torstai 22. maaliskuuta 2012

Aamunavaus

Oletteko huomanneet, että kissoillakin on omia pieniä aamurutiineja? Meidän kolmikolla ainakin on. Nyt, kun alkaa olla jo aamuisinkin vähän valoa, sain edes jonkinlaisia kuvia napsaistua. Isäntä palasi tänään jo aamusta kuumeessa töistä kotiin ja asettui makuuhuoneen nojatuoliin, ja kaikki kolme kävivät toistamassa aamurutiininsa hänelle.

Polgara on hassu tyttöeläin. En kuvailisi sitä oikeastaan sylikissaksi, mutta joka ikinen aamu se saa nykyisin tällaisen "pakko saada masurapsutuksia" -kohtauksen, jossa se työntyy syliin yleensä aamupalapöydässä ja vaatii kaikki 1,5 metrin säteellä olevat kädet rapsuttamaan häntä masusta tai korvista. Mikäli Polgara huomaa vapaita käsiä, se joko tuijottaa vaativasti tai tökkii niitä nenällään, kunnes kaikki rapsuttavat häntä.

Raaps raaps.

Röf röf pusi pusi!

Raichu toiminnallisena siamilaisena aloittaa myös aamunsakin usein jumpalla. Aamupalapöydässä ei meillä yleensä istuskella rauhassa lehteä lukien, vaan Raichulle heitetään narumyttyä aina minuutin välein. Näissäkin kuvissa tosin ollaan poikkeuksellisesti makkarissa. Lisäksi Raichu saa myös rapsutuskohtauksia, joskin se saa niitä pitkin päivää eivätkä ne liity niin kiinteästi aamuihin kuin Polgaralla.

Narumytty on Raichun paras lelu..

..ja peppu paras rapsutuspaikka.

Leuanalus toimii myös.

Aslan on meidän kolmikosta kaikista riippuvaisin rutiineista ja yksi tärkeimmistä rutiineista Aslanille on aamuraksut. Tänäkin aamuna märkäruoka oli saatu jo klo 7, mutta kun raksuja ei kahdeksan aikaan ollut vieläkään kuulunut, alkoi Aslan näyttää tältä:

Ei jaksa enää odottaa!

Tuo maailman kilteimmälle Aslanille ehkä epäsopivan näköinen tuijotus on aika yleinen silloin, kun raksuja ei kuulu normaaliin aikaan. Tuijotusta seuraa vihaisen kuuloinen RÄÄkäisy (kuvittele tähän variksen raakuntaa), jos ihminen vaikuttaa kaipaavan lisäkomennusta.

Kohta.. kohta..

Maiskis.

Aslan tietää, mitä on luvassa, kun ihmiset vihdoin siirtyvät keittiöön. Silloin se ei meinaa pysyä nahoissaan. Kulhollinen raksuja (12 grammaa itseasiassa, jos tarkkoja ollaan - Raichulle 10g ja Polgaralle 8g) kruunaa Aslanin aamun, minkä jälkeen se voi rentoutua ja siirtyä leikkimään tai päiväunille.

Olisi mukava kuulla, minkälaisia aamurutiineja muissa kissakodeissa toistetaan!

10 kommenttia:

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Me mennään ihmisen petiin kun kello soi, kumpikin omalle puolelle. Saadaan rapsua. Vihjaillaan kovasti aamiaisajasta. Sit saadaan aamiaista. Hyvä rutiini.

ella kirjoitti...

Herätyskello sammutetaan - se on pienen paraatikissan aamupala-ajan merkki ;) Ihmisen toimittaessa ruoanlaitollista puolta (samanaikainen märkäruoan ja kahvin laitto) kiertää Unna innokkaasti tepastellen niin ihmisen kuin pöydänkin jalkoja.

Unna rakastaa rutiinejaan ja uskon, että ne tuovat sille turvallisuuden tunnetta. Rutiinien rikkoutuessa kissa nimittäin luikkii varuilta sängyn alle piiloon...

luolaleijona kirjoitti...

Oikein mahtavat rutiinit sekä Mustalla, Harmaalla että Unnalla meidän kisujen mielestä! Varsinkin Aslan tykkää ;)

Aika hyvä oivallus, että rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta. Varmasti ihan totta. Oikeastaan meilläkin tietyissä rutiineissa huomaa tuon saman (esimerkiksi siinä, ettei isäntä saa lähteä kotoa ilman että Aslan käy kierroksen hänen olkapäillään).

Sirpa kirjoitti...

