Hei katsokaa, se on syksy!

Polgara: Miksi lehdet on nyt punaisia ja lentävät?

Aslan: Koska on syksy.

Polgara: Aijaa. No miksi tuolla on noin paljon oravia ja niillä kaikilla on harmaa häntä?

Raichu: Koska on syksy.

Polgara: Aijaa. Syksy on kivaa!

Huomasin tuossa viikko sitten kissojen kanssa valjastellessa, että Raichu alkoi jo tärisemään ulkona. Kylmimpinä päivinä emme ole enää käyneetkään ulkona, eikä häkin ovikaan ole enää auki kuin silloin tällöin aurinkoisina päivinä. Varmoja syksyn merkkejä kaikki, kuten myös se että emännällä on kamala halu neuloa. Raichulle valmistuikin jo eräs paksu villapaita (se on kolmikosta kovin palelemaan) ja Polgaralle on tulossa ihan oma tyttöjen värinen villapaita. Aslanilla on jo kaksi mummon tekemää villapaitaa - viileämpi kuten Raichulla mutta lisäksi myös lämmin villapaita, joten se ei taida uutta tarvitakaan.

Ehkä on syytä valaista hieman sitä miksi päivitystahti on hidastunut, jotten joudu pyytelemään sitä anteeksi joka kerta kun saan kirjoitettua tänne jotakin. Allekirjoittanut pääsi siis syksyn graduryhmään, ja jostakin kumman syystä kaiken koneellaoloenergiansa haluaa käyttää siihen. Olisi kiva saada se pian alta pois (huom, pian on sitten suhteellinen käsite, vuosikin on pian!), että vihdoinkin valmistuisi tuolta koulusta. Kevättalvella keskityn joka tapauksessa myös kivempiin asioihin, joten käytetään nyt tämä loppuvuosi sitten kokonaan graduun :) (Ja niihin muihin loppusuoran seminaareihin ym.)

Ulkoilukuvat ovat kaikki viikon vanhoja, paitsi tämä alin, joka käytiin äsken nappaamassa Polgaran kanssa. Halusin näyttää kuinka paljon syksy on edennyt yhdessä viikossa. Harmi kun viikonlopun valjastelureissulla ei ollut kamera mukana, silloin nimittäin nuo lehdet olivat ihan vasta pudonneet ja upean punaisia ja keltaisia.

Polgaralla on aika hieno turkki, eikös? Minä ainakin olen todella positiivisesti yllättynyt siitä millaisen turkin se on itselleen kasvattanut. Sillä on tuuhea kaulurikin, vaikka sitä on vaikea saada kuvissa näkyviin. Pieni apu  kiillon antamisessa on saattanut olla Polgaran intohimosta varastaa aamuisin kalaöljytabletteja ruokapöydältä.. en tiedä mikä niissä sitä kiehtoo, mutta se rakastaa kalaöljytabletteja ja etsii niitä innoissaan aamuisin.  Sellaisen löytäessään se ensin leikkii sillä ja sitten puree sen rikki ja nuolee roiskuneet öljyt. Meidän mielestämme se saisi kyllä jättää ihmisten kalaöljyt rauhaan ja popsia ihan kissojen öljyä oman ruokansa seasta.

Tämä kuva on aivan karmea väritykseltään, mutta siinä näkyy kauluri aika kivasti.

Ratkaisimme  muuten omalta kohdaltamme erään ongelman, jota moni kissatalous, jossa asuu eri ikäisiä tai eri ruokavaliolla olevia kissoja, miettii. Polgara saa nimittäin edelleenkin syödä raksuja silloin kun tahtoo, kun pojille taas Polgaran raksut ovat suuri mutta kielletty houkutus. Ne tietävät etteivät saa koskea kuppiin, mutta ihmisen on seistävä vieressä jotta ne antaisivat Polgaran syödä rauhassa - Raichu nimittäin on sitä mieltä, että raksuja SAA syödä jos ne eivät ole Polgaran kupissa ja kaapii niitä tassulla lattialle syödäkseen ne sieltä, ja siitä hyötyy Aslankin. Siirsimmekin Polgaran kupin keittiön alakaappiin. Kun Polgara haluaa syödä raksuja, se ilmoittaa siitä (huutamalla oven edessä, joskin fiksu olisi kouluttanut tähän jonkin vähän mukavamman merkin kuten kellonsoiton) ja ovi avataan sen verran raolleen, että Polgara saa syödä raksunsa eivätkä pojat mahdu kupille. Sen verran täytyy vielä kyllä pitää Polgaran syömistä silmällä, että ovi on suljettava heti, kun se on lopettanut. Veikkaan, ettei tämä toimi suurimmassa osassa kissatalouksista, mutta me olemme onnekkaita, pojat kun eivät enimmäkseen tajua että nekin voisivat avata kaapin ovea.

Yleinen näky meilläpäin - tyytyväinen Polgara pesettämässä itseään pojilla.

Siinäpä se tällä kertaa, aurinkoisia syyspäiviä kaikille!