Luolaleijonan klaani

Kuka teillä päättää ruokakaapin sisällön?

2011-07-14T13:09:00.003+03:00

sitruunoita

kuohukermaa

leikkeleitä

maitoa

pattereita

roskapusseja

"Kissat EIVÄT ole saaneet tänään vielä päiväruokaa!"

Powkarralle palljon maitonappiherrkuja

possun syräntä viissi kiloja

kissojen maitoa monia pulloja

hiirrrrrrriä

Oletteko koskaan miettineet, miksi ruokakaupan ostoslistalla on joskus hieman omituisia ostoksia? Minä olen. Olen laittanut omituiset mielihalut klaanin toisen ihmisjäsenen syyksi, mutta vihdoin viimein taisikin paljastua oikea syyllinen.. On ne kissat vain nykyään niin viisaita!

Mitähän sitä vielä keksisi..

Kovin ihmeellisiä uutisia ei meidän klaaniin näin kesän keskellä kuulu. Pojat kävivät rokotuksissa ja astmakontrollissa. Raichu sai ohjeen jatkaa samaan malliin kuin ennenkin eli lääkettä kerran päivässä, sen enempiä tutkimuksia sille ei tehty kun keuhkot kuulostivat hyvältä ja nykyinen annostus on toiminut hyvin. Raichu sentään jopa antaa kuunnella keuhkojaan, Aslanin mielestä eläinlääkärillä on niin jännää että pitää kehrätä täyttä häkää joka ikinen kerta.

Rokotuksia pisteltiin taas ihan kiva määrä, olin jo unohtanut laittaneeni noille vuosi sitten klamydiarokotteenkin joten se uusittiin perusrokotteen lisäksi. Rabiesrokotuskin otettiin ihan vain siltä varalta että joskus innostuisi vielä käväisemään naapurimaassa - Polgarallekin voisi tuon laittaa.

Rokotusten lisäksi poijjaat luovuttivat urheasti verta tieteen puolesta. Kilttejä ovat nuo mamman pojat, Aslan ei kummemmin venkoillut ja Raichukin laittoi vain päänsä mamman kainaloon piiloon ja antoi ottaa verta kokonaiset kaksi kertaa kun toinen putkilo saastui neulan pudottua siihen. Pikkusen piti sanoa kyllä auau, uiui :) Nyt onkin kaikkien meidän kattien geenit kissangeenit -tutkimuksessa, Polgara on omansa antanut jo viime vuonna. Ehdottomasti halusin poikienkin geenit mukaan, Raichulla voi olla astmansa kanssa paljon annettavaa tutkimukselle ja Aslanilla yliherkkyytensä (allergia?) vuoksi myös. Lähettäkäähän muutkin (erityisesti vetoan nelosten omistajiin) verta tutkimukseen, jotta ryhmä saisi vielä joku kaunis päivä monta tärkeää mysteeriä ratkottua! Itämaisia lyhytkarvoja on tutkimuksessa tällä hetkellä 38, itämaisia pitkäkarvoja 6, siamilaisia vain 25 jne. Lisätietoja Hannes Lohen tutkimuksesta löytyy osoitteesta kissangeenit.fi.

Muuten aika on mennyt lähinnä lintuja bongaillen, torkkuja ottaen, ruohoa ahmien (ja matolle oksentaen) sekä leikkien ja ulkoillen. Jatketaan kesää samaan malliin! Lopuksi on vielä pakko mainostaa, että mihin ostoslistalla lukeneet sitruuna ja kuohukerma (sekä kaapissa jo olleet lemon curd, kananmunat ja sokeri) tuli käytettyä. Luin joskus kauan sitten Pujoliivi-blogista erään reseptin, joka on ollut meidän perheen lemppari"jäätelö" siitä asti. Suosittelen kokeilemaan jos pitää sitruunasta ja jäätelöstä! Polgaran lasten vaiheesta kiinnostuneille löytyy muuten kuva kauniista Fanni-neidosta täältä.

Valpasta ja maukasta kesää!

Kissakuvahaaste 158: kesäheinä

2011-07-04T14:41:00.003+03:00

Ollaan me vielä elossa, vaikkei meistä ole mitään kuulunutkaan! Tässä pari kuvaa kesälomareissulta. Osallistumme taas tässä samalla kissakuvahaasteeseen. Ensin mister kesäheinät (vaikka kesäheinä onkin ruohosipulia):

Ja sitten varsinainen neiti kesäheinä, joka on suloinen kaikessa heinämäisyydessään jopa ilman sitä heinää.

Alamme tässä ehkä vihdoin kohta pikkuhiljaa palautua kiireestä normaalielämään, joten ehkäpä lähiaikoina voi taas seurata välillä Luolaleijonan klaanin jäsenten touhuiluja. Seuraavat touhut on merkitty keskiviikoksi, poitsuilla on edessä vuotuinen rokotus ja Raichulla astmakontrolli.

---------------------------------------

Ja sellainen juttu vielä, että Aslan täytti kolme vuotta 26.6. Kotiväen keskuudessa päivänsankaria juhlittiin kyllä, vaikka siitä unohtui ilmoittaa täällä asti. Myöhäiset onnittelut myös sisaruksille!

Äitinsä tyttäret

2011-06-01T20:09:00.002+03:00

Aloitetaan pojilla:

Kuvat poikien viimeisiä.

Pojat ovat jo kaikki matkanneet omiin koteihinsa, vaikka Knutin pitikin alkuperäisen suunnitelman mukaan hengailla meillä vielä hieman muita pidempään. Kova ikävä niitä on, mutta toisaalta on kivaa että koti on hieman rauhallisempi ja aivan ihana on ollut kuulla uutisia uusista kodeista. Otava ja Sirius (Spartak ja Samson, eli lilatiketti ja punatiketti) ovat kotiutuneet kaksistaan talon ainoiksi kissoiksi ja veljekset varmaan hemmotellaan pilalle huomiolla ;) Pelestä (Silkki, sinihopeatiketti) tuli tätinsä Pilkun kaveri ja sielläkin menee jo hienosti, kaksikko nukkuu samassa pesässä kuin olisivat aina olleet yhdessä. Knut kullannuppu (Stanimir, cremesavu) pääsi Oskar-simskun ottovauvaksi ja on varmasti hyvin onnellinen kaikesta huomiosta mitä se Oskarilta ja ihmisiltään saa.

Tytöt ilahduttavat meitä olemuksillaan vielä muutaman päivän, ja sitten meillä hiljenee. Blogi onkin jo elänyt hiljaiseloa koko kevään ja tulee olemaan vielä tauolla ainakin kesäkuun loppupuolelle asti.

Mutta sitten niistä tyttösistä! Mistäs tämä ilme onkaan tuttu? *Klik* ja *Klik* Fanni (Sametti) on tässä kuvassa kuin ilmetty äitinsä. Jälkimmäisessä kuvassa Pol tapaa pojat ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa sohvan edessä ei kuitenkaan ole uusi tuttavuus, vaan..

Ceciliahan (Stella) se siellä, totta kai. Tytöt osaavat kyllä riehua kahdestaankin ihan tarpeeksi, että ei meillä ihan hiljaista sentään ole.

Riehakkaampi tytöistä on selvästi Fanni, jonka pitää päästellä välillä höyryjä ulos ihan yksikseenkin, kun Cecistä, Polgarasta ja pojista ei ole yhteensäkään tarpeeksi painikaveria. Fanni onkin poikien lähdettyä mm. tuhonnut erään kasvini ihan täysin kiipeämällä siihen kuin puuhun.. että en halua pelotella tulevaa kotia, mutta tämä neiti tarvitsee paljon leikitystä ja aktiivisen kissakaverin ;) Onneksi Fannin tulevassa kodissa toinen elosalama jo löytyykin. Rapsutuksia Fanni tarvitsee myös – no, joka heti kun se ei ole riehumassa. Pusuja ja haleja ei ole koskaan liikaa, jos Fannilta kysytään.

Ei ole Ceciliakaan mikään seinäruusu, vaikka porukan rauhallisimpia onkin. Poikien lähdettyä sen oma luonne on päässyt selvemmin esiin, ja tyttö on paljastunut oikeaksi kehruukoneeksi. Usein se näyttää kehräävän ihan itsekseen ilman mitään syytä, kunnes paljastuu että syy oli se että Aslan käveli ohi ja nuolaisi sitä tai Ceci Lee (rakkaalla lapsella ja niin poispäin) oli itse suunnittelemassa menevänsä jonkun kissakaverinsa viereen pesupalveluja tai muuten vain läheisyyttä vaatimaan. Aslan on Cecin ehdoton idoli, Aslanilta kun saa aina halutessaan huomiota, mutta ihmisetkin ovat mukavia silloin kun jaksavat rapsuttaa ja silittää pientä talviturkkista eläintä. Ceciliassa on jotain hyvin Polgaramaista sekä ulkonäöltään (profiili kenties?) että varsinkin luonteeltaan. Oman arvonsa tuntevia, mutta supersöpöjä kilpparitirppoja molemmat. (Fanni ei ole vielä hoksannut, että kilpparitytön pitäisi pitää itseään ihmisiä ja poikakissoja arvokkaampana olentona ;) )

Ihan vain ettei kenellekään jää epäselväksi, niin Polgarahan on nykyisin rauhallinen, äidillinen ja erityisesti hyvin aikuismainen mammakissa. Eikös niin?

Pieni arvoitus: mitähän Polgaramaista tässä kuvassa mahtaa olla?

---

Ja sitten kokonaan oman blogikirjoituksen arvoinen asia, mutta ympätään tähän samaan..

Raichu (PR Tistan Raichu) täytti sunnuntaina kolme vuotta! Koska Raichusta saa aina niin monta upeaa ja äärimmäisen komeaa kuvaa, niin tässä vielä pari räpsyä synttärisankarista <3

Videonpätkiä

2011-05-15T11:45:00.000+03:00

Videonpätkät rakkaista pienistä kullanmuruista. Ekat rokotukset on porukalle annettu ja viisi kuudesta (kaikki paitsi Knut) saa toisen rokotuksen jo ensi viikolla. Sitten ne jo lähtevätkin maailmalle :(

Kun kissanpentu serpentiinin näki

2011-04-28T21:49:00.000+03:00

..eli kuinka olohuone laitetaan pyörremyrskyn läpikäyneen näköiseksi parissa minuutissa.

Heippatirallaa vaan! On tuolta ihmiseltä vähän kyselty, että missäs bloginpäivitys viipyy, mutta ei se ehdi tietokoneella olla nykyisin ollenkaan muuta kuin vain joidenkin paksujen kirjojen kanssa - muuten se leikkiikin sitten meidän kanssa tai puhuu pitkiä puheluita ja "järjestää juttuja", niinkuin se itse sanoo. Nyt me kuitenkin sanottiin sille että sen on pakko kuvata meitä, ollaan niin komeita ja nättejä! Enkös ainakin minä ole nätti? Terveisiä vain tulevaan kotiini, siellä on kuulemma muitakin kissoja minua odottamassa, tiedätte sitten että täältä tulee Rinsessa, ihan niinkuin Ruusunen ja Lumikki ja Tuhkimo! Rinsessa Ceci.

Mehän ollaan siis ihan isoja kissoja jo, vaikka meillä on ekatkin rokotukset vasta tulossa. Se on kuulemma sellainen joku isoksi kissaksi kasvamisjuttu tai jotain, en tiiä? Oon kuullut Aslanilta kyllä. Meillä oli se vatsapöpö ja sitten joku parantumis-karenssi-odotusaika ennen kuin me päästään sinne, Aslan sanoo että se on tosi kiva juttu ja päästään taas autoonkin ja kaikkea kivaa, se sanoo että autossa pitäisi sitten huutaa kun me ei oltu hoksattu sitä edellisellä autoilukerralla. On se Aslan sitten viisas kun se tietää kaikkea! Se on kertonut meille vaikka mitä. Minultakin tulee terveisiä siellä uudessa kodissa odottavalle emännälle ja kissakavereille, oli kivaa kun emäntä kävi viime viikolla ihan minua katsomassakin! Tiedän, olen hurrrrrrrrmaava neiti Fanni.

Minusta minä-en-ole-pieni! Painan enemmän kuin Sirius ja tytöt! Raichu-simsku sanoo että olen ihan vauva, kun minä en pääse vielä rokotuksillekaan muiden mukaan vaan joudun odottamaan noin viikon kauemmin kun minulla oli rähmää ja yskää. Minä kyllä sanon että Raichu on vain kateellinen, kun se on aina ollut tuon emännän vauva ja nyt minäkin olen ihan pikkuisen sen oma vauva, juttelen sen kanssa ja olen sylissä aina. Mutta arvatkaapas mitä, minäkin saan ihan oman ihmismamman vielä sitten kun olen tarpeeksi iso! Se kävi katsomassakin täällä jo minua ja minä kehräsin sillekin ja juttelin että tällainen minä olen, hieno kissa! Sielläkin minne minä menen on siamilainen melkein niinkuin Raichu, olen kyllä Raichusta katsellut mallia paljon jo ihan pikkuisesta asti että kyllä minusta hyvä simskunkaveri vielä tulee. Ja niiden ihmisten kaveri myös! Wääää-terveisiä sinne!

Kä-kä-kä-kä, senkin hidas lintu! Eikun vappuhuiska, kyllähän minä sen tiesin. (Lintu!) Osaan muuten lentää paremmin kuin sinä lintu, sen verran olen harjoitellut jo pomppimista! Minun ja Otavan (Arnista tuli Otava ja minusta Sirius) tulevat nuoret isännät ovat käyneet täällä antamassa meille lisäharjoitusta huiskan perässä pomppimisessa, ja me ollaan muuten hyviä! Minä tykkään muuten ihmisistä ihan kamalan paljon ja kehrään niin että se kuuluu toiseen huoneeseen asti. Syliinkin haluaisin aina ja olen katsonut tarkasti, miten Raichu hyppää ihmisten syliin. Pitäisiköhän minunkin opetella se taito! Minä kun olen aina joka kuvassa niin komeaa poikaa, niin tässä teille muutama ennen julkaisematon kuva todisteeksi, että osaan olla muutakin kuin vain häikäisevän komea.

Jau! Siitä lähtien kun minun nimi muuttui Peleksi, olen alkanut harjoitella jalkapalloilua kovasti. Pienet korkit ovat parhaita jalkapalloja, niitä jaksaisin potkia vaikka koko päivän (tosin joskus alkaa sitten vähän nukuttaa kesken leikin). Minä en ole sellainen juttelija kuin osa (minä, Ceci ja Otava ollaan ne vähän hiljaisemmat) ja silloin kun juttelen, ääneni on aika pieni. Minut onkin tehty juoksemaan! Meillä onkin täällä hyvin juoksutilaa kun saadaan olla aina koko asunnossa kun ihmisetkin on kotona, mutta joskus me törmäillään silti tavaroihin. Joku (en ollut minä jos ihminen kysyy) rikkoi mukinkin tuossa muutama päivä sitten, mitäs oli ihminen jättänyt sen pöydän reunalle.. Pol-mamma tuolta huutelee, että jos minäkin haluan lähettää terveisiä uuteen kotiini (no tietty, hei vain tyypit!) niin Polgaralta erikoisterveiset siskolleen myös!

Huomaatteko, nuo edelliset pennut sekoittivat koristeet, en minä! No ette varmaan huomaa kun ihminen leikkasi pahimmat sotkut kuvasta pois, mutta haluan korostaa että tuosta sotkusta olivat vastuussa kaikki muut mutta en minä. Että niin. Tai no kyllähän minäkin niitä serpentiinejä vähän purin.. mutta olen oikeasti todella kiltti kissa. Vähän kuin Pekka Töpöhäntä, sen näkee vaikka tästä kuvasta. (Ihminen sanoi, että julkaisisi jonkun niistä kymmenestä kuvasta missä puren Siriusta korvaan jos niistä yhdestäkään saisi sen verran selvää että näkisi mitä siinä tapahtuu..). Tuossa kuvassa olen muuten lempinukkumapaikassani, korkealla kiipeilypuussa. Me lähetetään Siriuksen kanssa terkkuja meidän tulevalle perheelle, mau mau!

..ja sitten se demonstraatio, eli kuinka sotketaan olohuone muutamassa minuutissa. Olkaapas hyvät.

Terveenä taas!

2011-04-13T22:00:00.002+03:00

Kaikki pennut ovat syöneet tänään itse eikä oksennuksia ole enää näkynyt sitten eilisen! Ihanaa! Pennut ovat jo hyvin pirteitä ja leikkisiä painoakin on tullut hurjaa vauhtia takaisin. Ruoka uppoaa kuin edellisestä ruokintakerrasta olisi viikko, Pele pelaa jalkapalloa, Knut kehrää sylissä, Arn ja Fanni painivat, Eskil puree Raichua hännästä ja Cecilia kiipeilee verhoissa - kaikki on taas ihan niinkuin pitääkin! (Kaikki kyllä tekevät kaikkea tuota.)

Kiitos niitä parantavia tuulia lähetelleille! Nyt levätään ja nautitaan pennuista.

Kissanpoika sairastaa

2011-04-11T20:43:00.000+03:00

..tai tarkemmin sanottuna kuusi kissanpoikaa. Täällä on oltu viikonlopun yli masupöpössä, oksenneltu eikä ole haluttu syödä. Ihmiset ovat pieniä sitten parhaansa mukaan syöttäneet, juottaneet ja lääkinneet parin tunnin välein ja lääkäritädilläkin on käyty, noin pienten kanssa kun ei halua ottaa minimaalistakaan riskiä että pentu pääsisi kuivumaan ja menisi pahempaan kuntoon. Tänään oli pakko käydä koulussa välillä (mikä tuuri, että yksi vuoden ainoista pakollisista läsnäoloista sattui tälle päivälle?!), mutta onneksi eräs lähellä asuva ex-kasvattaja auttoi ja kävi välissä lääkitsemässä ja ruokkimassa pennut (Kiitos Jan!).

Veljekset Arn ja Eskil

Knuttersson Tuttersson.

Kaikki pennut lepäilevät nyt normaalia enemmän, mutta kaikki onneksi myös leikkivät välissä, joten aika optimistisia täällä ollaan sen suhteen että eivätköhän nämä tästä pian parane. Nyt saa lähettää niitä parantavia tuulia tännepäin, niin että meillä on taas pian kuusi täystuhoa verhoissa kiipeilemässä ja kukkia tiputtelemassa 24/7!

Fanni-tyttö ja Mama Pol

Aslan-setä hoitaa Ceciä

En tiedä mistä ihmeestä tuo pöpö tänne pääsi. Kuulemma tuollainen kiertää nyt mm. näyttelyissä, kuten jostain syystä aina syksyisin ja keväisin loskakelien aikaan. Me ei olla pentujen aikaan edes katsottu näyttelyihin päin ja käsiä on yritetty desata, mutta ainahan jostain kengänpohjista voi pöpö livahtaa. Varokaahan näyttelyihin menijät kuitenkin tähän vuodenaikaan pöpöjä erityisen paljon, käsidesit ja muutkin desinfiointiaineet ovat kullanarvoisia tavaroita näyttelyissä. Raichu sai aikanaan ensimmäisestä näyttelystään (syysloskan aikaan 2008) juuri tällaisen pöpön, kun emme hoksanneet kieltää ihmisiä koskemasta häkkiin jne.

Lepo on parasta lääkettä, tietää Pele.

8vko pennut

2011-04-07T18:26:00.000+03:00

Pennut täyttivät tiistaina 8 viikkoa. Kuinka aika voi kulua näin nopeasti! Melkein kaikilla on jo kodit tiedossa ja muutamalla nimikin vaihtunut, meidän asunnosta on valloitettu jo viimeisetkin nurkat ja pentuhuoneen pahviesteet on purettu hyödyttöminä. Pennut ovat ihanan toimeliaassa iässä, ja niin itsevarmoja kun hypyt ja vaikeammat kiipeilytkin jo onnistuvat. Alla on 8vko-kuvat ja muutama sananen jokaisesta ikäjärjestyksessä.

Skazki Spartak Tigrovich
OSH c 25 var

Arn on aina valppaana ja valmis leikkiin. Se tykkää korkeista paikoista ja tykkää kiipeillä - yksi sen lempinukkumapaikoistakin on kiipeilypuussa melkein ylimmällä tasolla. Arn nukkuu ehkä vähiten sikeästi ja heräilee seuraamaan mitä sen ympärillä tapahtuu, kun muut vielä tuhisevat. Arn tykkää nukkua sylissäkin, mutta ei ole ihan niin addikti kuin "punaiset" pojat.

Arn ja Eskil pääsevät uuteen kotiin yhdessä. Pojat ovat hyvä parivaljakko. Joukossa tiivistyy ja niin pois päin, luulen että tämä parivaljakko saa tulevassa kodissaan vielä aikanaan hupia ja hauskoja tilanteita aikaiseksi potenssiin neljä.

Skazki Samson Tigrovich
OSH d 25 var

Eskil on kova poika kehräämään. Se on seurallista ja puheliasta sorttia. Kaikki pennut ovat seurallisia, mutta Eskil ja Knut ovat omineet itselleen sylivauvan tittelin - jos ne saisivat päättää, ne olisivat sylissä kaikki ne hetket kun ne eivät leiki tai syö. Eskilillä on hauska tapa pomppia neljällä jalalla korkealle huiskan perässä, se näyttää siltä kuin sen tassuihin olisi kiinnitetty jouset. Eskilillä on hassu saranaääni, sen maukunan tunnistaa heti koko porukan keskeltä.

Skazki Silkki Tigrovich
OSH as 25 var

Haraldia kutsutaankin nykyään Peleksi. Pele on varsinainen on-off -kissa. Joko se nukkuu ihan taju kankaalla (kuten nyt Raichun ja Aslanin alla), tai sitten se on touhuamassa ja suunnittelemassa jotain. Ihan viimeisen viikon aikana Pele on hidastanut tahtia sen verran, että malttaa tulla syliinkin kerjäilemään rapsutuksia ja kehräämään, mutta ennustukseni alle viikon ikäisestä metsästysunia näkevästä villikkopojasta taisi pitää paikkansa. Pelelle on jo koti tiedossa. Se menee Pilkun eli Polgaran täyssiskon kaveriksi. Tässä on kuva siskoksista yhdessä pentuina, Pol vasemmalla ja Pilkku oikealla. Pele on rento tyyppi joka ei häiriinny kynsien leikkuusta tms hoitotoimenpiteistä, mutta leikkituulella oleva Pele ei kyllä pysähdy ennen kuin nukahtaa.

Skazki Stanimir Tigrovich
OSH es var

Knut on aivan ihana, kiltti ja hellä pieni mies. Jos joltakulta puuttuu vielä oma Raichu, niin Knutissa olisi enemmän kuin ainesta sellaiseksi. Raichulla tarkoitan siis juttukumppania (Knutilla on aika hiljainen ja karhea kä-kä-mä-wä-wä -ääni), mamman sylivauvaa (Knut haluaisi olla koko ajan sylissä ja "itkee" jos sitä ei oteta), kilttiä pikkupoikaa joka tottelee jos mamma käskee (ainakin Raichu tekee näin ja minulla on tunne että Knutilla olisi potentiaalia samanlaiseen pehmeään luonteeseen) ja tietenkin ihanan suloista HURRRRmuria. Kyllä sekin kepposia keksii, mutta on niin suloinen että sen tekemät kepposet unohtaa hetkessä. Minun täytyy aina välillä muistuttaa itseäni, että oma Raichuni saisi vähemmän huomiota jos tämä cremesavu jäisi meille...