Kollolla on iltarutiini, että kissa saa silloin raksuja ja haluaa mennä sen jälkeen nukkumaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mun blogissa on tunnustus teille. :)

Hanna kirjoitti...

Meillä aamurutiineihin kuuluu arkisin aamuruoka viideltä (kyllä, täysin epäinhimillinen aika), joten voit varmasti arvata kuinka mukavaa on herätä viikonloppuisin siihen aikaan kevyen Viirun herättelyyn, kun se hellästi tulee tuhisteleen naama kiinni korvaan kyljen päällä maaten. Siihen viimeistään herää jossei sitten jo aiemmin siihen tunteeseen että joku tuijottaa (Viiru istuu yöpöydällä kyttäämässä jos erehdyt kääntään kylkeä. Jos viikonloppuisin aamuruoka venyy esim. kasiin, Manukin tulee tuijottamaan. Yleensä arkisin Viiru tulee makkariin heti kun kuulee kellon äänen, Manu napottaa aina eteisen matolla makkarin ovella oottamassa ja siirtyy siitä keittiön pöydän alle katselemaan millon ruokakippo ilmestyy lattialle.

Viivi kirjoitti...

Aika samantyyppistä meilläkin! Polgaran maharapsutukset yms. ihan kuin meidän Viivillä! Ja Raichun peppu- sekä leukarapsut ihan kuin meidän Säteellä! Ruuan suhteen V erittäin kranttu aamuisin ja S puolestaan höseltää niin, että molemmat jäävät työaamuna sinne vasta harkitsemaan, että koska ja/tai mitä voisi syödä.

Anna kirjoitti...

Hei!

Saako kysyä mitä Raichun astmalle kuuluu nykyään? Kotisivunne oli hyvänä apuna, kun hain tietoa kissojen astmasta. Oma rakas, itämainen lyhytkarva, Epelini sai astmadiagnoosin viime syksynä. Nyt ollaan opeteltu Aerokatilla lääkkeen ottoa ja hyvin sujuu. Ainoa asia, jota pähkäilen on, että pitääkö sen hengitystä ilmoittavan läpän heilahtaa ihan tappiin asti vai riittääkö, että heilahtaa. Eli saakohan tarpeeksi lääkettä hengitettyä. Isommalla maskilla heilahtaa ja pienemmällä vielä enemmän, mutta selvästi kissa pitää isommasta. Se pienempi kai ahdistaa sitä. Mutta hyvin on lääke tepsinyt, kisuli ei ole pitkään aikaan yskinyt. Ennen lääkitystä kun yski kerran päivässä. Hyvää jatkoa teille, ihana blogi. Itselläni on niin samannäköiset kisut, Epelin lisäksi siamilainen Silkki.

luolaleijona kirjoitti...

Tottakai saa kysyä ja kiva kun kysyit! :) Raichu on pärjännyt nyt samalla annostukselle (2 painallusta flixotidea päivässä) useamman vuoden. Se yskii yhä tiettyinä vuodenaikoina, kuten kovilla pakkasilla tai näin keväisin kun on pölyä sekä esimerkiksi silloin, jos siivousväli pitenee yli viikkoon. Muulloin se ei juurikaan yski. Meillä on itseasiassa astmakontrolli taas ensi viikolla niin päästään kuulemaan lääkärin mielipidettä Raichun astmasta :)

En osaa sanoa vatausta siihen, kuinka paljon läpän täytyisi heilahtaa. Meidän maski ei ole aerokat, mutta olen muistaakseni joskus kysynyt vastaavaa lääkäriltä ja meille on sanottu, ettei maskia esimerkiksi tarvitse painaa kissan naamaan kovin kovasti kiinni vaan että se saa tarpeeksi lääkettä kunhan läppä liikkuu. Montako hengenvetoa Epelin on neuvottu ottaa? Raichulle on neuvottu 7, joten olen ajatellut että kyllä se varmasti saa siinä ajassa tarpeeksi lääkettä.

Kerro ihmeessä, jos aiot pitää blogia Epelille ja Silkille! Kuulisin mielelläni niiden kuulumisista lisääkin :)

Anna kirjoitti...

Hei taas! Epelin annostus on myös kaksi painallusta Flixotidea, yksi aamulla ja illalla. Hengenvedoista ei lääkäri maininnut, mutta etsin netistä neuvoa ja Aerokatin ohjeissa kerrottiin, että n. 6, mutta itse annan hengittää ainakin 10 kertaa, niin riittänee varmasti.
Katsotaan jos saan aikaiseksi aloittaa blogin tai kotisivut...hurinaterkkuja koko poppoolle!