Poikien lenkki

 Olen siamilainen ja minulla on kauniit siniset silmät.

Tänään käytiin valjastelemassa pitkästä aikaa ihan vain poikien kanssa. Yleensä ulos lähtee koko viiden porukka kerralla, joten kameraa on turha edes haaveilla ottavansa mukaan. Kolmessa eri suuntaan juoksevassa kissassa on ihan tarpeeksi tekemistä.

 Hyvä vaanimispaikka!

Kaikilla kolmella kissalla on ihan oma ulkoilutyylinsä. Polgara ihmettelee ja tutkii ulkomaailmaa. Aslan kävelee johonkin mukavaan paikkaan, mihin se jää joko syömään ruohoa tai muuten vain hengailemaan. Raichu porhaltaa joko itse eteenpäin jos se tietää ihmisen seuraavan, tai jos muu porukka kävelee (siis ihmiset kävelevät Aslan ja Polgara sylissä) johonkin suuntaan, kulkee hyvää tahtia perässä. Raichu onkin "koiramaisin" ulkoilija, sen kanssa saa ihan kävelläkin.

Tassua toisen eteen!

Mikäs se tämä on?

Ebony and Ivory.. eikun, tarkastajat.

Turvallisinta ulkona on tietenkin tutkia paikkoja kaverin kanssa, ja jos joku eksyy  yhden ihmisen kanssa hetkeksi muista kauemmas on jälleennäkeminen kissakaverin kanssa aina iloinen. Huomasittekos jo muuten, että pojilla on uudet Vänttiset? Saimme ne tällä viikolla postissa ja niitä on testailtu ahkerasti. Nämä tilattiin Surokissa poikien omien mittojen mukaan. Hyvin tuntuvat toimivan, sillä valjaita on testattu jo "tositoimissakin": toissapäivänä kävimme valjastelemassa iltahämärässä, ja Aslan luuli yhtäkkiä olevansa pupu ja loikki pitkässä heinikossa jonkin olennon perässä hurjaa vauhtia. Valjaat pysyivät päällä, vaikka meno oli aika rajua ennen kuin se saatiin pysäytettyä. Entiset valjaat olivatkin liian isot, sillä itämaisen pitkula vartalo kaipaa hieman standardimitoista eroavan muotoisia valjaita. Raichu sai valkoisten tilalle tumman ruskeat, Aslan taas keskiruskeiden tilalle tumman vihreät eli muistaakseni sypressin väriset. Polgarallekin on jo väri katsottuna, kunhan neiti vain kasvaa ensin.

 Olen itämainen ja vihreä pukee minua.

Yllä olevat kuvat ovat kaikki tältä päivältä. Tähän samaan kerron vielä tarinan eiliseltä "valjastelureissulta". Olimme juomassa kahvia ulkona kaikkien kolmen kissan ollessa mukana valjaissa, kun Aslan lähti tutkimaan erästä puskaa. Sen takaa löytyi arviolta noin 3-4kk vanha punainen kissanpoika, johon Aslan olisi kovasti tahtonut tutustua. Eipä muuta kuin isäntä meidän kissojen kanssa sisälle, ja minä yritin katsoa olisiko joku naapureista kissaa vailla. Heti ei kissalle kotia löytynyt ja ehdin jo soittaa eläinsuojeluyhditykseenkin (jota en saanut kuitenkaan kiinni), koska olisin kysynyt neuvoa mitä kisulle pitäisi tehdä ja voisiko sen tuoda sinne. Onneksi jonkin ajan päästä kissalle löytyi omistaja - poikapentu oli pudonnut ikkunasta omistajan ollessa poissa ja omistaja säikähti kamalasti kun kissa ei ollutkaan kotona tullessa. Voin vain kuvitella kuinka paniikissa itse olisin jos joku näistä karkaisi! :( Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja (todella rohkea, suloinen ja kehrääväinen) pentu pääsi kotiin ja omistaja selvisi pelkällä säikähdyksellä. Minä puolestaan olin iloinen siitä, ettei kukaan ollut tarkoituksella päästänyt pientä raukkaa tuonne koirien ja autojen sekaan seikkailemaan. Reipas Aslan, tiedä koska pentu olisi löytynyt sieltä puskasta ellei se olisi vainunnut sitä :)

 Aslanin mielestä paras matkustustyyli on tällainen.

Loppuun vielä kaksi isännän ottamaa kuvaa eiliseltä. Tutun naapurissa asuu eräs yksin ulkoileva "puoliulkokissa", jolla on useamman tontin kokoinen reviiri. Siellähän se eilenkin istuskeli pellon laidassa maitaan valvomassa. Ottaa aina aikalailla vatsanpohjasta, kun sinne ajaessa kissa on yhtäkkiä mutkan takana keskellä tietä.. toivottavasti kissalla on onni matkassa noilla partioreissuillansa, eikä jäisi auton alle. Sievä kissa.

Kuvaaja E-P

Polgarasta taas kuvia sitten ensi kerralla!