Skazki Stella Tigrovna
OSH hs 25 var

Cecilia kaunistuu päivä päivältä kun hopea sen turkissa tulee upeasti esiin. Se on muihin verrattuna pieni ja siro ja se onkin joukon rinsessa. Hoitotoimenpiteet eivät sinänsä aiheuta ongelmia, mutta Cecistä paistaa läpi suurtakin suurempi luonne ja "minä osaan" -mentaliteetti. Sen luonteessa on jotain hyvin samaa kuin Polgarassa, Ceci on ihan yhtä itsevarma pikkutirppa. Cecilia ei ole "pahimpia" sylivauvoja mutta tulee kyllä syliinkin nukkumaan ja kehrää todella usein ja pienestä. Cecilia tykkää istua ihmisen vieressä, vaikkapa jalassa kiinni. Vaikka se on muita pienempi, se on varteenotettava painivastus ja vikkelänä tyttönä päihittää usein hitaammat. Cecilia etsii sijoituskotia Noxx-kissalassa.

Skazki Sametti Tigrovna
OSH h var

Blanka on nykyisin Fanni. Se on siskoaan "jätkämäisempi" luonne, sillä tuntuu olevan letkeän luottavainen asenne elämään. Se tuijottelee nätisti ylisöpöillä silmillään ja milloin nukkuu sylissä, milloin leikkii ja seikkailee pentujoukossa. Fanni on toisaalta letkeytensä vastapainoksi riehakas ja leikkisä tyyppi, joka rakastaa huiskia. Pientä kovapäisyyttäkin siinä on - se on viimeisiä, jotka eivät vielä ole hoksannut, että ihmisen varpaat eivät kuulu leikkikaluihin. Fanni jää jatkamaan Skazki-kissalan sukua äitinsä jälkeen. Se menee sijoituskotiin, jossa sitä odottelee leikkikaveriksi muunmuassa Fannin tätipuoli eli Polgaran siskopuoli.

Kissakuvahaaaste 152: Tutkiminen

2011-04-05T14:55:00.000+03:00

Arn tutkii tarkasti talouspaperirullan koostumusta.

Näitä tilanteita meillä riittäisi ja kuviakin on kertynyt "muutama", tässäpä yksi malliesimerkki siitä kuinka tarkkaan pentukissan on ympäristöä tutkittava. Arn on tuota menoa ihan expertti talouspaperiasioissa selluloosan mausta paperin optimaaliseen repimisaikaan sekunnin kymmenysosissa ja repimisen tuottaman äänen keskimääräiseen desibelilukemaan asti.

"Arn" eli Skazki Spartak Tigrovich osallistuu tällä kuvalla Kissakuvahaasteeseen.

Pennut täyttävät tänään 8 viikkoa. Vannon kautta kiven ja kannon että tällä kerralla olin järjestänyt aikaa kuvata ne ajallaan, mutta Knut on aivastellut muutaman kerran eilen ja tänään ja kasvattajan kanssa olimme sitä mieltä että parempi ottaa extrasuperhypervarmanpäälle kuin riski siitä että se sairastuisi kunnolla, joten heti kun mies tulee töistä lähdetään Knutin kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärireissulle. Kuvaus siirtyy sitten huomiselle, kun muuten joutuisi ottamaan kuvat iltahämärässä. Katsotaan jos ehtisi vaikka latailla illalla muita tällä viikolla otettuja riehukuvia nettiin sen sijaan :)

Linkki 7vko kuviin ja maitovampyyrilepakkokuvabonus.

2011-04-01T10:07:00.002+03:00

Knut, sylivauva <3

Oli pakko julkaista tuo viime viikonloppuna otettu kuva Knutista. Kuinka rento voi pieni mies olla? :D Se aloitti unensa isännän käden vieressä selkänojan päällä, mutta putoaminen ei haitannut unia tippaakaan.

Teen tällaisen pikapostauksen tällä kertaa, viikonloppuna koetan ehtiä taas saada enemmän aikaiseksi blogin puolella ja kuvia kaikista lapsosista. Pennut ovat saaneet viralliset värityksensä ja kaikki paitsi Knut ovat jo löytäneet sen oman kotinsa. Käykäähän lukemassa tästä lisää kasvattajan blogin puolelta! Sijoituskoti ei voi muuta sanoa, kuin että on haikeaa tietää että nämä eivät ole meillä ikuisesti, mutta ihanaa että niille on niin hyvät kodit tiedossa. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Jos jotakuta jäi harmittamaan kuvien vähyys tässä postauksessa, löytyy pennuista 7vko-kuvat täältä. Kannattaa käydä katsomassa myös 6vko-kansio, siellä on muutama uusi riehu- ja nukkumiskuva.

Tampereella järjestetään muuten sunnuntaina 3.4. kissan aktivointikurssi, jonne pääsee ilman ennakkoilmoittautumisia. Lisäinfoa löytyy Temppukissojen blogista.

Lapsenvahtisedät

2011-03-25T10:48:00.000+02:00

Kuuden lapsen äitiä saattaa joskus vähän väsyttää.

Onneksi hoitoapu on lähellä! Löytyy pissittäjää..

Pesijää..

Unikaveria..

Leikkikaveria..

Mutta Eskil hei, ei sieltä sentään maitoa tule.

Sitä täytyy käydä hakemassa ihan omalta mammalta.

Täytyy kyllä sanoa, että on minulla ihanat pojat. No, sehän on ollut aina tiedossa, mutta myös sijoituspentueen kannalta - meillä kävi todella hyvä tuuri, kun kaikki aikuiset kissat hyväksyivät pennut. Pojat tekevät kaikkea pentujen kanssa pesemisestä leikkimiseen, mutta osaavat silti (melkein täydellisesti) huomioida sen että leikkikaveri on pieni.

Ihania ovat Polgarankin pojat ja tytöt. Pennuista löytyy tiistaina otettuja 6vko -kuvia täältä, alla vielä muutama juuri otettu päiväuniltaheräämiskuva (unikaverikuvat keskiviikolta, tänään Aslan nousi juuri ylös kun olin ottamassa samasta tilanteesta kuvaa).

Tytöt tuhmina ja muita seikkailuja

2011-03-19T21:20:00.002+02:00

Kukkuu! Me ollaan pidetty nuo ihmiset aika kiireisinä, niin ettei ne ole ehtineet olla tietokoneella. Eräs hyvä vinkki on mennä nukkumaan ihmisen syliin. Siinä kun vielä alkaa kehräämään unissaan, ei se raski nousta siitä yhtikäs mihinkään. Minä olen aika hyvä siinä! Tässäpä hieman juttuja, mitä me ollaan viimeaikoina keksitty ja mitä kaikkea meille on tapahtunut.

Minä olen täällä piilossa. Ajattelin hypätä Arnin kimppuun, kun se on niin keskittynyt tuohon kuolleeseen sorsaan. Sitten varastan sorsan siltä ja me pojat painitaan! Tällä ilmeellä pääsee muuten myös ihmisen syliin, ja siitä minä tykkään. Omasta mielestäni en näytä mammanpojalta, mutta tuo ihminen tykkää että sellainen minä olen kun kehräilen sen sylissä ja juttelen.

Minun sorsa! Minun! Metsästin tämän ihan itse! Me pojat tykätään tästä kaikki, me ollaan jo tosi hurjia metsästäjiä. Tytöt tykkäävät enemmän palloista ja pahvihylsyistä. Tuon ihmismamman piti blogata meidän uusista leluista, mutta se ei ehtinyt. Me ollaan kyllä jo tapettu näitä, nimittäin tätä Skinneez-sorsaa ja sitten montaa erilaista Kattipuodin villalelua. Yksi pääsi tänään pesullekin, kun ihmisiltä kaatui siihen vähän aamukahvia..

Tästä kuvasta ette taidakaan nähdä sitä, mutta istun aika korkealla. Nimittäin sohvan päällä, ja se sohva on käännetty ihan väärinpäin. Me tehtiin Blankan kanssa pieni jekku! Ihminen pikkaisen säikähti, me oltiin nimittäin hyvässä piilossa eräs päivä kun se tuli antamaan meille ruokaa. Se ei löytänyt meitä yhtään mistään ja etsi kirjahyllyt ja kaikki (mamma joskus kantaa meitä kirjahyllyyn, mamma sanoo että siitä olisi kiva jos me muutettaisiin sinne asumaan) eikä siltikään löytänyt meitä. Sohva oli teipattu umpeen lakanoilla ja pahveilla, mutta ihminen purki senkin ja katsoi senkin alle - ei tassuja. Lopulta se joutui kutsumaan naapurit apuun ja kaatoi sohvan ympäri, ja siellähän me oltiin Blankan kanssa päiväunilla pienessä kolossa mikä me oltiin löydetty teippauksista huolimatta. Ihminen sanoi että me oltiin tuhmia, mutta oli se huojentunut kun me löydyttiin. Nyt sohvan pohja on teipattu vielä enemmän umpeen eikä me päästä enää sen sisään, vaikka alle päästään. Me ei pissailla enää minne sattuu, niin niitä extratoppauksia ei tarvita.

Ihminen sanoo, että minusta ei saa kuvan kuvaa. Muka joko nukun jossain kesken leikin pudonneena ihan ketarat ojolla, tai sitten juoksen ympäriinsä tuhatta ja sataa. Minä sanon, että ihmisellä ei ole tarpeeksi hyvää kameraa. Tällainen minä vain olen, supersalama-Harald, joten hankkisi paremman linssin jos haluaa ottaa minusta kuvan! Tuossa kuvassa minä leikin Kong Wubba Kittenillä, mutta yleensä meillä on juoksuleikit muiden sisarusten kanssa menossa. Cecilian kanssa me riehutaan eniten, kun ollaan tällaisia elohopeoita.

Missä tapahtuu, siellä on Blanka! Näin on. Kuulitteko jo hauskasta tempusta, jonka teimme Cecilian kanssa? Lisäksi tykkäämme kaadella vesikippoja (pojat myös!), kiusata setiä (niitä on hauska purra kun ne eivät saa purra takaisin), painia keskenämme ja kiivetä. Minusta ihmisen olkapäälle on hauska kiivetä katsomaan maisemia, haluan nimittäin nähdä kaiken mitä tapahtuu.

Katsokaas tätä! Ei ole joka tytöllä näin hienoa masua.

Me osataan jo pestäkin itsemme, tosin kehrätään kyllä jos mamma tai sedät pesee meitä tai ihminen (ihminen on kyllä aika tehoton pesemään meitä kädellään! Kivalta se tuntuu silti). Muutaman kerran minä jouduin pyllypesulle vesihanankin alle, ja muutama muu myös, kun meillä oli vatsa löysällä jonkin aikaa. Se johtui varmaan sellaisesta pahanmakuisesta möhnästä kuin mat-olääk-e, en tiedä mitä se on mutta jotain pilallemennyttä ruokaa ehkä? Myös me tykättäisiin syödä ihan mitä täältä vain löytyy, omista ruoista mamman ruokiin ja kissanhiekkaan, niin että sekin ehkä vähän vaikuttaa kun me syötiin heti niin paljon erilaisia juttuja. Nyt meidän masut on olleet taas kunnossa useamman päivän.

Sainpas yllätettyä!

Kaapista pilkistää käärme! Tapetaan se yhdessä!

Shh, ei saa herättää paperipussiluolan suulla nukkuvia poikia. Yksi taitaa kyllä tehdä jotain muuta kuin nukkua..

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?

2011-03-10T21:33:00.003+02:00

Illallinen kuudelle: baby-pateeta emonmaidonkorviketilkalla maustettuna. Namnam! Emolla on omat murkinat vieressä, jotta malttaisi hieman paremmin antaa lasten syödä rauhassa.

Osallistutaan pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla.

Mitäs me riiviöt

2011-03-08T17:25:00.000+02:00

No, tällä viikolla sitä vasta onkin seikkailtu. Ja opittu paljon! Pennut täyttävät tänään 4 viikkoa. Viisi kuudesta osaa jo syödä itse, muutama käy hiekkalaatikolla pissalla, vettä osataan juoda vesikupista ja sunnuntaina reviirikin laajeni olohuoneen kokoiseksi. Kiipeilyä harjoitellaan, ihmisen sylissä viihdytään ja nukutaan päiväunia, painia harjoitellaan ja juoksuaskelia otetaan. Kukaan pennuista ei osaa kaikkea noista, jokaisella on oma osa-alueensa, mutta aika taitavasti nuo näyttävät ottavan oppia siskoiltaan ja veljiltään ja opettelevat kun joku keksii ensin jotakin. Jokaisella pennulla tuntuu olevan terve itseluottamus ja ovat ihanan ihmisläheisiä ja sosiaalisia.

Eskil oli hitain lähtemään pesästä, mutta kun se sieltä lähti, se oppi melkein hetkessä syömään itse ruokaa lautaselta ja saman tein myöskin käymään hiekkalaatikolla. Se on käynyt siellä jo monen monta kertaa, eikä sillä ole sattunut enää todistettuja vahinkoja. Eskil viihtyy nykyisin myös sylissä. Alun kommentointi on hävinnyt, ja se tulee syliin ja nostaa mahan pystyyn - masurapsut saavat tämän pojat kehräämään. Eskil taitaa olla enemmän sellainen ajattelevaa sorttia oleva poika kuin hurja seikkailija, niin omituiselta kuin itämaispennusta sanottuna tuo kuulostaakin.

Harald oppi jo melkein viikko sitten juomaan vettä kupista Polgaraa tarkkailtuaan. Se myös usein seuraa Polgaran raksunsyöntiä. Harald on ainoa pennuista joka ei ole oppinut vielä syömään ruokaa itse (tosin muut taitavat olla vähän etuajassa, vastahan nämä ovat 4 viikkoa eli siinä iässä jossa maistelun voisi aloittaa), mutta Harald on erikoistunut hiekan syömiseen, raksukipon ihmettelyyn, kiipeilyyn ja rohkelikkoseikkailuun. Motoriikka pelaa siis ehkä paremmin kuin hoksottimet, tällä hetkellä. Haraldilla on koko ajan jokin leikki menossa.

Knut on taitava mallioppija. Se ei ole tainnut tehdä mitään ensimmäisenä, mutta sillä on parhaiten koko paletti hallussa. Se on katsellut Eskiliä syömässä ja hiekkalaatikolla, Haraldia juomassa, ensimmäisenä sylissä viihtyneitä Arnia ja Blankaa tarkkaavainen ilme kasvoillaan eikä ole kauaa mennyt että se on toistanut saman perässä - syönyt, käynyt hiekkalaatikolla, juonut vettä, nukkunut sylissä ja tallustellut leikkikehän kaikki nurkat (olohuone-laajennuksen aikaan koko pentue vyöryikin sitten kerralla uudelle puolelle). Tänään neliviikkoiskuvia ottaessa Knut lähti tallustamaan maata taputtavaa kättä kohti - olisiko tässä pienenpieni agikissan alku? ;)

Blanka on edelleen pieni suloinen suklaa-apina. Se roikkuu ihmisessä kiinni aivan jatkuvasti ja huusi surkeasti kun leikkikehästä lähti pois - siksipä laajensimmekin reviiriä. Blanka tykkää kaikista ihmisistä, niin omista kuin vieraista ja meinasi unohtaa syödä alkujaan leikkikehän tullessa kun piti olla vain seikkailemassa ja ihmisten luona. Siksi aloitimme ruoan maistelun hieman aikataulusta edellä, mikä näytti olleen oikea ratkaisu, nyt kaikkien masut ovat taas pulleina vaikka suuri osa ajasta vietetäänkin leikkien.

Cecilia on söpöytynyt viikossa entisestään. Sillä on aika leikkisä luonne, joskin pitää se ihan vain sylissä oleilustakin. Cecilia on ihana pieni energiapakkaus, joka päihittää painissa paljon painavat veljensä mennen tullen - itseasiassa jopa Aslan taitaa hävitä painiottelut, jotka tyttö tietenkin itse aloittaa. C hengaa paljon isojen poikien kanssa, tälläkin hetkellä (kuvia lisätessä) se on Aslanin ja Raichun kanssa vieressäni. Cecilian kehruumootori on herkkäviritteinen.

Arn on aina siellä missä sattuu ja tapahtuu, katsomassa vieressä tai sylissä pää kenossa, että mitä tehdään ja voinko auttaa. Suurin osa ylläolevista kuvista on kuvattu useampi pentu sylissä, ja usein Arn on se joka sinne ensimmäisenä kiipeää tai ainakin heti Blankan perässä. Arn tuntuukin olevan joka paikassa yhtä aikaa ja aina ensimmäisenä tutkimassa uudet asiat.

Sitten pläjäys niitä Riiwwiökuvia...

Ja uusia lelujakin meillä on, mutta jätetään se odottamaan sitä hetkeä että ehtii blogata seuraavan kerran.

Hei me seikkaillaan!

2011-03-01T21:39:00.001+02:00

Skazki Sametti Tigrovna, "Blanka"

Hei kaikki! Me täytetään tänään kolme viikkoa ja saatiin eilen leikkikehä jossa voimme seikkailla. Se on minusta vähän niin kuin minun ansiotani, mutta teinkin sen eteen kovaa työtä ainakin kolme päivää. Joka kerta kun ihminen tuli laatikon reunalle piipitin sille kaula pitkällä, että "Ota syliin kun tahdon nähdä maailmaa!". Se ei ihan riittänyt, sillä ihminen uskoi vasta sitten kun kiipesin tooooosi korkean reunan laidalle roikkumaan ja taiteilemaan. Sitten ne leikkasivat pesänreunaa alemmas ja tekivät meille leikkikehän – nyt voin juosta ihmisen syliin jo ihan itsekin, eikä minua tarvitse nostaa sinne!

Skazki Spartak Tigrovich, "Arn"

Minä autoin ihmisiä leikkikehän rakentamisessa. Juoksin heti siskoni perässä madalletun reunan yli, olenhan tehnyt valvottuja seikkailuretkiä jo muutaman aiemminkin. Ihmisisäntä arvosti kovasti apuani kehän rakentamisessa. Isona minusta tulee rakentaja ja sotilas ja painimestari ja olympiaurheilija ja löytöretkeilijä ja vaikka mitä kuulkaas. Harjoittelen jo kovasti. Painikavereista suurin on emon naama, vaikka en tiedä tykkääkö äiti niin kovasti että läpsin sitä tassuilla poskille. Välillä se irvistelee. Tein tänä aamuna hurjan seikkailuretken pesän vieressä olevalle hämärälle kujalle. Siellä alkoi jo vähän pelottaa ja ihan pikkaisen huusin äitiä apuun, mutta ei äiti auttanut kun kutsui kujan päästä että tule poika itse sieltä. Ja minähän tulin, osasin!

Skazki Silkki Tigrovich, "Harald"

Minäkin olen jo käynyt ihan kehän toisessa päässä asti. Menin sinne eilen katsomaan, että mitä äiti oikein syö. Ei kyllä näyttänyt minusta kamalan hyvältä, maito on parempaa. Lattia oli kamalan liukas ja tassut luistivat siinä, ihmiset vähän nauroivat minulle kun näytin muka sammakolta luiskahdellessani – Arn ja Blanka osaavat jo kävellä paljon paremmin. Odottakoon vain, minä vielä näytän niille ja juoksen kohta niin kovaa että ihmisiä pelottaa!

Skazki Stella Tigrovna, "Cecilia"

Hei vaan. Minä olen Skazki Stella Tigrovna, suklaakilpikonnahopea ticked tabby itämainen lyhytkarva variantti. Olen juuri niin näpsäkkä neiti kuin miltä nimeni kuulostaakin. Tuo täällä hyörivä ihminen sanoikin jo melko heti että olen kilppari – vaikka turkista sitä oli aluksi hankala erottaa, niin luonteesta ei. Minulla on vahvat mielipiteet ja olen sinnikäs ja yritteliäs tyttö. Jos muut pennut ovat nisän tiellä, kävelen vaikka niiden päältä omalle nisälleni. Minussa on myös se ”kilpparikissojen” toinen puoli, nimittäin olen kaikista kovin kehrääjä koko poppoosta. Olen kehrännyt jo ihmisellekin, vaikka äidille kehrään paljon enemmän tietenkin.

Skazki Stanimir Tigrovich, "Knut"

Minä olen ajatellut, että söpöydellä pääsee tässä maailmassa pitkälle. Siitä yksi todiste on tämä video. Istuskelen pesän laidalla ja koetan näyttää niin söpöltä kuin osaan, nimittäin nyt kun näytän näin söpöltä eivät ihmiset koskaan voi tulevaisuudessa uskoa että se olin juuri minä joka söi kukan tai tiputti posliiniesineen. Hyvä suunnitelma, eikös vain? Tänä iltana oli oikeastaan sylissä olokin jo ihan mukavaa, kerran tulin jo itsekin uudestaan pyrkimään syliin.

Skazki Samson Tigrovich, "Eskil"

Minä olen hurmurimies. En vielä tykkää lähteä pesästä liikkeelle, mutta pesässä hurmaan tekemällä kaikki mahdolliset pelletemput mitä osaan keksiä. Olen tänäänkin muunmuassa maistellut pesän reunaa (nam!), nukkunut selälläni tyylikkäästi ja välillä myös pää pesän reunalla, mikä tuntui huvittavan ihmistä jostain syystä, paininut veljieni kanssa ja jutellut mukavia. Jutteleminen on kivaa ja minulla on paljon asiaa!

Toim. huom. kolmeviikkoiset pennut alkavat siis pikkuhiljaa lähteä pesästä leikkikehään, tutkimusmatkoja tekemään. Toiminta on vilkastunut ja jo useampi pentu viihtyy ihmisen sylissä, Blanka nukahti tänään vieraan syliin ja melkein kaikki jaksavat jo ihan mielellään napottaa sylissä.

Lisäilin muutaman maanantaina otetun kuvan tekstiin linkeiksi. Pennut saivat siis tosiaan viralliset nimensä sunnuntaina, siitä löytyy juttua kasvattajan blogista.

Jos joskus tuntuu että pää on pehmennyt..

2011-02-26T18:41:00.000+02:00

Jos joskus tuntuu että pää on pehmennyt kun juttelet kissalle, niin voin sanoa että et ole ainoa - meillä jutellaan myös ja paljon jutellaankin! Varsinkin Raichu on kova keskustelemaan. Alla kesältä 2009 video, jossa keskustelemme Raichun kanssa siitä mennäänkö nyt ulos vai eikö mennä. En muista olenko julkaissut videoa aiemmin - toivottavasti en, sillä oman puheeni editoin siitä pois vasta nyt!

Video on vastine K-blogi - kokolailla kissamaisesti -blogin ääninäytteeseen, jossa esitellään koratien äänimaailmaa. Raichun ääntä ei voi sanoa mitenkään tyypilliseksi simskuääneksi, se on vain Raichun ihan oma ääni. Aslanilla ja Polgaralla on sitten taas ihan omanlaisensa muista itämaisista kissoista puhumattakaan.

Skazki S-pennut 2vko

2011-02-22T20:43:00.002+02:00

Viikon aikana pennut ovat muuttuneet vauvoista taaperoiksi. Vielä viikko sitten pentujen elämä oli tahtia maito-uni-maito-uni, mutta nyt välillä hutkitaan vieruskaveria tassulla haparoivasti päähän tai puraistaan omaa jalkaa tai kaverin korvaa tai huidotaan emon viiksiä tassulla. Siitä se maailmaan tutustuminen lähtee! Hurjimmat käyvät jo vaappuvia kävelylenkkejä pentulaatikon laitoja myöten ja purevat laatikon pohjalla olevaa lakanaa. Taitaa olla hampaita tuloillaan!

