sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Lelulaatikko sekä temppuhaasteen finaali.

Mikähän se mahtaa olla hemmotellun lapsen merkki?


Tänään aamupalalla katselin, kun pojat istuivat kiipeilypuun lelukätkön luona ja kaivoivat leluja esille yksi kerrallaan. Lelujen kaivaminen on yksi Raichun harrastuksia, mutta nyt ne tekivät sitä molemmat - Aslan pesän edessä olevalla tasanteella istuen ja Raichu vakiopaikallaan pesän katolla. (kyllä, se kaivaa leluja pää alaspäin...) Vähän ajan päästä isäntäkin meni jo katsomaan että eikö sieltä löydy nyt ollenkaan mieleistä lelua ja kaivoi lelut pesästä yksi kerrallaan lattialle.


No, kyllähän sieltä muutama lelu löytyikin. Pojat eivät ilmeisesti osanneet päättää millä leikkisi. Seuraavan kerran kun olen ostamassa kissanlelua, pitänee muistella tätä näkyä. Eikä siinä vielä kaikki. Kaapissa meillä on kaikki huiskalelut sekä muut joista voi irrota vaarallisia osia. Sinisessä laatikossa olevat lelut ovat yleensä kaapissa, huiskia ei näy nyt kuvassa ollenkaan. Sitten on lisäksi ne jotka ovat tällä kertaa vuorostaan sohvan yms alla tallessa sekä isokokoiset aktivointilelut kuten namipiilo ja muovinen rengas jossa on pallo.

 Tätä lelua kuuluu heittää korkealle ilmaan ja lyödä sitä ilmassa tassulla. Myös maata pitkin lätkiminen sallittu.

Kun lelukasa saatiin lattialle, löysivät pojat molemmat etsimänsä. Aslan valikoi kaikkien näiden lelujen joukosta oman rakkaan hiirensä, sen ihan saman yksilön joka on seurannut sen mukana pentukodista asti. Kyllä, se hiiri on vieläkin elossa - joten kuten. 


Tämä lelu..

 ..on paljon, paljon parempi kuin tämä lelu.

Raichu puolestaan löysi sinisestä laatikosta lempinarunsa - kovaksi kuolatun vihreän housunnyörin jonka se joskus aikoinaan pentuna varasti päältäni. Naru on kummasti lyhentynyt tässä ajan mittaan.. Kohta kummastakaan näistä leluista ei tosiaan ole mitään jäljellä. Onneksi on korvaajaehdokkaita (joista mikään ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin vanhat lempparit).

Kuolanarulle pitää murista. Sitten se pitää viedä äkkiä kotipesään eli ihmisten sänkyyn.

Yritin päivällä ottaa videota temppuhaastetta varten. Raichu temppuili niin huonosti ettei koskaan ennen kotona - sen sijaan se tunki syliin kehräämään ja puskemaan. Ehkä se ajatteli että hölmö mamma, sillä on mennyt sisäinen kello ihan sekaisin. Temppuaika on illalla! No, tässä on meidän haasteen loppuvideo. Olisi pitänyt kuvata se alkuviikosta, silloin Raichu nousi nimittäin oikein hienosti välillä jopa varpailleen asti niin että ihminen seisoi ja näytti sormimerkkiä. Tässä videolla on kokeiltu nyt kahta eri merkkiä, tuohon uuteen versioon Raichu jaksaa reagoida paremmin. Alkoi kyllästyttämään se ensimmäinen? Tässä vielä meidän alkuasetelma.



Ps. Jos joku ihmettelee miksi heitän namin lattialle enkä palkitse kissaa suuhun, vastaus on että käytössä oli liian maukas palkkio! Alkuosaa kuvatessa Raichu nimittäin rei'itti sormeni pari kertaa. Yleensä se ottaa namin sentään suhteellisen varovaisesti :D

Lopuksi vielä bonuskuva Aslanista ja hiirulaisesta:

 *Puspus* Oot ykkönen!

4 kommenttia:

Elina V. kirjoitti...

Kiva että saitte videon kuvattua määräaikaan mennessä! Kokoan näitä linkkeinä omalle sivulleni (mikäli vain osaan). Saattaa olla että puhelin pirisee illalla, mikäli epäonnistun ;)

luolaleijona kirjoitti...

Näiden kanssa on kyllä aika tuuripeliä saako näkymään vai eikö saa. Saa toki soittaa, eiköhän meillä ole suunnilleen samat ohjelmat käytössä niin neuvon jos osaan ;D

Harmi ettei tullut kuvattua n. viikko sitten. Silloin oli ehkä paras innostus ja tekohalu tähän temppuun.

Jenni kirjoitti...

Eih, kuvasin juuri aivan yhtä kärsineen (ja yhtä rakkaan) hiiren blogia varten. Eli tiedoksi, meilläkin on tulossa lähiaikoina hiirijuttuja. :)

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Bongasin, että meillä on tuommoinen samanlainen tummanvaaleanpunainen kangashiiri. Muovirunkoiset hiiret pudottavat täällä nopeasti turkkinsa. :D