Tällä kertaa kissakuvahaasteeessa etsitään lemmikkikissojen villimpää puolta ja verrataan kodin kissimirrejä villipetoihin. Sehän meille sopii!
Aslania on usein kutsuttu tiikeriksi. Muistan eräänkin junamatkan, kun vaunun toisessa päässä olevat parikymppiset miehet jaksoivat ihmetellä koko parituntisen matkan "äänekästä pikkutiikeriä jolla on paljon asiaa". Hyvällä huumorintajulla varustettuja tyyppejä, sillä joku toinen olisi voinut huvittumisen sijaan reagoida sanavalmiiseen itämaiseen hieman eri tavalla ;) Mrrrauh, sanoi Aslan.
Raichun ulkonäöstä on vaikeampi löytää yhteyksiä villeihin kissapetoihin. Itselleni tulee mieleen lähinnä sarjakuvahahmoja - tai miten olisi vaikkapa Hello Kitty?
Onneksi Raichun tai Aslaninkaan ulkonäköä ei sen kummemmin tarvitse pohtia. Pojathan ovat - itseoikeutetusti - luolaleijonia! Luolaleijona eli Panthera leo spelaea eli Euroopassa jääkaudella. Todellisessa maailmassa luolaleijonia ei ole tavattu enää kymmeneen tuhanteen vuoteen, mutta koska blogimaailmassa kaikki on mahdollista, julistan sekä Aslanin että Raichun kuuluvan tähän suuren leijonarodun kantaan. Johan Aslanin nimikin on todiste siitä, että se on leijonista suurin. Raichun leijonamaisuudesta riitänee vakuuttamaan alla oleva kuva.
Kun leijona karjuu Jylhäkalliolla, kuuluu ukkosen jyrähtelyä ja kuminaa.
Luolaleijona Aslan ei suinkaan ole kesy sirkusleijona, vaikka istuukin nätisti jakkaralla.
Aslanilla todettiin viime viikolla lievähkö allergia (?? tai kertaluonteinen ihotulehdus, jompi kumpi) . Koska allergeenit voivat vaikuttaa kuulemma kuukaudenkin sen jälkeen kun niille on altistunut, kutiava ja karvasatoinen Aslan on joutunut pitämään kaulasidettä jotta ei raapisi itseään liikaa. Aslan on antihistamiinihoidolla ja yksipuolistetulla ruokavaliolla, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Voin kuitenkin sanoa jo nyt, että Aslania ei valitettavasti tavata viikonloppuna Isrokissa eikä hyvin todennäköisesti myöskään kahden viikon päästä Turokissa. Raichun kanssa olemme näillä näkymin tulossa.
9 kommenttia:
Komeita luojaleijonia ovat molemmat. Ja aivan ihana tuo Aslanin ensimmäinen kuva!
Tosi harmi juttu jos Aslan ei pääse Turokin näyttelyyn. Mutta pääseepä sitten ainakin ihanan Raichun näkemään ihan livenä. :)
Tuo ensimmäinen kuva on jo vähän vanhempi, alkusyksystä. Kopsaisin sen tänne huoneentaulusivulta kun tykkään itsekin sen tunnelmasta :) http://luolaleijonanklaani.nettisivu.org/kuvagalleria/huoneentaulut/
Harmittaa tosiaan että Aslanilla menee kaksi näyttelyä sivu suun. Mutta tuleehan niitä näyttelyjä taas ensi vuonna, eikä karvojaan pudottanutta Aslania taitaisi olla mitään järkeä viedä näytille :)
Reissataan sitten joskus kimpassa näyttelyihin kun Aslan karvoiltaan ja Nexu vauvoiltaan sinne pääsee... Olettaen siis että jotain vauvoja joskus tulee...
Ihanat jellonat! <3 En ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa poikien blogiin uutta merkintää, mutta Coman banaanilaatikkokuvan sentään lisäsin likkojen blogiin. :)
Upeita luolaleijonia! Pojilla on selvästi asiaa. :)
Elina: hyvä idea :D Voi hyvinkin olla joskus sama näyttelymatka, ja mitäpä sitä turhaan kulkemaan kahdella autolla :) Toivottavasti Nexun "sirkuspentue" on tosiaan saanut alkunsa! Peukut pystyssä ollaan :)
Henni: osallistukaa tekin tuohon Kissakuvahaasteeseen? Pokeri ja Poppari on varmaan kasvaneet paljon siitä kun näin ne. Kävin katsomassa Coman banskulaatikkokuvan, ihan huippu :D
Sirpa ja Kollo: asiaa tuntuu olevan juu :D Vaikka joskus, ihan vain silloin tällöin, meinaa tuntua että tuo Raichu taitaa vain pitää oman äänensä kuulemisesta.. ;)
Komeita on nämä sinun "leijonasi"
Onkohan siinä eroa omistaa puhdasta rotukissaa ja tavallista naukujaa. Minulla on aina ollut näitä kotikissoja.
Heh, kyllä kissa on aina kissa ;)
Minullakin on ollut maatiaisia ja yksi kotikissa, luulen että suurimmat erot ovat johtuneet siitä että ne kotikissat joita minun kohdalleni sattui olivat aivan liian nuorena luovutettuja ja siksi epäsosiaalisempia. Roduilla on aina omat tietyt ominaisuutensa joten saa todennäköisemmin jonkin tietyn luonteisen kissan jos tiettyjä piirteitä haluaa, mutta kotikissoissa on aivan varmasti ihan yhtä ihania luonteita :)
Kiitos kehuista =) Kauneus on katsojan silmässä, eikös se niin mene ;)
Voi voi, itse allergisena tiedän kuinka niin tekisi mieli raaputtaa. Toivottavasti helpottaa pian.
Lähetä kommentti