Edellisen blogikirjoituksen kommenteissa oltiinkin jo ehditty kysyä pentujen työnimistä, että "mihin Saladin jäi". Kysyjä taisi siis arvata nimien alkuperän ;) Pentujen työnimet tulevat kaikki eräästä lempileffastani, kaksiosaisesta saagasta Arn - Temppeliritari ja Arn - Pohjoinen valtakunta. (Klik ruotsi ja klik englanti.) Pidän nimistä (ja historiasta, kielistä, taruista, kirjoista jne) ja vaikka kyseessä onkin vain työnimet olen nimien valinnassa huolellinen, joten alla pentujen kaksiviikkoiskuvien kanssa kerron tällä kertaa miksi kukakin pentu sai juuri sen työnimen, ihan tarinoimisen ilon vuoksi. Pentujen luonteista ja tempuista saatte varmasti kärsiä sitten myöhemmin ihan tarpeeksi ;D

"Arn"

Arn sai nimensä elokuvien päähahmon Arn Magnussonin mukaan. Arn-kissa syntyi ensimmäisenä ja osoitti alusta asti aikovansa tulla suureksi ja vahvaksi kissaksi, joka puskee läpi vaikka harmaan kiven (tai pipon). Myös haarniskaa tai panssaripaitaa muistuttavan värinsä vuoksi se on aika itseoikeutettu "temppeliritari". Arn on jatkanut samaan tahtiin tämänkin viikon: se on yhä suurin pentu, 329g. Arnin uusi harrastus on kävelylenkit pesässä ja lakanan ryppyjen pureminen, joskin kävely ei aluksi tuntunut sujuvan siltä ihan yhtä ketterästi kuin kevyemmiltä pennuilta.

"Eskil"

Elokuvissa Eskil Magnusson on Arnin isoveli, joka jää jatkamaan tilaa poikien isän kanssa Arnin lähtiessä luostariin ja pyhälle maalle sotimaan. Eskil-pentu vain näytti ihan elokuvan Eskililtä, tuohon ei voi sanoa mitään muuta :D Eskil on hassu luppakorva, joka pitää tällä hetkellä painileikeistä enemmän kuin kävelyn harjoittelusta.

"Harald"

Elokuvan Harald Øysteinsson on norjalainen viikinki, joka ystävystyy Arnin kanssa pyhällä maalla ja auttaa tätä ja tämän sukua myöhemmin sodassa tanskalaisia ja Ruotsin kilpailevaa kuningassukua vastaan. Harald-pennun sinihopea väritys tuo mieleen meren, jään ja vuonot, joten siitä vain tulee joka kerta viikingit mieleen. Myös monen kuninkaan nimi (Harald Jäniksenkäpälä, Englanti 1035-1040; Harald Harmaaturkki, Norja 960-970 ja Harald Sinihammas, Norja 976-986 ja Tanska 959-986) pukee Haraldia mainiosti. Harald on viikon aikana keskittynyt lähinnä rentoutumiseen ja nauttimiseen. Välillä painitaan siskojen ja veljien kanssa, mutta Harald on hyvin rento, letkeä ja sitkeäuninen pentu jota ei häiritse juuri mikään.

"Knut"

Knut Eriksson on elokuvassa Arnin lapsuudenystävä ja kruununprinssi. Kuninkaan murhan jälkeen hän pakenee Norjaan ja palaa myöhemmin valtaistuimelle Arnin tukemana. Knut-kissan nimen vakiintumiseen vaikutti elokuvan lisäksi tietenkin Knut jääkarhunpoikanen. On niissä vähän samaa näköä ;) Knut on toinen vaeltajamaistelijalakanansyöjä. Esimerkiksi Aslanin tullessa pesään pentuja katsomaan Knut on yksi todennäköisimmistä seikkailijoista joka lähtee tutkimaan jättiläistä.

"Cecilia"

Elokuvissa Cecilia Algotsdotter on Arnin rakastettu ja myöhemmin myös vaimo. Cecilia on kaunis vaalea lujaluonteinen ja hyväsydäminen nainen joka odottaa Arnin paluuta 20 vuotta. Kissa-Ceciliasta tuli Cecilia juuri vaaleuden vuoksi, vaikka se päältä tummahko onkin. Cecilia on sitkeä ja päättäväinen neiti. Se on kevyin ja yksi ketterimmistä. Cecilia on usein painileikkiharjoitusten alullepanija.

"Blanka"

Blankan työnimi tuli elokuvassa esiintyneeltä Cecilia Blankalta, Knut Eerikinpojan kuningattarelta ja Cecilian hyvältä ystävältä. Todellisuudessa tiedot tästä naisesta ovat niin vähäiset ettei kukaan edes tiedä hänen todellista nimeään - Cecilia Johansdotter on paras arvaus. Blanka-kissa näyttää minusta ihan elokuvan Blankalta. Myös toinen, myöhempi, Ruotsin Blanka-niminen kuningatar on ainakin Albert Edelfeltin taulun mukaan tumma. Tästä kuningattaresta ja hänen pojastaan on kansanloru 'Rida, rida ranka' (Aja, aja, aja, Blankan ratsastaja) jonka perusteella Topelius kirjoitti sadun Rida Ranka (Yhdeksän hopearahaa). Pikaisesti Wikisourcesta suomennettuna satu alkaa näin: "Tiedän sadun jonka kaikki tuntevat, eikä kukaan osaa arvata mitä se tarkoittaa: laulun, jota kaikki laulavat, eikä kukaan laula sitä loppuun". Edelfelt puolestaan maalasi taulunsa Topeliuksen sadun innoittamana. Blanka-kissa on yhä rennon, kiltin ja melko rauhallisen oloinen pentu, vaikkakin usein se yhtyy sisarusten painileikkiharjoituksiin.

Pennut 1vko ja työnimiä

2011-02-15T13:13:00.001+02:00

Kylläpä aika kuluu nopeasti! Kuuden kopla on jo viikon vanha. Silmätkin ovat auenneet jokaisella - viimeisellä eilen - ja ihan pikkiriikkisiä luonteenalkuja on alkanut erottua. Pojat tuplasivat syntymäpainonsa jo eilen, katsotaan saavuttavatko tytöt tuon merkkipaalun illalla. Kaukana ne eivät ole. Työkutsumanimetkin ovat jo vakiintuneet meidän käyttöön (vaikka pidätänkin oikeuden muuttaa ne esim. sukupuolten vaihtuessa) - viralliset rekisterinimethän niille antaa kasvattaja ja lopulliset kutsumanimet uusi koti aikoinaan. Tässä on kuitenkin yksiviikkoiskuvat "työnimillä" :)

"Arn"

Arn on edelleen joukon suurin. Arnilla ei ole vielä mielessään paljon muuta kuin maito ja kasvaminen - aina herätessään se vipeltää vauhdilla emon vatsan luo. Uniakin se näkee maidosta, ainakin maiskutuksesta päätellen.

"Eskil"

Eskil kasvaa hyvää vauhtia, mutta sillä ei ole niin hoppu kuin sisaruksillaan - Eskil malttoi pisimpään pitää silmänsä kiinni. Eskil oli varsinkin alussa kova poika kommentoimaan kaikkea toimintaa punnituksista pissityksiin, mutta nyt kun poppoolla on jokaisella silmät auki on kommentointitilanne tasaantunut. Eskilin yllätin sunnuntaina pesemästä tassuaan unissaan, hassu poika :)

"Harald"

Harald kasvaa myös kovaa vauhtia ja on Eskilin ja Arnin tavoin jo yli 200g. Haraldillakin on ruoka ensimmäisenä mielessä, tosin se tuntuu näkevän muita enemmän juoksu- tai saalistusunia. Harald aukaisi silmänsä ensimmäisten joukossa ja katselee aina välillä tarkkaavaisesti ympärilleen.

"Knut"

Knut oli pitkään pikku-Knut eli pienin pentu, mutta viime päivinä se taisi kyllästyä tähän titteliin ja on kasvanut isoja tasaisia harppauksia mennen tyttöjen ohi. Knut on emon kainalopoika, sen oma nisä on ylimpänä ja sen näkeekin usein Polgaran etutassujen välissä.

"Cecilia"

Cecilia on tytöistä ainakin tähän asti pienempi. Luonne sillä tuntuu olevan joukon päättäväisimpiä ja itsevarmimpia. Se tahtoisi samalle nisälle mitä Harald on koettanut viimeaikoina omia, ja ne kaksi näkeekin välillä kinastelemassa keskipaikan omistuksesta.

"Blanka"

Blanka vaikuttaa rauhallisemmalta ja neitimäisemmältä kuin siskonsa - myös se on pariin otteeseen nähty pesemässä tassujaan unissaan. Usean muun pennun (esim. Eskilin ja Haraldin) tavoin Blankakin on tainnut periä Polgaran hassun tavan unohtaa kieli ulos suusta unisena - usein Polgaran näkee imettämässä kieli pihalla ja joko Eskilin tai Blankan nukkumassa saman ilmeen kera, kenties kesken syönnin nukahtaneena. Blanka ei aina muista protestoida käteen ottamista tai punnitusta tai pissitystä kuten kuvassa, vaan jää rauhallisena katselemaan että mitähän tässä tapahtuu, vaikka osaa sekin toisinaan piipittää jos sille päälle sattuu.

Polgara

Hyvää ystävänpäivää toivotamme!

2011-02-14T13:18:00.003+02:00

Luolaleijonan klaani toivottaa hyvää ystävänpäivää blogikavereille, niin kissoille kuin ihmisille!

Pojat viettävät nykyisin paljon aikaa kaksistaan jätkien kesken, mutta Polgaraakaan ei ole unohdettu. Polgara saa varsinkin Aslanilta usein muutamat tervehdysnuolaisut tullessaan "kahvipaussille" pentuhuoneesta ja leikkimään narulelulla Raichun kanssa (vaativat nykyisin minua ottamaan lelun kaapista yhteen ääneen, mokomat), yrittipä Aslan jo eilen haastaa Polgaraa ajoleikkiinkin mihin rouva ei kuitenkaan suostunut vaan paineli vauvojaan hoitamaan.

Poikien ystävänpäiväterveiset:

Pitäkää kaveri lämpimänä pakkaskelillä!

Ja kaverin korvat puhtaana!

Mutta muistakaa, ettei kerrota kavereista noloja juttuja niinkuin viime vuonna!

Jos joku kysyy, niin Aslan ja Raichu ovat hurjia miesten miehiä!

Eikä yhtään sellaisia "mä tykkään susta, kamu" -söpöstelijöitä. Niinkerta.

Hei maailma!

2011-02-12T09:12:00.006+02:00

Polgaran pentupoppoo eli Skazki S -pennut kasvavat kohisten. Niillä tuntuu olevan kilpajuoksu siitä kuka kasvaa nopeiten. Johtopaikan pitäjä on tiedossa, mutta neljä seuraavaa ohittelevat toisiaan ja hännillätulijakin kasvaa välillä melkein suurimpia harppauksia - esim. eilen illalla 18g vuorokausinousu silläkin. Tämän kisan voi siis voittaa vielä kuka vain.

En nostele pentuja kuvattavaksi vielä, niiden on parempi antaa kasvaa rauhassa. Alla on siis esittelyt sellaisilla kuvilla jotka niistä on nyt sattunut pentukopassa tulemaan. Osa kuvista on 2. päivänä, osa 4. päivänä otettuja. Nuo värien mukaiset työnimet saavat palvella vielä hetken, vaikka vähän tylsiä ovatkin..

"Hei maailma! Me täällä moikkaillaan ihan vähän emon vierestä ja pentukopan suojista!"

"Lila" 2. päivänä / 1 päivän vanhana

"Punainen" 2. päivänä / 1 päivän vanhana

"Sininen" 4. päivänä / 3 päivää vanhana

"Creme" 4. päivänä / 3 päivää vanhana

"Suklaatiketti" 2. päivänä / 1 päivän vanhana

"Suklaakilppari" 4. päivänä / 3 päivää vanhana

Hyvää kannattaa odottaa!

2011-02-11T07:01:00.011+02:00

Viik viik viik ja lussuti lussuti, kuuluu pentukopasta! Skazki S-pentue on täällä! Naperot ja mamma voivat oikein hyvin, Polgara hoitaa pentujaan esimerkillisesti ja pennut tekevät sitä mitä osaavat parhaiten - syövät ja nukkuvat ja kasvavat <3 Pentujen elämän alusta ja myös jatkossa kannattaa käydä vilkaisemassa myös niiden kasvattajan blogi, jossa on lisää tietoa. Kaikki pentukyselyt kannattaa myös suunnata suoraan kasvattajalle.

Mutta se synnytyskertomus!

Polgara itse on pentueesta, joka syntyi n. 2 päivää ennen laskettua aikaa, ja olimmekin Polgaran ja näidenkin pentujen kasvattajan Satun kanssa valmiina pentujen syntymään jo lauantaina, kun Polgara antoi pieniä merkkejä siitä että jotain hassua on tekeillä. Satun päästyä Turkuun kävi kuitenkin ilmi että kyse oli vain esisupistuksista. Polgaran oma emokin oli kuitenkin synnyttänyt antamatta sen ihmeellisempiä merkkejä, joten vahdimme Polgaraa viikonlopun tarkasti ja aina välillä se näyttikin siltä että nyt aloitetaan - ja meni sen jälkeen kaikessa rauhassa nukkumaan.

Tiistaiaamuna 8.2. Polgara oli taas hieman levoton, nuoli jalkojansa ym. mitä oli tehnyt jo viikonloppuna mutta ei sen ihmeempiä. Levottomuus jatkui vaikka esim. aamupala kuitenkin kelpasi vielä vähän ennen klo 9. Aamupalan jälkeen Polgara tuli hirveän hellyydenkipeäksi ja kehräsi ja kiehnäsi. Seuraavaksi se huomasi pojat ja alkoi komennella niitä kuin pieniä pentuja urahtelemalla, paimentamalla ja niskasta puremalla. Hetken poikia komenneltuaan (poikien ilmeet olivat muuten aika näkemisen arvoisia) eli n. klo 9:15 se asteli määrätietoisesti kirjahyllylle (jonka olimme sentään hoksanneet tukkia ennakolta) ja suostui asettumaan sen eteen laitettuun varapesään eli prinsessatelttaan. Makasin Polgaran vieressä lattialla ja kehuin sitä kun se oli niin reipas supistusten alkaessa - sitä se tosiaan oli, reipas ja pysyi tyynenä.

Siirsimme Polgaran varovasti pentuhuoneeseen suurempaan pesään 10:40 jälkeen. Tässä vaiheessa Polgara keskittyi vain supistuksiin ja ponnistamaan eikä varmaan edes huomannut huoneenvaihdosta. Ensimmäinen pentu käväisi näkyvissä heti siirtämisen jälkeen klo 10:46, mutta hävisi pian ja palasi näkyviin vasta melkein tunnin myöhemmin klo 11:41. Minuutti sen jälkeen koko (lila) pentu olikin jo tullut ulos naama edellä. Polgara alkoi heti pestä pentua ja pentu pyrkiä nisälle, istukka tuli 10:55 ja Satu katkoi napanuoran Polgaran avustuksella.

Ensimmäistä pentua pestiin huolella ja hartaasti ja virkaintoinen Polgara lyhensi napanuoraakin lisää vielä siinä samalla. Polgara ei olisi malttanut ponnistaa toista, kun vieressä oli niiiiin ihana vauva, mutta poiskaan sitä ei saanut viedä, ei edes kopan toiseen laitaan. Kakkonen (punainen) syntyikin vasta klo 13:24, kun Polgara vihdoin malttoi keskittyä ponnistamiseen. Punainen pentu pääsi heti pestäväksi ja nisälle ensimmäisen kanssa. Kolmas (sininen, klo 14:33), neljäs (creme, klo 14:57), viides (suklaatiketti, klo 15:54) ja kuudes (suklaakilppari, klo 16:22) synnytettiinkin jo pääasiassa imetystä keskeyttämättä. Polgara olisi varmasti hoitanut homman täysin itsekin, mutta osan napanuorista katkoi Satu ja yhden minäkin sekä avustimme myös kalvojen poistamisessa pentujen kasvoilta, yritimme poimia istukoita pois emolta (Pol söi aika monta mutta vielä ei ole onneksi mennyt vatsa sekaisin) ja välillä kannattelimme pentua jos Polgara halusi vaihtaa asentoa ennen napanuoran katkeamista.

Polgara ja Tiger tekivät siis kuusi pentua. Osa väreistä oli todellisia yllätyksiä, aivan ihania sellaisia. (Toki ne odotetutkin värit ovat!). Täytyy koputtaa puuta, mutta tähän asti kaikki on mennyt niin hienosti että sitä on vaikea uskoa todeksi - toivon vain että jatkossakin pennut voivat hyvin ja pysyvät terveinä!

..ja loppuun sitten se odotetuin, eli kuva vastasyntyneistä ;)

Sekä alla olevassa kuvassa pennut keskiviikkona yhden päivän iässä. Nyt ne ovat kaikki jo paljon jöötimpiä - suurin sankari on saanut kohta jo 50% syntymäpainostaan lisää ja pieninkin kasvanut yli 10g vuorokausivauhtia! Laitellaan viikonloppuna vaikka sitten yksittäiskuvat jos osuvat kameran linssin eteen nostelematta/häiritsemättä.

The waiting game

2011-02-07T18:18:00.000+02:00

Luolaleijonan klaani proudly presents..

..the waiting game. Polgaralla on hauska huumorintaju. Se antaa pieniä merkkejä että olkaapas varuillaan, kohta voisi vaikka tapahtua - ja sitten menee taas nukkumaan piiiiitkät ja rentouttavat päiväunet. No, mehän odotellaan, kyllä ne vauvat sieltä vielä tulevat! Tänään siis laskettu aika, allaolevat kuvat tältä päivältä (2x päivällä, 2x illalla otettuja). Ylemmät kuvat jokainen eri päivältä.

Sylipörriäinen

2011-01-31T08:28:00.001+02:00

Kameran tarkentaminen kohti tulevaan kohteeseen ei ole ihan helpoin juttu (sivuttainen liike on jo helpompi).. varsinkaan kun se kuvauskohde ei ole mikään hidas.

Näin.

Ja joidenkin mielestä koirilla on tuijotus jota ei voi vastustaa.. Näitä kuvia oli muuten 29, plus kaikki ne kuvat joissa näkyy pelkkää mustavalkoista suttua kun kissa hyppää kuvaajan syliin (ja niitä kertoja oli monta!)

Noh, syliin hyppäävän kissan kuvaaminen ei ole asia jota edes kovin tosissani koettaisin tehdä. Siamilaisen kissan viehkeä kävely puolestaan on jotain, jota olen koettanut saada kameralle jo yli kaksi vuotta siinä kertaakaan onnistumatta. Miksi? No, koetappa mennä makaamaan lattialle meidän asunnossa niin tiedät.. Se simsku ei nimittäin kovin kaukana pysy, eikä tule kohti hitaasti ;)

Joskus vielä aion onnistua tuossa jälkimmäisessä tavoitteessa! Edes yksi kuva, vaikka siihen menisi seuraavat 10 vuotta!

Pahoittelen kaikkien silmänsä suttukuviin särkeneiden puolesta ;p

Polgara, nuori naaras yksivee.

2011-01-25T06:37:00.000+02:00

Polgara, eli kotipiirissä myös nimillä Pol, Polgarainen, Porkkana, Morot (Muuruut), Tirppa sun monella muulla tunnettu ilopilleri täyttää tänään yhden vuoden. Aikamoinen merkkipaalu on siis saavutettu. Onnea myös muille Skazki P -pennuille, eli Pilkulle (Poledra), Ollille (Belgarion) sekä Winskille (Belgarath)!

Synttäripippaloita aloiteltiin jo eilen illalla, kun Polgara sai lahjansa hieman etukäteen. Neiti sai mikrossa lämmitettävän tyynyn, huiskan, hiiren, pallon ja namitikun, jonka se ystävällisesti jakoi poikien kanssa. Myös muita leluja lainailtiin juhlissa. Tänään jatketaan juhlimista! (Aikamoisia bileitä on muuten vietetty myös neitokaisen vatsassa jo muutaman päivän ajan.)

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..

Yleensähän kai kissaan alkaa tutustua vasta sen luovutuksen jälkeen, mutta Polgara on ollut meidän elämässä oikeastaan jo syntymästään asti - tottapuhuen jo ennen sitä, sillä näihin aikoihin oltiin jo jonkin aikaa jännätty, joko Lara-emon synnytys alkaisi ja sainkin vuosi sitten iloisen uutisen kuvaviestin kera: nyt ne ovat syntyneet!

Lara ja pennut 1 päivän ikäisinä.

Kuva Satu V.

Polgara alias Vaaleatyttö n. 2,5vko ikäisenä

Skazki P-pentue n. 7vko iässä

Heti kun saimme, työnnyimme jo pentuja katsomaan, mutta silti kotiin saapui lopulta toukokuun alussa aikamoinen yllätyksiä täynnä oleva pieni tirppana, joka on yllättänyt meidät kaikki (eikä varmasti suinkaan vähiten poikia) iloisuudellaan, hellyydellään, rohkeudellaan, nokkeluudellaan ja aina vain uudestaan söpöydellään. Polgara on tyttö josta ei voi olla tykkäämättä.

Polgaran ensimmäinen vuosi on tainnut olla aika rauhallinen verrattuna poikien ensimmäiseen. Ei olla paljoa matkusteltu, kukaan ei ole erityisemmin sairastellut, kotona on oltu ja leikitty ja ulkoiltu ja kasvettu pikkuhiljaa isoksi kissaksi. On opittu leikit, tuhmuudet, keinot kietoa isäntäväki tassun ympärille (kolmessa edellämainitussa Polgaralla onkin ollut kaksi oivallista mentoria), on käyty näytelmissä, saatu sertikin, agia on harrasteltu ja päästy käymään kollin luona. On riehuttu, saatu kaksi maailman parasta kissakaveria (joista tummempi nuolee tällä hetkellä synttärisankarin päätä) sekä kehitetty ihan oma hieno luonne ja upea turkki, pitkä tuuhea häntä ja iso maha. Saapas nähdä mitä kaikkea Polgaralle ensi vuonna tapahtuu, rauhallinen vuosi se ei taida ainakaan olla ;)

Aslan myös!

2011-01-23T11:40:00.000+02:00

Täällä on höpisty iso osa viikonloppua Polgarasta ja sen tiineydestä, kun Polgaran omistaja ja kasvattaja Satu tuli perjantaina vauvamasua katsomaan. Nyt pitäisi olla kaiken kunnossa ja valmiina synnytystä varten, joten lähtölaskenta voi alkaa! Tiineyttähän on jäljellä enää muutama viikko.

Aslan on tainnut istua mukana kuuntelemassa höpötystä - Polgaran masu sitä ja Polgaran masu tätä. Koetimme tänä aamuna isännän kanssa ottaa Polgarasta 7vko -masukuvan, kun Aslan muistutti että kyllä sitä ihmisperheissäkin ruukataan puhua että ME ollaan tiineinä, haloo. (Aslanhan yritti astua Polgaraa kerran vielä sen palattua Tigerin luota, joten enpä ihmettelisi vaikka Aslan jonkinnäköisen isän roolin itselleen kehittelisi, sikäli mikäli kissoilla edes sellaista on..)

