Palauduttiin

Nopeastihan se joulu taas sujahti. Klaani on taas koossa ja olemme jopa kotonakin pari päivää ennen kuin pakkaamme kissat autoon ja lähdemme vastaanottamaan uutta vuotta Tampereelle. Jouluna ei tullut kuvailtua paljoa vaikka tarkoitus olikin, joten tämänkertainen kuvapläjäys on sanotaanko suppeahko.

Pojat hoksasivat joulunviettopaikasta heti sen oleellisimman, eli saunan. Alan kohta parin vuosikymmenen kissakokemuksella olla sitä mieltä, että kissa on jonkinnäköinen saunaeläin. Saunaeläin on nisäkkään alalaji. Se pystyy elämään muuallakin kuin saunassa, mutta rauhallinen ja muuta asuntoa lämpimämpi sauna on kuin tehty sen kauneusunitarpeisiin. Saunastapa tapasin taas mummon kissan Viirunkin kylässä käydessäni.

Äidin asunnon valtiatar Tassu piti nuoret pojanhulttiot kunnioitettavan matkan päässä itsestään. Tassu on tosin tulossa vanhaksi, sillä loppuvierailusta tämä kunnioitettava matka ei välillä ollut edes metrin vertaa. Tätikissa on selvästi pehmenemässä kiitos Aslanin sinnikkään työskentelyn! Raichukin osoitti ensimmäistä kertaa sovinnon eleitä (mm. silmien räpyttelyä) Tassua kohtaan. Se, osaako Tassu lukea kissojen kieltä, onkin sitten toinen juttu.

Jouluaatto vietettiin (toisessa) mummolassa. Talo oli täynnä ihmisiä, joten kissat varasivat itselleen asunnon rauhallisen päädyn. PR-työtä tehtiin kuitenkin puolin ja toisin, sillä pojat osoittivat kolmevuotiaalle serkkutytölle että kissat ovat kilttejä ja "höppänöitä" kuten serkku itse asian ilmaisi ja sinnikkään leikittäjätytön kanssa vietetty aika sai Raichun huomaamaan että pikkulapsissa on mukaviakin puolia. Aslanhan on pitänyt lapsista jo aiemminkin. Aslanin suosikki jouluna oli miehet, se hyppi miesten hartioille ja sai  häntäpörrökehräyskohtauksia, melkein yhtä hienoja kuin kotona omalle isännälle. Joulupukin syliin ei Aslankaan sentään uskaltanut hypätä.

Junamatkat (jänistin siis ja meninkin junalla, 8 tuntia yksinajoa suuntaansa jouluruuhkassa ja joulukelissä ei sittenkään houkuttanut) sujuivat tavallisen väsyttävästi. Aslan huusi Kuopioon asti. Sekä mennessä että tullessa. Se tatkoittaa siis sitä, että paluumatka sujui huomattavasti paremmin kuin menomatka kuten joku voi ehkä päätelläkin. Raskasta matkustus oli sekä kissoille että ihmiselle, varsinkin kun paluumatkasta 2 ensimmäistä tuntia vietettiin pakkasen puolella olevassa pikajunassa. Lemmikkivaunun välikkö oli kuin jostain Siperian kauhuleffasta, 5cm lunta ja jäätä kaiteita myöten. Kissaparat, onneksi oli mukana mummon kutomat villapaidat sekä fleecehaalarit. Kotona asetuttiin uuden joululahjan päälle nukkumaan. Tästä joululahjasta ei vielä sen enempää, siitä piti tulla joulun paras lahja mutta homma menikin vähän pipariksi, katsellaan jos asian saisi vielä korjattua.

Onneksi pukki toi kilteille kissoille muitakin lahjoja. Kongin luonnonmateriaaleista tehty lelu vaikuttaa peruskivalta kissanliikuttimelta, joskin olkipallo on huomattu jo hieman huteratekoiseksi kahden puolisokean ihmisen talouteen. (Lue: ei kestä päälle astumista.) Piilopussilelu (en saa lelun nimeä tai merkkiä valitettavasti mieleeni) taas oli yllätys: vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta siitä tuli heti yksi suosituimmista leluista! Sen kanssa on riehuttu nyt joka päivä. Pussukan sisään on tarkoitus piilottaa nami jonka kissa saa syötyä kun se murenee verkon läpi. Kannattaa kokeilla sitkeää kissanmakkaranamipalasta, sitä ei nimittäin niin helpolla syödäkään. Lelu täytyy tappaa ensin kunnolla ja sitten voikin istua tuolin alla lelu suussa mussuttamassa sitä kuin mikäkin lehmä. Minkä jälkeen kaveri voi varastaa lelun ja toistaa saman perässä, samalla namilla. Meidän pojat ne osaa jakaa lelunsa ;)