1. Prologi.
Istahdinpa juuri pitkästä aikaa blogien ääreen ja luin muutaman kissakuvahaasteen osallistujan merkinnät. Muunmuassa Karvahelvetin Bemary sekä Villikissa olivat kirjoittaneet hieman roduista haasteen yhteyteen ja kertoneet siitä, kuinka hyvin heidän kissansa rotukuvaukseen sopivat. Kuulostaa kivalta, taidanpa tehdä samoin, ajattelin. Aioin kylläkin tyytyä yhdeen tai kahteen tylsään kuvaan, sillä kaikki valokuvat ovat vanhalla koneella. Olin juuri nousemassa hakemaan kameraa muutamine kuvineen, kun..
2. Itämainen kissa.
"ASLAN! POLGARA!" Sekä muutama julkaisukelvoton sana..
Luonteeltaan siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä.
Meillä ah-niin-tavallinen näky.. eikä perheen ihmisjäsenet - kumpikaan - koskaan opi. Viikon sisällä on kaatunut 3 mehulasia, kaksi vesilasia, yksi kahvi, hajonnut 1 rakas kukka (ruukku säilyi ehjänä) sekä tuhottu emännän lempipaita.. Kaikkia tuhoja en nyt jaksa edes muistaa. Joka tapauksessa nyt on kyllä ollut hieman normaalia vilkkaampi viikko, kun emäntä on keskittynyt välillä vähän kouluunkin. Kyllä, siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Ihmisorjiensa lisäksi ne leikkivät myös leluilla sekä tottakai toistensa kanssa. Jos emäntä on niin tyhmä että jättää vesilasin keskelle rallirataa - noh, se on hänen ongelmansa.
Siamilainen/itämainen kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa kainalossa peiton alla.
No jaa. Ei meillä kyllä peiton alla nukuta, kun karvakavereiden kanssa on mukavampaa. Mutta, käyköön se jonkinnäköisestä esimerkistä, että tänä(kin) aamuna heräsimme päidemme välissä pyörivän, hiuksia nuolevan ja KOVAAN ääneen kehräävän itämaisen pitkäkarvan touhuiluun. Polgara osoitti hieman hellyyttä, eikä sille voinut edes olla vihainen vaikka neiti heräsi puoli tuntia ennen kellon soittoa (ja jatkoi koko tasaisen puolituntisen). <3 Sylikissuudesta en taas tiedä. Eikös ne ykköskategorian kissat ole enemmän sellaisia sylikissoja? Joo, Raichu tulee syliin vauvailemaan (=osoittamaan helliä tunteitaan) ja Aslan pomppii hartioille ollakseen mukana, Polgara taas pyörii väkkäräksi syliin tai viereen nukkumaan - mutta en niitä kyllä ihan sylikissoiksi sanoisi. Ne tulevat varsinaisesti syliin aina tasan silloin kun olisit nousemassa muualle etkä sitten voikaan. (No, Raichu nukkuu nytkin kyljessä - lasketaanko se sylikissaksi?)
Siamilaiskissa/itämainen on äärimmäisen hoikka ja elegantti, pitkävartaloinen ja korkeajalkainen. Sillä on pitkä kapea kiilamainen pää, suuret lepakkomaiset korvat, vinot itämaiset silmät ja piiskamainen häntä. Turkki on lyhyt, ohut ja silkinpehmeä.
No, tehköön jokainen omat päätelmänsä ;)
Siamilainen on naamiokissa, mikä tarkoittaa sitä, että kissan kasvot, korvat, jalat ja häntä ovat tummempaa värisävyä kuin vartalo. Neljän alkuperäisen naamiovärin (ruskea, sininen, suklaa ja lila) lisäksi on kehitelty useita muita värivaihtoehtoja kuten tabbynaamiot, kilpikonnanaamiot sekä kilpikonnatabbynaamiot. Olipa naamioväri mikä tahansa, siamilaisen silmät ovat aina hätkähdyttävän safiirinsiniset.
Oi, kyllä.
Itämaisen lyhytkarvan silmät ovat itämaisen vinot ja kirkkaan smaragdin vihreät.
Oi, kyllä. No, milloin ne on vinot ja milloin ne on vihreät, mutta kuitenkin..
Itämaisen pitkäkarvan turkki on silkkimäinen ja vartalonmyötäinen sekä erittäin helppohoitoinen. Kaulurissa, hännässä ja "pöksyissä" on pitempi karva.
On helppohoitoinen :) Eihän tätä puolipitkäkarvaa tarvitse pestäkään muulloin kuin silloin kun se käy vessanpöntössä uimassa ;)
Luonnekuvaukset ovat osoitteesta www.kissaliitto.fi. Lisää itämaisten kissojen rotukuvauksia löytyy ainakin Bajavan, Oricatin sekä Sajamin sivuilta.
8 kommenttia:
Hauskoja kuvia ja juttuja! Rotukissa on kyllä tosi hyvä haasteen aihe. Pitää ehkä itsekin ryhdistäytyä ja keskittyä koratkuvaukseen... Teidän villiäisten meno ja luonteet kyllä kuulostavat todella tutuilta. Huomaa että eräät edustavat "Teemme ennen kuin mietimme ja siinä sitä sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi olemme niin söpöjä ja rakastettavia, että saamme kaiken anteeksi" -rotuja. :D
Vipinää tuntuu teilläkin piisaavan noiden sulopulliaisten kanssa ;)
Ihania kuvia ja luonnekuvauksia! Oih, Polgaralla on jo nyt komeampi häntä kuin emollaan :-D
Jenni: Juu nämä on tosiaan myös niitä `tehdään ensin ajatellaan sitten´ -rotuja. Mutta kuka nyt niille voisi olla vihainen, kun seuraavassa hetkessä ollaan kehräämässä vieressä niin viattoman näköisenä <3
Zilga: piisaa kyllä =) Ja niinhän se on hauskinta :D
Satu: Polgaran häntä on kyllä aivan ihana ja tuuhistuu koko ajan silmissä vaikken osaakaan arvioida onko se sitten tuuhea yleisesti verrattuna vai ei. Toivottavasti sille tulisi samanlainen kuin isälleen <3
Kyllä maatiaiset osaa kans rumistella menemään. Meidän Mau-kka perusjätkä varsinkin... aina kun kuuluu ruminaa jostain niin poikahan sieltä tulee häntä pörhöllään esille. Taas on joku pyykkiteline tai vastaava jätetty keskelle kulkureittiä. Ne putoavat äänet tulee taas rouva rinsessalta, sillä ei tenniskyynärpäätä kolota - senverran kovalla läimäsyllä lentää niin kännykät kuin karkkipussitkin lattialle jos ei muuten huomiota saada. ;-)
Pöh, sylikissat on sylikissoja. Mitäs me komiat kylkikissat, heh! -röllö-
Hih, melkoista menoa! Kuulostavat kovin touhukkailta kissoilta, varsinkin meidän rauhallisiin vanhuksiin verrattuna. :)
Piti oikein googlailla noita värejä kun olen aina ajatellut siamilaisen naaman yksiväriseksi. Oih mitä ihanuuksia löytyikin! Lynx ja flame point, vau.
Lähetä kommentti