Joten saanko esittää, Polgaran JA Aslanin 7vko masukuvat:

Ps. Olen kohta jo viikon ihmetellyt, että miksei siellä vatsassa potkita ja miettinyt että jokohan siitä pitäisi kohta jo huolestua. Pienenpientä jotakin olen siellä tuntenut, mutta minun puolestani ne ovat saattaneet olla vaikka ilmavaivoja. No, eipä kokeneen kasvattajan tarvinnut perjantaina kauaa mahaa ihmetellä kun tunsi sieltä jo potkuja (ilmeisesti juuri niitä jotka olin itse tulkinnut ties miksi suolen liikahduksiksi), ja lauantaina joku pikkiriikkisistä Skazkipennuista potkaisi sitten vihdoinkin oikein kunnolla kasvattajan läsnäolon kunniaksi, ensin Sadulle ja sitten minulle. Olipas aika kivan tuntuinen pikkujalan heilahdus :)

Nirsoilua ilmassa

2011-01-18T16:00:00.002+02:00

Tästä näet "videon" suurempana.

Juuri ennen jouluaattoa oli ilmassa pientä nirsoilua. Kuvasin silloin nirsoilijamafiosoa, mutta joulukiireiden vuoksi juttu jäi julkaisematta. Tänään Feline Portan kana-annosta nirsoilevalle Polgaralle tarjoillessani muistin tämän, joten olkaapa hyvä.

Polgarahan on viimeinen kissa, jonka olisi uskonut nirsoilevan, mutta tiineysraksujen syönti pitkin päivää tekee kyllä näköjään tehtävänsä jopa sille. Jospa se palaa takaisin itsekseen sitten imetyksen jälkeen, kun raksuannoksessa on taas rajoitus ;)

Ps. Photobucket on hieman yksinkertainen eikä anna säätää kuvien vaihtumisnopeutta. Kuvan alareunasta löydät painikkeet, joilla voit pysäyttää esityksen ja vaihtaa sivua itse.

Voihan villikko..

2011-01-14T20:33:00.001+02:00

Jokohan sitä nousisi ylös..

Oikeastaan kyllä haukotuttaisi.

En haukottele! En! Pidätän!

*Yaaaawwwn*

Mitäs siinä naurat?

(Polgaralla on ollut pennusta asti viehättävä tapa pidätellä haukotusta suu supussa. Sain ilmiön, joskin lievänä, kerrankin kuvattua! )

Ylläolevasta kuvasarjasta huolimatta itämaisten kanssa ei kyllä koskaan käy elämä tylsäksi. Juuri ehdin miettiä, että Polgarassa alkaa jo rauhoittumisen merkkejä näkyä pikkuhiljaa ja meidän elämä on suorastaan omituisen rauhallista ilman pikkusähikäistä joka hyppii ja pomppii ketterästi ympäri asuntoa kuin gaselli, kun pojat keksivät uuden harrastuksen. Harrastus alkoi oikeastaan jo viikko sitten. Aslanilla on ollut tapana hyppiä ihmisten hartioiden kautta vessan kaapin päälle, mutta eräs päivä vessaan mennessäni näin kaapin päällä jo valmiiksi istuvan oikein ylpeän Aslanin. Se oli osannut hypätä sinne ihan itse. Raichu puolestaan istui vessan lattialla mäkättämässä kateellisena, kun Aslan oli keksinyt jotain mitä Raichu ei. No, ei mennyt kauaa, että myös Raichu oli kaapin päällä.

Muuten tuo kiipeily ei haittaisi, mutta en oikein luota siihen että esimerkiksi lamppu on seinässä kovin tukevasti ja kaapin päältä seuraava etappi on luonnollisesti vessan lampun päälle. Alastulo on myös hieman niin ja näin - joka ikinen (tietämäni) kerta olen pelastanut pojat kaapin päältä, kun alas on pitkä matka ja yksi sinänsä looginen reitti tulla alas on hypätä peilin huteralle lasiselle tasolle, mistä ei todellakaan seuraisi hyvää. Siirsin kaapin päällä olevan korin aivan kaapin reunalle esteeksi, ja se onneksi auttoi estämään hypyt..

..noin viikoksi. Viime yönä pojat hyppivät taas kaapin päällä ja samaa on jatkettu tänään.. Täytynee pyytää miestä kääntämään tuo asunnon viimeinenkin normaalissa asennossa oleva oven kahva, niin ei pääse Raichu avaamaan enää edes vessan ovea. Muuten huolehdin jatkuvasti, että pojat hajottavat lasitason ja siis varsinkin itsensä siinä samalla. Mielelläänhän noiden antaisi hyppiä, mutta tuo paikka kun ei ole turvallinen :/

Mamma, mut vois nostaa pois nyt..

Pojista kuvia napatessani selkäni takaa kuului ah-niin-tuttu RÄKS. Huushollin entinen ketterääkin ketterämpi vuoristogaselli on muuttunut ulkomuodoltaan enemmän toisen sorkkaeläimen - lehmän - muotoiseksi, muttei oikein itse tajua sitä. On se rauhoittunut vähän, on, mutta pyykkitelineiden päälle yritetään hyppiä silti. Välillä se jopa onnistuu, ison vatsan kanssa taitaa olla kiva makoilla hieman periksi antavan pyykkitelineen päällä. Sattuneesta syystä pyykkitelineet eivät muuten ole kovin pitkäikäisiä tässä huushollissa, viimeksi kesällä hajotimme kaksi ja ostimme kaksi uutta joista toinen on jo vääntynyt - ehkä vielä joskus opin, etten ainakaan kuivata painavia mattoja niissä niin että nuo kissat pääsevät pomppimaan lisäpainona ;)

Roger Taborin kirjassa Ymmärrä kissaasi - 100 vinkkiä sanotaan eräällä sivulla, että "kolme viimeistä viikkoa tuleva emo lievittää kehittyvien sikiöiden aiheuttamaa painoa viettämällä paljon aikaa kyljellään". Polgaralla on jäljellä vielä yli kolme viikkoa, mutta tässäpä Polgaran taidonnäyte:

Masurapsut kelpaavat ja hurinamoottori-leipomiskone pelaa. Tältä näyttää masurapsuja saava Polgara:

Jokseenkin söpö kattimus tämä Polgarainen?

Laatutarkastus

2011-01-11T17:44:00.001+02:00

Mikäs vehje tämä on? Kestääkö astua?

Huojuttaako vai onko vakaa, jos tassulla vähän huitaisee testiksi?

Annappa Polgara minä tutkin. Pohja näyttää.. no, pyöreältä..

Entäs pehmuste sitten..

..kiinalaista työtä, pitää tutkia tarkkaan..

..ahaa, mamma hei tän voi pestä! Jos joku vaikka yrjöää tänne.

..tuosta kolosta voi kyllä joku rotan kokoinen pudotakin..

..mutta täällä suunnassa vaikuttaa ihan hyvältä.

Kyllähän tässä voi vaikka istuakin.

Hei täällä on tällainen pallokin!

Nyt on Aslanillakin paikka josta vaania tipuja.

Zooplussan poistomyyntialen hinnoista ilahtuneena päätin vihdoinkin ostaa tuon kauan kuolaamani banaanipuuhökötyksen. Alunperin meidän piti ottaa kertyneillä zoopluspisteillä Mäykysen ja Ellinkin taannoin hankkima pönttö, jotta on pentusillekin pieni kiipeilypuu pentuhuoneessa ja Aslanilla lintujenvaanimistaso, mutta se ei enää tämän heräteostoksen jälkeen tänne mahdu joten täytynee keksiä pisteille muuta käyttöä.

Eniten puusta innostuivat Raichu ja Polgara. Polgara hoksasi heti sillä sekunnilla kun pohja otettiin laatikosta, että sitä on kiva raapia. Se myös auttoi tolpan pystyttämisessä riehumalla pyörivässä tolpassa kiinni. Höntti <3

Raaputiraaputi.. saakohan näin tehdä vai ei?

Raichu ja Polgara riehuivatkin uudessa kiipeilypuussa niin, että Raichu sai lopuksi pienen hepulikohtauksen ja juoksenteli pitkin seiniä. Juoksu loppui vasta kun vauhtia tuli liikaa, taisi kolauttaa itsensä johonkin kun häntäkin meni pörröön. Vai oliko kiinalaisessa valmistuslaadussa sittenkin jotakin vikaa?

Yksin kotona kolme

2011-01-08T20:52:00.005+02:00

Klaanin ihmiset lähtivät puolen viikon reissulle ja jättivät ensimmäistä kertaa (ikinä!) kissat kotiin ilman kumpaakaan omaa ihmistä. Kotiin tuli hoitaja aamuisin ja iltaisin karvakolmikkoa syöttämään ja huoltamaan, ja leikkineetkin olivat monet kerrat. Hienostihan ne pärjäsivät, vaikka ihmismammalla hieman vieroitusoireita olikin ;)

Leikitään!

Kotoa löysimmekin tyytyväisenä nukkumasta heräävän, innoissaan vastaan tulevan kolmikon joka oli kaikesta päätellen ollut aivan oma itsensä reissun ajan: Aslan hyppinyt hoitajan olkapäille ja kurittanut hiiriä, Raichu oli ottanut hienosti astmalääkkeensä ja leikkinyt innoissaan ja Polgara kuulemma oli vihdoinkin oppinut, että leikkiä voi mutta välillä täytyy käydä lepäämässä vatsan kanssa. Hienoa siis, suuret kiitokset hoitajalle vaivannäöstä!

Polgaran vatsa paisuu hienosti. Painoa on tullut taas lisää viime viikosta, ja rouvan vatsa on jo näin iso:

Aslan taisi olla hieman tohkeissaan isännän kotiinpalusta, kun sillä on ollut kova esitys päällä koko illan. Hyppeli taas vessan kaapin päälle ("katsokaa kun olen hieno") ja keittiönkin kaapin päälle olisi mieli tehnyt.

Raichu taas.. no, ehkä tuo ilme kertoo jo kaiken. Höpötin Raichulle kuinka kaunis se on, ja siitäkös se tuli tyytyväiseksi ;)

Ps. Arvontavoitto oli löytänyt tiensä perille Kissat kerällä -blogin kissoille eli tänne!

Arvonta

2011-01-01T12:29:00.000+02:00

Hiiriarvonnassa arpaonni suosi Pirjoa Kissat kerällä -blogista. Kolmen hiiren paketti lähtee siis Kape-rexiä, Leo-ocicattia, Jaakko-itämaista ja Haru-simskua ilahduttamaan! Kissalauman emäntää pyydetään olemaan tutkimatta hiiriä sen kummemmin, minun tuuriani että hiiret menevät käsityöihmiselle jonka puikoilta valmistuu vaikka mitä kauniita luomuksia ;D (Hiirten pitäisi olla niin kestäviä kuin mahdollista, mutta kovin kauniita tai koristellisia ne eivät ole.) Toivottavasti poikalauma tykkää hiiristä!

Valkoinen ja musta hiiri ovat muistaakseni Novita Tempoa Raichun villapaidan ylijäämälangoista, harmaa on Sirdar eco wool -villaa emännän pipolangasta.

Hiiriarvonta suoritettiin koneellisesti. Arvontanumero löytyi kirjoittamalla nimet kommentointijärjestyksessä exeliin, ja numero arvottiin random.orgin arvontakoneella. Onnettarena toimi meidän perheen isäntä.

Osallistujalista

Numerogeneraattori

Riemukasta uutta vuotta 2011!

2010-12-31T15:22:00.002+02:00

Venytä, venytä, jousta, jousta. Kyykkyyn mene ja yritä nousta. Heiluta peppua ja nosta jalkaa. Siitä se uusi vuosi alkaa!

Riemukasta uutta vuotta näin toivottavat:
Raichu, Aslan, Polgara ja henkilökunta!

Vielä on muutama tunti eli keskiyöhön asti aikaa osallistua hiirien arvontaan jättämällä merkkinsä tämän kirjoituksen kommentteihin!

Loppuun vielä video tältä päivältä. Video on pitkä enkä jaksanut pätkiä sitä, mutta kannattaa hypätä suoraan kohtaan 1:22 niin tietää miksi tosissani ihmettelen välillä kuinka meidän pojilla on vielä korvat tallella. Pentuaikoina Polgara osasi pestä vastapalveluksena takaisin vain mussuttamalla noin toisten korvia.. Myös videon lopussa Polgaraa lapsettaa ;)

Kongeja pukin kontista

2010-12-28T22:45:00.002+02:00

Pukki oli hieman myöhässä ja toimitti meidän joululahjat perille vasta tänään. No, pääasia että löysivät perille, hieman kolmikkoa jo hirvitti että eivätkö muka ole olleet kiltteinä kun lahjoja ei jouluna tullutkaan!

Kong Kickeroo Kitten, Kong Wubba Hugga Teaser ja Kong Kickeroo Moppy

Jokainen erittäin kiltisti koko vuoden ollut kissa sai Kongin kissanlelun. Aslan ja Polgara saivat uudenlaiset Kickeroot: Aslan Kong Kickeroo Moppyn ja Polgara Kong Kickeroo Kittenin. Molemmat Kickeroot rapisevat kivasti, jopa niin kivasti että välillä joutuu sätkähtämään että onko jonnekin unohtunut namipussi tai muu muovipussi, ääni kuulostaa nimittäin tismalleen pussia rei'ittävältä Raichulta. Äänen vuoksi varmaankin Raichukin on innostunut Kickeroista, varsinkin Moppysta joka taisi olla kaikkien suosikki. Nöyhtää on kiva repiä ja aivastella samalla runsain mitoin laitetun kissanmintun ansiosta ;)

Kong Kickeroo Kitten ja Kong Kickeroo

Kickeroo Kitten ei ollut yhtä suosittu kuin Moppy. Peruskickeroohon verrattuna se on kyllä aika suloinen, joten siitä pisteet! Ehkäpä tuolle vielä käyttäjä löytyy, ja Aslan onneksi osaa jakaa oman Moppynsa muidenkin kanssa.

Kong Wubba Hugga Teaser

Raichun piti saada Kong Canvas Ball Teaser, mutta paketista löytyikin Kong Wubba Hugga Teaser. Molemmat ovat onkileluja, mutta tuollainen Hugga Teaser meiltä löytyy jo - pinkkinä tosin - eikä sitä ole juurikaan käytetty, sillä se on muihin onkileluihin verrattuna hankalan painava ja kolahtelee kipeän näköisesti kissaa päähän ja milloin minnekin leikin keskellä. (Ei, meillä ei osata leikkiä kiltisti..) Valitinkin asiasta jo Zooplussalle, ja he korvaavat asian onneksi hyvin kuten heillä on tapana palauttamalla rahat väärän tuotteen vuoksi. Lelu joutui suoraan kaappiin ja otin sen esille vain kuvausta varten koska "ei meidän Raichu ole niin kiinnostunut ollut siitä ensimmäisestäkään".. No, ehkä se pikkaisen tuosta kiinnostui ;) Tyypillistä.

Koska kolmikko on ollut oikein extrakilttinä, saivat he vielä yhden yhteisen lahjan. Pukki toi saksanmaalta luolaleijonille juoma-automaatin Polgaran vesileikkejä ja kaikkien kissojen terveyttä ajatellen. Pieni ääni tuosta lähtee, mutta kahden suodattimen akvaarioon tottuneen korvaan ääntä ei juurikaan huomaa, vaikken ihan laitteen "hiljaisuutta" voikaan allekirjoittaa. Vesi tuntuu liikkeen vuoksi viileältä ja virtaa ihan hyvää vauhtia, joskin Polgara olisi jälkikäteen ajatellen pitänyt enemmän esimerkiksi tällaisesta automaatista, jossa vesi putoaa vapaammin ja näkyvämmin. Saa nähdä kuinka kauan laite toimii noinkin hiljaisesti ja sulavasti. Kukaan ei ole vielä juonut automaatista, joten jäämme seuraamaan tilannetta ja päätämme myöhemmin lajitellaanko automaatti turhakkeiden pinoon vai must have -kapistuksiin.

Trixie Fresh Flow Deluxe Cat Water Fountain

Täytyy vielä lisätä kuvat söpöistä silmien siristelijöistä, jotka rauhallisesti seurasivat vieressä kun kuvasin leluja. Entäs se kolmas linssilude sitten? No, se tietenkin hyppi aina kameran edessä ja läiski jokaista kuvattavaa lelua, vaikka hämärässä moni kuvista ei onnistunutkaan. Raichu muistaa myös muistuttaa, että ostoleluja mukavampi on yleensä se laatikko jossa ne tulevat, minne voi kantaa vanhoja leluja tai vaikkapa piparinmurusia, joilla Polgara on itseään viihdyttänyt joulusta asti. Parhaat lelut kissa keksii aina itse ;)

Uutena vuotena arvotaan 3kpl setti tällaisia villahiiriä edelliseen kirjoitukseen kommentoineiden kesken!

Muistakaa käydä kommentoimassa tai vaikka hihkaisemassa 'hep' edellisen postauksen kommenttilaatikkoon, hiirien arvonta-aikaa on vielä jäljellä vuoden vaihtumiseen, eli 31.12. klo 23:59 asti!

Sata, sata ropisee!

2010-12-26T23:30:00.006+02:00

Aika tyytyväinen ilme =)

Joulu tuli ja meni ja vietettiin rauhallisesti pelaillen ja leikkien. Jouluvalotkin syttyivät juuri parhaiksi ennen joulua, ja loistavat iloisesti Polgaran vatsassa! Eli täällä odotetaan pieniä Skazkivauvoja syntyväksi helmikuussa, nyt vain aletaan kasvattelemaan masua ja toivotaan että tiineysaika menee hyvin ja aikoinaan maailmaan tupsahtaa terveitä ja hyvinvoivia pentuja.

Yritys kuvata jouluvaloja.. Aslanin sylissä keikistelevästä kissasta huolimatta helpommin sanottu kuin tehty, sillä karvan seasta ei ihan niin helposti näe nisiä vaikka ne tuntuvatkin hyvin ja hämärä keltainen lamppu leikkaa kuvasta punaisuuden pois.

Tämä onkin sitten tasan 100. blogipäivitys täällä bloggerin puolella. Sen lisäksi Wordpressistä löytyy 70 päivitystä sekä kotisivuilta kuulumisia -osioista laskin yhteensä 51 merkintää.

"Luolaleijonan klaani" lähti vuonna 2008 siitä, että halusin ensinnäkin seurata poikien kehitystä (kasvua, hampaiden vaihtumisia, sairasteluja, virstanpylväitä kuten kaapinpäällisten valloituksia jne) kootusti ja ajattelin kissojen omien nettisivujen olevan siihen hyvä alusta. Lisäksi annoin nettisivujen osoitteen poikien kasvattajalle, Aslanin kasvukodille sekä muutamalle omalle tutulle ja perheenjäsenelle, jotta pääsivät halutessaan katsomaan poikien kuulumisia. Melko pian "kuulumisia" -osio kävi kuitenkin ahtaaksi päivityksiä ajatellen ja formaatti oli hankala, kun kaikki kirjoitukset jäivät yhdeksi sekavaksi pötköksi. Blogin perustin jo hieman yleisempiä kuulumisia sekä poikien yhteisiä juttuja varten. Blogin perustamiseen vaikutti myös löytämäni kissakuvahaaste, johon halusin kokeilla osallistua. Ensimmäisen blogikirjoituksen ensimmäinen kommentti taisikin olla nykyisen L³-tyttötrion emännältä: "Mulle on myös tulossa pian kissanpentu joten odotan innolla ja jännityksellä yhtäaikaa. Mitkä osat irtaimistosta pitää siirtää jemmakaappiin ja miten tytöt (Lulu ja Lea) ottavat tulokkaan." -L-L- Monelle blogitutulle onkin tässä kahden vuoden aikana tullut se maaginen kolmas kissa, tai toinen, tai ensimmäinen. Blogin kautta onkin ollut aivan mahtavaa seurata näiden omien karvaisten kehityksen ja toilailujen, sopeutumisten, hankalien hetkien ja niiden voittamisien lisäksi myös kymmenien ellei satojen muiden kissojen edesottamuksia sekä tutustua uusiin kissoihin ja kissaihmisiin.

Meidän pojat jouluelokuvia katsomassa <3

Blogi lähti siis käyntiin poikien kehityksen seuraamisesta. Myöhemmin, varsinkin vuonna 2010, tämä tavoite on jäänyt syrjään ja kiireiden keskellä blogiin on tullut päivitettyä lähinnä sellaisia yleisiä kuulumisia. Onkin tullut aika miettiä vuoteen 2011 siirryttäessä, kuinka blogia voisi uudistaa - kirjoitellaanko vielä yleisiä kuulumisia, pieniä hassuja sattumuksia kuten vaikka tämä, kirjoitellaanko sekalaisessa järjestyksessä mitä ehditään vai onko jo koittanut aika lopettaa, sillä tiheää ja säännöllistä päivitystahtia en voi seuraavanakaan vuonna luvata. Kevättalvi tulee joka tapauksessa toivottavasti painottumaan vauvauutisten päivitykseen, mutta sen lisäksi, minua kiinnostaa tietää millaisia juttuja blogin lukijat tykkäävät seurata ja mitä voisi uudistaa. Kotisivujenkin uudistusehdotuksia saa mielellään antaa jos joku on niitä lukenut.

Jätä mielipiteesi kommenttilaatikkoon. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan sadannen bloggerpäivityksen ja uuden vuoden kunniaksi pieni palkinto. Palkintona on kuvassa näkyvät kolme hiirtä joita askartelin joulun elokuvia katsellessa. Arvonta-aikaa on vuoden vaihtumiseen, eli 31.12. klo 23:59 asti. Arvonta suoritetaan 1.1. ja voittajasta ilmoitellaan täällä viikonlopun aikana, joten jätä joko linkillinen nimimerkki, blogilinkki, sähköposti tai muu vastaava jonka perusteella voittajan osoitetta voi kysellä hiirten postittamista varten!

3kpl pumpulitäytteistä villalankaista hiirtä. Eivät mitään kaunottaria..

..mutta toimivat! Hiiriä riitti omallekin klaanille ja Aslan varsinkin tykkäsi.. Näin riehui Aslan muun klaanin katsellessa Narnian tarinoita.

Ps. Kommenttilootaan saa hihkaista vaikkapa vain "hep" jos haluaa vain osallistua hiirten arvontaan! :)

Joulun toivotus

2010-12-21T11:23:00.000+02:00

Raichu, Aslan ja Polgara henkilökuntineen toivottavat iloista, tunnelmallista ja leikintäyteistä joulua 2010 kaikille blogin lukijoille sekä kissa- ja ihmisystäville.

Musu

2010-12-19T12:14:00.000+02:00

Aslaneja ei kyllä ole kuin yksi koko maailmassa. Se on ehkä maailman lempein kissapoika, vaikka itse sanonkin. Sellainen meidän oma kanaemo :) Yleensä Aslan nukkuu yönsä omalla pedillään joka on meidän sängyn vieressä, mutta nyt viimeaikoina se on nukkunut minun vieressäni, pää tyynylläni ja varpaat minuun lujaa kiinni painettuna. Siinä se nukkuu koko yön, ellei ole siirtynyt jalkopäähän, josta sen löytää siinä tapauksessa että muutkin kissat ovat tulleet sänkyyn nukkumaan. Aamuisin se on tykännyt nukkua vieressä tai jaloissani ennenkin, mutta on se vain suloista kun jo nukkumaan mennessä toinen juoksee kilpaa sängylle varaamaan parhaan paikan.

Tule jo!

