Selvittiinpäs hengissä kotiin asti, vaikka väsynyt olo onkin! Lauantaiaamuna matkasimme siis kukonlaulun aikaan Helsingin jäähallille, Surokin kissanäyttelyyn. Mukana oli ensimmäistä kertaa kolmen kissan poppoo, ja tavaraakin oli siis sen mukaisesti. Polgara ja Aslan kävivät tuomarilla (Satu Hämäläinen) ja Raichu chillasi Aslanin häkissä. Pitihän Aslanilla olla oma pesupalvelu/coach mukana, jos vaikka olisi alkanut jännittää ;)
Tuomari tuumasi, että Polgara oli mukavan kokoinen teini. Teinityttömäistä oli tosin käytöskin, sillä Polgaralta pääsi muutama kirosana pöydällä (tyttö vain puhui rumia mutta oli muuten kiltisti), mutta se laitettiin kokemattouuden piikkiin ja me saimme kotitehtäväksi kuskata Polgaraa enemmän joka paikkaan. Kops, tehtävä otettu vastaan, sillä vaikka Polgaran kanssa on jonkin verran käyty eläinkaupoissa ja parissa agijutussa, ei se ole ollut tarpeeksi, joten tyttö pääsee siis reissaamaan enemmän :) Turkkia tuomari kehui tosin kovasti (ja silmätkin olivat lupaavat, jee!) ja totesin tuossa itsekin äsken Poliisikoira Rexiä Polgara sylissä katsellessani että on se, silkkiä koko tyttö <3
Aslanilla kommentit olivat taas juuri päinvastoin. Luonne oli IHANA (isoilla kirjaimilla kirjoitettuna) ja Aslan todella kiltti ja symppis, mutta ulkonäkö oli siinä ja siinä riittäisikö se sertiin vai ei. Eniten vikaa oli täplissä, joita ei brindlingin vuoksi näkynyt sekä hännässä. Profiilista ja kropasta tuomari kyllä piti. No, ei Aslania ole missään vaiheessa näyttelykissaksi hankittu vaan lemmikiksi (meillä ei alussa ollut tarkoitus käydä näyttelyissä kuin ehkä kerran katsomassa touhua), jonka luonne on kaikista tärkein ominaisuus, joten tuomarin mielipide Aslanin näyttely"urasta" ei haitannut eikä myöskään yllättänyt. Aslan hurmasi viikonlopun aikana taas ihmisiä, se saa helposti kavereita =) Pakko ehkä mainita, että sovittelimme pitkään Vänttisen valjaita tekijän kanssa ja taisi hänkin tykästyä Aslaniin ;) Pojille on siis tulossa oikean kokoiset valjaat myöhemmin, yhteensopivilla väreillä tietty.
Möhlin agin kanssa sen verran, että missasin alkukarsinnat kun luulin koko ajan että Aslanin vuoro on "ihan kohta" (vaikka välissä oli värin parasta ja vaikka mitä), joten ne jäi virallisesti kokeilematta. Polgara meni radan kuitenkin läpi myöhemmin, pujottelua lukuunottamatta. Erittäin mukavaa oli tavata taas muita bloggaajia, kissaihmisiä, kasvattajia, kissojen sukulaisten ja puolisukulaisten omistajia sekä blogin lukijoita. Kissaihmisiä taitaa olla sielläkin päässä! (Hieno homma ;) Jokaiselle tulee luultavasti välillä sellainen olo, että kirjoittelee vain itselleen, joten jättäkäähän joskus merkkejä blogiin niin ei ole ihan niin suuri yllätys kun joku tulee vastaan ja tunnistaa meidän kisut ;)
Lisäys: Melkein unohdin. Maunon ja Epun blogissa oli vasta kiva kuvaus siitä, mitä näyttelypäivän aikana oikein tehdään (osa I) ja kuinka niitä sertejä ja titteleitä kerätään (osa II). Käykäähän sieltä lukaisemassa, jos kiinnostaa tietää että mitä kissat ja omistajat oikeastaan siellä näyttelyissä tekevät :)
Lisäys: Melkein unohdin. Maunon ja Epun blogissa oli vasta kiva kuvaus siitä, mitä näyttelypäivän aikana oikein tehdään (osa I) ja kuinka niitä sertejä ja titteleitä kerätään (osa II). Käykäähän sieltä lukaisemassa, jos kiinnostaa tietää että mitä kissat ja omistajat oikeastaan siellä näyttelyissä tekevät :)
Yöksi lähdettiin hotelliin, missä Aslan kävi nukkumaan ja Raichu ja Polgara.. noh, kuvista saa ehkä jotain osviittaa ;)
"Kauhukakarat", ajattelee Aslan.
