Äitinsä tyttäret

Aloitetaan pojilla:

 Kuvat poikien viimeisiä.

Pojat ovat jo kaikki matkanneet omiin koteihinsa, vaikka Knutin pitikin alkuperäisen suunnitelman mukaan hengailla meillä vielä hieman muita pidempään. Kova ikävä niitä on, mutta toisaalta on kivaa että koti on hieman rauhallisempi ja aivan ihana on ollut kuulla uutisia uusista kodeista. Otava ja Sirius (Spartak ja Samson, eli lilatiketti ja punatiketti) ovat kotiutuneet kaksistaan talon ainoiksi kissoiksi ja veljekset varmaan hemmotellaan pilalle huomiolla ;) Pelestä (Silkki, sinihopeatiketti) tuli tätinsä Pilkun kaveri ja sielläkin menee jo hienosti, kaksikko nukkuu samassa pesässä kuin olisivat aina olleet yhdessä. Knut kullannuppu (Stanimir, cremesavu) pääsi Oskar-simskun ottovauvaksi ja on varmasti hyvin onnellinen kaikesta huomiosta mitä se Oskarilta ja ihmisiltään saa.

Tytöt ilahduttavat meitä olemuksillaan vielä muutaman päivän, ja sitten meillä hiljenee. Blogi onkin jo elänyt hiljaiseloa koko kevään ja tulee olemaan vielä tauolla ainakin kesäkuun loppupuolelle asti. 

 Mutta sitten niistä tyttösistä! Mistäs tämä ilme onkaan tuttu? *Klik* ja *Klik* Fanni (Sametti) on tässä kuvassa kuin ilmetty äitinsä. Jälkimmäisessä kuvassa Pol tapaa pojat ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa sohvan edessä ei kuitenkaan ole uusi tuttavuus, vaan.. 

Ceciliahan (Stella) se siellä, totta kai. Tytöt osaavat kyllä riehua kahdestaankin ihan tarpeeksi, että ei meillä ihan hiljaista sentään ole. 

Riehakkaampi tytöistä on selvästi Fanni, jonka pitää päästellä välillä höyryjä ulos ihan yksikseenkin,  kun Cecistä, Polgarasta ja pojista ei ole yhteensäkään tarpeeksi painikaveria. Fanni onkin poikien lähdettyä mm. tuhonnut erään kasvini ihan täysin kiipeämällä siihen kuin puuhun.. että en halua pelotella tulevaa kotia, mutta tämä neiti tarvitsee paljon leikitystä ja aktiivisen kissakaverin ;) Onneksi Fannin tulevassa kodissa toinen elosalama jo löytyykin. Rapsutuksia Fanni tarvitsee myös – no, joka heti kun se ei ole riehumassa. Pusuja ja haleja ei ole koskaan liikaa, jos Fannilta kysytään.

Ei ole Ceciliakaan mikään seinäruusu, vaikka porukan rauhallisimpia onkin. Poikien lähdettyä sen oma luonne on päässyt selvemmin esiin, ja tyttö on paljastunut oikeaksi kehruukoneeksi. Usein se näyttää kehräävän ihan itsekseen ilman mitään syytä, kunnes paljastuu että syy oli se että Aslan käveli ohi ja nuolaisi sitä tai Ceci Lee (rakkaalla lapsella ja niin poispäin) oli itse suunnittelemassa menevänsä jonkun kissakaverinsa viereen pesupalveluja tai muuten vain läheisyyttä vaatimaan. Aslan on Cecin ehdoton idoli, Aslanilta kun saa aina halutessaan huomiota, mutta ihmisetkin ovat mukavia silloin kun jaksavat rapsuttaa ja silittää pientä talviturkkista eläintä. Ceciliassa on jotain hyvin Polgaramaista sekä ulkonäöltään (profiili kenties?) että varsinkin luonteeltaan. Oman arvonsa tuntevia, mutta supersöpöjä kilpparitirppoja molemmat. (Fanni ei ole vielä hoksannut, että kilpparitytön pitäisi pitää itseään ihmisiä ja poikakissoja arvokkaampana olentona ;) )

Ihan vain ettei kenellekään jää epäselväksi, niin Polgarahan on nykyisin rauhallinen, äidillinen ja erityisesti hyvin aikuismainen mammakissa. Eikös niin?

Pieni arvoitus: mitähän Polgaramaista tässä kuvassa mahtaa olla?

---

Ja sitten kokonaan oman blogikirjoituksen arvoinen asia, mutta ympätään tähän samaan..

Raichu (PR Tistan Raichu) täytti sunnuntaina kolme vuotta! Koska Raichusta saa aina niin monta upeaa ja äärimmäisen komeaa kuvaa, niin tässä vielä pari räpsyä synttärisankarista <3