Jos joku kissoista huutaa eri huoneessa kuin Aslan ("Missä olette" -kutsuhuutoa tai vaikkapa innostuu huutamaan ruokaa tms kovaan ääneen) on Aslan viivana paikalla katsomassa mikä on hätänä. Usein se urisee jo juostessaan huutajalle, että et ole yksin, täällä ollaan. Jos kissojen välillä on kränää, kuten silloin, kun Polgara tuli kotiin vieraalta urokselta haisevana, on Aslan ensimmäinen joka ei välitä vieraista hajuista ja siirtää hajut kahden muun välillä, jotta ne sekoittuisivat taas samaksi laumaksi. Sellaisissa tilanteissa sen käyttäytyminen on ylikorostetun kilttiä, vähäeleistä ja rauhallista. Aslan on tainnut lukea kaikki kirjahyllyn kirjat joissa sanotaan, kuinka pois katsominen on kohteliasta jos toinen on pahalla tuulella jne. Se on oikea taituri :)

Vuoden vanha kuva, mutta yksi lemppareistani. Raitoja raitamatolla.

Muutama päivä sitten postilaatikkoon ilmestyneen Kissa-lehden (5/2010) pääkirjoituksessa Milla Talja kirjoitti osuvasti, kuinka kissan rakkaus on aina ansaittua. Aslan ei ole samanlainen adhd-sylissäpyörivä kehruu-rapsutus-kerjääjä kuin nämä kaksi muuta, vaan liikkeissään ja eleissään hienotunteisempi ja herkempi. Siinä missä Raichu tai Polgara saattaa vääntää itsensä syliin ja tehdä selväksi että nyt rapsutetaan masua, Aslan tulee viereen istumaan ja katselemaan, saattaapa tuo välillä kolauttaa otsallaan, mutta vääränlainen tai liiallinen rapsuttaminen ei sitä miellytä sylissäolosta puhumattakaan. Minulla kestikin pitkään, että ihan todella pystyin sanoa ymmärtäväni Aslania ja sen mielenliikkeitä, sillä siinä kun Raichua luki kuin avointa kirjaa, Aslan on aina ollut minulle pieni arvoitus, mysteerikissa. Syliin ottamisesta se ei tykkää, vaan hakee huomiota sillä omalla tavallaan (isännän kanssa niillä on ne omat intensiivikehruupuskukohtausjuttunsa, mutta se onkin ihan toinen tarina se). Pikkuhiljaa minäkin olen oppinut ymmärtämään Aslania ja luottamaan siihen että kyllä se osaa hakea minultakin ne huomionsaantitavat jotka tekevät sen onnelliseksi, eikä suinkaan jää toisten varjoon, ja tunnen olevani entistäkin enemmän etuoikeutettu kun saan elää tuon lempeän jättiläisen kanssa. Se todellakin osoittaa äärimmäisen syvää kiintymystä niin monella tavalla kun sitä vain osaa katsoa.

Kaveri on paras tyyny. Parin viikon takainen kuva.

Eilen kaikki kolme kissaa makasivat tavalliseen tapaansa kasassa sängyllä. Aslan oli keskimmäisenä ja Polgara pesi huolella sen korvaa ja Raichu kasvoja. Aslanin onnellisista kasvoista olisi pitänyt saada kuva! Aslania rakastavat kyllä kaikki ja miksipä ei - onhan Aslan jokaiselle todella hyvä ja kullanarvoinen ystävä.

Odotellessa

2010-12-16T13:21:00.005+02:00

Jouluaattoa ja -valoja odotellessa..

Seuraava varsinainen blogipäivitys tuleekin Aslanista, mutta sitä ei ehdi ihan vielä kirjoittaa. Tähän väliin tällainen jouluhenkinen kuva siis :)

Eddingsiä kirjahyllyssä

2010-12-09T14:21:00.001+02:00

...loogisesti, siellähän sen paikka on.

Miten minusta tuntuu, että meille on sattunut kaksi painosta samaa kirjaa..

Polgara, velhottaren tarina

Aikoinaan miehen kanssa yhteen muutettaessa sai raahata kasan kirjoja kirpparille, meillä kun sattui olemaan jostakin syystä samantyylinen kirjahyllyn sisältö. Olisiko jostain kirjasta jäänyt kakkoskopio viemättä?

Poikien hassuja omituisuuksia on tullut kirjoiteltua ylös aikoinaan vaikka kuinka paljon, mutta tuo Polgaran kirjahyllyrakkaus on tainnut jäädä kokonaan mainitsematta. Neiti viettää usein iltaisin ja öisin aikaa kirjojen parissa, jopa niin paljon että olen surukseni huomannut lempikirjojeni hieman kärsineen sivujen päällä tassuttelusta. Miksihän minusta tuntuu, että se joku kaunis päivä vielä yrittää raahata meille kivoja pieniä yllätyksiä tuonne kirjahyllyyn... :D Niistä yllätyksistä puheenollen, käykääpä lukaisemassa Skazki-blogista tuoreimmat uutiset. Polgara vietti viikonloppulemmenlomaa komean Felitan Tiger Woodsin kanssa, nyt vain sitten koetetaan malttaa jännätä tuottiko honeymoon tulosta!

Hieman ajankohtaisempia kissauutisia kuuluu Willicon-kissalalle ja Temppukissoille, jossa Polgaran siskopuoli Skazki Nereida sai toissapäivänä 5 suloista ja terhakkaa itämaista pitkäkarvaa. Onnea Nexulle ja kaikille sen ihmisille, toivottaa Polgara ja muu klaani!

Joulutunnelmaan virittäytymistä

2010-12-04T23:32:00.000+02:00

Kuvaaja: Noora Laine

Ihan aluksi kuva Polgarasta Turokissa, kun viime postauksesta jäi sellainen puuttumaan. Harmitti jälkikäteen kun ei omaa kameraa tullut käytettyä, mutta onneksi Polgara oli osunut silti kameran eteen! Naamiokissa.kuvat.fi -sivuilla on lisää kuvia Polgarasta ja monesta muusta ihanasta neloskategorian kissasta.

Sitten seuraavaksi hieman joulukoristeasiaa. Kysymys kuuluu: mikä näistä ei kuulu joukkoon, eli mikä koriste ei sovi kissakotiin? (Tai siis ei sopinut meille..)

Klikkaa isommaksi.

1) Kynttelikkö
2) Ulkovalot
3) Sisäjouluvalot
4) Kynttilänjalka ilman kynttilöitä
5) Lyhty
6) Ulkoroihu
7) Narun varassa roikkuva lintu
8) Joulukalenteri
9) Itsenäisyyspäivän lippuköynnös

Jos haluat vastata (toivottavasti!), vastaa ensin kommentteihin ja kurkkaa vastaus sitten täältä. Muut yllämainituista ovatkin sitten kivoja esimerkkejä onnistuneista kissaturvallisista koristeista oikein aseteltuna (tarpeeksi ylös, johdot piiloon teipattu.. toki kissoista ja kodeista riippuen turvallisia on sitten enemmän ja vähemmän ;) ) Joulukuusi on vielä harkinnassa, kysymys lienee eniten siitä jaksaako sitä nostella koko ajan pystyyn vai ei..

Ja nyt kun jouluasioista puhutaan, niin Aslanilla olisi vielä joulupukille lahjatoive:

Voisitko joulupukki tuoda minulle uuden talvihaalarin? Tämä edellinen on käynyt pikkaisen pieneksi.. Olen ollut oikein kiltti poika koko vuoden enkä ollenkaan tuhma! Terveisin Aslan.

Aslan kokeilemassa lumia viime kuun puolivälissä.

Ei ollut kovin pitkä ulkoilu, jostain kumman syystä :D Kaksi muuta eivät lumia ole tälle talvelle kokeilleetkaan. Aslanilla on mäyräkoiran puku, joka on siis näemmä hieman väärin mitoitettu pitkälle pojalle..

Polgara Turokissa

2010-11-28T22:46:00.004+02:00

Polgara täytti 10 kuukautta torstaina ja pääsi lauantaina kokeilemaan ensimmäistä kertaa sertinmetsästystä aikuisten luokassa, kun osallistuimme Turokin kissanäyttelyyn. Polgaran jännittävä viikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantaina, kun Polgaran kasvattaja ja omistaja Satu tuli vauvan kanssa kylään. Kaikki kolme kissaa yllättivät positiivisesti olemalla uteliaan kiinnostuneita vauvasta! Hienoa, tosin täytyy sanoa että oli vauvakin superkiltti, voi olla että itkuista vauvaa oltaisiin tajuttu jo pelätäkin ;)

En ottanut valokuvia lauantaina, joten kuvan virkaa hoitaa tämä pari viikkoa sitten kuvattu videonpätkä Polgarasta. Video ei esitä yhtään mitään, kunhan Polgaralla ja minulla oli kummallakin tylsä hetki :D

Lauantaina oli itämaisten kissojen erikoisnäyttely, ja itämaisia olikin paikalla kiitettävän paljon. Tavallisten luokkien (esimerkiksi paras kastraattinaaras, paras leikkaamaton uros jne) lisäksi paneelissa oli erikoisluokkia kuten paras naamio, paras pitkäkarva ym. Polgara osallistui vain tavalliseen arvosteluun, (erikoisluokkiin kuului vain tp ja paneeli) ja ensimmäinen avoimen luokan serti taisi irrota tytölle helposti. Satulle kiitos Polgaran esittämisestä, neiti käyttäytyi taas kiltimmin tuomarin pöydällä :) Syitä taisi olla kolme: vieraampi (ja kokeneempi) esittelijä, melko rauhallinen tuomarointitila sekä pyörähdys agiradalla juuri ennen tuomarille menoa. Skazki-blogista voi lukea Polgaran arvostelusta. Hieno neiti siitä on kasvanut. Tuomarin kommenttiin, että on pasta ja pizza maistunut täytyy vain viitata edelliseen blogipäivitykseen ja sanoa että kyllähän tuolle maistuisi vaikka pahvi :D Pizzasta se on yhden kerran saanut kananpalan varastettua ja pastapussin kaadettua lattialle (tosin todisteita ei ole), joten oikeassa oli tuomari ;) Joskin oikeasti ihan hyvässä kunnossa ja kissanruoalla syötetty neiti se on, sillä on toivottavasti tuleva ura emokissana joten ei sen pidä ihan "mallinmitoissa" ollakaan. Muilta osin arvostelu oli siis positiivista ja monta ex-merkintää löytyy setelistä, esimerkiksi turkin, silmien, hännän ja kunnon kohdalta :)

Lisätoimintaa tarjosi tosiaan myös agility, jossa allekirjoittanut oli auttamassa ja Polgara kokeilemassa kisaamista. Polgara suoritti jokaisella kokeilukerralla kolme estettä, jostain syystä A-estettä ei tällä kertaa haluttu ylittää sitten millään vaikka sellainen kotoakin löytyy. Kolmella esteellä ei finaaleihin päästy, mutta sekin on jo onnistuminen ettei tyttö suinkaan jäätynyt radalle (mitä nyt olisi halunnut puskea paria estettä kumoon ja paistatella huomiossa).

Loppupäivälle toimintaa tarjosivat paneelin seuraaminen sekä Bajavan kokous, jonne työnnyin rivijäsenenä kurkkimaan toimintaa. Myös Temppukissojen Elinan tekemä video neloskategorian kissoista hypnotisoi useaan kertaan päivässä, i-h-a-n-a video jossa vilahteli meidänkin kolmikko :) Ihmisten kommentit kaapinoveen hyppivästä juttelevasta Raichusta olivat hauskoja ;) Yleisin kommentti taisi olla "MITÄ tuo kissa oikein tekee?!" ja oven auetessa ja lelujen paljastuessa "Ahaa!". Pakko sanoa, että ei, ei se ole sellainen 24/7 vaan vain silloin kun tietää että voisi olla leikkiaika käsillä ja ihminen on eteisessä tai keittiössä kaapin lähellä :)

Toiminnantäyteinen näyttelyviikonloppu siis! Sunnuntai levättiinkin kotona, ja tästä päivästä täytyy sen verran kertoa että kokeilin naksutinkoulutusta kolmella kissalla illalla ("hälinäkoulutusta" kuten sen miellän, kun kolmella kissalla tuo voi teoriassa olla aika sekasortoa mutta oikeastaan onnistuu ihmeen hyvin helpoilla tempuilla). Tein kissoille siis niiden helppoja temppuja, kunnes päätin huvikseni kokeilla yhtä vain Aslanin osaamaa temppua ("high five") Raichulle ja Polgaralle jotka istuivat vierekkäin. Kumpikaan ei ole sitä osannut kun olen joskus aikaisemmin kokeillut, ja olen ajatellut että antaa olla, opetan sen joskus hitaasti vaiheittain kun jaksan. Nyt kuitenkin molemmat osasivat sen! Ilmeisesti ne ovat katsoneet tarkkaan kun sitä on tehty Aslanin kanssa ja oppineet mallista katsomalla, ihana esimerkki joka todistaa teorian siitä että kissa on hyvä mallioppija todeksi. Eivät ne temppua täydellisesti osaa - Raichu nostaa tassun ylos silmien korkeudelle (kuin tekisi kunniaa) ja Polgara toisinaan läppää käteen kahdella tassulla yhden sijaan, mutta aika hyvin kuitenkin :) Täytyy hioa molempien kanssa tuo temppu kuntoon.

Satulle vielä kiitos vierailusta ja tervetuloa uudestaan kylään, ja Elinalle kiitos kyytiavusta lauantaina kun meidän pieneen autoon ei kaikki tavarat mahtuneet :) Saas nähdä koska seuraavan kerran on näyttelyitä edessä, tällä hetkellä suunnitteilla on pitkähkö tauko näyttelyistä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa ensi vuotta sitten taas uudestaan!

Sotkuisia kissoja ja puhtaita kissoja

2010-11-20T21:40:00.000+02:00

Tänään oli taas siivouspäivä. Ihmeen paljon pölyä ja sotkua sitä kaksi ihmistä ja kolme kissaa saakin viikossa aikaan pienessä asunnossa. Raichun astman vuoksi ei siivouspäivistä voi tinkiä, mutta täytyy sanoa että en kyllä pistä pahitteeksi ;) Onpahan hyvä tekosyy siivota.

Niin, sitä sotkua. Esimerkiksi keskiviikkona meillä piti olla ruokana spaghettia ja jauhelihakastiketta. Kastike oltiin tehty jo tiistaina jääkaappiin ja spaghettipussi oli keittiön tasolla odottamassa. No, keskiviikkoaamuna näky oli tällainen:

Ei saa mennä syttelemään ketään ilman todisteita, mutta sanotaan että kaksi rakastaa pastaa ja kaksi hyppelee pöydälle kun ihmiset eivät näe, joten olisi helppo syyttää sitä johon pätee 2/2 ;)

Asunnon lisäksi pesimme kaksi kissaa. Pakko tunnustaa etten ole ennen kissaa pessyt (paitsi Pikku-Tassun pentuna kirppushampoolla ja näitä kissoja osittain jos jokin ruumiinosa on ollut likainen, häntä tai tassut tai takamus tms.), joten koko operaatio tuntui a) jännittävältä ja b) turhalta. Pesun saivat siis Raichu ja Polgara - Raichu siksi että kastraattiudestaan huolimatta se on ollut välillä hieman rasvainen, ja Polgara siksi että halusin nähdä mitä pesu tekee pitkäkarvan turkille, ja olisiko se kenties hyväksi näyttelyitä varten. Polgarahan on menossa viikon päästä lauantaina Turokiin ensimmäistä kertaa aikuisten luokkiin - se ehtii juuri ja juuri torstaina täyttää vaadittavat 10kk!

Konkkaronkka torstaina eli turkit ennen pesua, tosin päiväunilta heränneinä.

Täytyy tunnustaa että Raichulle pesu teki hyvää. Sillä on aina ollut ihana silkkinen turkki, josta se on saanut näyttelyissäkin kehuja. Silkkisyys ei lähtenyt pois niinkuin pelkäsin vaikka pehmeys ehkä piirun verran vähenikin, mutta eiköhän se takaisin tule :) Nyt turkki on tasaisemman näköinen kuin ennen pesua. Mutta ihan yhtä likaisenruskea se on kuin ennenkin ;D

Raichu tänään illalla.

Polgaran turkki ei ainakaan pesuiltana ole yhtään parempi kuin ennen pesua, ehkä piirun verran vähemmän vartalonmyötäinen, mutta ei se sentään mikään sähköpallokaan ole :D Eiköhän tuo tuosta viikossa laskeudu ja tulipahan tämäkin kokeiltua :) Itse pesu ei ollut läheskään niin traumaattinen kokemus kissoille kuin olisin luullut ja ne kuivuivatkin nopeasti, joten siinä on taas muutama ennakkoluulo karistettu. Toisaalta ei tuosta niin ihmeellisiä hyötyjä ollut että jaksaisin alkaa kissaa pesemään ennen joka näyttelyä.

Polgara pesun jälkeen.

Jos joku kissanpesusta tajuava lueskelee tätä blogia niin saa mielellään kommentoida, näyttääkö pesusta olleen hyötyä :) Minä kun olen noissa turkinpesuasioissa ihan ummikko, kumisukalla tai vauvaharjalla harjaillaan joskus mutta siinä meidän tähänastinen turkinhoito. Pesuaine oli Vitacoat cat & kitten shampoo, valitsin sen kun lupasi olla PH-neutraali ja kuulosti muutenkin turvalliselta ja miedolta.

Eniten kauratyynyillä lämmitettyä kuivattelupaikkaa arvosti se kissa jota ei pesty. No, kyllä Polgarakin onneksi tuossa lämmitteli, sekä Aslanin vieressä että yksinäänkin ja Raichukin hetken :)

Sunday Times

2010-11-14T15:44:00.001+02:00

Sunnuntaisin on mukava lukea lehteä. Meillä se on tosin helpommin sanottu kuin tehty.. Lehden luku on nimittäin myös Raichun lempiharrastuksia. Mitenkäs muissa kissaperheissä sujuu lehden luku?

Pitää puskea kaikkea mihin yltää kun on kivaa!

Puskeminen + peppurapsutus = kuperkeikka. Raichun tavaramerkki pennusta asti. Näitä tehdään aina monta peräkkäin.

Lisää!

Ja jos vielä uudestaan!

Lattialla oleva kahiseva lehti saa tietenkin kissoissa aikaan pientä villiintymistä. Viimeistään siinä vaiheessa on ihmisten viisainta luopua yrityksestä, kun joku kissoista kaivautuu lehden alle ja toinen tuijottaa vieressä..

Aslan on erotuomarina.

Kuvissakin vilahtaneen ilmankostuttimen käyttöönoton vuoksi ruokajärjestelyjä vaihdettiin taas. Kolme kissaa voi näköjään ruokailla vierekkäinkin, ainakin jos tarjolla on tarpeeksi hyvää ruokaa!

Ruoan jälkeen pestään naama..

..ja mennään venytellen päiväunille.

Polgara Kilpparitassu

2010-11-10T22:16:00.001+02:00

Kiusataan teitä vielä yhdellä lastenlaululla - nimittäin Polgaran omalla laululla, pitäähän silläkin sellainen olla! Kaikki muut paitsi ylin kuva on tältä päivältä - osa aamulta, osa illalta.

Peppi Pitkätossu

Kaikki on vinksin vonksin
tai ainakin heikun keikun.
Arvaas oikun eikun,
kuka oon, joko arvaat sen?

Ullan nimi on Ulla,
nimi toinen vaan on mulla.
Jos et millään arvaa
sanon suoraan sulle sen:

Tässä on Polgara Kilpparitassu,
la hop sula hei sula hopsan saa,
tässäpä Polgara Kilpparitassu,
maukuu ma-ma-maa.

Ootko sä nähnyt tään
kaverini hienon ja lystikkään? joo,
herra Ruiskumuikkusen,
se hän juuri on nimeltään.

Ootkos nähnyt tään
kaverini ruskean, täplikkään? joo,
entäs kotiluolan,
talon, jossa me leikitään?

Siellä on Polgara Kilpparitassu,
la hop sula hei sula hopsan saa,
sielläpä Polgara Kilpparitassu
laulaa wa-wa-waa.

[VÄLISOITTO]

Voimia mulla näissä
on paljon kynnenpäissä.
Ryöstää voin raksupussin,
minä kaikkein vahvin oon!

Tartu leluhuiskaan,
tule luokseni kotiluolaan!
Pannaan hyrskyn myrskyn,
sula hei ja hopsan saa.

Tässä on Polgara Kilpparitassu,
la hop sula hei sula hopsan saa,
tässäpä Polgara Kilpparitassu
naukuu na na naa.

Klaanirock

2010-11-09T22:31:00.007+02:00

Siivoilin tuossa hiekkiksiä, ja Raichu tuijotti kiipeilypuussa suurilla silmillä, närkästyneenä kun joutui olemaan sen ajan pois sylistä. Sille piti sitten laulaa lohdutukseksi mieleen tullutta lastenlaulua, "Ruikku istui puussa, ei oo ruikulla hampaita suussa.." jne. (Ruikku=Raichu kotoisammin). Tämä on pakko jakaa, ei muuta kuin pöllörock soimaan taustalle ja laulamaan! Laulu on jatkoa taannoin julkaistuille Aslanin laululle ja Raichun laululle. (Ehkäpä Polgarakin saa joskus vielä omansa!)

Raichu istui puussa,

ei oo Raichulla hampaita suussa,

suuret on silmät ja pieni on pää

eikä se sano että mau mau mau

vaan mää, mää, mää-ää, mää-ää, mää-ää.

Aslan istui haassa,

oli ruohoa syömässä maassa,

suuret on silmät ja suuri on suu

eikä se sano että mau mau mauu

vaan mää, määmää, mähää, mähää, mähää.

[VÄLISOITTO]

Polgara istui yössä

oli kuutamon palvontatyössä,

karmea kuono ja valtava suu

eikä se ulvo että hepskukkuu

vaan uu, uuhuu, uu-uu, uu-uu, uu-uu.

[VÄLISOITTO]

Luolaleijona tykkäs huonoa

kun sillä ei ole kuonoa.

Onpahan laulut ja laulupuu

eikä se laula että huuhuuhuu vaan kukkuu kukkuu kukkuu!

Väsyttääkö?

2010-11-07T19:03:00.000+02:00

Väsyttääkö pimeinä iltoina?

Onko tylsää, kun ulos ei enää pääse?

Tuntuuko, että kaipaisit Pirskattia? (Multikattia)

Hetkinen, mieti uudelleen! (Ja Raichuhan miettii..)

Kotona on vaikka mitä tekemistä!

Voit tanssia valssia silityslaudalla..

..tai seikkailla alueille, joihin pääseminen vaatii nerokkaita (ihmisten)vaanimistaitoja..

..tosin Polgara jäi tällä kertaa nauttimaan Prinsessateltan rauhasta ja lämmöstä. Se onkin riehunut suurimman osan päivää Kuolanaru II:n kanssa.

Tunnelmallisia alkutalven iltoja kaikille!

Ps. IV-kategorian kissoista kiinnostuneille on avattu uusi foorumi, Orienttien olohuone. Kaikki vain mukaan keskustelemaan!

Reipas Polgara 9kk ja Kissakuvahaaste 142.

2010-10-25T13:59:00.004+03:00

Polgaran aamu alkoi tänään hieman erilaisesti kuin muut aamut. Täsmälliseen tapaansa neiti ryntäsi pesemään isännän hiuksia heti kellon soidessa, mutta jostain ihmeen syystä isäntä ei noussutkaan ylös töihin vaan jatkoi - siis yritti jatkaa - uniaan. Kummallisen kuumakin isäntä oli. Melkolailla kissanlämpöinen.

