Aslan on ihan selvä iskän poika. Niinhän sitä kissakirjoissakin sanotaan - itämaiset kiintyvät yhteen ihmiseen todella vahvasti! Raichu taas on mammanpoika, mutta kyllä nuo molemmat tykkäävät kuitenkin molemmista ihmisistä :) Eläinlääkärin mukaan Aslanin allergia olisi tuskin edes ilmennyt ilman samanaikaisesti vaikuttavaa stressiä. Vähän ennen allergian ilmaantumista Aslan joutui totuttelemaan siihen ettei isäntä olekaan enää päivisin kotona, ja sehän oli Aslanista ihan kamalaa.
Kun isäntä lähtee aamulla töihin, Aslanin on hypättävä hänen hartioilleen puskemaan ja kehräämään heiheit. Hartioilla matkustetaan kiipeilytelineelle, johon jäädään istumaan. Kun ovi käy, kuuluu sydäntäsärkevä "väääää".
(Kuvat on otettu aiemmin, Aslanilla ei ole enää tuota sidettä kaulassa.) Päivän ajaksi on toki järjestetty tekemistä. Yksi tällainen on poikia varten laitettu lintulauta, jonka pitäisi tarjota penkkiurheilua ettei atleettien tarvitse itse urheilla ihan koko päivää. Olin Aslanin kanssa yhtäaikaa sairaslomalla, ja eräänä päivänä isäntä yllätti meidät astelemalla kotipihaan ruokatunnilla. Aslan määkyi heti nähdessään hänet ikkunasta, tosin aivan erilaisella äänellä kuin aamuisin lähtiessä.
Ihanaa sä tulit jo nyt!
Yritäppä siinä sitten juoda kahvia kun kissalla on vain halit ja pusut mielessä..
Jokainen kissanomistaja voinee kuvitella sitä purinan määrää mikä tuosta katista lähtee - tai pikemminkin röhkinän ;)
..Ja mitäs tekee Aslan kun isäntä vihdoin tulee oikeasti töistä kotiin? Röf-röf-tervehdysten jälkeen (katso kuvat yllä) Aslan käpertyy isännän työvaatteiden päälle nukkumaan! Niissä on varmaan ihana työmiehen tuoksu...
Sellainen on meidän Aslukka. Rrrrrakastunut.
Näillä näkymin Luolaleijonan klaanista Turokissa on sunnuntaina paikalla vain Hanna sekä Raichu. Aslanin voisi periaatteessa ottaa kaverikissaksi koska allergia on rauhoittunut ja haava parantunut ainakin viikko sitten, mutta luulenpa että sänkileuka ei pääsisi eläinlääkärintarkastuksesta läpi joten Aslan viettää sunnuntain kotosalla leikkien ja lintuja bongaillen.
6 kommenttia:
Ei se itämaisuudesta ole pelkästään kiinni ;) Ronja on ihan täysin Santun kissa. Minäkin kelpaan paremman puutteessa, mutta Santtu on sille kaikki kaikessa.
Nexu taas on enemmän mun perään. Se on tosi tasapuolinen, mutta minä olen ainoa jonka poistuessa huoneesta kokee Nexu velvollisuudekseen seurata minua. Fedja taas ei ole kekenkään kissa. Fedja rakastaa ruokaa :D
Hieno juttu, että Aslanin kaula on jo parempi. Huomasin, että Raichu on tulossa Turokiin ihan vääränä päivänä. Tai sitten Mäykynen on siellä vääränä päivänä. Joka tapauksessa tuloksena on, ettemme valitettavasti pääse näkemään Raichua livenä :(
Suville on oikeastaan aika sama onko täällä talossa ihmisiä vai ei, kunhan kupissa on ruokaa :D Leikkauksensa jälkeen se tosin alkoi hokata, että ihmisistä on jotain hyötyäkin rapsutuskoneina ja elävinä lämpöpattereina.
Käly väittää, että tyttökissat vaan eivät samanlailla kiinny kuin mammanpojat.
Nunt: Ja meillä ne ihmisiin kiintyneet kissat ovat tyttöjä, ruokaan kiintynyt on poika ;)
No juu, eihän se aina mene kirjojen mukaan - mutta meillä meni ;) Yksilöitähän nuo kissat ovat mutta meillä tosiaan osui nappiin sekä itisten luonnekuvaus että se, että poikakissojen sanotaan olevan enemmän sylivauvoja. (Ainoa tyttökissa josta minulla on kokemusta on Tassu, ja se ei ole ollenkaan ihmisiin kiintynyt).
Mäykynen: voi harmi, luulin jotenkin koko ajan että olette tulossa sunnuntaina! Höh. No, ei voi mitään, ehkä sitten joku toinen kerta pääsee ihastelemaan Mäykystä :) Näyttelyonnea!
Voi mikä ihana rakkaus pakkaus! Mörri on vain meillä tuollainen "isi, olen sinun" tyyppi, Mici ja Gaston taas on tosi omatoimisia.
Harmi kyllä kun jää turistimatka Turkuun tekemättä :/ No, onneksi noita näyttelyitä on kuitenkin aika tiheään tahtiin ;)
Lähetä kommentti