Sunnuntaina jätimme näyttelyt muille ja lähdimme katselemaan isoja kissoja. Korkeasaaressa näkyi vaikka mitä eläimiä, eikä sieltä olisi malttanut lähteä millään pois. Ohi meni vaikka kuinka paljon perheitä kauhealla kiireellä - esimerkkinä isä joka toitotti pojalleen että äkkiä nyt, mennään, mennään, tule jo nyt äkkiä tai jää liskot näkemättä - ja me seisoimme juuri vieressä katselemassa ja kuvaamassa liskoa, kun tämä isä poikineen kiiruhti ohi. Katselkaahan ihmiset rauhassa ympärillenne, kun olette sinne eläintarhaan asti (tai museoon tai minne vain) raahautuneet :)
Aasianleijona.
Tässä pieni maistiainen amurintiikeristä. Kuvia allekirjoittaneen lempparivillieläimestä löytyy enemmänkin, mutta näistä tuli hauska klippi :)
Amurinleopardi
Tässä asennossa näimme lumileopardin lisäksi myös leijonat ja tiikerin.
Suomen luontoon kuuluva kissa, ilves.
Sapelihammaskissa. Toivottavasti amurintiikeri ja amurinleopardi eivät joudu sapelihammaskissojen ja luolaleijonien tavoin historiankirjoihin..
Hotellilla meitä olikin sitten vastassa kolme hyvin unista ja (ihme kyllä aivan kiltisti ollutta) luolaleijonaa, jotka vaativat leikitystä. Lopuksi vielä muutama maistiaiskuva muista eläimistä kuin kissoista, sillä tulihan niitäkin kissojen lisäksi katseltua ja kuvattua ;)
Alppivuohi. Kuvaaja E-P.
Riikinkukko pöyhkeänä.
Emu. Kuvaaja E-P.
Pöllö. Sijoittuu irtokissojen kanssa samaan ekologiseen lokeroon. (Lisäys - eli syö samaa ruokaa kuin vapaana kulkevat kissat ;)
14 kommenttia:
Moi, oli kiva nähdä taas. Hienoja kuvia Korkeasaari-reissulta, mulla ei ikäväkseni toi tiikerivideo toimi niin kuin pitäisi - miniläppäri ei ehkä jaksa pyörittää tjtn.
Mitä kommentillasi pöllöstä tarkoitat?
Heh, mietinkin että mitenhän tuon pöllön muotoilisi. Tarkoitin sitä, että irtokissat syövät tuon pöllön ruokaa. Oli kiva nähdä, hauska kun satuit meidän tuomarille assariksi :)
Ai niin - videon "kuuluu" näkyä töksähdellen, se ei siis ole video vaan slideshow :) En tiedä mikä on ongelmana jos se ei näy ollenkaan, koetan korjata jos keksin syyn.
Pakko kommentoida temppukissojen blogissa ihmettelyysi, että onkohan Norjassa vähän pitkäkarvoja... No ei ole :) Mitä täällä näkee ulkokissoja, suurimmalla osalla on pitkä turkki. Suvia kun haettiin, kriteerinä oli lyhyt karva ja meinasi tulla pentuosastolla tenkkapoo, kun sillä hetkellä eläinlääkärissä odotti sijoitusta vain pari lyhytkarvaa, muut olivat pitkäkarvaisia. Sit me otettiin se häkissä rauhallisesti sivussa istunut lyhytkarva.
Joo, ja loppu on historiaa. Ei se sit kovin rauhallinen ollutkaan :P
^ Tarkoitin toki, että onkohan Norjassa suhteessa vähän itämaisia pitkäkarvoja :D Eli kissarotua johon mm. heidän Nexu ja Polgara kuuluvat. Norjan oma kissakanta onkin varmaan melko pitkäkarvaista, pitää varmasti olla kunnon turkki että pärjää siinä ilmastossa talvet :) Onko Norjassa muuten yleensäkin eläinlääkäreillä kotia etsiviä kissanpentuja? Siitä systeemistä olisi kiva kuulla lisää, jos voisit vaikka teidän blogiin joskus kirjoitella? :)
Näyttääpä niin ihanalta tuo teidän reissu. Pitää ruveta Wilmaakin enempi totutella tuohon reissaamiseen.