Emäntä taas nousi hetken karvaista kehruukonetta silitettyään ylös, mutta emäntäkin oli laiskalla päällä. Se ei antanutkaan ruokaa. Kuvitelkaa! Emäntä meni vain suihkuun, eikä mikään isännän kainalossa kehrääminen tuottanut tulosta, vaan nälässä oli oltava.

Koko aamun Polgara jaksoi yrittää hurmata ihmisiä, josko sittenkin heltiäisi muonaa, mutta ei. 8:30 Polgara napattiin koppaan ja lähdettiin reissuun, mutta pojat jätettiin kotiin. Matka ei onneksi ollut pitkä. Perillä odoteltiin hetki ja katseltiin kopasta koiraa ja sitten mentiin pöydälle, jossa joku vieras täti jutteli kovasti Polgaralle ja emännälle. Polgaran tassuun työnnettiin sellainen pitkä neula, mikä ei ollut kovin kivaa, mutta täti kehui Polgaraa niin kovasti että Polgara vain kuunteli tätiä ja emäntää eikä muistanut että huutaahan tässä piti. Tassua piti hieman pumpata että verta tulisi enemmän (hassu mielikuva varmaan niille jotka ovat luovuttaneet verta, mutta taitella siis käpälää ylös ja alas), mutta pientä nykimistä lopussa lukuunottamatta neiti jaksoi hienosti. Sitten neitiä vähän harjattiin, mentiin boksiin ja takaisin kotiin.

Kotiin päästyä ovikello soi melkein heti, kun Polgara oli ehtinyt syödä hyvin ansaitun aamupalansa. Tutuksi käynyt postisetä se sieltä toi taas kissanhiekkaa ja -ruokaa, ja tällä kertaa vielä tunnelilelunkin. Isäntä ja emäntä sanoivat, että lelu tuli juuri sopivasti Polgaralle palkinnoksi, kun se käyttäytyi eläinlääkärissä niin hienosti. Sillä leikittiinkin jo kovat riehuleikit Raichun kanssa, rallia tunnelin läpi ja kantokoppaan joka on yhä eteisen lattialla, vaanimiset sieltä ja uusi kierros, ja aina kun joku on tunnelin kohdalla pitää toisen yrittää saada se kiinni. Ellei tunnelissa oleva ehdi ensin.

Polgara kävi siis tänään isojen kissojen testeissä, iso tyttö se on jo vaikka kuinka muulta tuntuisi :) Lisäksi neiti osallistui tieteen hyväksi kissangeenit -keräykseen (kissan DNA-pankki), josta mm. Temppukissat -blogissa vastikään kirjoitettiin. Poikienkin geenit täytyy kyllä ehdottomasti lähettää tuonne seuraavan eläinlääkärikäynnin yhteydessä.

---

Osallistumme tässä samalla pitkästä aikaa Kissakuvahaasteeseen, jossa aiheena on tällä kertaa Ensimmäinen päivä / kuva. Tässä kuva Polgarasta sen ensimmäisenä päivänä, kun Polgara näki Raichun ensimmäistä kertaa. Ei ihan rakkautta ensi silmäyksellä ;D

***Edit edit edit! Unohdin ihan vallan, neiti Porkkana täyttää tänään 25.10. 9 kuukautta! Täytyy keksiä illaksi sille vielä jotain extraa leikin ja namien muodossa, 3/4 -synttärien kunniaksi :) ***

Kuolanaru II

2010-10-18T20:39:00.001+03:00

Raichu on akrobaatti jopa pesulla.

Mitähän meitä taas kuvataan?, tuumii Polgara.

Aslan, paini mun kanssa!, kehottaa Raichu.

Mitä rankemmat treenit tulossa..

..sitä perusteellisemmat venytykset tarvitaan, sanoo Aslan.

Blogipäivityksen kuvasaldona tämäniltaisia leikkikuvia. Pahoittelen laatua, iltojen pimeys vaikuttaa jo eikä kuvia saa niin helposti onnistumaan kuin kesällä, mutta halusin valita ne yksilöt joista välittyy tunnelma kuvan laadun sijaan.

Jokaisella kissalla on se oma rakas lelu, jolla leikitään vaikka jäljellä olisi enää rippeet muinaisesta ulkomuodosta. Aslanin lempihiirestä olenkin joskus jo kertonut (ainakin täällä ja täällä), mutta Raichun Kuolanaru on tainnut olla vain maininnan varassa.

Kuolanaru I - vihreä collegehousujen nyöri - oli Raichulle maailman rakkain lelu, jonka se aikoinaan ihan pienenä pentuna varasti kirjaimellisesti päältäni - nyhti olohousuistani, mokoma, enkä koskaan jaksanut laittaa sitä takaisin vaan annoin Raichun pitää sen. Pidin sitä usein taskussani, jotta se olisi aina käsillä kun Raichu kaipasi sitä, ja sen kanssa vietettiinkin paljon mukavia hetkiä. Ennen pitkää pitkä vihreä naru muuttui kivikovaksi, kuolasta harmaaksi ja ihmeen kautta lyhentyneeksi narunpätkäksi, joka saa kyllä edelleenkin Raichun villiintymään vain vilauksesta. Vastineeksi on koetettu tarjota onkea ja huiskaa, mutta eihän mikään tietenkään korvaa rakasta omaa kuolalta ja emännän taskulta haisevaa narua, joka on ollut kuitenkin pitkään jo epäkäytännöllisen lyhyt.

Kuolanaru II:n vetoa

Kunnes eräänä päivänä kesällä ostimme kissoille matkavesikupiksi koirien lenkkipullon, jossa oli hihna kuljettamista varten. Hihna varastettiin pullosta alta aikayksikön, ja kauhukaksikko Raichu ja Polgara rakastavat narua. Ne juoksevat peräkanaa asunnossa naru suussa toinen toistaan seuraten (Aslankin osallistuu toisinaan, joskin se leikkii edelleenkin mielummin hiirillä) ja joskus harvoin narun päältä tulee jopa riitaa ja toiselta pääsee murahdus. Raichu on murissut aina muutaman lelun päältä innostuessaan, ja Polgara taisi vihdoin syksyllä ottaa Raichulta oppia.. onneksi Raichun murina ei sentään säikytä sitä narun kimpusta. Sen jälkeen narunvetoa jatketaan taas. Kuolanaru II:ta kiikutetaan emännän luo, jotta kaksikkoa riehutettaisiin sillä, sitä vaaditaan kaapista kovaan ääneen (Raichu vaatii ja Polgara seuraa tarkkaavaisena vieressä), eikä sitä maltettaisi millään antaa takaisin kaappiin.

Ikivanha kuolanaru I kesti puolitoista vuotta kovaa käyttöä, saas nähdä kuinka kauan tämä II kestää. Kovin rispaantuneelta se näyttää jo.. Sillekin on jo seuraaja / sijainen olemassa, RekkuRescuelta joku aika sitten ostamassani lelupaketissa oli söpö punottu naru, josta meillä myös pidetään. Kuolanaru-nimitystä tämä kolmas ei kuitenkaan ole vielä saanut, sillä Kuolanaru ei ole kuolanaru ellei se ole hieman rispaantunut, ruma ja no - kuolainen.

Loppuun vielä Raichun riehukollaasi, sitä Tunnelmaa:

Klikkaa isommaksi.

(Kuolanaru I:stä ei valitettavasti ole kuvaa - sen rippeet lienevät jossain erittäin hyvässä tallessa. Viimeksi se oli reissullamme mukana kissojen repussa, joten se on reppua purkaessa otettu sieltä jonnekin hyvään talteen (ajatuksella kissan- ja pomminvarmaan säilöön). Eipä se olisi tänne asti säilynyt edes tuossa kunnossa, ellei sillä olisi tapana putkahdella parin kuukauden välein ties mistä laatikosta.. ;) )

Mitäs sitä täällä opiskellaankaan?

2010-10-12T17:44:00.000+03:00

Kissakuvia ja kolmikon kuulumisia on tulossa lisää, lupaan - kunhan vain saisi otettua valokuvia jossain välissä! Tällä hetkellä allekirjoittanut on hieman laiskistunut blogin suhteen, mutta korjataan asia jossakin vaiheessa ;) Tänään aurinko paistoi kauniisti muutaman ensilumihiutaleen kera, ja auringonsäteet saivat kiinnittämään huomiota tarkemmin tuohon opiskelupöytään. Se on hyvä että on pöytä, jossa pitää koulupapereitaan levällään, mutta tältä pöydältä löytyy kyllä useimmiten läppärin ja koulukirjojen lisäksi hieman muutakin tavaraa ja olentoa.. Allaolevassa kuvassa eräskin demonstroi, kuinka mukava pöydällä on maata varsinkin jos siitä otetaan hetkeksi koulukirjat pois pölyjen pyyhkimistä varten.

Pöydän alta puolestaan löytyy ei ergonomista jalkatilaa vaan.. talon kolmas kissanvessa, Polgaraa varten hankittu pönttö joka on kyllä kaikkien kolmen lempparivessa. Hassua miten vaikka talossa onkin melkein oikeaoppisesti vessa per kissa (se yksi ylimääräinen puuttuu), tykkäävät nuo kuitenkin käyttää mieluiten sitä samaa missä kaverikin on sinä päivänä käynyt. Hieman lähellähän tuo on omaa työskentelytilaani, mutta kissanhiekan lapioiminen koulutyön ohessa on hyvää taukojumppaa ;)

Viimeistään tuo lehtiteline (viiniteline) saa epäilemään sitä, että mistähän aiheesta tässä sitä lopputyötä väsätään. Jostain kumman syystä rumia koulupapereita ei ole huolittu telineeseen, vaan lähinnä siitä löytyy vaihtuva valikoima erilaisia nättejä kissalehtiä.

Kun on tottunut työskentelemään näin kissamaisessa ympäristössä (usein kissa sylissä tai läppärin vieressä), huomasin tänään kaipaavani koulunkin työpisteeseen jotain kissamaista. Ehkä pieni valokuva työpisteen seinälle? Mitähän muut kirjaston käyttäjät asiasta olisivat mieltä..

Syysmuotia 2010

2010-09-27T09:01:00.000+03:00

Tänä syksynä Raichu päätteli, että täplät ovat varmasti muodissa koska kaikki Raichun kaveritkin tuntuvat pitävän täpliä. Siksipä Raichukin halusi kokeilla hieman kuvioita, ja syksyn paksu ja lämmin villapaita onkin täplikäs. Raichun omissa väreissä tietenkin. Voisin tosin ehkä muokata tuota paitaa vielä sen verran, että pidennän helmaa pepun kohdalta sen verran että lämmittää myös alaselkää.

Polgaran villapaita puolestaan edustaa itseasiassa syysmuotia 2009, sillä se on malliltaan samantapainen kuin Aslanin villapaita, jonka mummuni teki jo vuosi sitten. Tai ehkä Aslan onkin vain edelläkävijä?

Polgaran villapaidasta jaksoin jopa väkertää ohjeenkin, joka löytyy täältä. Noilla silmukoilla valmistuu siis pienen naaraan tai teini-itämaisen paita tiukahkolla käsialalla neulottuna.

Polgaralta löytyy hieman metsästäjän vaistoja. Milloin se vaanii lammikossa peseytyvää pikkulintua, milloin puussa juoksevaa oravaa. Kiinni se ei kyllä niitä saa, ei lähellekään, mutta hyvin seuraa silti =)

Loppuun vielä kuva kolmikosta. Tyypillinen ulkoilutilanne: Aslan ja Polgara tuijottavat pikkulintua, kun Raichun katse harhailee jossain ihan muualla :D Ei ole simsku metsästäjä, ei.

Hei katsokaa, se on syksy!

2010-09-20T17:29:00.003+03:00

Polgara: Miksi lehdet on nyt punaisia ja lentävät?

Aslan: Koska on syksy.

Polgara: Aijaa. No miksi tuolla on noin paljon oravia ja niillä kaikilla on harmaa häntä?

Raichu: Koska on syksy.

Polgara: Aijaa. Syksy on kivaa!

Huomasin tuossa viikko sitten kissojen kanssa valjastellessa, että Raichu alkoi jo tärisemään ulkona. Kylmimpinä päivinä emme ole enää käyneetkään ulkona, eikä häkin ovikaan ole enää auki kuin silloin tällöin aurinkoisina päivinä. Varmoja syksyn merkkejä kaikki, kuten myös se että emännällä on kamala halu neuloa. Raichulle valmistuikin jo eräs paksu villapaita (se on kolmikosta kovin palelemaan) ja Polgaralle on tulossa ihan oma tyttöjen värinen villapaita. Aslanilla on jo kaksi mummon tekemää villapaitaa - viileämpi kuten Raichulla mutta lisäksi myös lämmin villapaita, joten se ei taida uutta tarvitakaan.

Ehkä on syytä valaista hieman sitä miksi päivitystahti on hidastunut, jotten joudu pyytelemään sitä anteeksi joka kerta kun saan kirjoitettua tänne jotakin. Allekirjoittanut pääsi siis syksyn graduryhmään, ja jostakin kumman syystä kaiken koneellaoloenergiansa haluaa käyttää siihen. Olisi kiva saada se pian alta pois (huom, pian on sitten suhteellinen käsite, vuosikin on pian!), että vihdoinkin valmistuisi tuolta koulusta. Kevättalvella keskityn joka tapauksessa myös kivempiin asioihin, joten käytetään nyt tämä loppuvuosi sitten kokonaan graduun :) (Ja niihin muihin loppusuoran seminaareihin ym.)

Ulkoilukuvat ovat kaikki viikon vanhoja, paitsi tämä alin, joka käytiin äsken nappaamassa Polgaran kanssa. Halusin näyttää kuinka paljon syksy on edennyt yhdessä viikossa. Harmi kun viikonlopun valjastelureissulla ei ollut kamera mukana, silloin nimittäin nuo lehdet olivat ihan vasta pudonneet ja upean punaisia ja keltaisia.

Polgaralla on aika hieno turkki, eikös? Minä ainakin olen todella positiivisesti yllättynyt siitä millaisen turkin se on itselleen kasvattanut. Sillä on tuuhea kaulurikin, vaikka sitä on vaikea saada kuvissa näkyviin. Pieni apu kiillon antamisessa on saattanut olla Polgaran intohimosta varastaa aamuisin kalaöljytabletteja ruokapöydältä.. en tiedä mikä niissä sitä kiehtoo, mutta se rakastaa kalaöljytabletteja ja etsii niitä innoissaan aamuisin. Sellaisen löytäessään se ensin leikkii sillä ja sitten puree sen rikki ja nuolee roiskuneet öljyt. Meidän mielestämme se saisi kyllä jättää ihmisten kalaöljyt rauhaan ja popsia ihan kissojen öljyä oman ruokansa seasta.

Tämä kuva on aivan karmea väritykseltään, mutta siinä näkyy kauluri aika kivasti.

Ratkaisimme muuten omalta kohdaltamme erään ongelman, jota moni kissatalous, jossa asuu eri ikäisiä tai eri ruokavaliolla olevia kissoja, miettii. Polgara saa nimittäin edelleenkin syödä raksuja silloin kun tahtoo, kun pojille taas Polgaran raksut ovat suuri mutta kielletty houkutus. Ne tietävät etteivät saa koskea kuppiin, mutta ihmisen on seistävä vieressä jotta ne antaisivat Polgaran syödä rauhassa - Raichu nimittäin on sitä mieltä, että raksuja SAA syödä jos ne eivät ole Polgaran kupissa ja kaapii niitä tassulla lattialle syödäkseen ne sieltä, ja siitä hyötyy Aslankin. Siirsimmekin Polgaran kupin keittiön alakaappiin. Kun Polgara haluaa syödä raksuja, se ilmoittaa siitä (huutamalla oven edessä, joskin fiksu olisi kouluttanut tähän jonkin vähän mukavamman merkin kuten kellonsoiton) ja ovi avataan sen verran raolleen, että Polgara saa syödä raksunsa eivätkä pojat mahdu kupille. Sen verran täytyy vielä kyllä pitää Polgaran syömistä silmällä, että ovi on suljettava heti, kun se on lopettanut. Veikkaan, ettei tämä toimi suurimmassa osassa kissatalouksista, mutta me olemme onnekkaita, pojat kun eivät enimmäkseen tajua että nekin voisivat avata kaapin ovea.

Yleinen näky meilläpäin - tyytyväinen Polgara pesettämässä itseään pojilla.

Siinäpä se tällä kertaa, aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Polgaran Pirok

2010-09-06T07:43:00.000+03:00

Mekin oltiin Tampereella ja Pirokissa, tai siis klaani kokonaisuudessaan Tampereella ja Polgara ja allekirjoittanut Pirokissa. Yleensä kun noissa näyttelyissä on liikuttu koko perheen voimin ja haalittu päiväksi muutakin puuhaa, oli lauantai vaihtelun vuoksi äärimmäisen rauhallinen ja hiljainen kissanäyttelypäivä meille perheen tytöille. Käyhän se toki näinkin, ei aina tarvitse juosta pää kolmantena jalkana pitkin näyttelyhallia ;)

Kulutimme Polgaran kanssa pitkää näyttelyiltapäivää arvostelujen jälkeen ohivilistäviin ihmisiin totuttelemalla.

Polgara oli Henry Hornellilla, ja arvostelusetelistä sain sen verran irti että tyttösen turkista pidettiin (laatu ja pituus) ja häntäkin oli taas pitkä (lienekö kasvanut sitten viime arvostelun?), mutta korvat sijaitsivat väärässä kohdassa päätä kuten aina. Yleisesti ottaen tuomari vaikutti kyllä tykkäävän neidistä ja sanoi haluavansa takaisin TP-valintoihin. Paneeliin meni Hornellilta komea lyhytkarva, Santuzzan Maestro.

Polgara on hassu pieni tulisella luonteella varustettu tyttö. Minulla kun on aikaisempaa näyttelykokemusta vain kahdesta yleensä lunkista pojasta (joista toisella on tapana puskea tuomarin kirjoituskättä arvioinneissa ja koettaa itse kirjoittaa omat arvostelusetelinsä, toinen vaan istua tapittaa pöydällä niin kiltisti että on saanut kommenttia olevansa itämaiseksi aivan liian kiltti kissa), tuntuu Polgara kilpparityttönä välillä kovinkin hurjalta luonteelta pöydällä kommentoidessaan. Taidan alkaa pikkuhiljaa uskoa kilppareiden pippuriseen luonteeseen, Polgara on nimittäin ollut sähikäinen siitä päivästä asti kun meille tuli. Vieras kissa (silloin Raichu, nykyisin se vieressä arvosteltava kissa tai vierailta kissoilta haiseva tuomari) saa kyllä kuulla mitä mieltä Polgara hänestä on. Tosin tutuille ihmisille ja kissoille se onkin sitten maailman hellin ja kultasin kaveri, kehrää sylissä ja tapittaa jatkuvasti että etkös taas rapsuttaisi (tai pesisi, jos se jolta palvelua halutaan on kissa) häntä ja kehrää nupit kaakossa kun toive toteutetaan. Neiti mikä neiti, mutta on se vain hassu kun näyttelyhallin lattialla voi nukkua nokkaunia kaikessa rauhassa ihmisvilinässä (kunhan vieressä on turvallinen oma ihminen ja oma turvakassi, joka sentään kelpasi vieressäkin) mutta kahden metrin päässä oleva tuomarin pöytä on sitten ihan erilainen paikka :D

Skazki Querida (Suna)

Pirokissa en tällä kertaa törmännyt kovin moneen tuttuun, mutta ihana reipas "oravakissa" Skazki Querida oli mukava nähdä vihdoin livenä. Se on siis Polgaran siskopuolen tyttö, vaikka melkein samanikäinen onkin :) Queridalla eli Sunalla on norskikavereineen oma bloginsakin, käykäähän vilkaisemassa: FIN*Crimsonette's

Pirokissa olimme siis vain lauantaina mutta Tampereella kaksi yötä, kun näimme myös siellä asuvia kavereita. Kissat viihtyivät 'mummolassa' ja käyttivät rapsutuspalveluita kovasti hyväkseen. Aslan on kehittänyt mummolaa varten ihan oman rutiininsa, sillä kuulemma aina kun lähdemme jonnekin, pitää sen hakea "mumminsa" ja päästä parvekkeelle sylissä katsomaan minne menemme. Kuulemma se on tehnyt tuota pienestä asti joka kerta =) Jos joku kissa rakastaa rutiineja, niin Aslan...

Kolme kissaa mahtuu aivan mainiosti yhteen pesään - ainakin jos ne ovat itämaisia.

Nyt ei sitten olekaan vähään aikaan näyttelyitä tiedossa, katsotaan mitä keksitään ja missä vaiheessa, voi tulla pitkäkin näyttelytauko. Pahoittelen jälleen pitkää blogihiljaisuutta, mikä ei johdu siitä etteikö kolmikko tekisi hassuja juttuja päivittäin, vaan siitä että emäntä ei pahemmin ole ehtinyt tietokoneelle istahtaa..

Naarasleijona saalistaa

2010-08-21T14:59:00.000+03:00

Polgara rakastaa lihaa. Onkin ihana, kun nyt meillä asuu kaksi lihansyöjäkissaa joten sitä on helpompi tarjota, ei tarvitse laittaa aivan minimaalisia liha-annoksia tarjolle. (Aslanille ei kelpaa kuin jauheliha ja senkin kanssa tahtoo nirsoilla). Sekä Raichu että Polgara ovat kuitenkin sotkuisia syöjiä: Polgaran mielestä liha pitää ensin tappaa ja sillä voi aivan hyvin leikkiäkin ruokailun välissä, eikä ole kiva pestä koko keittiötä niiden ruokailun jälkeen. Keksin eräs päivä mielestäni hienon idean laittaa liha ulkohäkkiin - porsastakoot siellä lihansa kanssa niin paljon kuin lystäävät. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Saalista! Nappaan sen!

Juoksujalkaa sisälle, ennen kuin joku muu ehtii apajille!

(Polgara haki aina tuli hännän alla pikajuoksua seuraavan lihan edellisen syötyään).

..ja missäs se saalis syödään? Emännän parhaalla matolla tietenkin!

Niin että ehkä se keittiön lattia on kuitenkin hieman helpompi pestä ;)

Polgaralla on muutenkin hienot metsästäjänvaistot - se johtaa ehdottomasti tämän kesän kärpäsjahti- ja perhossyöntitilastoja. Pojatkin metsästävät mielellään, mutta ne tekevät yhteistyötä (toinen tappaa ja toinen syö) ja ovat hitaampia, Polgara on täsmäohjus joka iskee tehokkaasti.

Ja onnistuu siltä tämä perinteinen kotileijonan bravuuri eli huiskantappokin :)

Kaikki kuvat ovat hieman vanhempia, nykyisin ei millään ehdi blogata kaikkea heti vaikka haluaisikin. Tilanne tullee olevan tällainen koko ensi talven, sillä bloginpitäjällä tulee olemaan tavallista intensiivisempi kouluvuosi, minkä lisäksi omassa elämässä on muutenkin huomiota ja aikaa vaativia juttuja tällä hetkellä. Ja kissat-asiatkin tulevat toivottavasti työllistämään talvella paljon, niistä koetan sitten sentään blogata jos ehdin ;) Aika näyttää. Mutta toivottavasti tätä jaksaa joku lukea talvellakin, vaikka lupaan siis jo nyt että päivitystahti tulee harventumaan viime talvesta paljon.

Poikien lenkki

2010-08-15T20:22:00.002+03:00

Olen siamilainen ja minulla on kauniit siniset silmät.

