maanantai 5. huhtikuuta 2010

Aslanin autokoulu

Autokoulun oppilas tarkkailee liikennettä. Pitää sitten muistaa kääntää päätä eikä vain vilkuilla silmänurkista! 

Meillä on viimeaikoina ollut kaikenlaisia kommelluksia matkustuksen kanssa, minkä vuoksi laadin jo yksityiskohtaista suunnitelmaa Aslanin kesäistä autokoulua varten. Saatamme kuitenkin sittenkin ehkä päästä kesällä hieman helpommalla, tai siltä ainakin vaikuttaisi!

Aslanhan on siis pikkuhiljaa alkanut huutamaan boksissa, kuten jo viime postauksessa mainitsin. Boksin huoltoluukkukin on rikottu kun äijästä on alkanut tuntua siltä, että boksissa kököttäminen riittää jo. Boksin luukku oli korjattu (erittäin vahvalla) liimalla reissua varten, ja torstain kahden tunnin ajomatka kului tavanomaisella tavalla - Aslan ei ollut hetkeäkään hiljaa. Perille päästiin kuitenkin, ja yö vietettiin rennosti.

 Aslan on aina ollut täysin iloinen oma itsensä heti, kun päästään vain perille.

Seuraavana päivänä oli edessä 6:n tunnin matka, mikä ei kovin hyvin lähtenyt käyntiin. Saimme kulumaan Tampereen ja Jyväskylän välille kokonaiset 3 tuntia, kun pysähtelimme tankille - ja, Aslan rikkoi boksin taas keskellä matkaa. Hieno homma, ei oikein olisi huvittanut istua vielä viittä tuntia boksin huoltoluukkua painaen. Onneksi olin ottanut varmuuden vuoksi turvavyövaljaat mukaan, joten siirryimme suunnitelma B:hen. Toinen ajoi, ja toinen istui takapenkillä kissojen kanssa tarkoituksena laittaa valjaat aina uudestaan kissojen päälle - aiempi kokemuksemme turvavyövaljaista ei nimittäin ole kovin mieltä ylentävä. Edessä oli piiiiiitkä perjantai.

Ihmeeksemme pojat eivät kumpikaan rimpuilleet valjaista pois. Aslan pyöri ja hyöri paikallaan ja kommentoi edelleenkin koko ajan, mutta oli rauhallisempi boksiin verrattuna ja rapsutellen sen sai jopa silminnähden rauhoittumaan.  Raichu puolestaan yritti nukkua. Kumpikin kävi hiekkiksellä matkalla ja söi, mutta jokainen oli väsynyt perille päästessämme eikä vähiten Aslan, joka oli sentään huutanut 6 tuntia putkeen.

Mulle voi tuoda nakkisämpylän ja kermaa sieltä huoltsikalta!

Aslan halusi olla koko ajan sylissä.


Maanantaina lähdimme aikaisin paluumatkalle, henkisesti hyvin pitkään matkaan varautuneena ja valmiina kuuntelemaan Aslanin huutoa. Aslan ei kuitenkaan huutanut ihan yhtä paljon kuin perjantaina, vaikka muodon vuoksi huuteli kuitenkin. Matkalla pysähdyttiin lyhyelle tauolle Kuopioon, Aslanin siskoja ja muita sukulaisia tapaamaan. Sieltä lähtiessämme tapahtui pienoinen ihme. Aslan lopetti huutamisen! Koko loppumatka Kuopiosta Turkuun meni rauhallisesti, ihan niin kuin mikä tahansa normaali automatka! Aslan ja Raichu nukkuivat, kävivät hiekkiksellä, söivät ja olivat reippaina. Pysähdyksiä oli tietty useita, ja Tampereellakin tehtiin kunnon stoppi poikien 'mummolassa'. Oli muuten ihana matkustaa kerrankin niin, että oli hiljaista - mitä nyt muutama pieni jutustelu silloin tällöin, mutta mikäs itämainen se on joka ei jutustele ;) Ah, ihanaa. Toivoa on siis, eikä Aslanin kanssa matkustamista kannatakaan vielä lopettaa! Aslan tottui viikonloppureissun aikana pikkuhiljaa matkustamisen eri puoliin, ja vaikka turvavyövaljaat olivat aluksi täysi floppi olivat ne loppupeleissä kuitenkin pojille mukavampi vaihtoehto.

