keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Eestaas-eläinlääkäripäivä.

Tämä päivä lähtikin käyntiin vähän erilaisella mallilla. Polgara ei saanut ruokaa, mistä seurasi kova WÄÄÄÄ! -huuto. Polgaralla on aina nälkä, joten ruuatta jättäminen on Polgaran mielestä ehkä ilkeintä mitä sille voi tehdä.

Mitä?! Suljettuja ovia? Ei käy päinsä!

Poikien ruoka piilotettiin vessaan, missä pojat söivät osan ja loppuosa jäi kuppeihin odottamaan santsikierrosta. Raichulla on vain eräs ihastuttava piirre: se ei tykkää suljetuista ovista. Vessa onkin meillä nykyisin ainoa ovi jossa ei ole kahvaa käännetty, joten Raichun ovienaukomisinto kohdistui siihen. Aamupäivän aikana Raichu kävi monta kertaa pomppimassa oven auki ja emäntä sulkemassa sen, ennen kuin salama nimeltä Polgara ehtisi kupille.

Kyllä simsku osaa.
 
Syy Polgaran kiusaamiseen oli tämä: yläpuolen maitohampaat, jotka eivät suostuneet tippumaan itsestään pois rautahampaiden tieltä. Soitin maanantaiaamuna eläinlääkärille kysyäkseni, joko kannattaisi tulla näytille (mielessä poikien tuleva rokotuskerta ja että ehkä Polgaraa voisi näyttää siinä samalla). Eläinlääkärin mukaan jos rautahampaat yltävät jo yli puolenvälin maitohammasta, olisi syytä tulla kipin kapin lääkärille. Noh.. köh.. kyllähän nuo taitavat olla jo reippaasti yli sen. Maitohampaita on koetettu liikutella sormin päivittäin, mutta ne istuvat tiukasti suussa kiinni. Eläinlääkärireissu siis.

Rautahammas edempänä, maitohammas takana.

Pojille oli jo kauan sitten varattu täksi päiväksi rokotusaika, kätevästi tässä lähellä olevaan paikkaan iltaviideksi. Valitettavasti kyseinen eläinlääkäriasema on jakanut toimialaansa sen verran, että hammasasiat hoidetaan naapurikunnassa olevassa toimipisteessä. Viikon ainoa vapaa hammasaika olikin sitten samana päivänä kello yksi, joten päivä muodostui kuviosta Polgara lääkäriin -- kotiin hetkeksi -- pojat lääkäriin -- Polgara kotiin -- Polgaran toipumisen seuraaminen.
Matkaan! Kaikki kolme olisivat halunneet yhtä aikaa tähän yhden kissan boksiin. Aslan luovutti ensimmäisenä ja Raichu ja Polgara päättivät jakaa. (Polgara siinä kuitenkin matkusti.)

Toimenpiteen piti olla muotoa pari tikkiä ja kolme päivää raksutonta ruokavaliota, mutta eläinlääkäri olikin joutunut ronkkimaan hampaita tavallista enemmän, joten Polgara onkin raksuttomalla dieetillä kokonaisen viikon ja tikkejäkin tuli muutama aiottua enemmän. Kuulemma oli hyvä että hampaat poistettiin, sillä eläinlääkäri veikkasi etteivät ne sieltä olisi itsekseen tippuneet aikoihin. Nyt on maitohampaat kuitenkin poistettu ja neidin rautahampaat saavat kasvaa rauhassa näteiksi ja suoriksi.

Sillä aikaa kun Polgara oli leikkauksessa, käytimme poikia toisessa eläinlääkärissä rokotuksilla. Piikit peppuun ja kotia, se ei ollut sen kummempi juttu. Aslanin hengitystä oli jälleen kerran aivan turha edes yrittää kuunnella, Aslan kun on sitä mieltä että eläinlääkäreitä pitää kumauttaa otsalla ja hurista päälle eikä ainakaan olla hiljaa. Raichun keuhkot olivat oikein hyvän kuuloiset, mikä astmakissan kanssa on aina mukava uutinen. Hampaista saatiin tosin noottia, Aslanilla enemmän ja Raichulla vähemmän. Ainakin Aslanilla on edessä hampaiden puhdistus jossakin vaiheessa :/

Sinä tyyny olet vastuussa kaikesta! Voit piiloutua..
 
Polgara oli oikein reipas kotiutuja. Se jäi hetkeksi boksiin makoilemaan ja makoili sitten lattialla hieman hitaan näköisenä, muttei kummemmin horjunut. Ruokaakin annoin jo ruokalusikallisen verran ja  hetken päästä lisää jos ensimmäinen annos pysyy sisällä. Nyt puolentoista tunnin päästä se jo riehuu kuin kunnon kissanpentu sentään ja hyökkäilee mattoihin ja tyynyihin. Koetan pitää sitä tässä samalla silmällä jottei se repisi liikaa suutaan tyynyihin, mutta tehtävä tuntuu melko mahdottomalta tällä hetkellä.. ainakin virtaa riittää :) Me poistumme leikkimään Polgaran kanssa nyt (koettanen lähinnä hillitä sen leikkejä, tuon ylläolevan tyynyn piilotin jo kaappiin kun pesästäkin se löydettiin..), mutta tällainen päivä siis meillä tänään.

 ..mutta et pääse pakoon! Nih!

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

:-))))

Nunt kirjoitti...

En usko että se on testi, vaan vain täysin välinpitämätön työnantaja. En viitsi enää jahdata, olkoot.

Suvi pitäisi tässä kuussa pakata koppaan ja viedä rokotukselle. Valmistaudun henkisesti urakkaan.

Samaten loppukuusta tulee eteen muutto, saas nähdä mitä kisu siitä tykkää.