Tänään käytiin valjastelemassa pitkästä aikaa ihan vain poikien kanssa. Yleensä ulos lähtee koko viiden porukka kerralla, joten kameraa on turha edes haaveilla ottavansa mukaan. Kolmessa eri suuntaan juoksevassa kissassa on ihan tarpeeksi tekemistä.

Hyvä vaanimispaikka!

Kaikilla kolmella kissalla on ihan oma ulkoilutyylinsä. Polgara ihmettelee ja tutkii ulkomaailmaa. Aslan kävelee johonkin mukavaan paikkaan, mihin se jää joko syömään ruohoa tai muuten vain hengailemaan. Raichu porhaltaa joko itse eteenpäin jos se tietää ihmisen seuraavan, tai jos muu porukka kävelee (siis ihmiset kävelevät Aslan ja Polgara sylissä) johonkin suuntaan, kulkee hyvää tahtia perässä. Raichu onkin "koiramaisin" ulkoilija, sen kanssa saa ihan kävelläkin.

Tassua toisen eteen!

Mikäs se tämä on?

Ebony and Ivory.. eikun, tarkastajat.

Turvallisinta ulkona on tietenkin tutkia paikkoja kaverin kanssa, ja jos joku eksyy yhden ihmisen kanssa hetkeksi muista kauemmas on jälleennäkeminen kissakaverin kanssa aina iloinen. Huomasittekos jo muuten, että pojilla on uudet Vänttiset? Saimme ne tällä viikolla postissa ja niitä on testailtu ahkerasti. Nämä tilattiin Surokissa poikien omien mittojen mukaan. Hyvin tuntuvat toimivan, sillä valjaita on testattu jo "tositoimissakin": toissapäivänä kävimme valjastelemassa iltahämärässä, ja Aslan luuli yhtäkkiä olevansa pupu ja loikki pitkässä heinikossa jonkin olennon perässä hurjaa vauhtia. Valjaat pysyivät päällä, vaikka meno oli aika rajua ennen kuin se saatiin pysäytettyä. Entiset valjaat olivatkin liian isot, sillä itämaisen pitkula vartalo kaipaa hieman standardimitoista eroavan muotoisia valjaita. Raichu sai valkoisten tilalle tumman ruskeat, Aslan taas keskiruskeiden tilalle tumman vihreät eli muistaakseni sypressin väriset. Polgarallekin on jo väri katsottuna, kunhan neiti vain kasvaa ensin.

Olen itämainen ja vihreä pukee minua.

Yllä olevat kuvat ovat kaikki tältä päivältä. Tähän samaan kerron vielä tarinan eiliseltä "valjastelureissulta". Olimme juomassa kahvia ulkona kaikkien kolmen kissan ollessa mukana valjaissa, kun Aslan lähti tutkimaan erästä puskaa. Sen takaa löytyi arviolta noin 3-4kk vanha punainen kissanpoika, johon Aslan olisi kovasti tahtonut tutustua. Eipä muuta kuin isäntä meidän kissojen kanssa sisälle, ja minä yritin katsoa olisiko joku naapureista kissaa vailla. Heti ei kissalle kotia löytynyt ja ehdin jo soittaa eläinsuojeluyhditykseenkin (jota en saanut kuitenkaan kiinni), koska olisin kysynyt neuvoa mitä kisulle pitäisi tehdä ja voisiko sen tuoda sinne. Onneksi jonkin ajan päästä kissalle löytyi omistaja - poikapentu oli pudonnut ikkunasta omistajan ollessa poissa ja omistaja säikähti kamalasti kun kissa ei ollutkaan kotona tullessa. Voin vain kuvitella kuinka paniikissa itse olisin jos joku näistä karkaisi! :( Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja (todella rohkea, suloinen ja kehrääväinen) pentu pääsi kotiin ja omistaja selvisi pelkällä säikähdyksellä. Minä puolestaan olin iloinen siitä, ettei kukaan ollut tarkoituksella päästänyt pientä raukkaa tuonne koirien ja autojen sekaan seikkailemaan. Reipas Aslan, tiedä koska pentu olisi löytynyt sieltä puskasta ellei se olisi vainunnut sitä :)

Aslanin mielestä paras matkustustyyli on tällainen.

Loppuun vielä kaksi isännän ottamaa kuvaa eiliseltä. Tutun naapurissa asuu eräs yksin ulkoileva "puoliulkokissa", jolla on useamman tontin kokoinen reviiri. Siellähän se eilenkin istuskeli pellon laidassa maitaan valvomassa. Ottaa aina aikalailla vatsanpohjasta, kun sinne ajaessa kissa on yhtäkkiä mutkan takana keskellä tietä.. toivottavasti kissalla on onni matkassa noilla partioreissuillansa, eikä jäisi auton alle. Sievä kissa.

Kuvaaja E-P

Polgarasta taas kuvia sitten ensi kerralla!

Scrap-a-what?

2010-08-05T17:24:00.001+03:00

Jep, tenttiviikko lähestyy ja kas kummaa silloin löytyykin kaikennäköistä mielenkiintoista tekemistä. Tällä kertaa surffailin netissä etsimässä jotain nättiä ilmaista logoa / vaakunankuvaa käyttööni, (ihan muuhun tarkoitukseen) ja eksyinkin scrapbook -sivuille. Enpäs ollut tuollaiseenkaan ennen törmännyt. (Tai ehkä tässä Piquantpurls-blogissa, mutten kyllä tunnistanut / osannut nimetä ilmiötä). Ideana on kai "tuunata" valokuvia joko digitaalisena tai paperilla ja koota niistä leikekuva-albumeita. Pitihän sitä testata, ja ostin jo muutaman aivan ihanan paperinkin, mutta digitaalisena noita papereita ja koristeita löytyy myös paljon - ilmaisina(kin)! Tämä oli vain aivan pakko jakaa.

Tässä muutama linkki sivuille, joista saa ladattua ilmaisia "Scrapbook-papereita ja koristeita". Nuo testisivut tein ylimmästä linkistä ladatuilla kuvilla.

http://freedigitalscrapbooking.com/digital_scrapbooking_papers.html

http://www.shabbyprincess.com/downloads.asp

http://www.digitalscrapbookfaves.com/

Ps. Noita olisi ilmeisesti tarkoitus askarrella Photoshopilla tms. hienolla ohjelmalla, mutta nämä kyseiset koekappaleet on tehty ihan vain perus paintilla. Eli silläkin onnistuu, ainakin johonkin pisteeseen asti :)

Lisätäänpäs tähän samaan tekstiin vielä perään, että täältä voi voittaa skräppäyspapereita ja leimasimia. Kokeillaan josko onnistaisi! =) / You can win some scrapbooking papers and stamps HERE. Go take a look!

A thousand sheets of paper

Eläinpitoinen viikonloppu

2010-08-02T21:13:00.007+03:00

Selvittiinpäs hengissä kotiin asti, vaikka väsynyt olo onkin! Lauantaiaamuna matkasimme siis kukonlaulun aikaan Helsingin jäähallille, Surokin kissanäyttelyyn. Mukana oli ensimmäistä kertaa kolmen kissan poppoo, ja tavaraakin oli siis sen mukaisesti. Polgara ja Aslan kävivät tuomarilla (Satu Hämäläinen) ja Raichu chillasi Aslanin häkissä. Pitihän Aslanilla olla oma pesupalvelu/coach mukana, jos vaikka olisi alkanut jännittää ;)

Tuomari tuumasi, että Polgara oli mukavan kokoinen teini. Teinityttömäistä oli tosin käytöskin, sillä Polgaralta pääsi muutama kirosana pöydällä (tyttö vain puhui rumia mutta oli muuten kiltisti), mutta se laitettiin kokemattouuden piikkiin ja me saimme kotitehtäväksi kuskata Polgaraa enemmän joka paikkaan. Kops, tehtävä otettu vastaan, sillä vaikka Polgaran kanssa on jonkin verran käyty eläinkaupoissa ja parissa agijutussa, ei se ole ollut tarpeeksi, joten tyttö pääsee siis reissaamaan enemmän :) Turkkia tuomari kehui tosin kovasti (ja silmätkin olivat lupaavat, jee!) ja totesin tuossa itsekin äsken Poliisikoira Rexiä Polgara sylissä katsellessani että on se, silkkiä koko tyttö <3

Aslanilla kommentit olivat taas juuri päinvastoin. Luonne oli IHANA (isoilla kirjaimilla kirjoitettuna) ja Aslan todella kiltti ja symppis, mutta ulkonäkö oli siinä ja siinä riittäisikö se sertiin vai ei. Eniten vikaa oli täplissä, joita ei brindlingin vuoksi näkynyt sekä hännässä. Profiilista ja kropasta tuomari kyllä piti. No, ei Aslania ole missään vaiheessa näyttelykissaksi hankittu vaan lemmikiksi (meillä ei alussa ollut tarkoitus käydä näyttelyissä kuin ehkä kerran katsomassa touhua), jonka luonne on kaikista tärkein ominaisuus, joten tuomarin mielipide Aslanin näyttely"urasta" ei haitannut eikä myöskään yllättänyt. Aslan hurmasi viikonlopun aikana taas ihmisiä, se saa helposti kavereita =) Pakko ehkä mainita, että sovittelimme pitkään Vänttisen valjaita tekijän kanssa ja taisi hänkin tykästyä Aslaniin ;) Pojille on siis tulossa oikean kokoiset valjaat myöhemmin, yhteensopivilla väreillä tietty.

Möhlin agin kanssa sen verran, että missasin alkukarsinnat kun luulin koko ajan että Aslanin vuoro on "ihan kohta" (vaikka välissä oli värin parasta ja vaikka mitä), joten ne jäi virallisesti kokeilematta. Polgara meni radan kuitenkin läpi myöhemmin, pujottelua lukuunottamatta. Erittäin mukavaa oli tavata taas muita bloggaajia, kissaihmisiä, kasvattajia, kissojen sukulaisten ja puolisukulaisten omistajia sekä blogin lukijoita. Kissaihmisiä taitaa olla sielläkin päässä! (Hieno homma ;) Jokaiselle tulee luultavasti välillä sellainen olo, että kirjoittelee vain itselleen, joten jättäkäähän joskus merkkejä blogiin niin ei ole ihan niin suuri yllätys kun joku tulee vastaan ja tunnistaa meidän kisut ;)

Lisäys: Melkein unohdin. Maunon ja Epun blogissa oli vasta kiva kuvaus siitä, mitä näyttelypäivän aikana oikein tehdään (osa I) ja kuinka niitä sertejä ja titteleitä kerätään (osa II). Käykäähän sieltä lukaisemassa, jos kiinnostaa tietää että mitä kissat ja omistajat oikeastaan siellä näyttelyissä tekevät :)

Yöksi lähdettiin hotelliin, missä Aslan kävi nukkumaan ja Raichu ja Polgara.. noh, kuvista saa ehkä jotain osviittaa ;)

"Kauhukakarat", ajattelee Aslan.

Sunnuntaina jätimme näyttelyt muille ja lähdimme katselemaan isoja kissoja. Korkeasaaressa näkyi vaikka mitä eläimiä, eikä sieltä olisi malttanut lähteä millään pois. Ohi meni vaikka kuinka paljon perheitä kauhealla kiireellä - esimerkkinä isä joka toitotti pojalleen että äkkiä nyt, mennään, mennään, tule jo nyt äkkiä tai jää liskot näkemättä - ja me seisoimme juuri vieressä katselemassa ja kuvaamassa liskoa, kun tämä isä poikineen kiiruhti ohi. Katselkaahan ihmiset rauhassa ympärillenne, kun olette sinne eläintarhaan asti (tai museoon tai minne vain) raahautuneet :)

Aasianleijona.

Tässä pieni maistiainen amurintiikeristä. Kuvia allekirjoittaneen lempparivillieläimestä löytyy enemmänkin, mutta näistä tuli hauska klippi :)

Amurinleopardi

Tässä asennossa näimme lumileopardin lisäksi myös leijonat ja tiikerin.

Suomen luontoon kuuluva kissa, ilves.

Sapelihammaskissa. Toivottavasti amurintiikeri ja amurinleopardi eivät joudu sapelihammaskissojen ja luolaleijonien tavoin historiankirjoihin..

Hotellilla meitä olikin sitten vastassa kolme hyvin unista ja (ihme kyllä aivan kiltisti ollutta) luolaleijonaa, jotka vaativat leikitystä. Lopuksi vielä muutama maistiaiskuva muista eläimistä kuin kissoista, sillä tulihan niitäkin kissojen lisäksi katseltua ja kuvattua ;)

Villihevonen. Upea eläin. Muunmuassa Maan lapset -sarjan Hevosten laakso -kirjassa (Jean M. Untinen-Auel) Ayla ratsastaa sekä villihevosellaan Heinällä että kasvattamallaan luolaleijonalla nimeltä Pentu. Jos joku kaipaa vielä kesälukemista, suosittelen tuota sarjaa. (Varoitus, sillä on taipumus muuttaa ihmistä joka lukukerralla.)

Alppivuohi. Kuvaaja E-P.

Riikinkukko pöyhkeänä.

Emu. Kuvaaja E-P.

Pöllö. Sijoittuu irtokissojen kanssa samaan ekologiseen lokeroon. (Lisäys - eli syö samaa ruokaa kuin vapaana kulkevat kissat ;)

Huomenna mennään..

2010-07-30T07:37:00.006+03:00

Huomenna lähdetään reissuun, yhdistettylle kissanäyttely- ja minilomaretkelle :) Launataina siis Surokia, sunnuntaina lomaa. Kun joku vielä pakkaisi.. Onkos kukaan muu kissanomistaja sitä mieltä, että kissojen vuoksi joutuu raahaamaan vähintään saman verran tavaraa matkalla kuin yhden ihmisen..?

Polgara sentään pakkasi jo itsensä!

Saimme vihdoinkin aikaiseksi hankittua pojille uuden kantoboksin edellisen tilalle. Kesä on menty erilaisilla kangashäkkikokoonpanoilla, mutta en ihan täysin luota niihin noiden kanssa.. Tällä kertaa otettiin ihan perus Atlas. Ei mikään kaunotar, mutta yksinkertaisen käytännöllinen :) (Paitsi ettei tuohon kolmoseen saa renkaita alle eikä edes kantohihnaa, minkä tajusin vasta ostettuani sen.. Hmph. Noo, olkoon. Clippereitä ei löytynyt mistään niistä kolmesta liikkeestä joissa jaksoimme käydä enkä uskaltanut ottaa kopiomerkkejä tällä kertaa..)

Huomatkaa häkin sisustukseen sopiva hiiri, jonka Polgara raahasi paikalle!

Surokista tuli jo viikko sitten sähköposti jossa varoiteltiin että lämmintä säätä on tällekin viikonlopulle luvassa. Erilaisia viilennyskonsteja on täälläkin siis harkittu. Onneksi Mustista ja Mirristä sai vielä häkkituulettimia! Varmasti maailman suurin ja rumin häkkituuletin, mutta ei mitään väliä jos sillä saa kissoille vähän lisämukavuutta kuumaan näyttelyhäkkiin ja varsinkin automatkoille, missä sitä luultavasti eniten tullaan käyttämään. En ainakaan itse haluaisi olla karvainen eläin ilmastoinnittoman auton takapenkillä näillä keleillä.

(Vain yksi tuuletin, mutta sitä voi siirrellä kahden häkin välillä.)

Polgara puoli vuotta!

2010-07-24T22:22:00.001+03:00

Leijonanaaras <3

Poltsu Polgarainen (ja vähintään kolme 'ainen' -loppuista nimeä perään hetkestä riippuen) on kasvanut hujauksessa isoksi tytöksi. Huomenna 25.7. Polgara täyttää jo puoli vuotta! Onhan se vielä melko pieni ja ihan pentunenkin vielä, mutta silti ajan kuluminen jaksaa vain yllättää. Missä välissä siitä tuli jo "noin" iso?! :)

Rapsurapsurapsu kiitoooos!

Puolivuotispäivän kunniaksi Polgara sai viikolla jo ensimmäiset juoksunsakin. Varsinaista juoksua kesti vain 2 ja puoli päivää siitä kun tajusin missä mennään (joskin jonkinnäköistä omituisuutta oli ilmassa jo useamman päivän ennen juoksun alkua), joten tällä kertaa päästiin helpolla. Katsotaan mitä tuleman pitää ;) Sen 2,5 päivää tunnelma oli jokseenkin tällainen:

Huom huom huom, ilmeestä huolimatta Raichua ei rääkätty noilla kuulokkeilla :) Se nukkui itse asiassa 3-5 minuuttia ne päässä sikeästi ja hoksasi ne vasta kun hain kameran ja se heräsi kaapin oven kolahdukseen. Sitten otinkin ne jo pois. Vaikka saattaa olla että Raichu olisi toivonut että kissoillekin olisi kuulosuojaimia, Polgara nimittäin välissä kulki Raichun perässä mouruamassa ja välillä Raichu jo joutui komentamaan että menetkös siitä :D Molemmat pojat yrittivät myös auttaa neitoa ahdingossa, mutta paras suoritus oli, että Aslan puraisi Polgaraa niskasta ja tallasi takajaloilla sen hännälle..

Nyt neiti on taas oma söpö itsensä :) Se kiusaa isompiaan kuten aina ennenkin (ks. kuva yllä), hengaa allekirjoittaneen kaulalla hurisemassa (<3<3<3), leikkii leluillaan ja söpöilee. Välillä Polgaraa pitää kutsua Porkalaksi, kun se olisi muuten liian söpö ;)

Lauantaileffaa katsomassa

Hei, tuolla on jotain..

Nappasin!

Loppuun vielä pari kuvaa noista isommista kullannupuista =)

Aslan on hunk <3

Raichu tietää, että hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan.. ;)

Puutöitä

2010-07-18T21:38:00.002+03:00

Surokin vahvarit saapuivat jo! Keitäs kaikkia olikaan tulossa Surokiin? Meidän klaani on paikalla lauantaina ihan täydessä kokoonpanossaan (Raichu vain kaverikissana). On melko todennäköistä, ettei meitä näin isolla joukolla enää näyttelyssä nähdä, kun Aslankin saattaa saada viimeisen Suomen sertinsä joten kieltämättä hieman haikeilla mielin matkaamme tällä kertaa näyttelyyn. Polgaran kanssa saa toki sitten vielä kierrellä, mutta silläkin tulee jossain vaiheessa pentutauko matkaan.

Mutta kuten viimeksi sanoin, olemme vihdoin askarrelleet niitä uusia juttuja ja päivityksiä kissoille ja sain jopa tänään kuvatuksi jotain. Ulkohäkki sai hieman lisätasoja ja kiipeilytilaa - ennen se onkin näyttänyt enemmän lintuhäkiltä, kuten isäntä tuossa huomautti. Kaunishan tuo ei ole, mutta ajanee tehtävänsä :)

Agiesteitäkin löytyy nyt neljä ihan oikeaa, virallista estettä: hyppy, alitus, A-este ja rengas. Lisäksi käytössä on edelleen vanha kunnon kansio (tunneli) ja kaapista löytyy pahvinen pujottelueste, jonka kanssa on tosin pidetty taukoa. Neljää oikeaa estettä kaikki menevät jo aika kivasti! Voisin alkaa taas pitkästä aikaa opettaa temppuja agiesteiden sijaan - Raichulla on ympäri pyöriminen hyvin karkeassa vaiheessa, Aslanilla opetellaan edelleen vilkutusta ja Polgara on oppinut sormeen koskemisen, kosketuskepin sekä hieman kahdella jalalla seisomista. Istu-temppua tyttö ei vielä osaa, kun muistaisi ensin kuinka ihmeessä onnistuin opettamaan sen noille adhd-pojille, niin osaisin ehkä opettaa sen taas Polgarallekin ;) Tämänpäiväisiä agikuvia löytyy täältä.

Mamman komea poika <3

(Kuvaaja E-P)

Vettä!

2010-07-17T20:05:00.003+03:00

Raato?

Onkohan Thaimaassa kuuma? Siamilaisten ja itämaisten esi-isät ei-edes-niin-kovin-kaukaa (noin 100 vuotta sitten) ovat kotoisin Siamista eli Thaimaasta. Google osaa kertoa, että talvisin Bangkokissa keskilämpötila on 18ºC ja 32ºC välillä, kesäisin keskilämpötila taas on noin 34º C, mutta 40º C ei sekään ole kovin harvinainen. Luulisi näiden karvaisten kavereiden siis porskuttavan helteestä huolimatta ja riehuvan kellon ympäri, mutta kyllä tämä ilmasto taitaa pikkuhiljaa vaikuttaa jo niihinkin. (Ihmisistä ei nyt tarvitse edes puhua - allekirjoittanut rakastaa helteitä, mutta alkaa jo pikkuhiljaa tämä pääkipu riittää..)

Kuumimpina päivinä olemmekin siis koettaneet viilentää itsemme lisäksi myös kissoja. Polgaran alaa ovat vesileikit. Pojista ei ihan näin hurjiin leikkeihin ole, mutta Polgara ei pientä tassujen kastumista pelkää. Itseasiassa sillä on tapana uittaa tassuja vesikupissa juodessaan muutenkin. En tiedä viilentääkö lelun metsästys vedestä, mutta ainakin vierestä seuranneet pojat ovat saaneet roiskeita naamalleen ja Polgarakin varvaskarvansa märäksi.

Tällaisen jälkeen turkki on pestävä kunnolla.

Pojille taas on annettu kylmää pyyhettä kaikista kuumimpina päivinä. Kumma kyllä kumpikaan ei ravistele pyyhettä heti pois, kuten yleensä on kaikkien epämiellyttävien esineiden (esim. kauluri) kohtalo. Polgara taas ei tästä pidä, mutta olen pari kertaa kyllä sillekin laittanut "peitoksi" pienen pyyhkeen ja hetken se on saanut olla paikallaankin.

Raichun mielestä emäntä on hullu kun edes yrittää opiskella helteellä!

Kolmas kikka on ollut kissojen juottaminen ruiskusta, tosin tätä ei ole tarvinnut tehdä kuin kerran, aivan kuumimpana päivänä kun jokainen kissoista näytti siltä kuin Raichu ylimmässä kuvassa. Pojat ovat tottuneet ruiskusta juomiseen, niillä kun oli pentuna viikon kestänyt vatsatauti jolloin kaikki vesi ja ruoka annettiin ruiskulla (lääkkeiden lisäksi). Sen lisäksi ne ovat saaneet muutamia antibioottikuureja elämänsä aikana, ja olemme huomanneet että kissan pahoinvointi ja kuolaaminen nestemäisen antibiootin jälkeen loppuu kuin seinään kun heti lääkkeen jälkeen antaa ruiskullisen raikasta vettä. Ei siis niin ihmeellinen ja stressaava operaatio Aslanille ja Raichulle kuin kuvittelisi :) Ihme kyllä Polgarakin joi kiltisti kun tuossa pahimpana hellepäivänä juotimme sitä - ihan ilman opetteluja. Voi kuulostaa hassulta, mutta mielummin näin kuin nestehukkaisia kissoja.

Päivisin vietetään edelleen siestaa, emäntä yrittää opiskella minkä helteessä voi ja kissat lämmittävät toisiaan. Iltaisin (ja öisin) leikitään ja riehutaan. Ulkohäkin päivitys versioon 1.3 valmistunee vihdoin sekin piakkoin, tällä hetkellä pihamme on naapureiden iloksi täynnä hitaasti kuivuvia maalattuja puunkappaleita. Viimeiset agiesteetkin mies sai lomallaan valmiiksi, otan niistä kuvia kunhan vain saan aikaiseksi. Veikkaan että se tapahtunee vasta hieman viileämmillä ilmoilla, tuon helteessä opiskelun jälkeen on nimittäin melko kuollut iltaisin.

