksiviikkoiskuvien kanssa kerron tällä kertaa miksi kukakin pentu sai juuri sen työnimen, ihan tarinoimisen ilon vuoksi. Pentujen luonteista ja tempuista saatte varmasti kärsiä sitten myöhemmin ihan tarpeeksi ;D
"Arn"
Arn sai nimensä elokuvien päähahmon Arn Magnussonin mukaan. Arn-kissa syntyi ensimmäisenä ja osoitti alusta asti aikovansa tulla suureksi ja vahvaksi kissaksi, joka puskee läpi vaikka harmaan kiven (tai pipon). Myös haarniskaa tai panssaripaitaa muistuttavan värinsä vuoksi se on aika itseoikeutettu "temppeliritari". Arn on jatkanut samaan tahtiin tämänkin viikon: se on yhä suurin pentu, 329g. Arnin uusi harrastus on kävelylenkit pesässä ja lakanan ryppyjen pureminen, joskin kävely ei aluksi tuntunut sujuvan siltä ihan yhtä ketterästi kuin kevyemmiltä pennuilta.
"Eskil"
Elokuvissa Eskil Magnusson on Arnin isoveli, joka jää jatkamaan tilaa poikien isän kanssa Arnin lähtiessä luostariin ja pyhälle maalle sotimaan. Eskil-pentu vain näytti ihan elokuvan Eskililtä, tuohon ei voi sanoa mitään muuta :D Eskil on hassu luppakorva, joka pitää tällä hetkellä painileikeistä enemmän kuin kävelyn harjoittelusta.
"Harald"
Elokuvan Harald Øysteinsson on norjalainen viikinki, joka ystävystyy Arnin kanssa pyhällä maalla ja auttaa tätä ja tämän sukua myöhemmin sodassa tanskalaisia ja Ruotsin kilpailevaa kuningassukua vastaan. Harald-pennun sinihopea väritys tuo mieleen meren, jään ja vuonot, joten siitä vain tulee joka kerta viikingit mieleen. Myös monen kuninkaan nimi (Harald Jäniksenkäpälä, Englanti 1035-1040; Harald Harmaaturkki, Norja 960-970 ja Harald Sinihammas, Norja 976-986 ja Tanska 959-986) pukee Haraldia mainiosti. Harald on viikon aikana keskittynyt lähinnä rentoutumiseen ja nauttimiseen. Välillä painitaan siskojen ja veljien kanssa, mutta Harald on hyvin rento, letkeä ja sitkeäuninen pentu jota ei häiritse juuri mikään.
"Knut"
Knut Eriksson on elokuvassa Arnin lapsuudenystävä ja kruununprinssi. Kuninkaan murhan jälkeen hän pakenee Norjaan ja palaa myöhemmin valtaistuimelle Arnin tukemana. Knut-kissan nimen vakiintumiseen vaikutti elokuvan lisäksi tietenkin Knut jääkarhunpoikanen. On niissä vähän samaa näköä ;) Knut on toinen vaeltajamaistelijalakanansyöjä. Esimerkiksi Aslanin tullessa pesään pentuja katsomaan Knut on yksi todennäköisimmistä seikkailijoista joka lähtee tutkimaan jättiläistä.
"Cecilia"
Elokuvissa Cecilia Algotsdotter on Arnin rakastettu ja myöhemmin myös vaimo. Cecilia on kaunis vaalea lujaluonteinen ja hyväsydäminen nainen joka odottaa Arnin paluuta 20 vuotta. Kissa-Ceciliasta tuli Cecilia juuri vaaleuden vuoksi, vaikka se päältä tummahko onkin. Cecilia on sitkeä ja päättäväinen neiti. Se on kevyin ja yksi ketterimmistä. Cecilia on usein painileikkiharjoitusten alullepanija.
"Blanka"
Blankan työnimi tuli elokuvassa esiintyneeltä Cecilia Blankalta, Knut Eerikinpojan kuningattarelta ja Cecilian hyvältä ystävältä. Todellisuudessa tiedot tästä naisesta ovat niin vähäiset ettei kukaan edes tiedä hänen todellista nimeään - Cecilia Johansdotter on paras arvaus. Blanka-kissa näyttää minusta ihan elokuvan Blankalta. Myös toinen, myöhempi, Ruotsin Blanka-niminen kuningatar on ainakin Albert Edelfeltin taulun mukaan tumma. Tästä kuningattaresta ja hänen pojastaan on kansanloru 'Rida, rida ranka' (Aja, aja, aja, Blankan ratsastaja) jonka perusteella Topelius kirjoitti sadun Rida Ranka (Yhdeksän hopearahaa). Pikaisesti Wikisourcesta suomennettuna satu alkaa näin: "Tiedän sadun jonka kaikki tuntevat, eikä kukaan osaa arvata mitä se tarkoittaa: laulun, jota kaikki laulavat, eikä kukaan laula sitä loppuun". Edelfelt puolestaan maalasi taulunsa Topeliuksen sadun innoittamana. Blanka-kissa on yhä rennon, kiltin ja melko rauhallisen oloinen pentu, vaikkakin usein se yhtyy sisarusten painileikkiharjoituksiin.
6 kommenttia:
Komeat työnimet ja kantajilleen varmasti sopivat :) Enpä ihmettelisi, jos useampikin saisi uudessa kodissa pitää vanhan nimensä.
On nämä kyllä sellaisia höpönökkösiä, että pää pehmiää kuvia katsellessa heti ja lässytysmoodi menee päälle :D
On ne hauskat ja minusta sopivatkin, mutta ei ainakaan minua haittaa jos jokainen saa uudet nimet aikanaan - se nimien keksiminenhän juuri on hauskinta huvia ja kivoja nimiä on niin ääretön määrä :) (Jaksan muuten joka kerta ihastella teidän blogia lukiessa Unna Tuutikki Penninrahan nimeä, ehdottomasti kissannimien aatelistoa <3 )
Uih! Mitä ihania pieniä luppakorvia! Ovat sitten hurjan lutuisia koko porukka :) ONNEA!
Olen muuten miettinyt virallisiakin nimiä mutta keskustellaan niistä vielä... ihanaa kun pääsen pian näkemään pienet ihan itse!!
Aivan ihanat nimet ja voi vitsit mitä söpöjä kuvia! <3 Kyllä kelpaisi tännekin yksi tuollainen pikkuinen... Tässä pitäisi olla jo joku söpöysvaroitus, aiheuttaa nimittäin aikamoista kissakuumetta.
Voi teillä eletään ihanaa aikaa, kun saa seurata pentujen kasvamista ja kehittymistä.
Lähetä kommentti