maanantai 19. marraskuuta 2012

Pimeitä, zenmaisen rauhallisia iltoja.

Kun illat pimenevät, yöt kylmenevät ja maa muuttuu valkoiseksi lumesta.. mitä tekevät luolaleijonat?

Rrrrrrrrau! Ei ainakaan painuta nukkumaan luolan perälle! Raichu huutaa 'oolioolioolioo' ja juoksee Polgaraa päin. Polgara hyppää neljän jalan korkeuteen, kääntyy ilmassa ympäri ja astuu pudotessaan Aslanin hännälle ja silmänräpäys myöhemmin kaikki kolme viuhtovat huoneesta toiseen valon nopeudella.


Mutta miten tämä alkaa?

Aslan, leiki mun kans!

Pliis leiki mun kans?

Pliis?

Kiltti!


Pliis pliis pliis!


PLIIIIIIIIIS!

?






Pah. En.


Poltsu parka. Joka päiväinen kuvio: Polgara haluaisi painia, mutta Aslan ignooraa painipyynnöt täysin ja potkii sen sijaan tyynyä/lelua/talouspaperirullaa. Ihan mitä vain muttei Polgaraa. Joko Aslan on herrasmies joka ei lyö tytttöjä, tai sitten se on ilkeä Polgaralle.

Polgara puolestaan turhautuu kun Aslan ei leiki sen kanssa ja riehuu joko yksin tai härnää Raichua niin kauan että Raichu suostuu leikkimään. Polgaralla on niin paljon energiaa, että lopulta poikienkin on pakko osallistua riehuntaan.


Pimeiden iltojen kunniaksi vielä yksi valopää-Aslan

Ja Raichu, joka ei olisi halunnut tänään millään kuvattavaksi.

4 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Hei,
löysin blogiisi Koratian kautta ja tämäpä olikin kiva yllätys, sulla on itämaisia kissoja kuten mullakin! Meillä myös kolme, kaksi itämaista lyhytkarvaa ja yksi itäm pitkäkarva. Siamalainenkin on ollut:) Tuuhan poikkeen!

ella kirjoitti...

Hurrur, Polgara vailla painikaveria on ylettömän söpö ilmestys <3

Satu kirjoitti...

Hihii, kiva kuulla teistä. Polgaran emo Lara haastaa vanhemmat ladyt meillä hyvin samoin elkein :D

Elina V. kirjoitti...

Ihana kuulla teidän karvaisista! Siskopuoli olisi täällä myös valmis leikkiin, melkein koska tahansa....