Kaksi kissaa ja pöytälamppu
Aslan on saanut olla jo puoli päivää ilman lampunvarjostinta, Raichulta kuuluu jo jonkinlaista ääntä vaikka oma kaunis korkea äänensä sillä ei vielä olekaan enkä ole Polgaran kuullut yskivän sunnuntain jälkeen kuin kerran. Eli ehdottomasti parempaan suuntaan mennään! Kaikki kolme tuntuvat jo ihan rehellisesti sanottuna suhtautuvan toisiinsa saman perheen kissoina, joten aurinko paistaa ihan kuvainnollisestikin meidän luolaan =)
Raichu majailee Polgaran omassa pesässä
Eilen vihjasinkin hieman Polgaran hampaista. Pentu kun on, sillä on kova tarve purra kaikkea ja koko ajan. Ihmisiin se ei sentään yritä hampaitaan iskeä kuin joskus vahingossa, mutta tyynynkulmat saavat kyytiä ja välillä sohvan reunaa menee pieni suklainen termiitti selkä maata viistäen ja torahampaat pieniä reikiä purren. Kaikesta päätellen neidillä olisi kutinaa maitohampaissa :)
Viikonloppuna kävimme taas kerran lemmikkikaupassa heräteostoksilla. Polgaran kutiavat ikenet muistaen mukaan tarttui tällainen hassu Petstages Chilly Kitty Chew -lelu. Lelun ideana on, että se laitetaan pakkaseen jolloin se ensinnäkin viilenee ja sen sisällä oleva geeli kovettuu rapeaksi. Puremisen pitäisi sitten helpottaa kissanpennun vaihtuvien hampaiden kutinaa. Polgara yksin tietää helpottaako lelu, mutta ainakin se tykkää järsiä patukoita ja kannella niitä suussaan. Isot kissat eivät ole lelusta olleet kovin kiinnostuneita, mitä nyt tänä aamuna Raichun piti saada tikusta "sisarusriita" aikaiseksi ja varastaa lelu Polgaralta ihan periaatteesta (ks. ylin kuva). Lelua on nyt käytetty useita kertoja päivässä ja alkuepäilyksistäni huolimatta voin suositella sitä muille kissanpentukodeille!
Petstages Chilly Kitty Chew
Tänään oli niin ihana auringonpaiste, että poikien ulos viemistä ei tarvinnut edes harkita kahta kertaa. Tuosta touhusta nauttivat sekä kissat että ihmiset! Olisipa meillä vain vähän paremmat ulkoilumetsät, parilta suunnalta alueen nimittäin rajaa vilkas tie ja vaikka vieressä olisi metsikkö, ei sinne uskalla mennä lasinsirujen pelossa. Pysyttelemme siis puhtaassa pihapiirissä ja metsänreunassa olevalla kalliolla, mistä pystymme ainakin näkemään ja keräämään lasinsirut pois.
Kun kuvan rajaa hieman eri lailla, paljastuu kuinka urbaaneja ulkoilijoita meillä loppujen lopuksi ollaan.
Aslan tykkää aina haistella pihan mäntyjä. Joko ne tuoksuvat vahvalle, tai.. no, pihan lukuisat koirat käyttävät niitä pissapaikkanaan. Flehmen-reaktion arvoinen haju joka tapauksessa!
Koska oli tosiaan kuuma, Polgarakin pääsi ulos pariksi minuutiksi. Polgara ei välittänyt valjaista tippaakaan, reipas tyttö kun on :) Ulkona piti katsella ympärille ja huudella (Polgara wääkyy aina kun on vähänkin ihmettelemisen / valittamisen aihetta ;) ). Polgara pysyi pariminuuttisen isännän lähellä, mutta aikas reippaasti se ulkona oli ja katseli. Eiköhän me siitä ulkoilijaneiti leivota! Pojat nimittäin aikoinaan olivat paljon enemmän peloissaan ulkoilmaan joutumisesta. Mamman kullat <3
Ps. tätä kirjoittaessani yllätin Raichun ja Polgaran sylikkäin nukkumasta, ja siellä ne köllivät vieläkin =) Aslankin viihtyi kasassa hetken aikaa Raichun päätä pesemässä. Ensimmäinen kolmen kissan kasa! <3
6 kommenttia:
Oi ihania ulkoilukuvia. Hienoa, että kolmikko on hitsautumassa tiimiksi. Pojat on hellämielempiä kuin tytöt ja tytötkin leppyy viikossa parissa. ;)
Ihania ulkoiluhetkiä teillä! :) Todella nopeasti teillä pojat näköjään pikkusiskoon tottuivat :)
Onko pojilla muuten Vänttisten valjaat? Onko ne pysyneet hyvin pitkulaisen itiksenkin päällä vai tarvitseeko vahtia, ettei kissa pääse luikahtamaan pois? Kauheasti tekisi mieli tännekin hankkia alan valjaat ja päästä ulkoilemaan :) Tällä hetkellä meillä on vain nahkaiset pentuvaljaat, tosin Wilma-neiti on niin pieni että nuo mahtuvat sille paremmin kuin hyvin. Arveluttaa vain nuo pikuruiset pikalukot, että kestävätköhän O.o Lähinnä sen takia siis Vänttiset houkuttavat (niissä ilmeisesti kuitenkin vähän järeämpi lukko?)
Vänttiset on juu. Tykkään kyllä niistä kovasti, ovat laadukkaat ja helpot, mutta meidän pojilla on standardimittaiset ja ne eivät ihan täydelliset itämaisille kyllä ole. Eli pääsisivät valjaista irti jos oikein haluaisivat. Tarkoitus olisi hankkia mittatilausversiot tässä kesän mittaan, katsotaan maltanko odotella että pääsisi jossain näyttelyssä sovittamaan niitä tekijän kanssa vai tilaillaanko postitse :)
Eve: hyvä tietää että ne tytötkin sentään joskus leppyy ;) Tässä kun on vuosia elänyt pelkästään herraseurassa on melkein jo unohtunut millaisia naiset on. Paitsi Polgara on kyllä niin itsevarma tapaus ettei se edes viitsi ottaa nokkiinsa sihahduksista (joita ei tänään ole edes tullut!).
Ihanan reipas ulkoilija teidän pikkutyttö näyttää olevan! Vaikka niinhän se kai yleensä menee, että kun nuorena aloittaa valjastelun, on totuttelu ulkoilman ihmetyksiin kaikkein helpointa.
Meilläkin on ollut noita Petstagesin puruleluja, mutta ne ei oikein kestä, vaan parin käytön jälkeen sisukset pursuavat ulos epämääräisenä mössönä. Mutta meillä asuukin kaksi himojärsijää, joten kaikilla tämä ei varmasti ole ongelma.
Nuo Polgaran kuvat kyllä sulattaa sydämmen :)
Välillä ajatus jopa karkaa miettimään mitäkähän meidän pojat sanoisivat pienestä tytöstä, mutta sitten järki sanoo ei ei, ei tyttöjä meille. Yksi Bitch perheessä riittää =D
Lähetä kommentti