Harmi että missasin teidän lauantaina, kun kerrankin oisi teidät livenä nähnyt, ja vielä näin lähellä :/ Olin siis töissä lauantain ja pääsin vasta sunnuntaipäivälle - ihan turistina tosin, ilman kissaa. :)
Harmi ettei päästy paikalle, olisi ollut kiva nähdä Polgara livenä. En kyllä tajua miten teidänkin pikkuneiti voi olla puolivuotias, kun juurihan Polgara vasta teille muutti. Kauhean nopeasti menee aika. Toivottavasti jossain näytelmässä joskus Polgarakin tavataan. Meillä on nyt ollut hiukan taukoa, mutta syksyllä olisi taas tarkoitus aktivoitua ja Elliä ja meitä näkee sitten taas näytelmissä.
Ihana tiikeri! Meilläkin on suunnitelmissa ehtiä vielä tässä elokuun aikana käymään Korkeasaaressa. Olen käynyt siellä viimeksi joskus pienenä tyttönä, enkä muista sieltä oikein mitään.
Teijän tytsi oli meijä rivissä ja se sanoi minulle kauniisti vihreillä silmillään että wää <3 hetkeä myöhemmin se sanoi kyllä rumemmin (sitä ei voi tähän kirjoittaa) kun sylissä pörräsi toinen teinilikka :D
^ Hih, kuulostaa ihan Polgaralta :D Ihastelinkin Essiä päivän mittaan häkkinaapurissa, sillä on ihan hurjan pitkä turkki! Hassua, että häkkinaapureiksi sattuneilla teinitytöillä on nyt yhteiset pikku(puoli)sisarukset :)
Oli mukava taas treffata ja nähdä pikkuneitikin!
Mä en valitettavasti tiedä, mikä käytäntö on muualla kuin täällä Mossissa. Mun käsittääkseni tämä systeemi täällä on sellainen, että paikallisessa kissatalossa ei ole tilaa pennuille, joten ne sijoitetaan yhdelle tietylle ell-asemalle, joka toimii yhteistyössä ko. löytökissatalon kanssa. Siellä ne asuvat häkissä ja niitä saa vapaasti käydä katsomassa, ovessa on lappu tyyliin "Olemme kodittomia". Sitten paikallisessa lehdessä on aina "12 pentua kodittomana, nukutetaan ellei koteja löydy viikon sisään" -tyyppisiä juttuja :P Pentujen elämä siis loppuu aika lyhykäiseen, jos niitä ei adoptoida, se löytöeläintalo kun on täynnä - me soitettiin sinne kun muutettiin tänne, oltaisiin oltu valmiita ottamaan aikuinen kissa. Tuli vaan niin kova kuulustelu (Eihän ole muita eläimiä, eihän kissa pääse ulos, ettehän asu tien varressa (wtf?)), että todettiin, ettei me olla heille tarpeeksi hyviä kissanomistajia. Sinänsä sääli, koska olisin halunnut ottaa aikuisen.
sitruuna: hauskaa oli myös nähdä sinut ja teidän superrento maukulainen :D
Nunt: sielläkin taitaa sitten olla suuri määrä kodittomia kissoja :( Kuulostaa raa'alta tuo ilmoittelu että pennut tapetaan jos ei kukaan hae, mutta niin kai se menee :( Suomessa on samat kyselyt löytöeläintaloissa, haluavat varmistaa etteivät kissat joudu uudelleen kodittomiksi (eksy yksin ulkona jne). Tosin tuota 'eihän ole muita eläimiä' en ymmärrä. Miksiköhän ei saa olla? :S
Täällä taitaa olla vielä vahvempi tuo "Leikkaamaton kissa metsästää paremmin" -perinne kuin Suomessa. Tai sitten ongelma on leikkauttamisen hinnassa.
Ei me niitä kyselyitä niinkään, vaan ehkä lähinnä sitä asennetta, joka kyselystä huokui.
Lähetä kommentti