Polgaran Pirok

Mekin oltiin Tampereella ja Pirokissa, tai siis klaani kokonaisuudessaan Tampereella ja  Polgara ja allekirjoittanut Pirokissa. Yleensä kun noissa näyttelyissä on liikuttu koko perheen voimin ja haalittu päiväksi muutakin puuhaa, oli lauantai vaihtelun vuoksi äärimmäisen rauhallinen ja hiljainen kissanäyttelypäivä meille perheen tytöille. Käyhän se toki näinkin, ei aina tarvitse juosta pää kolmantena jalkana pitkin näyttelyhallia ;)

Kulutimme Polgaran kanssa pitkää näyttelyiltapäivää arvostelujen jälkeen ohivilistäviin ihmisiin totuttelemalla.

Polgara oli Henry Hornellilla, ja arvostelusetelistä sain sen verran irti että tyttösen turkista pidettiin (laatu ja pituus) ja häntäkin oli taas pitkä (lienekö kasvanut sitten viime arvostelun?), mutta korvat sijaitsivat väärässä kohdassa päätä kuten aina. Yleisesti ottaen tuomari vaikutti kyllä tykkäävän neidistä ja sanoi haluavansa takaisin TP-valintoihin. Paneeliin meni Hornellilta komea lyhytkarva, Santuzzan Maestro.

Polgara on hassu pieni tulisella luonteella varustettu tyttö. Minulla kun on aikaisempaa näyttelykokemusta vain kahdesta yleensä lunkista pojasta (joista toisella on tapana puskea tuomarin kirjoituskättä arvioinneissa ja koettaa itse kirjoittaa omat arvostelusetelinsä, toinen vaan istua tapittaa pöydällä niin kiltisti että on saanut kommenttia olevansa itämaiseksi aivan liian kiltti kissa), tuntuu Polgara kilpparityttönä välillä kovinkin hurjalta luonteelta pöydällä kommentoidessaan. Taidan alkaa pikkuhiljaa uskoa kilppareiden pippuriseen luonteeseen, Polgara on nimittäin ollut sähikäinen siitä päivästä asti kun meille tuli. Vieras kissa (silloin Raichu, nykyisin se vieressä arvosteltava kissa tai vierailta kissoilta haiseva tuomari) saa kyllä kuulla mitä mieltä Polgara hänestä on. Tosin tutuille ihmisille ja kissoille se onkin sitten maailman hellin ja kultasin kaveri, kehrää sylissä ja tapittaa jatkuvasti että etkös taas rapsuttaisi (tai pesisi, jos se jolta palvelua halutaan on kissa) häntä ja kehrää nupit kaakossa kun toive toteutetaan. Neiti mikä neiti, mutta on se vain hassu kun näyttelyhallin lattialla voi nukkua nokkaunia kaikessa rauhassa ihmisvilinässä (kunhan vieressä on turvallinen oma ihminen ja oma turvakassi, joka sentään kelpasi vieressäkin) mutta kahden metrin päässä oleva tuomarin pöytä on sitten ihan erilainen paikka :D

 Skazki Querida (Suna)

Pirokissa en tällä kertaa törmännyt kovin moneen tuttuun, mutta ihana reipas "oravakissa" Skazki Querida oli mukava nähdä vihdoin livenä. Se on siis Polgaran siskopuolen tyttö, vaikka melkein samanikäinen onkin :) Queridalla eli Sunalla on norskikavereineen oma bloginsakin, käykäähän vilkaisemassa: FIN*Crimsonette's

Pirokissa olimme siis vain lauantaina mutta Tampereella kaksi yötä, kun näimme myös siellä asuvia kavereita. Kissat viihtyivät 'mummolassa' ja käyttivät rapsutuspalveluita kovasti hyväkseen. Aslan on kehittänyt mummolaa varten ihan oman rutiininsa, sillä kuulemma aina kun lähdemme jonnekin, pitää sen hakea "mumminsa" ja päästä parvekkeelle sylissä katsomaan minne menemme. Kuulemma se on tehnyt tuota pienestä asti joka kerta =) Jos joku kissa rakastaa rutiineja, niin Aslan...

Kolme kissaa mahtuu aivan mainiosti yhteen pesään - ainakin jos ne ovat itämaisia.

Nyt ei sitten olekaan vähään aikaan näyttelyitä tiedossa, katsotaan mitä keksitään ja missä vaiheessa, voi tulla pitkäkin näyttelytauko. Pahoittelen jälleen pitkää blogihiljaisuutta, mikä ei johdu siitä etteikö kolmikko tekisi hassuja juttuja päivittäin, vaan siitä että emäntä ei pahemmin ole ehtinyt tietokoneelle istahtaa..