Olimme eilen kissojen kanssa agikissojen päivillä. Kivaa oli, ja vaikka Aslan, Raichu ja Polgara eivät ulkona olleet kiinnostuneita nameista ja koulutuksesta, olivat varsinkin pojat pihalla reippaina. Ilta menikin enimmäkseen kissoista höpöttelyyn, mutta minua se ei ainakaan haitannut ;) Vein eräässä vaiheessa yhden esteistä sisälle huoneeseen jossa kolmikko vietti aikaansa, ja sisällä pojat suorittivat estettä aivan mielellään ja Polgarakin hieman, vaikka tämäkin huone oli niille siis uusi paikka.

Yökkisjuttuja

2010-07-10T13:12:00.002+03:00

Istuinpa eräänä helteisenä aamuna rauhassa kouluhommien äärellä, kun kissojen käytös kiinnitti huomioni. "Voi että kun ne ovat söpöjä napottaessaan noin sievästi kolmestaan!"

Kavereilla tuntui olevan taas jokin yhteinen harrastus meneillään. Jonkin ajan päästä kiinnoistuin jo vähän enemmän: mikä ihme voi olla noin mielenkiintoista, että kaikkien mielenkiinto kestää monta minuuttia? Yleensä kun nämä ovat enemmän tai vähemmän adhd-tapauksia ja joku löytää aina jotain mielenkiintoisempaa hetkisen jälkeen.

No, olihan siellä jotain "mielenkiintoista". Seinästä kuhisi muurahaisia! Yök yök yök.. Kamala sadattelu ja offia seinään (sattui ensimmäisenä käteen) sekä ovi kiinni koko päiväksi - mies sai avata listat ja hoitaa muurahaiset pois illalla. Onneksi meillä on tuollaisia valppaita vahtikissoja, koskahan nuo olisi ilman niitä huomannut.. varmaankin yöllä vasta, kun olisivat kiivenneet tyynyllä.

Meillä oli muuten keväällä toinen, pidempiaikainen, muurahaisinvaasio. Silloin muurahaiset halusivat tehdä pesän kahvinkeittimeen. Kyllä, kahvinkeittimeen. Monena aamuna keittimen avatessa sieltä löytyi monta muurahaista.. ei auttanut pesut eikä mitkään, vaan ne menivät sinne aina uudestaan. Muurahaismyrkkyjähän ei tänne uskalla kissojen takia viljellä. Luin sitten lopulta jostakin, että muurahaiset eivät pidä kanelista ja ripottelimmekin kanelirenkaan kahvinkeittimen ympärille sekä muutamiin kohtiin lattialistoille. Muurahaiset katosivat sillä :) Suosittelen muillekin kissaperheille, kaneli lienee myrkkyä turvallisempi vaihtoehto ainakin ellei ihan lattialla kissantassuissa ole.

Toinen yökkisjuttu tuli postipaketissa eilen. Pitkästä aikaa Zooplus-tilaus oli mennyt hieman pieleen - auki oli sekä Feline Portan tonnikalapurkki että kaksi hammasnamipurkkia. Yäk.. Muutaman purkin heitin lopulta roskiin, loput huuhtelin. Onneksi sain jo tänään sähköpostia että saan valita joko 10 punnan kupongin tai 13 punnan palautuksen tilille - ei tarvitse lopettaa Zooplus-asiakkuutta moisen takia :) Lisää kuvia lähetyksestä löytyy täältä, jollei joku saanut tarpeeksi inhonväreitä noista muurahaiskuvista.

Ja mitäpä muuta meille kuuluu? Ei mitään sen kummempaa, täällä lojutaan yksin, kaksin ja kolmisin, kasoissa, pinoissa ja lattiaa vasten liimautuneena. Iltaisin ja aamuisin jaksaa sitten riehua ja spurttailla kun helle vähän helpottaa.

Eestaas-eläinlääkäripäivä.

2010-06-30T19:58:00.000+03:00

Tämä päivä lähtikin käyntiin vähän erilaisella mallilla. Polgara ei saanut ruokaa, mistä seurasi kova WÄÄÄÄ! -huuto. Polgaralla on aina nälkä, joten ruuatta jättäminen on Polgaran mielestä ehkä ilkeintä mitä sille voi tehdä.

Mitä?! Suljettuja ovia? Ei käy päinsä!

Poikien ruoka piilotettiin vessaan, missä pojat söivät osan ja loppuosa jäi kuppeihin odottamaan santsikierrosta. Raichulla on vain eräs ihastuttava piirre: se ei tykkää suljetuista ovista. Vessa onkin meillä nykyisin ainoa ovi jossa ei ole kahvaa käännetty, joten Raichun ovienaukomisinto kohdistui siihen. Aamupäivän aikana Raichu kävi monta kertaa pomppimassa oven auki ja emäntä sulkemassa sen, ennen kuin salama nimeltä Polgara ehtisi kupille.

Kyllä simsku osaa.

Syy Polgaran kiusaamiseen oli tämä: yläpuolen maitohampaat, jotka eivät suostuneet tippumaan itsestään pois rautahampaiden tieltä. Soitin maanantaiaamuna eläinlääkärille kysyäkseni, joko kannattaisi tulla näytille (mielessä poikien tuleva rokotuskerta ja että ehkä Polgaraa voisi näyttää siinä samalla). Eläinlääkärin mukaan jos rautahampaat yltävät jo yli puolenvälin maitohammasta, olisi syytä tulla kipin kapin lääkärille. Noh.. köh.. kyllähän nuo taitavat olla jo reippaasti yli sen. Maitohampaita on koetettu liikutella sormin päivittäin, mutta ne istuvat tiukasti suussa kiinni. Eläinlääkärireissu siis.

Rautahammas edempänä, maitohammas takana.

Pojille oli jo kauan sitten varattu täksi päiväksi rokotusaika, kätevästi tässä lähellä olevaan paikkaan iltaviideksi. Valitettavasti kyseinen eläinlääkäriasema on jakanut toimialaansa sen verran, että hammasasiat hoidetaan naapurikunnassa olevassa toimipisteessä. Viikon ainoa vapaa hammasaika olikin sitten samana päivänä kello yksi, joten päivä muodostui kuviosta Polgara lääkäriin -- kotiin hetkeksi -- pojat lääkäriin -- Polgara kotiin -- Polgaran toipumisen seuraaminen.

Matkaan! Kaikki kolme olisivat halunneet yhtä aikaa tähän yhden kissan boksiin. Aslan luovutti ensimmäisenä ja Raichu ja Polgara päättivät jakaa. (Polgara siinä kuitenkin matkusti.)

Toimenpiteen piti olla muotoa pari tikkiä ja kolme päivää raksutonta ruokavaliota, mutta eläinlääkäri olikin joutunut ronkkimaan hampaita tavallista enemmän, joten Polgara onkin raksuttomalla dieetillä kokonaisen viikon ja tikkejäkin tuli muutama aiottua enemmän. Kuulemma oli hyvä että hampaat poistettiin, sillä eläinlääkäri veikkasi etteivät ne sieltä olisi itsekseen tippuneet aikoihin. Nyt on maitohampaat kuitenkin poistettu ja neidin rautahampaat saavat kasvaa rauhassa näteiksi ja suoriksi.

Sillä aikaa kun Polgara oli leikkauksessa, käytimme poikia toisessa eläinlääkärissä rokotuksilla. Piikit peppuun ja kotia, se ei ollut sen kummempi juttu. Aslanin hengitystä oli jälleen kerran aivan turha edes yrittää kuunnella, Aslan kun on sitä mieltä että eläinlääkäreitä pitää kumauttaa otsalla ja hurista päälle eikä ainakaan olla hiljaa. Raichun keuhkot olivat oikein hyvän kuuloiset, mikä astmakissan kanssa on aina mukava uutinen. Hampaista saatiin tosin noottia, Aslanilla enemmän ja Raichulla vähemmän. Ainakin Aslanilla on edessä hampaiden puhdistus jossakin vaiheessa :/

Sinä tyyny olet vastuussa kaikesta! Voit piiloutua..

Polgara oli oikein reipas kotiutuja. Se jäi hetkeksi boksiin makoilemaan ja makoili sitten lattialla hieman hitaan näköisenä, muttei kummemmin horjunut. Ruokaakin annoin jo ruokalusikallisen verran ja hetken päästä lisää jos ensimmäinen annos pysyy sisällä. Nyt puolentoista tunnin päästä se jo riehuu kuin kunnon kissanpentu sentään ja hyökkäilee mattoihin ja tyynyihin. Koetan pitää sitä tässä samalla silmällä jottei se repisi liikaa suutaan tyynyihin, mutta tehtävä tuntuu melko mahdottomalta tällä hetkellä.. ainakin virtaa riittää :) Me poistumme leikkimään Polgaran kanssa nyt (koettanen lähinnä hillitä sen leikkejä, tuon ylläolevan tyynyn piilotin jo kaappiin kun pesästäkin se löydettiin..), mutta tällainen päivä siis meillä tänään.

..mutta et pääse pakoon! Nih!

Kaksivuotias pikkupoika

2010-06-29T14:47:00.001+03:00

Meidän pieni poika Aslan täytti lauantaina kaksi vuotta. Aslan oli pitkään klaanin juniori, ja vieläkin tulee ajateltua sitä "pienenä", vaikka se on jo ajat sitten kasvanut isoksi, pitkäksi pojaksi. Aslan kasvaa kuitenkin hitaasti ja minulla on sellainen tunne, ettei se ole ihan täysin kehittynyt vieläkään. Hitaasti mutta varmasti meidän pikkumussusta tulee mies :)

Osaan minä näyttää isoltakin!

Aslan on kerännyt kahdessa vuodessa paljon ystäviä ja faneja. Se on monen sukulaisen ja ystävän lemppari rennon ja rauhallisen luonteensa vuoksi. Aslan on kaikin puolin hyvin hassu kissa ja täynnä vastakohtia. Toisaalta Aslan ei ole laisinkaan sylikissa eikä pidä siitä että häntä nostellaan maasta, mutta toisaalta se on tuon tuosta hyppimässä harteille jotta näkisi paremmin mitä jännittävää ihmiset ovat puuhaamassa. Eikä se syliin nostettaessakaan ala vikuroimaan, vaan jää hengailemaan siihen asentoon mihin nyt sattuukaan jäämään (pientä ragdoll-efektiä havaittavissa), useimmiten isot varpaat ilmassa sojottaen.

Tällaiset varpaat.

Aslan on kova poika kehräämään. Kun Polgaralla ja Raichulla rapsutus saa aikaan kättä vastaan työntymisen ja kehräämisen, Aslan kehräilee enemmän vain läheisyydestä. Sillä on tapana tulla viereen pöydälle istumaan, painaa otsa ihmistä vasten ja hurista. Välillä se hurisee muuten vain, siitä että sitä katsoo. Aslan pitää kyllä rapsutuksista, mutta ne eivät ole sille se juttu eikä se niinkään innostu niistä, ellei rapsuttaja ole sitten isäntä ja ajankohta aivan tietty. Isäntä on vieläkin Aslanin oma ihminen - isännän kanssa seurustelu saa Aslanin euforiseen tilaan, jossa se hyörii ja pyörii kehräillen pitkiä aikoja häntä Happy Tail -pörrössä.

Aslan on meidän lempeä jättiläinen. Melkein tekisi mieli sanoa ettei se satuttaisi kärpästäkään, mutta se olisi jo pikkuinen valhe. Kyllä Aslan syö kärpäsen jos onnistuu tappamaan sen, mutta useimmiten Aslan ottaa kärpäsen kiinni pehmeällä tassulla, pitää sitä hetken aloillaan ja kurkaa tassun alle - jolloin kärpänen pääsee pakoon ja leikki alkaa taas. Toisia kissoja Aslan ei ole koskaan satuttanut. Kun Polgara painoi vielä vain puolitoista kiloa, Aslan kyllä leikki sen kanssa jatkuvasti, mutta niiiiiin varovaisen näköisesti. Aslan tuntuu itseasiassa omaksuneen Polgaran suojelijan roolin. Jos neiti protestoi jotakin hoitotoimenpidettä äänekkäästi (kuten viimeaikoina esimerkiksi hampaiden jatkuvaa ronkkimista ja heiluttelua), Aslan on heti vieressä vahtimassa. Jos Polgaran huuto kuulostaa tarpeeksi pahalta, alkaa Aslan murahtelemaan ja urahtelemaan levottomana.

Serkukset.

Aslanin kynnet pidetään kuitenkin meidän kissoista kaikista lyhyimpänä. Syynä tälle on Aslanin hyppimishimo: 4,6kg kissaa olkapäillä saa erittäin helposti paidan reikäiseksi ja joskus ihonkin. Aslan ei ole luopunut vuosi sitten alkaneesta eteisrituaalista, vaan se on pikemminkin voimistunut. Nykyään minäkään en pääse lähtemään ilman, että Aslan käy kierroksen hartioilla. Muuten hiljainen kissa itkee edelleen sydäntäraastavasti, ellei tätä elintärkeää rituaalia toimiteta ihmisten lähtiessä.

Aslan on pieni Mussu, Maailman Lempein Kissa. Se ei uhittele vieraille kissoille, vaan räpsyttää silmiä kiltisti ja liikkuu liioitellun hitaasti ja asettuu matalaan asentoon (Polgaralle jopa selälleen ensimmäisestä illasta asti) osoittaakseen, ettei ole vaarallinen vaikka iso onkin. En usko Aslanin käyttäytymisen johtuvan niinkään alistumisesta tai pelosta, vaan se olisi pikemminkin tekemässä tuttavuutta jokaisen kanssa. Ulkolenkeillä se suuntaa askeleensa naapureiden pihoille ja naapurit ovatkin päässeet ihailemaan rohkeaa Aslan-leijonaa (pantteria, sanovat), joka itsevarmoin askelin astelee ihmeteltäväksi ja rapsuteltavaksi. Koirienkin kaveri se olisi jos vain saisi, mutta niistä olemme sentään pitäneet sen kaukana.

Kuinka niin kiltti kissa voikin näyttää tältä? ;D Kamera tallensi hassun hetken kesken tassunpesun.

Vuosi sitten Aslan ja Raichu saivat synttärilahjaksi ulkohäkin. Tällä kertaa suuremmat juhlistamiset ja lahjat jäi antamatta, tosin sitä ulkohäkkiä pitäisi kyllä laajentaa.. Jospa sitä vielä joku viikonloppu lähiaikoina ehtisi ja jaksaisi remontoida :)

Jussia!

2010-06-24T22:47:00.001+03:00

Taas on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä viime merkinnän jälkeen, mutta emäntä ei vain ole ehtinyt kirjuriksi. Ensinnäkin Polgarainen Kottarainen täytti maanantaina 5kk. Pikkuneidistä on jo tullut iso pikkuneiti ja syliin saa minikokoisen kissan sijasta nykyisin jo aika kasan karvaa. Meidän herätyskello meni rikki tuossa muutama viikko sitten, mutta Polgara on ottanut tehtäväkseen herättää meidät joka ikinen aamu hurisemalla ja pyörimällä sykkyrää molempien käsissä ja kasvoilla. Jos ihminen meinaa siltikin nukahtaa, tökkii pieni nenä kättä niin kauan että käsi rapsuttaa. Minä olen onneksi nykyään erittäin sikeäuninen, mutta isäntä on viettänyt joka aamu Polgaran kanssa oman hellän puolituntisen =) (Minulle on riitänyt syliintunkukohtauksia päivisinkin.)

Polgara 5kk ja risat

Hampaat Polgaralla alkoivat vaihtumaan jo puolitoista viikkoa sitten, kun huomasin eräänä aamuna tytön irvistävän kahdeksalla kulmahampaalla. Kumma kyllä Polgaralla ei ole esiintynyt sen kummempia puremishimoja - poikien hampaidenvaihtokaudesta muistan, että molemmat olisivat halunneet syödä koko kiipeilypuun suihinsa. Toisaalta ehkä eteisen tervetuliaismaton äkillisen rispaantumisen voisi laittaa Polgaran piikkiin, vaikka todisteita ei olekaan? Tiistai-iltana sängyltä löytyi joka tapauksessa tällainen alla näkyvä pienen pieni kulmahammas, jonka täytynee olla toinen alakulmureista sillä ylhäällä on vieläkin tuplahampaat. Alhaalta toinen hammas on pudonnut jo ennen tiistaita. Ylähampaita on koetettu hieman heilutella. Pitää olla hieman sekaisin laittaakseen vapaaehtoisesti sormen kissan (lue: naarasleijonan) suuhun, mutta onneksi Polgaralla ei ole halua purra ihmisiä - se haluaisi vain kääntää päänsä pois.

Kävimme tänään pitkästä aikaa Temppukissojen luona agitreenailemassa. Tauko näkyi, sillä poikia jännitti selvästi aiempaa enemmän. Yllätyin ihan valtavasti kun omat kissat sihisivät toisilleen tutustuessaan treenihuoneeseen. Kotonahan kaikki kolme ovat olleet jo kauan parhaita ystäviä, mutta kolmen vieraan kissan haju ja kolme meidän klaanin jäsentä vieraassa paikassa sai aikaan sihinää oman perheen kesken. Aslan on porukan rauhallisin ja rennoin muiden kissojen suhteen (valehtelematta, en ole toista kissaa tavannut joka niin hyvin osaisi puhua kissaa ja tehdä ystävyyden eleitä) ja se alkoikin ensimmäisenä osoittaa kiinnostusta myös agiesteitä kohtaan. Pian Raichu halusi myös osansa hauskuudesta ja meni kivasti parin esteen rataa edestakaisin. Polgara oli eristäytynyt täksi ajaksi kantokoppaan. Polgara oli melko jännittynyt uudessa paikassa, ja sen reissu menikin totuttelun piikkiin. Agiesteitä kokeillaan joku toinen kerta sitten. Polgara on ollut melko reipas neiti uusien paikkojen suhteen aiemmin, mutta tällä kertaa sillä kesti pidemmän aikaa tottua Loppua kohden neiti kuitenkin jo selvästi rentoutui, joten ehkä seuraavalla kerralla päästään näyttämään Elinalle Polgaran agitaitoja ;)

Kotona oltiin heti taas kavereita ja nukuttiin ja puuhailtiin yhdessä.

Me jatkamme omaa liian kiireistä kesäelämäämme ja toivotamme kaikille oikein hauskaa Jussia! Aslan täyttää lauantaina juhannuspäivänä 2 vuotta, joten meillä onkin tällä kertaa tuplasti juhlimisen aihetta.

Raichu toivoo kaikille riehakasta juhannusta! Älkäähän hukkuko ja muistakaa leikata kynnet ennen painiotteluita kavereiden kanssa!

Kissakuvahaaste 135: Rotukissa

2010-06-17T22:19:00.005+03:00

1. Prologi.

Istahdinpa juuri pitkästä aikaa blogien ääreen ja luin muutaman kissakuvahaasteen osallistujan merkinnät. Muunmuassa Karvahelvetin Bemary sekä Villikissa olivat kirjoittaneet hieman roduista haasteen yhteyteen ja kertoneet siitä, kuinka hyvin heidän kissansa rotukuvaukseen sopivat. Kuulostaa kivalta, taidanpa tehdä samoin, ajattelin. Aioin kylläkin tyytyä yhdeen tai kahteen tylsään kuvaan, sillä kaikki valokuvat ovat vanhalla koneella. Olin juuri nousemassa hakemaan kameraa muutamine kuvineen, kun..

2. Itämainen kissa.

"ASLAN! POLGARA!" Sekä muutama julkaisukelvoton sana..

Luonteeltaan siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä.

Meillä ah-niin-tavallinen näky.. eikä perheen ihmisjäsenet - kumpikaan - koskaan opi. Viikon sisällä on kaatunut 3 mehulasia, kaksi vesilasia, yksi kahvi, hajonnut 1 rakas kukka (ruukku säilyi ehjänä) sekä tuhottu emännän lempipaita.. Kaikkia tuhoja en nyt jaksa edes muistaa. Joka tapauksessa nyt on kyllä ollut hieman normaalia vilkkaampi viikko, kun emäntä on keskittynyt välillä vähän kouluunkin. Kyllä, siamilainen/itämainen on vilkas ja leikkisä. Ihmisorjiensa lisäksi ne leikkivät myös leluilla sekä tottakai toistensa kanssa. Jos emäntä on niin tyhmä että jättää vesilasin keskelle rallirataa - noh, se on hänen ongelmansa.

Siamilainen/itämainen kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa kainalossa peiton alla.

No jaa. Ei meillä kyllä peiton alla nukuta, kun karvakavereiden kanssa on mukavampaa. Mutta, käyköön se jonkinnäköisestä esimerkistä, että tänä(kin) aamuna heräsimme päidemme välissä pyörivän, hiuksia nuolevan ja KOVAAN ääneen kehräävän itämaisen pitkäkarvan touhuiluun. Polgara osoitti hieman hellyyttä, eikä sille voinut edes olla vihainen vaikka neiti heräsi puoli tuntia ennen kellon soittoa (ja jatkoi koko tasaisen puolituntisen). <3 Sylikissuudesta en taas tiedä. Eikös ne ykköskategorian kissat ole enemmän sellaisia sylikissoja? Joo, Raichu tulee syliin vauvailemaan (=osoittamaan helliä tunteitaan) ja Aslan pomppii hartioille ollakseen mukana, Polgara taas pyörii väkkäräksi syliin tai viereen nukkumaan - mutta en niitä kyllä ihan sylikissoiksi sanoisi. Ne tulevat varsinaisesti syliin aina tasan silloin kun olisit nousemassa muualle etkä sitten voikaan. (No, Raichu nukkuu nytkin kyljessä - lasketaanko se sylikissaksi?)

Siamilaiskissa/itämainen on äärimmäisen hoikka ja elegantti, pitkävartaloinen ja korkeajalkainen. Sillä on pitkä kapea kiilamainen pää, suuret lepakkomaiset korvat, vinot itämaiset silmät ja piiskamainen häntä. Turkki on lyhyt, ohut ja silkinpehmeä.

No, tehköön jokainen omat päätelmänsä ;)

Siamilainen on naamiokissa, mikä tarkoittaa sitä, että kissan kasvot, korvat, jalat ja häntä ovat tummempaa värisävyä kuin vartalo. Neljän alkuperäisen naamiovärin (ruskea, sininen, suklaa ja lila) lisäksi on kehitelty useita muita värivaihtoehtoja kuten tabbynaamiot, kilpikonnanaamiot sekä kilpikonnatabbynaamiot. Olipa naamioväri mikä tahansa, siamilaisen silmät ovat aina hätkähdyttävän safiirinsiniset.

Oi, kyllä.

Itämaisen lyhytkarvan silmät ovat itämaisen vinot ja kirkkaan smaragdin vihreät.

Oi, kyllä. No, milloin ne on vinot ja milloin ne on vihreät, mutta kuitenkin..

Itämaisen pitkäkarvan turkki on silkkimäinen ja vartalonmyötäinen sekä erittäin helppohoitoinen. Kaulurissa, hännässä ja "pöksyissä" on pitempi karva.

On helppohoitoinen :) Eihän tätä puolipitkäkarvaa tarvitse pestäkään muulloin kuin silloin kun se käy vessanpöntössä uimassa ;)

Luonnekuvaukset ovat osoitteesta www.kissaliitto.fi. Lisää itämaisten kissojen rotukuvauksia löytyy ainakin Bajavan, Oricatin sekä Sajamin sivuilta.