Kun kissanpentu serpentiinin näki

..eli kuinka olohuone laitetaan pyörremyrskyn läpikäyneen näköiseksi parissa minuutissa.

Heippatirallaa vaan! On tuolta ihmiseltä vähän kyselty, että missäs bloginpäivitys viipyy, mutta ei se ehdi tietokoneella olla nykyisin ollenkaan muuta kuin vain joidenkin paksujen kirjojen kanssa - muuten se leikkiikin sitten meidän kanssa tai puhuu pitkiä puheluita ja "järjestää juttuja", niinkuin se itse sanoo. Nyt me kuitenkin sanottiin sille että sen on pakko kuvata meitä, ollaan niin komeita ja nättejä! Enkös ainakin minä ole nätti? Terveisiä vain tulevaan kotiini, siellä on kuulemma muitakin kissoja minua odottamassa, tiedätte sitten että täältä tulee Rinsessa, ihan niinkuin Ruusunen ja Lumikki ja Tuhkimo! Rinsessa Ceci.

Mehän ollaan siis ihan isoja kissoja jo, vaikka meillä on ekatkin rokotukset vasta tulossa.  Se on kuulemma sellainen joku isoksi kissaksi kasvamisjuttu tai jotain, en tiiä? Oon kuullut Aslanilta kyllä. Meillä oli se vatsapöpö ja sitten joku parantumis-karenssi-odotusaika ennen kuin me päästään sinne, Aslan sanoo että se on tosi kiva juttu ja päästään taas autoonkin ja kaikkea kivaa, se sanoo että autossa pitäisi sitten huutaa kun me ei oltu hoksattu sitä edellisellä autoilukerralla. On se Aslan sitten viisas kun se tietää kaikkea! Se on kertonut meille vaikka mitä. Minultakin tulee terveisiä siellä uudessa kodissa odottavalle emännälle ja kissakavereille, oli kivaa kun emäntä kävi viime viikolla ihan minua katsomassakin! Tiedän, olen hurrrrrrrrmaava neiti Fanni.

 

Minusta minä-en-ole-pieni! Painan enemmän kuin Sirius ja tytöt! Raichu-simsku sanoo että olen ihan vauva, kun minä en pääse vielä rokotuksillekaan muiden mukaan vaan joudun odottamaan noin viikon kauemmin kun minulla oli rähmää ja yskää. Minä kyllä sanon että Raichu on vain kateellinen, kun se on aina ollut tuon emännän vauva ja nyt minäkin olen ihan pikkuisen sen oma vauva, juttelen sen kanssa ja olen sylissä aina. Mutta arvatkaapas mitä, minäkin saan ihan oman ihmismamman vielä sitten kun olen tarpeeksi iso! Se kävi katsomassakin täällä jo minua ja minä kehräsin sillekin ja juttelin että tällainen minä olen, hieno kissa! Sielläkin minne minä menen on siamilainen melkein niinkuin Raichu, olen kyllä Raichusta katsellut mallia paljon jo ihan pikkuisesta asti että kyllä minusta hyvä simskunkaveri vielä tulee. Ja niiden ihmisten kaveri myös! Wääää-terveisiä sinne!

Kä-kä-kä-kä, senkin hidas lintu! Eikun vappuhuiska, kyllähän minä sen tiesin. (Lintu!) Osaan muuten lentää paremmin kuin sinä lintu, sen verran olen harjoitellut jo pomppimista! Minun ja Otavan (Arnista tuli Otava ja minusta Sirius) tulevat nuoret isännät ovat käyneet täällä antamassa meille lisäharjoitusta huiskan perässä pomppimisessa, ja me ollaan muuten hyviä! Minä tykkään muuten ihmisistä ihan kamalan paljon ja kehrään niin että se kuuluu toiseen huoneeseen asti. Syliinkin haluaisin aina ja olen katsonut tarkasti, miten Raichu hyppää ihmisten syliin. Pitäisiköhän minunkin opetella se taito! Minä kun olen aina joka kuvassa niin komeaa poikaa, niin tässä teille muutama ennen julkaisematon kuva todisteeksi, että osaan olla muutakin kuin vain häikäisevän komea.

Jau! Siitä lähtien kun minun nimi muuttui Peleksi, olen alkanut harjoitella jalkapalloilua kovasti. Pienet korkit ovat parhaita jalkapalloja, niitä jaksaisin potkia vaikka koko päivän (tosin joskus alkaa sitten vähän nukuttaa kesken leikin). Minä en ole sellainen juttelija kuin osa (minä, Ceci ja Otava ollaan ne vähän hiljaisemmat) ja silloin kun juttelen, ääneni on aika pieni. Minut onkin tehty juoksemaan! Meillä onkin täällä hyvin juoksutilaa kun saadaan olla aina koko asunnossa kun ihmisetkin on kotona, mutta joskus me törmäillään silti tavaroihin. Joku (en ollut minä jos ihminen kysyy) rikkoi mukinkin tuossa muutama päivä sitten, mitäs oli ihminen jättänyt sen pöydän reunalle.. Pol-mamma tuolta huutelee, että jos minäkin haluan lähettää terveisiä uuteen kotiini (no tietty, hei vain tyypit!) niin Polgaralta erikoisterveiset siskolleen myös!

Huomaatteko, nuo edelliset pennut sekoittivat koristeet, en minä! No ette varmaan huomaa kun ihminen leikkasi pahimmat sotkut kuvasta pois, mutta haluan korostaa että tuosta sotkusta olivat vastuussa kaikki muut mutta en minä. Että niin. Tai no kyllähän minäkin niitä serpentiinejä vähän purin.. mutta olen oikeasti todella kiltti kissa. Vähän kuin Pekka Töpöhäntä, sen näkee vaikka tästä kuvasta. (Ihminen sanoi, että julkaisisi jonkun niistä kymmenestä kuvasta missä puren Siriusta korvaan jos niistä yhdestäkään saisi sen verran selvää että näkisi mitä siinä tapahtuu..). Tuossa kuvassa olen muuten lempinukkumapaikassani, korkealla kiipeilypuussa. Me lähetetään Siriuksen kanssa terkkuja meidän tulevalle perheelle, mau mau!

..ja sitten se demonstraatio, eli kuinka sotketaan olohuone muutamassa minuutissa. Olkaapas hyvät.