Mitäs me siellä pohjoisessa sitten tehtiin? Ei mitään sen kummallisempaa, sukuloitiin vain. Otin kerrankin kameran mukaan mummolaan ja nappasin kuvan Viirusta. Viiru oli yhtä ihana herra kuin aina, pääsi yllättämään voimakkaalla puskemisellaan ja kippasi minut kumoon ;)

Viiru

Pikku-Tassun kanssa taas meni niin kuin aina, molemmat pojat tekivät tällä kertaa itseasiassa sovinnon eleitä mutta Pikku-Tassu ei joko osaa tai halua ymmärtää niitä ja sähisi jos pojat uskaltautuivat noin metrin etäisyydelle. Luultavasti Tassu ei vain osaa kissojen kieltä. 

Pikku-Tassu

Mutta oppi pojat turvavöissä matkustamisen lisäksi muutakin. Kaikki kolme minun miestäni kävivät nimittäin yhdessä saunassa, ja Aslan taisi olla porukasta kovin saunoja. No, sai se porttikiellon saunaan siinä vaiheessa kun isäntä alkoi kunnolla heittää löylyä, mutta kovasti se olisi halunnut jäädä löylyihin.

Rento mies.

[Otin matkasta kännykällä myös videotodistusaineistoa, lisäilen pari videota tekstin sekaan kunhan saan ne siirrettyä koneelle.]

5 kommenttia:

Elina V. kirjoitti...

Hei hienoa! Tosi hyvä että matka sujui mukavammin. Ehkä Raichun ja Aslanmin päässä viimein yhdistyi yksi olennainen seikka: turvavyövaljaat=matka ilman kantokoppaa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että matka sujui hyvin! Katselin kauhulla aikaisemmin tuota autovideota ja mietin, kuinka ihmeessä tuon kanssa pystyy matkustamaan menettämättä hermojaan. :D

Hra Mäykynen kirjoitti...

Hienoa, että teillä on edistystä tapahtunut! Tämän luettuani olen kyllä silti onnellinen, että meillä "pakolliset" automatkat ovat hyvin lyhyitä. Jos Mäykysen autohuutoa pitäisi kestää kuusi tuntia, niin siinä voisi henkilökunnan mielenterveys olla koetuksella. Turvavyövaljaita ei ole kokeiltu, mutta Ellin matkaseura tuntuu onneksi rauhoittavan Mäykystä. Mutta jos joskus on edessä pitkä autuomatka, niin ehkä tuollaiset valjaat pitäisi meillekin hankkia.

MissMisery kirjoitti...

Aslan ja Elliott ovat näköjään aika samanlaisia automatkustajia, rauhoittuvat autossa vasta kun pääsevät valjaat päällä syliin. Tosin silloinkin Elliott pyörii välillä rauhattomana ympäriinsä, ja yrittää tunkea takin tai paidan sisään ja kainaloon kutittamaan. Välillä turvapaikka löytyy emännän niskan takaa hiusten seasta. :) Tämä tietenkään ei ole millään tavalla turvallista kenellekään eikä myöskään niin mielekästä ihmiselle, kun joku räpeltää rauhattomasti koko ajan niskavilloissa..

luolaleijona kirjoitti...

Elina: Vihdoin tosiaan ehkä tajusivat =) Ensimmäiset kokeilut autovaljaiden kanssa olivat niin kamalia, että en olisi uskonut että oppivat kumpikaan käyttämään niitä. (Lue: kissa pysyi valjaissa ehkä minuutin kerrallaan..)

Destinova: kyllähän perjantaina meni 6 tuntia tuolla mallilla ja maanantaina 2 ;D Ihmeen hyvät hermot sitä onkin saanut kasvatettua, ihan oikeasti ihmettelen sitä itsekin =) Toivotaan silti että Aslanin huutokausi olisi lähellä loppua, hyvältä ainakin näyttää.

Mäykynen: nämäkin hakevat turvaa toisistaan. Toisaalta välillä on käynyt Raichua sääliksi kun se on ollut Aslanin kanssa samassa kopassa :D Kannattaa ainakin kokeilla noita valjaita, maksavat zooplussalla vain n. 6€ ;)

MissMisery: ihmisellä (=turvalla?) oli tosiaan hämmästyttävä vaikutus. Ehkä Elliottillakin toimisi nuo turvavyövaljaat? En tiedä onko ne turvallisemmat vai boksi, mutta on ne ainakin tavallisiin valjaisiin verrattuna turvalliset kun hihnakin on niin lyhyt ettei ihan niskaan sentään yllä ;D