tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kaksivuotias pikkupoika

Meidän pieni poika Aslan täytti lauantaina kaksi vuotta. Aslan oli pitkään klaanin juniori, ja vieläkin tulee ajateltua sitä "pienenä", vaikka se on jo ajat sitten kasvanut isoksi, pitkäksi pojaksi. Aslan kasvaa kuitenkin hitaasti ja minulla on sellainen tunne, ettei se ole ihan täysin kehittynyt vieläkään. Hitaasti mutta varmasti meidän pikkumussusta tulee mies :)

 Osaan minä näyttää isoltakin!

Aslan on kerännyt kahdessa vuodessa paljon ystäviä ja faneja. Se on monen sukulaisen ja ystävän lemppari rennon ja rauhallisen luonteensa vuoksi. Aslan on kaikin puolin hyvin hassu kissa ja täynnä vastakohtia. Toisaalta Aslan ei ole laisinkaan sylikissa eikä pidä siitä että häntä nostellaan maasta, mutta toisaalta se on tuon tuosta hyppimässä harteille jotta näkisi paremmin mitä jännittävää ihmiset ovat puuhaamassa. Eikä se syliin nostettaessakaan ala vikuroimaan, vaan jää hengailemaan siihen asentoon mihin nyt sattuukaan jäämään (pientä ragdoll-efektiä havaittavissa), useimmiten isot varpaat ilmassa sojottaen.

 Tällaiset varpaat.

Aslan on kova poika kehräämään. Kun Polgaralla ja Raichulla rapsutus saa aikaan kättä vastaan työntymisen ja kehräämisen, Aslan kehräilee enemmän vain läheisyydestä. Sillä on tapana tulla viereen pöydälle istumaan, painaa otsa ihmistä vasten ja hurista. Välillä se hurisee muuten vain, siitä että sitä katsoo. Aslan pitää kyllä rapsutuksista, mutta ne eivät ole sille se juttu eikä se niinkään innostu niistä, ellei rapsuttaja ole sitten isäntä ja ajankohta aivan tietty. Isäntä on vieläkin Aslanin oma ihminen - isännän kanssa seurustelu saa Aslanin euforiseen tilaan, jossa se hyörii ja pyörii kehräillen pitkiä aikoja häntä Happy Tail -pörrössä.

Aslan on meidän lempeä jättiläinen. Melkein tekisi mieli sanoa ettei se satuttaisi kärpästäkään, mutta se olisi jo pikkuinen valhe. Kyllä Aslan syö kärpäsen jos onnistuu tappamaan sen, mutta useimmiten Aslan ottaa kärpäsen kiinni pehmeällä tassulla, pitää sitä hetken aloillaan ja kurkaa tassun alle - jolloin kärpänen pääsee pakoon ja leikki alkaa taas. Toisia kissoja Aslan ei ole koskaan satuttanut. Kun Polgara painoi vielä vain puolitoista kiloa, Aslan kyllä leikki sen kanssa jatkuvasti, mutta niiiiiin varovaisen näköisesti. Aslan tuntuu itseasiassa omaksuneen Polgaran suojelijan roolin. Jos neiti protestoi jotakin hoitotoimenpidettä äänekkäästi (kuten viimeaikoina esimerkiksi hampaiden jatkuvaa ronkkimista ja heiluttelua), Aslan on heti vieressä vahtimassa. Jos Polgaran huuto kuulostaa tarpeeksi pahalta, alkaa Aslan murahtelemaan ja urahtelemaan levottomana.

 Serkukset.

Aslanin kynnet pidetään kuitenkin meidän kissoista kaikista lyhyimpänä. Syynä tälle on Aslanin hyppimishimo: 4,6kg kissaa olkapäillä saa erittäin helposti paidan reikäiseksi ja joskus ihonkin. Aslan ei ole luopunut vuosi sitten alkaneesta eteisrituaalista, vaan se on pikemminkin voimistunut. Nykyään minäkään en pääse lähtemään ilman, että Aslan käy kierroksen hartioilla. Muuten hiljainen kissa itkee edelleen sydäntäraastavasti, ellei tätä elintärkeää rituaalia toimiteta ihmisten lähtiessä.

 
Aslan on pieni Mussu, Maailman Lempein Kissa. Se ei uhittele vieraille kissoille, vaan räpsyttää silmiä kiltisti ja liikkuu liioitellun hitaasti ja asettuu matalaan asentoon (Polgaralle jopa selälleen ensimmäisestä illasta asti) osoittaakseen, ettei ole vaarallinen vaikka iso onkin. En usko Aslanin  käyttäytymisen johtuvan niinkään alistumisesta tai pelosta, vaan se olisi pikemminkin tekemässä tuttavuutta jokaisen kanssa. Ulkolenkeillä se suuntaa askeleensa naapureiden pihoille ja naapurit ovatkin päässeet ihailemaan rohkeaa Aslan-leijonaa (pantteria, sanovat), joka itsevarmoin askelin astelee ihmeteltäväksi ja rapsuteltavaksi. Koirienkin kaveri se olisi jos vain saisi, mutta niistä olemme sentään pitäneet sen kaukana.


Kuinka niin kiltti kissa voikin näyttää tältä? ;D Kamera tallensi hassun hetken kesken tassunpesun.

Vuosi sitten Aslan ja Raichu saivat synttärilahjaksi ulkohäkin. Tällä kertaa suuremmat juhlistamiset ja lahjat jäi antamatta, tosin sitä ulkohäkkiä pitäisi kyllä laajentaa.. Jospa sitä vielä joku viikonloppu lähiaikoina ehtisi ja jaksaisi remontoida :)

11 kommenttia:

MissMisery kirjoitti...

Onnittelut komealle Aslan-poitsulle! Rapsutuksia myös muille karvanaamoille!

Unknown kirjoitti...

Onnea synttärisankarille. Ihanasti kirjoitettu. :)

Ana kirjoitti...

Kivasti kerrottu, kiitos! Onnea sankarille!

Elina V. kirjoitti...

Onnittelut Aslanille! Ihanan kauniisti kirjoitat siitä!

minna kirjoitti...

Onnittelut 2v. Aslanille! :)

luolaleijona kirjoitti...

Kiitos onnitteluista :) Aikaisemmin ei ehtinyt istahtaa koneen ääreen päivittämään.

Niin ja Aslanhan ON kaunis poika, niin ulkonäöltään kuin sielultaan ;) <3

Sirpa kirjoitti...

Onnittelut Aslanille!

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea komealle pojalle! :)

L-L kirjoitti...

Onnittelut isolle pojalle. Aslan vaikuttaa luonteeltaan hyvin samanlaiselta kuin Lea. Myös Leaa voisi kuvata lempeäksi jättiläiseksi <3

Satu kirjoitti...

Onnittelut Aslanille toivottaa sen isukin kasvattaja, kovasti on sukupiirteitä siinä <3

Jenni kirjoitti...

Ihana kirjoitus ja vielä ihanampi synttärisankari! Myöhästyneet (luin jutun lomalla kännykän kautta mutta en voi sieltä kommentoida blogeja), suuret onnittelut hienolle kaksivuotiaalle. Ihana tuo muikea ison pojan ilme! :)